Kirjoittaja Aihe: MCU: On mulle valheesikin tosi | K-11 | Tony/Bucky | mikroficcisarja | 12/x  (Luettu 433 kertaa)

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 067
Title: On mulle valheesikin tosi
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: K-11
Genre: angst, hurt/comfort, romance (soulmate!AU)
Paring: Tony Stark/James "Bucky" Barnes

Summary: Tutkimukset ovat osoittaneet, että jokaisella on sielunkumppani. Kukaan ei vain tiedä missä ja milloin sielunkumppanit mahdollisesti kohtaavat toisensa. Tai kohtaavatko koskaan.

A/N: Me puhuttiin Violetun kanssa, että voitaisiin kirjottaa saman biisin pohjalta ficit ja katsoa, miten erilaisia niistä saadaan ;D Biisiksi valikoitui ah niin ihana Jos sä tahdot niin ja mulle oli aika selvää mihin suuntaan sen kanssa lähden. Saa tosin nähdä, pysytäänkö sillä tiellä vai miten tässä käy.

Haasteet: OTS20 #3 (One True Musagenre: Kasari) ja FF100 sanalla 082. Jos



ON MULLE VALHEESIKIN TOSI





1
70 sanaa



Sinä aamuna kun Bucky täyttää 21-vuotta, hänen rintaansa ilmestyy pyöreä, sinisenä hohtava kuvio.

Sielumerkki

Winnifred Barnes pyyhkii kosteita silmäkulmiaan kun luulee, ettei kukaan näe. George Barnes laskee käden poikansa olkapäälle, hymyilee ja sujauttaa dollarin tämän taskuun.

Rebecca sen sijaan ei ole millänsäkään. Hän näyttää aamiaispöydässä veljelleen kieltä ja myöhemmin yrittää kampittaa tämän ulko-ovella.

Illalla hän kuitenkin kysyy, josko saisi nähdä kuvan vielä uudelleen ja miettii, millaisen sielumerkin mahtaa itse saada.


2
68 sanaa



“Saitko sinä sen? Millainen se on? Tiedätkö kenen se on?”

Steve on niin innoissaan, että meinaa saada astmakohtauksen. Bucky taputtaa ystäväänsä selkään ja virnistää.

“Haluatko nähdä?”

Bucky nostaa paidanhelmaa ja Steve henkäisee - eikä Bucky ihmettele miksi. Hänen sielumerkkinsä on varmasti hienompi kuin mikään heidän aiemmin näkemistään.

“Mutta sinulla ei kyllä ole aavistustakaan siitä, mikä se on”, Steve lopulta sanoo naurahtaen.

“Ehkä ei”, Bucky myöntää. “Mutta upea se on.”


3
78 sanaa



Bucky toivoo, että tapaisi sielunkumppaninsa ennen kuin joutuu lähtemään sotaan.
Hän viettää mahdollisimman paljon aikaa muiden ihmisten seurassa, mutta ei näe kenelläkään mitään, mikä edes etäisesti muistuttaisi hänen sielumerkkiään.

Eikä kukaan tunnu sielunkumppanilta.

“Älä huoli”, Steve yrittää lohduttaa, vaikka on itsekin pahalla tuulella saatuaan jälleen kerran kielteisen päätöksen armeijaan liittymisestä. “Sinulla on vielä vuosia aikaa löytää hänet.”

Tutkimukset ovat osoittaneet, että jokaisella on sielunkumppani. Kukaan ei vain tiedä missä ja milloin sielunkumppanit mahdollisesti kohtaavat toisensa.

Tai kohtaavatko koskaan.


4
19 sanaa



James Buchanan Barnes

Kersantti

32557038

Sielumerkkini hohtaa sinisenä

Minun nimeni on Bucky

32557...

Minun nimeni on...

Sielumerkkini hohtaa sinisenä


« Viimeksi muokattu: 15.09.2021 15:12:25 kirjoittanut Angelina »


“He loved you. He loved you, and he admired you. Even when you fought.”

Violetu

  • Winter Soldier
  • ***
  • Viestejä: 4 556
Ai että <3
Hykertelin niin jotenkin mielissäni noiden ekojen kohdalla, Bucky on niin söötti, kun se on vielä nuori ja täynnä elämäniloa 😍😭
Ja Becca, söpö riiviösisko, ihan ollaan veljeä kampittamassa, naww 😂

Ai että, miten se onkin joka kerta soulmate-ficeissä yhtä tyydyttävää lukea selitystä siitä, miten sielumerkit siinä maailmassa toimii, kun se aina kuitenkin on vähän erilaista :D
Steebkin on niin ihana ystävä, tukee, mutta myös vähän kettuilee tietysti^^

Ja iiks tuo viimeinen, hyi, tulipa mieleen, että hydra olis voinut poistattaa sielumerkin ihan vaan, ettei Buckylla olis mitään syytä yrittää karata niiltä 😱 että sitä miettien oikein hyvä, että Bucky painaa mieleensä merkin värin, toivottavasti muodon myös. Toisaalta onko sielumerkki pelkästään iholla, vai paljon syvemmällä... kiehtovaa.

Pitääpä yrittää pian palata sen omankin tekstin pariin, kun olen eka vehdannut Natashan kanssa valmiiksi 8)

Jään odottelemaan lisää (tietenkin), tää oli kyllä lukijan näkökulmasta ihan laatukamaa, ei mitään rainbowta täällä, no sir.

~Violet kiittää

Aggressive... but I like it.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 183
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Ooh, soulmate! Tykkään 😍

Tämmöisinä mikromittaisena tämä tuntuu toimivan aika kivasti, ainakin tämän alun perusteella. Joten kivaa kun lähdit kirjoittamaan niin näistä tyypeistä kuin tästä tropesta kuin vielä tällä tyylillä (voiko mikrotekstiä sanoa tyyliksi 🤔).

Tosi mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan tämä tarina lähtee. Toki tästä alusta sai jo vähän vihjeitä mutta toki tämä voi vielä yllättää. Etenkin kun tuolla on mainittu angst, mutta ehkä sun kohdalla uskallan vähän luottaa siihen että vaikka angstia tulee niin loppu on kuitenkin hyvä 😄

Jään siis seuraamaan 😊

Vee

Ava©Ingrid - Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 610
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Oih, soulmate!AU 😍

Tää alku oli mielenkiintoinen ja ihana nähdä nuori ja rento Bucky! Siihen harvemmin ficeissä törmää. :D Sielunkumppanuus on aina yhtä kiehtova ajatus, ja tässä se vaikuttaa vielä jotenkin extralta, kun ottaa huomioon, mikä paritus on kyseessä. ;) Tuo angst ja hurt/comfort -puoli varmasti on vasta tuloillaan (jee), mutta oon jo siinä oletuksessa, että kaikki kyllä päättyy hyvin.

Tässä oli kivoja yksityiskohtia, kuten tuo riiviö-sisko kampittamassa Buckyn ja Steven kettuilut. Ja sitten tuo, kun Bucky on jo Hydran käsissä ja homma alkaa mennä synkäksi, ja tämä silti ikään kuin yritti painaa mieleensä sielunmerkin ja sen tarkoituksen.

Mielenkiintoista tosiaan nähdä, mihin suuntaan tää lähtee ja ai että, tuo biisi. Angstia ja romantiikkaa samassa paketissa - siinä vasta yhdistelmä. ♥ Ihanaa myös nähdä, että vihdoin pääsit mikroficcejä testaamaan! Nää oli oikein onnistuneita, ihania ja mielenkiintoisia pätkiä! En nyt tämän järkevämpää kommenttia taida aikaiseksi saada, mutta pääasiahan tulee siis tässä: tykkäsin hirmusen paljon! Jatkoa jään innolla odottelemaan! :D

Valtavan suuret kiitokset! ♥

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 067
Vio: Naaaww, siis tollasta elämänilosta nuorta Buckya oli niin kiva kirjottaa! Pitäs varmaan kokeilla useamminkin :''D Ja Beccaa myös - mullahan on joku AU!WinterIron raakile olemassa, jossa Becca ja sen kaverit kuolaa Tony Starkia koska se on Vanity Fairin tai jonkun muun kannessa ja Bucky on ihan silleen että wut ;D Sarjassamme taas näitä, jotka tuskin koskaan näkee päivänvaloo... Mutta joo, sielumerkkeihin mulla on jo tässä ajatus olemassa ja myös sille mitä HYDRA sen suhteen yrittää, mutta mutta - katsotaan nyt :'D Hahha, ihan parasta ettei ollu Rainbowta tai Xtraa, jos pääsin ees Pirkkaan? <3

Vendela: Soulmate!AU on aina kyllä herkkua ♥ Ja voi kuule, loppu tulee oleen mullekin vielä ylläri vaikka tietty oon aika pitkälle tätä mielessäni jo hahmotellut... We'll see, kiva että seuraat mukana <3

Felia: Soulmate!AU WinterIron antaa kyllä semmoset alkuasetelmat, ettei paremmasta väliä ;D Ei voi olla kun traagista, mutta samalla niin herkkua ♥ Mä luulen, että Buckyn sielumerkki ja sen ajatteleminen tulee pitämään hänet järjissään myös jatkossa, tai ehkä auttaa häntä jossain kohtaa  ::) Hahaa, oon testannut mikroficcejä tosiaan jo aiemminkin muutamalla Marvelilla, mutta tää on nyt ensimmäinen josta ois tarkotus tulla ihan kokonainen tarina - toivottavasti onnistuu... Kiitos ♥

A/N: Poor Bucky </3





5
71 sanaa



Captain America - Bucky nauraisi nimelle jos jaksaisi - pelastaa hänet ja muut vangitut sotilaat, mutta siitä huolimatta Bucky tuntee edelleen olevansa vanki.

Hän on väsynyt.

Jos et kuole luotiin tai kranaatinsirpaleisiin, kuolet hitaasti sisältä - sota tappaa joka tapauksessa.

Hän on väsynyt.

Öisin, maatessaan oman täkkinsä alla teltan nurkassa johon kamiinan lämpö juuri ja juuri yltää, Bucky hieroo rinnassaan olevaa merkkiä ja lausuu sanattoman lupauksen, että jaksaa jatkaa.

Mutta hän on niin väsynyt.


6
22 sanaa



Steve kurkottaa hänen käteensä, mutta liian myöhään ja Bucky putoaa -

putoaa, putoaa, niin pitkään, että elämä ehtii livahtaa silmien edestä useampaan kertaan.


7
73 sanaa



Bucky makaa lumessa, häilyen tajuttomuuden rajamailla, kunnes äkillinen kipu havahduttaa hänet jälleen. Kylmyys on jo tunkeutunut luihin ja ytimiin.

Hän makaa paikoillaan niin kauan, että jo toivoo kuolevansa.

Ne lyhyet hetket, jolloin Bucky pystyy ajattelemaan muutakin kuin kipua, hän miettii sielunkumppaniaan.
Hän yrittää liikuttaa oikeaa kättään - vasen on jo mennyttä, sen hän tietää - jotta voisi koskettaa merkkiään, mutta kroppa ei tottele.

Bucky niiskaisee, mutta ääni tulee ulos korahduksena ja poskelle vierähtää yksinäinen kyynel.




“He loved you. He loved you, and he admired you. Even when you fought.”

Violetu

  • Winter Soldier
  • ***
  • Viestejä: 4 556
Nooooo, Bucky nooooooo :'(
Yhyy, miks sitä pitää aina satuttaa ja laittaa kärsimään, my baby 😭😭😭
Ei kun oikeasti, nautin.

Tuo Buckyn väsymys iski jotenkin tosi syvälle. Niin paljon kuin "harmittaakin", että osa on noin lyhyitä, täytyy sanoa, että ne oikein lyhyet toimii kyllä tosi hienosti siinä missä pidemmätkin. Ehkä ne lyhyet on juuri lyhyytensä takia niin vaikuttavia, siinä missä pidemmät on vähän kuin tietyn rytmin naputtelua, oikein lyhyet on pari iskua, jotka osuu suoraan maaliinsa. Turha sinänsä verrata niitä toisiinsa, kun molemmat toimii omalla tavallaan. Mutta nuo lyhyet sopii hienosti tuonne väliin rytmittämään. Oliko tarpeeks sekava selitys? Hyvä.

~Violet kiittää ja jää luonnollisesti odottamaan lisää 🤤

Aggressive... but I like it.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 183
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Aijai, tekee kipeää mutta niinhän sen toki pitääkin tehdä!

Vitsit miten paljon tykkäsin tuosta kutosesta! Se on ehkä oma suosikkini näistä kaikista tähänastisista (vaikka toki toi nelonenkin oli hyvä), kun tykkään siitä miten vähillä sanoilla sanotaan kuitenkin tosi paljon. Toki tässä on se, että pitää pikkuisen tietää fandomia ja hahmoja, että nämä avautuu, mutta silti. Tykkään!

Lopun on hyvä ollakin vielä vähän hämärässä, kun eihän sitä tiedä mihin tämä lähtee menemään ;) Mutta koska soulmate niin odotukset on kyllä korkealla! En tiedä oletko suunnitellut, että tämä on täysin Buckyn näkökulmasta vai päästäänkö kurkkaamaan jossain vaiheessa mitä Tonylle kuuluu?

Joka tapauksessa kiitos näistä! Jatkoa jään odottamaan :D

Vendela

Ava©Ingrid - Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 610
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Voi Bucky :'(

Nyt sitten sitä angstia ja ihan kunnolla, voi että... Eihän tässä sydän kestä. </3 Näiden tunnelma kyllä välittyi loistavasti tänne ruudun toiselle puolelle. Tuo 6. pätkä eritoten osui ja upposi. Niin vähälläkin (sanamäärällä) voi kertoa paljon. :)

Äää, oon ihan rikki nyt. :'( Eikä multa taida tämän järkevämpää kommenttia irrota nyt. Tykkäilen hirmusesti! Ja innolla jään odottamaan jatkoa! Milloinhan sitä päästään kurkistamaan, mitä Tonylla on meneillään? ;)

Kiitos näistä ♥

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 067
Vio: Enkä ees laita sitä kärsimään sen pahemmin, kuin mikä on canonisesti totta ;;; Mulle on huomattavasti helpompi pitää tällästä angstisempaa tavaraa kasassa, kun sitä kirjottaa vaan lyhyenä :''D En tiiä mitä pidemmästä tekstistä tulis... Näissä seuraavissakin on lyhyempää ja pidempää sekaisin, toivottavasti edelleen toimii ♥

Venkku: Hahaa, kiva kuulla että toi oli sun lemppari! Mulla oli vähän epäilykseni (yllättäen) sen kanssa, että meneekö kikkailuksi, mutta... ;D Tää tulee hyvin todennäköisesti oleen kokonaan Buckyn näkökulmasta, mutta toki Tonykin saadaan mukaan kunhan raukka ehtii syntyä :''D No ei, kohta otetaan melkoisia aikaharppauksia, muuten kirjotan tätä vielä ens vuonnakin... Kiitos ♥

Felia: Bucky-angstia on jotenkin yllättävän mukava kirjottaa, varmaan siksi kun siinä on canon niin vahvasti jo pohjalla, ettei tartte kun vähän tunnelmoida. Angstataan vähän vielä, ennen kuin päästään kunnolla eteenpäin! Kiitos taasen ♥




8
57 sanaa



Kaikki on sumuista.

Huoneessa pyörii ihmisiä, jotka puhuvat outoa kieltä.

Huoneessa? Eikö hän ollut ulkona --

Hänen vartalonsa on tulessa.

Yhtäkkiä ihmispaljouden keskeltä erottuu tutut kasvot - kasvot, joita hän ei enää koskaan toivonut näkevänsä.
Mies hymyilee hänelle iljettävästi, mutta ottaa nopeasti taka-askeleen, kun metallinen käsi kurottautuu häntä kohti.

Metallinen?

Bucky avaa suunsa ja huutaa, kunnes maailma ympärillä jälleen pimenee.


9
22 sanaa



“Желание”

Ei

“Ржавый”

Ei

“Семнадцать”

Kauanko tätä vielä jatkuu?

“Рассвет”

Ei

“Печь”

“Captain America - Steve - on tulossa, minä...”

“Captain America on kuollut.”


10
64 sanaa



Viimeinen asia joka pitää Buckyn joten kuten järjissään, on hänen sielumerkkinsä.

Hänen erikoinen, kaunis, sinisenä hohtava sielumerkkinsä.

Valitettavasti myös HYDRA tietää sen.

Zolan käskystä he käyttävät happoa, tulta, skalpelliakin - kaikkea mahdollista päästäkseen eroon hänen merkistään.
Se ei kuitenkaan katoa ja kiitos Buckyn kehittyneen parantumiskyvyn, merkki näyttää joka aamu kuin uudelta.

Ja joka aamu Bucky nauraa.

On sentään jotain, mitä HYDRA ei voi häneltä viedä.


11
20 sanaa



Viisi vuotta myöhemmin hänet laitetaan huumattuna kryokammioon.

Vuonna 1951 Winter Soldier herätetään venäjänkielisillä sanoilla ja lähetetään ensimmäiselle missiolle Korean sotaan.


12
19 sanaa



Vuodet kuluvat ja Winter Soldierista tulee legenda, myytti.

Eikä hän ensimmäisen missionsa jälkeen epäonnistu enää kertaakaan.

Ei ennen Afganistania.




“He loved you. He loved you, and he admired you. Even when you fought.”

Karvis

  • Legenda kahvitauolla
  • ***
  • Viestejä: 5 674
  • Kuppi kahvia päivässä, kymmenen parhaassa
Täähän menee jännäksi! Mun piti aloittaa työnteko tänään ajoissa, mutta on niin paljon kivempaa juoda aamukahvia ja lukea ficcejä. Soulmate-ficit on mun guilty pleasure, joten on kivaa että niitä kirjoitetaan täälläkin. Nerokas keksintö tuo, että Buckylla on sininen merkki rinnassa. Me kaikki tiedetään, mitä se merkitsee. Jännää, meneekö Bucky Afganistaniin ja kohtaa siellä sielunkumppaninsa? Jatka! Helkkari, pitää alkaa töihin, mutta tämä on koukuttava mikroficcisarja! Hyi ne yritti irrottaa Buckyn sielumerkkiä. Fyysinen pahoinvointi melkein yllätti siinä kohtaa. Bucky parka!
Ei ole muuta sivistystä saanut kuin rokotuksen.

- suomalainen sananlasku

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • Sateenvarjounelmia
Tän mä valitsin ihan vain, koska tää oli sun listauksessa uutena. Ja parituksenkin katsoin sitten vasta, hmm, olikohan kolmannen mikroficin jälkeen? Löysin siis vähän vahingossa jännän äärelle. :D

Mä tykkään raapaleista, koska ne on niin lyhyitä kokonaisuuksia ja jokaisella sanalla on väliä. Mikroficeissä tää vielä korostuu, ja oot kyllä saanut hienosti käytettyä jokaisen näistä alle sadan sanan pätkistä kuvaamaan tilannetta ja tunnetta. Tän seuraamista ainakin omalla kohdalla helpottaa se, että oot mennyt tähän asti läheisessä yhteistyössä canonin kanssa. Mut nythän päästään sinne varsinaisen jännän äärelle.

Tykkäsin tästä koko sielumerkki-ajatuksesta hirveästi. Odotan myös mielenkiinnolla miten lähdet rakentamaan tätä paritusta (joka on mulle ihan vieras, ehkä suurelta osin sen takia, etten lue MCU-ficcejä juurikaan).

Mun ei pitänyt lukea sulta mitään, mikä on kesken, mut noh. :D Olen koukussa ja odottelen jatkoa joka tapauksessa. Pus, oot huikee. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 183
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Ooo! Tämäpä oli vasta! Tykkään ja kovaa :D

Pakko oli saada noi ekat fiilikset ulos ;D Mutta siis, ei mennyt kikkailuksi ja mun mielestä tommoiset hommat toimii nimenomaan tämmöisessä tekstissä kun sanoja käytetään mahdollisimman vähän. Näissä uusimmissa oli ihan samaa ja se toimii. Tarina etenee vaikka lukijalle ei ihan joka käännettä selitetä vaan se tehdään juuri tuolla tavalla. Oon kyllä ihan silmät sydäminä täällä!

Aikahypyt on hyvät ;D Ei sillä ettenkö lukisi tätä vaikka tästä tulisi miljoonaosainen, mutta tietty jos ajattelee tarinan pääpointtia niin onhan se kiva päästä jossain vaiheessa asiaan ;) Ja hyvin olit tehnyt tässä loppupuolella noita hyppäyksiä, toimivaa.

Ah, onneksi tuo sielunmerkki ei katoa! Että se on jotain, mikä pitää Buckyn kiinni elämässä ♥ Mutta ai että tuo viimeinen lause! Arvaa maltanko odottaa mitä siellä Afganistanissa tapahtuu...

Tällä oli kivaa aloitella uusi viikko, kiitos!

V

Ava©Ingrid - Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 610
  • jokainen päivä on sun arvoinen
No niin, taas täällä kommentoimassa! Pahoitteluni viivästymisestä...

Oh no, nämäpäs iski sydämeen ikävästi. :( Voi Buckya, HYDRA ottaa hänet ohjiin ja vielä yrittää vielä sielunmerkin... Ihan kauheaa. :( Onneksi ne ei kuitenkaan saaneet vietyä sitä merkkiä. Ja aww, merkin väri --> sininen. ;) Sehän on nyt selvää, kehen se viittaa. :)

Tavallaan se on tosi ikävää, mutta myös lohduttavaa, että sielunmerkki pitää Buckyn kiinni elämässä. Kauheuksien keskellä on hyvä olla jotain, joka tekee kaiken pikkaisen paremmaksi. ♥

Voih, nyt ei multa taida tämän järkevämpää kommenttia irrota, mutta siis tykkäilen edelleen! Jatkoa jään innolla odottamaan. :D

Kiitos ♥

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 108
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Onnea kommenttiarpajaisista! Tätä ficciä en vielä ollut kerinnyt tutkimaan aiemmin, joten katsotaanpa, mitä se pitää sisällään. :D Nämä sielunkumppani-haasteen ficit ovat olleet usein aika kiintoisia, ja aihetta voi tosiaan käsitellä niin monella tavalla, että olin heti utelias.

Lainaus
“Saitko sinä sen? Millainen se on? Tiedätkö kenen se on?”

Steve on niin innoissaan, että meinaa saada astmakohtauksen. Bucky taputtaa ystäväänsä selkään ja virnistää.
LOL, Steve enemmän innoissaan kuin Bucky itse.  ;D

Minua alkoi heti kiinnostaa, miten sen kumppanin oikein löytää - jos merkki näkyy vain nostamalla paidanhelmaa, ei se ihan vahingossa satu silmiin. Lisäksi aloin miettiä, joutuvatko naisetkin paljastamaan rintakehänsä kumppania etsiessään?  ::) Iiks.

Bucky-poloisen apeus toisessa osassa on sydäntäsärkevää luettavaa, etenkin kun vertaa siihen iloon ja kuplivaan onnentunteeseen, jota hehkuva sielumerkki toi nuoren pojan mieleen. Mutta vielä vaikeiden vaiheiden jälkeenkin sen koskettaminen, sen muistaminen on Buckylle niin tärkeää. Oi että.  :'(

Lainaus
On sentään jotain, mitä HYDRA ei voi häneltä viedä.
Joku lohtu kaikessa lohduttomuudessakin. <3 Kauheaa ajatella, mitä kaikkea toinen joutuu kärsimään, ja vielä silläkin irvaillaan, että Steve, parhain ystävä, on kuollut. Voiko enää pelastusta löytyä, miettii varmaan Bucky-poloinen.

Ja voi ei, tämä loppuikin jo siihen! Tahdon heti kuulla lisää. Ja voi kuinka tahdon että tässä olisi onnellinen loppu!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Violetu

  • Winter Soldier
  • ***
  • Viestejä: 4 556
Iiiks, kunnon cliffhangeri 🙈

Tykkäsin näistäkin, en tiedä miksi jaksan yllättyä joka kerta, kun huomaan, että hitto miten nuo lyhyet mikrot toimivat ihan yhtä hienosti kuin "pitkät" (ja niiden käyttö sekaisin toimii myös kivasti).
Bucky on ihanan sekava koska siis mitä rakkaampi hahmo, sitä enemmän nautin sen kärsimyksestä eikun siis ja kaikki on ihanan kamalaa. Ja hah, parasta, että sen verran miehessä vielä eloa, että nauraa päin Hydran naamaa 🦾 ihan oikein niille 😝

Heei, ja jesss, viittaus tfatws:iin ja korean sotaan😊

Lisää vaan tulemaan, pienin askelin ja mikroin mahdollinen blokki auki! <3

~Violet kiittää

Aggressive... but I like it.