Kirjoittaja Aihe: Talo taivaansinisellä merellä: Mitä näen sinussa, S, Linus/Arthur  (Luettu 747 kertaa)

Linne

  • ***
  • Viestejä: 415
  • Hämmentynyt pesukarhu
Ficin nimi: Mitä näen sinussa, S, character study
Fandom: Talo taivaansinisellä merellä
Ikäraja: S
Genre: character study
Paritus: Arthur/Linus
A/N: Jos ihan rehellisiä ollaan, aloin kirjoittaa tätä tekstiä Vendelalle juhannustaiaksi jo ties kuinka kauan sitten. Juhannus ja juhannustaiat olivat ja menivät, mutta teksti jäi, kunnes vihdoin löysin sen jostain docsin kansiosta pölyttymästä ja sain kirjoitettua loppuun. Joten juhannuksen sijaan oivallista syksyä Vendelalle! Nämä kaksi ovat siinä määrin suloinen ja lohdullinen parivaljakko että sopivat ihan mainiosti syksyynkin.

***

Joskus Linus ei ymmärrä, mitä Arthur näkee hänessä.

Hän on pelkkä...Linus. Entinen sosiaalityöntekijä, joka tuhlasi vuosia rähjäiseen taloon, lannistavaan toimistoon ja muutamaan auringonkukkaan. Joka heräsi eloon vasta kun Arthur sytytti liekin hänen sisälleen.

Joka yrityksistään huolimatta on edelleen tukeva ja tanakka kuin tynnyri. Joka valitsee edelleen useammin juustokakkua kuin omenan. Joka karjuu joskus Lucylle kun poika kerta kaikkiaan käy hänen hermoilleen, joka kääntää joskus kylkeä kun Talia vaatii häntä möyrimään puutarhassa kanssaan kello viideltä aamulla, joka ei vieläkään ole onnistunut selittämään Chaunceylle, ettei alusvaatteita ole tarkoitus tärkätä.

Joka vieläkin vasta opettelee maailmaa ja sen ihmeitä, aivan kuten lapsetkin.

Joka rakastaa Arthuria niin paljon, että sydän laajenee täyttämään koko universumin.



Joskus Arthur ei ymmärrä, mitä Linus näkee hänessä.

Hän on vain Arthur. Edelleen rikki, edelleen peloissaan, edelleen pieni kellariin lukittu poika, joka piiloutuu lempeän hymynsä taakse. Joka hermostuu ja kiivastuu joka kerta, kun kyläläiset mulkoilevat häntä ja lapsia retkillään kylään. Joka nukkuu vatsallaan voidakseen tarvittaessa levittää siipensä suojakseen. Joka näkee joskus painajaisia, joille vetää vertoja vain Lucy.

Joka joutuu aina laittamaan lasten tarpeet Linuksen edelle. Joka tietää, että Linus ansaitsisi enemmän, ansaitsisi jonkun, joka keskittyisi häneen, vain häneen. Joka joutuu jatkuvasti keskeyttämään illallisen tai treffi-illan tai rennon vuoteessa lojumisen vastatakseen puhelimeen tai selvittääkseen riidan tai lohduttaakseen pyörällä kaatunutta.

Joka rakastaa Linusta niin paljon, että sydämeen ei enää mahdu enempää.



Joskus Linus ei ymmärrä, miksi Arthur ei näe itseään.

Tämä puhuu jatkuvasti haavoistaan, peloistaan siitä ettei riitä Linukselle. Eikö tämä näe silmiensä hohtavan puhuessaan lasten kanssa? Eikö tämä näe, että jokainen lapsi katsoo tätä samalla tavalla, katse täynnä rakkautta ja horjumatonta luottamusta?
Eikö tämä kuuntele sydämensä lyöntejä, sydämen joka lyö niin vakaasti Linuksen rintaa vasten, kun hän kietoo kätensä miehen ympärille? Eikö tämä näe hymynsä haurasta kauneutta, valoa joka hohtaa miehen takana silloinkin kun tämä ei kutsu siipiään esiin? Eikö tämä ymmärrä miten harvinainen on, ainutlaatuinen tavalla jolla ei ole mitään tekemistä Feenikslinnun kanssa?



Joskus Arthur ei ymmärrä, miksi Linus ei näe itseään.

Tämä seisoo joskus peilin edessä kun he ovat menossa nukkumaan, katselee peilikuvaansa ja naureskelee tavalla, joka työntää sirpaleita Arthurin sydämeen. Sillä Linus nauraa itselleen, pilkkaa jotain, joka on Arthurille niin rakasta.

Linus ei näe miten lempeästi, luonnollisesti, hän puhuu heidän pienelle perheelleen. Linus ei näe, miten hän suojelee ja vartioi heitä, tasoittaa Arthurin hurjimmat ideat, rohkaisee parempia. Linus ei näe, miten lasten kasvot kirkastuvat kun tämä laskeutuu alakertaan joka aamu tai he löytävät tämän paistamasta pannukakkuja, hyräilemässä Lucyn hurjimpien laulujen mukana.

Linus ei näe Arthurin silmien hohdetta kun mies kääntyy hänen puoleensa ja suo hänelle hymynsä lämmön, eikä tämä kuule hänen sydämensä sykkivän nopeammin, kun tämä täydellinen mies tarttuu hänen käteensä, puristaa kevyesti hänen sormiaan.


Mutta ehkä tämä oppii. Ehkä he molemmat oppivat, jonain päivänä.
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 000
Eikä, miten ihana juhannustaika Vendelalle <3 tässä pääsi heti hyppäämään takaisin kirjan maailmaan, ei ole kovin pitkä aika siitä, kun sen luin. Pidin kovasti tuosta vuorottelusta, jossa päästiin kurkistamaan sekä Linuksen että Arthurin ajatuksiin ja lapsetkin mainittiin siellä mukana :) olipa kiva, että innostuit kirjoittamaan tästä fandomista, kiitos tästä!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Linne

  • ***
  • Viestejä: 415
  • Hämmentynyt pesukarhu
Kiitos kommentista Thelina!
Linus ja Arthur ovat kyllä söpö pariskunta ja kun näin että heitä toivottiin juhannustaioissa, innostuin heti. Miksi tässä kesti niin kauan, sitä en tiedä :D
Kirjassa minut teki surulliseksi se, että sekä Linus että Arthur tuntuivat arvostavan itseään melko vähän. Lisäksi olen viime aikoina hurahtanut character studyyn ja siitä syntyi tämä teksti.
Kiva että tykkäsit!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 026
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Tämä oli aivan ihana! Kiitos ihan hurjan paljon tästä taiasta ♥

Luin tämän jo eilen tuoreeltaan, mutta pääsin vasta nyt kirjoittamaan tämän kommentin koska tämä päivä oli täynnä kaikenlaista enkä halunnut jättää sellaista hätiköityä kommenttia :) Mutta siis ihan mahtavaa, että innostuit juuri tästä fandomista! Sillä kuten Thelina tuossa jo sanoikin, niin tässä pääsi tosi ihanasti ja kivasti kirjan fiilikseen ja tuli kyllä ihan hirmu ikävä tuota teosta, kunpa löytäisin jonkun samantyyppisen mitä saisi nautiskella kuten tuota. Mutta onneksi on ficit joiden kautta pääsee palaamaan tuohon maailmaan uudelleen :D

Minäkin tykkäsin tosi paljon tästä vuorottelevasta näkökulman vaihdosta. Tosin sydän meinasi kyllä ihan särkyä näiden ihanien hahmojen ajatuksista kun kumpikin rakastaa niin paljon eikä toinen oikein näe sitä tunteiden määrää ♥ Onneksi nämä ovat kuitenkin ihan hulluina toisiinsa niin että voi luottaa, että tästä pienestä sokeudesta huolimatta heillä on asiat oikein hyvin :) Pidin myös siitä että lapset olivat tässä mukana juuri sopivasti, ei liikaa mutta kuitenkin läsnä, aivan kuten ovat myös Linuksen ja Arthurin elämässäkin. Lucy on muuten oma suosikkini heistä vaikka toki jokaisessa lapsessa on omat suloiset ja hassut piirteensä.

Vielä kerran hurjan iso kiitos tästä tekstistä! Olen todella otettu että innostuit kirjoittamaan näistä hahmoista ja tulen varmasti palaamaan tähän ficciin aina kun kaipaan tätä maailmaa ja näitä tyyppejä :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 063
Kommenttikampanjasta moi! Hahah tämä on ehkä vähän hassu juttu, mutta kiinnostuin tästä fandomista sun fikkisi kautta! En siis ollut lukenut kirjaa vielä. Mutta nyt oon kuunnellut sitä noin kolme tuntia 😁👌 eli kiitos a) uudesta kivasta kirjasta ja b) tästä riipaisevan kauniista tekstistä! Tää oli niin söpö ja ihana fikkinen, etten malta odottaa että pääsen kuuntelemaan kirjaa lisää 💕♥️ vaikka ehkä hieman spoilasin itseäni, ei se haittaa sillä tuskin muuten ainakaan ihan heti olisin alkanut lukea teosta.. olin kuullut siitä, mutta jotenkin olin ajatellut että se on ihan lasten kirja... Mutta ei se taida ihan olla 😌 Olisi aika outoa että lasten kirjassa mainittaisi esim toksinen maskuliinisuus 😎

Oho ettei menisi ihan vaan kirjakeskusteluksi tämä kommentti, vuorottelu toimi tosiaan mun mielestä myös hyvin, character studyt on ihania muutenkin! Tyypillistä tuollainen että rakastaa toista kaikellaan muttei itseään 💔

Olipa tämä kiva ja onpa hauska tapa löytää luettavaa (tai siis kuunneltavaa tässä tapauksessa)😁
Kaaos

words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

bannu: Ingrid

Kineza7

  • ***
  • Viestejä: 233
Tästä tykkäsin erittäin paljon, kuten itse kirjasta myös. Oli ihana palata tähän maailmaan, enemmänkin voisin lukea lisää heistä, sen verran ihania hahmoja. Kiva, että tartuin aiemmin tähän kirjaan ja on aina kiva lukea ficciä jostain, minkä on itsekin aiemmin lukenut.

Kiitos tästä!

Linne

  • ***
  • Viestejä: 415
  • Hämmentynyt pesukarhu
Ihanaa että tykkäsit, Vendela!
Talo taivaansinisellä merellä on kyllä just sellainen nautiskeltava teos, mitä haluaisi pitkittää mahdollisimman kauan. Itse lukisin heistä mielelläni lisääkin, mutta kuten sanoit, sitä varten on ficit :)
Arthur ja Linus on molemmat vähän hölmöjä, jotka eivät osaa nähdä omaa arvoaan, mutta onneksi he sentään näkevät toisensa!
Joten eiköhän heillä asiat hyvin ole, vaikka kumpikaan ei osaa ihan vielä arvostaa itseään niin paljon kuin pitäisi. Erityisesti Linuksessa oli minussa sydäntäsärkevää se, miten tämä ei tuntunut ymmärtävän, että kelpaa kyllä ihan tavallisena itsenään, ei tarvitse olla mitenkään erikoinen tai poikkeuksellinen. Lucy on muuten minunkin suosikkini, sellainen rasavilli :)
Ihanaa että lahjasta tuli sulle hyvä mieli!

Kaaos olen hirmuisen otettu että aloit kuunnella tätä kirjaa mun ficin kautta <3 Ihana kirja se onkin. Lastenkirjahan ei tosiaan ole kyseessä, vaikka nimi ja ihanan värikäs kansi siihen ehkä vähän viittaavatkin. Kiva että tykkäsit character studysta, se on mun uusin suosikki :)

Kineza7 Ihanaa että tykkäsit! Nämä hahmot ovat tosiaan ihania. Olisi kiva jos saisin inspiroiduttua heistä enemmänkin :) Kiitos kommentista!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 403
Olipa tämä ihana teksti ja hymyilyttävä paluu kirjan pariin! Sain sen luettua viime kuussa ja tykkäsin siitä valtavasti, joten on kivaa saada lukea tästä maailmasta ja sen hienoista hahmoista vielä lisää näin ficcien muodossa :) Tavoitat tässä mielestäni kovin hienosti Linuksen ja Arthurin olemukset ja sisäisen elämän ja on ihanaa, miten tuo konstailematon rakkaus toista kohtaan (ja perhettä kohtaan myös) tulee esiin juuri niin kauniina kuin kirjoissakin. Etenkin tämä jäi mieleen:

Lainaus
Tämä seisoo joskus peilin edessä kun he ovat menossa nukkumaan, katselee peilikuvaansa ja naureskelee tavalla, joka työntää sirpaleita Arthurin sydämeen. Sillä Linus nauraa itselleen, pilkkaa jotain, joka on Arthurille niin rakasta.

Tuossa kohdassa nimittäin tulee vahvasti esiin se, kuinka rakkaudella on parantava vaikutus, ja vaikka Arthur haluaisi antaa vielä enemmän aikaa ja huomiota Linukselle, hän tekee jo nyt paljon pelkästään olemalla tärkeä osa Linuksen elämää. Linus puolestaan on ihanan hyväsydäminen ja pidin erityisen paljon tuosta ensimmäisestä osasta, jossa myös Lucy, Talia ja Chauncey mainitaan. Tuossa kirjassa oli kyllä mitä mainioin kudottu perhe!

Tämä oli kyllä tosi mainiota iltaluettavaa, tavoitat niin hyvin tuon rakkauden ja lempeyden ja hahmojen vahvuudet ja heikkoudet :) Kiitos tästä!

between the sea
and the dream of the sea

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 984
  • bannu by Ansa
Aww! Sain kirjan tällä viikolla luettua ja heti piti tulla tarkastamaan, että oliko kirjasta ficcejä Finin puolella. Ja olihan täällä!

Voi että näitä kahta. Kun on niin paljon rakkautta toista kohtaan, mutta itseä kohtaan ehkä vähemmän. Ehkä on joskus hankalampaa rakastaa itseään kuin toista, mutta onneksi heillä on toisensa. Uskon, että Arthur ja Linuskin jossain vaiheessa huomaavat sen, miten paljon merkitsevät toisilleen, vaikka se voisikin viedä aikaa.

Oi että, tämä oli todella kaunis ficci ja tykkäsin kovasti siitä, miten kappaleet täydensivät ja mukailivat toisiaan, ensin oli yhden vuoro ja sitten oli toisen ja näin lukija sai kuvan molemmista herroista. Molemmat näkivät toisissaan niin paljon rakkautta, että ihan oli sydän pakahtua täälläkin päässä tekstiä. Voi että. <3

Kiitos paljon tästä! ^^
Matkaa lehtikasaan!