Kirjoittaja Aihe: Lehmuksen latvuksesta voi vakoilla, S, Ninu ja Joel  (Luettu 112 kertaa)

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 902
Ikäraja: sallittu
Haasteet: FFF1000 sanalla 299. Kahdeksan. Hahmot vaihtoon, kiitos Ninusta kuuluu Kelsierille <3
Genre: slice-of-life, perhefluff, perheangst?
Pituus: alle 500 sanaa



Lehmuksen latvuksesta voi vakoilla


"Ninu! Ninu, ala tulla. Alas sieltä nyt!'

En voi, Ninni ajattelee ja kylmäävä väristys kulkee hänen lävitseen. Sillä hän inhoaa neljää asiaa: 1. verikokeita 2. koulubussin kuljettajaa 3. pimeyden torakoita syvällä aivoissaan ja 4. espanjansiruetanoita.

Joel näyttää vähän vihaiselta ravistellessaan lehmuksen runkoa, eikö se näe, että ihan sen kantapään vieressä löllöttää yksi ällötys?

"Saat pistää itse, ellet nyt tule. Sitäkö sä haluat? En usko."

Ninni lähtee kapuamaan alas puusta norjat kauriin jalkansa edellä. Hän hypähtää alimmalta oksalta huolellisesti sellaiseen kohtaan, missä ei näy yhtäkään etanaa.

"Pepi pitää vielä pissattaa", Ninni sanoo ja Joel vain huokaisee tarttuessaan hänen ranteestaan.

Pepi on heidän sileäkarvainen noutajansa. Tai siis Ninnin oma koira. Ihan oikeasti. Sen pitäisi päästä iltalenkille. Ninni on virkannut sille koulussa mintunvihreät valjaat. Ville ja Veeti sanovat ettei Pepiä ole olemassa, mutta se johtuu vain siitä etteivät ne ole katsoneet tarpeeksi tarkasti.

"Ninu, nyt. Älä laahusta", Joel käskee. Joelilla on mustaksi värjätty tukka, johon on kasvanut monta senttiä vaaleanruskeaa juurikasvua. Sillä on korvarenkaat ja tosi laihat kädet. Mutta on Ninnillä laihemmat, hänhän on vasta kahdeksanvuotias ja Joel on jo seitsemäntoista.

Sitten Joel voitelee Ninnille kaksi paahtoleipäpalaa, eikä edes pakota laittamaan päälle tomaattiviipaleita. Joel mittaa Ninnin verensokerin ja annostelee insuliinia. Ninnille on luvattu insuliinipumppu, mutta sitä ei vielä ole tullut. Ajatus kuitenkin tuntuu hänestä vähäsen ahdistavalta, vaikka Joel on vakuuttanut, että se tekisi heidän molempien elämästä “huomattavasti helpompaa”.

Joel mutisee, että syöhän nyt loppuun ja nojaa kyynärpäätään keittiön pöytään, lukiessaan ylipaksua Haruki Murakamin kirjaa. Ninni tietää, että se on hänen isoveljensä lempikirja. Tai ainakin lempikirjailija. Joel tosin lukee tosi paljon kaikenlaisia ylipaksuja kirjoja. Joskus Joel lukee yhä ääneen myös Ninnille, vaikka hän osaa jo itsekin lukea.

“Entäs Pepi?” Ninni kuiskaa, kun hän on purskutellut suunsa hampaidenpesun jälkeen.

“Pepi taisi olla liian väsynyt iltakävelylle tänään.”

“Okei.”

Ninni kiipeää yläkertaan kuin laiskiainen, kaiteesta ylösalaisin roikkuen. Joel astuu portaita hitaasti, nuolaisee sormeaan ja kääntää sivua suunnilleen keskivaiheilta kirjaansa. “Hopihopi”, isoveli mutisee ja Ninni kiepsauttaa itsensä alas juostakseen loput portaista. Hän hypähtää sängylleen ja Joel laskee kirjansa lattialle, rullaa verhon alas ja sytyttää oranssin, pingviininmuotoisen yövalon palamaan.

“Lukisitko?” Ninni pyytää.

Joel huokaisee, mutta hymyilee pikkuhymyään. Pikkuhymy tulee silloin, kun Joel ei tee sitä tarkoituksella. “Moraalifilosofiaa vai Vaarallista juhannusta?”

“Valitaan Tove.”

Joel lukee. Hänen äänensä hyrisee kuin värinähälytys, se saa Ninnin onnellisemmaksi ja unohtamaan hetkellisesti sen, ettei Pepi ole oikea koira ja sen, ettei äiti jaksanutkaan olla heille äiti.

Sivunkäännön kahahdus eksyy jo uniin, vaikka Ninnin ei pitäisi olla enää niin pieni, että nukahtaisi vain isoveljensä rauhoittavaan ääneen...

“Ninu..? Nukutko sä? Laitan sun rillit yöpöydälle… Noniin, öitä.”

« Viimeksi muokattu: 10.09.2021 17:00:04 kirjoittanut kaaos »
words make worlds

ava & bannu: Ingrid

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 930
Vs: Lehmuksen latvuksesta voi vakoilla, S, Ninu ja Joel
« Vastaus #1 : 14.09.2021 16:14:13 »
Olipa tämä jotenkin sydämellinen, vaikka samalla aika surullinen tarina! Tykkäsin tästä valtavasti jo heti silloin, kun luin ensimmäisen kerran ja nyt toisella kerralla tykkäsin kyllä ihan yhtä paljon :) Ja hauskaa saada lukea hahmosta, joka on jonkun toisen kuin kirjoittajan itsensä luoma! Itselläni on oman saadun hahmon teksti vielä mietteillä, joten kivaa päästä näkemään, mitä muut ovat saaneet aikaan.

Tykkäsin tosin paljon siitä, miten Ninun ja Joelin perhekuvio avautui hiljalleen tarinan kulkiessa. Taustalla on oikeasti tosi surullinen ja raskas tapahtuma, etenkin Joelille, mutta samalla tarinassa on mukana monia yksityiskohtia, jotka tasapainottavat tuota synkkyyttä. Esimerkiksi se, että Joel antaa Ninun puhua Pepistä kuin oikeana koirana ja että Joel pitelee omasta todellisuudestaan kiinni lukemalla lempikirjojaan - molemmat tuovat toivonpilkahduksia kokonaisuuteen, että Joel ja Ninu ovat yhdessä perhe ja pystyvät toivottavasti pitämään yhtä.

Myös kerronta on tässä tosi onnistunutta! Sekin keventää taustalla olevaa perheangstia ja etenkin alku on tosi hurmaava :D Tuo inhokkiasioiden luetteloiminen oli huikea ja etenkin tämä lause hymyilytti:

Lainaus
Joel näyttää vähän vihaiselta ravistellessaan lehmuksen runkoa, eikö se näe, että ihan sen kantapään vieressä löllöttää yksi ällötys?

löllöttää yksi ällötys on rytmillisesti ihan mahtava :D Myös tarinan loppu on aivan ihana, kun tuo nukahtaminen on kuvattu Ninun näkökulmasta ja viimeinen asia ennen uneen uppoamista ovat nuo Joelin sanat ♥ Kaikin puolin tosi onnistunut ja kiva teksti, hienosti kirjoitettu! Kiitos :)
« Viimeksi muokattu: 16.09.2021 10:19:30 kirjoittanut hiddenben »

between the sea
and the dream of the sea

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 902
Vs: Lehmuksen latvuksesta voi vakoilla, S, Ninu ja Joel
« Vastaus #2 : 14.09.2021 18:09:35 »
Voi hiddenben, olipa ihanaa saada kommentti tähän! Ja siis hauska haaste oli kyllä, olin heti alkuun että jaiks! Lapsihahmo!!! Vaikka piirteitä ja ikää tms olisikin saanut muuttaa, ajattelin että ehkäpä otan tämän nyt tosiaan haasteena ja kirjoitan tarinan jonka päähahmo on lapsi. Kiitos kovasti siis palautteesta! Minäkin odotan innolla, että pääsen lukemaan muitakin tekstejä hahmovaihtohaastesta!
words make worlds

ava & bannu: Ingrid

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 577
  • ava by Sokerisiipi
Vs: Lehmuksen latvuksesta voi vakoilla, S, Ninu ja Joel
« Vastaus #3 : 15.09.2021 16:56:25 »
Ihanan ja haikean tarinan olit saanut aikaan Ninnistä!

Ninni ja Joel ovat varmasti tuon perheessä tapahtuneen surullisen asian kokeneet hyvin eri tavoin, kun ovat niin eri ikäisiä. Lukijalle on myös kiinnostava pohtia, mitä äidille on käynyt. Onko hän aktiivisesti poistunut kuvasta esim. jättänyt perheensä vai onko kysymys jostain, johon itse ei voi niin vaikuttaa kuten vaikka vakavasta mielenterveysongelmasta?
Tykkäsin miten olit käyttänyt tuota etanainhotusta. ;D

Kiitos, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Minä nykyajan vapauden luoma luopio, nostan hengessäni hattua hiljentyneille vainajille, nostan hattua ja mutisen: tulkaa perässämme, oi esi-isät, vaikuttakaa meidän sieluissamme vielä tuhannen vuotta eteenpäin! Ja mistä sain tämän loputtoman puheenlahjani, ellen juuri teiltä!"
(Ilmari Kianto)