Kirjoittaja Aihe: Free!: 3 kertaa kun Makoto sai Harun hymyilemään (S, Haru & Makoto, 3 x raapale)  (Luettu 808 kertaa)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 761
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: 3 kertaa kun Makoto sai Harun hymyilemään
Author: Larjus
Chapters: 3 x raapale
Fandom: Free!
Characters: Nanase Haruka, Tachibana Makoto
Genre: Slice of life
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin. Kirjoitin tämän omaksi ilokseni ilman rahallista korvausta.
Summary: Vain harva asia saa Harun hymyilemään, mutta Makoto on yksi niistä.

A/N: Nää raapaleet osallistuukin aikas moneen haasteeseen: Idän temppelin paluu, 3 kertaa kun… VI, Valloita fandom III, Päähahmohaaste sekä Sana/kuva/lause10 #2 (lauseella Sinun hymyysi tiivistyy meidän tarinamme).

Kun parin vuotta sitten sain lausepakettini Sana/kuva/lauseessa, tiesin heti, että juuri tuolla lauseella haluan kirjoittaa MakoHarua. Mulla oli mielessä muutamakin eri lähestymistapa aiheelle, ja päädyin lopulta tekemään tällaisen 3 kertaa kun -paketin hetkistä, jolloin Haru hymyilee. Näitäkin kertoja olin suunnitellut enemmänkin, mutta tällä kolmella nyt mennään :P Raapaleet ovat täysin toisistaan irrallisia, sijoittuvat eri tilanteisiin ja eri vuosiinkin. Eka luonnollisestikin High Speed!in tienoille yläasteelle (koska sen kohtaus on käytännössä siitä leffasta. Mä jopa tarkistin, mitä Haru vastaa Makotolle!), tokan ajattelin jonnekin lukioaikoihin ja kolmannen yliopistovuosiin Tokioon.

Romantiikan/shippimateriaalin määrän näissä saa ihan itse päättää, koska en ole oikein itsekään varma, mitä haluan 😅😅



3 kertaa kun Makoto sai Harun hymyilemään


”Minä rakastan uimista ja Haru-chania, ja haluan meidän uivan yhdessä!”

Makoton sanat tulevat suoraan sydämestä, ja vaikka Haru on onnellinen – todella onnellinen – kuullessaan ne, hänestä ei hetken tuijottamisen jälkeen ole muuta kuin kääntämään katseensa sivuun.

”Älä sano chan”, hän mutisee. Hetken päästä hän saa vaivoin lisättyä: ”Ja… totta kai me uimme yhdessä.”

Hän haluaisi sanoa enemmän – paljon enemmän – muttei pysty. Myöhemmin kotona hän makaa vuoteellaan posket hehkuen ja hymyilee, hymyilee niin että ihan sattuu. Mutta ei hän välitä. Vain sillä on merkitystä, että Makoto rakastaa häntä, ja hän rakastaa Makotoa. Ehkä vielä jonain päivänä hän saa itsekin sanottua sen ääneen.



**


Yleensä Haru kokkaa yksin, mutta tänään Makoto on hänen seuranaan. Tämä haluaa tehdä pikkusisaruksilleen kuppikakkuja, ja Haru on luvannut auttaa sillä tietää, ettei Makoto loista minkäänlaisessa ruoanlaitossa.

Makoto yrittää kyllä olla huolellinen mutta on vain kömpelö. Hän pudottaa kananmunan lattialle ja melkein kaataa jauhopussin. Haru ei turhaudu, sillä Makoton kanssa mikään sellainen ei ole uutta. Mutta sitten hän huomaa, että tämä on saanut taikinaläntin nenänpäähänsä. Jokin näyssä huvittaa häntä, ja äkisti hän kääntää Makotolle selkänsä.

”Haru? Mikä nyt?”

”Ei mikään”, Haru sanoo itselleen epätavallisella äänellä. ”Sinulla on taikinaa nenässäsi.”

”Oho.” Makoto pyyhkii nenänsä. ”Mutta Haru? Onko sinulla kaikki kunnossa? Haru?”



**


Aamulla Haru herää huonoon oloon. Hänen tekee pahaa niin fyysisesti kuin henkisestikin – oksettaa ja ahdistaa. Hän ei muista öisestä unestaan mitään mutta on varma, että on nähnyt painajaista.

Noustessaan istumaan hän muistaa olevansa yötä Makoton luona. Tämä on jo jalkeilla, sillä paikka hänen vierellään on tyhjä, joskin yhä lämmin. Siihen lämpöön voisi olla ihanaa jäädä, mutta Haru sysää peiton päältään ja nousee ylös mennäkseen kylpyhuoneeseen.

”Huomenta, Haru-chan.”

Makoton hunajainen ääni ja lempeä hymy tervehtivät Harua olohuoneessa. Olisi typerää väittää, että niillä olisi jotain taianomaisia parantavia voimia, mutta kuitenkin, ne kohdatessaan Haru tuntee olonsa hieman paremmaksi.

Hän vastaa hymyyn.

”Huomenta, Makoto.”
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 924
  • monokkeli huurussa
Tää onkin jo tovin odottanut mulla lukemista, oli oikein söpöistä. Näille uunoille kyllä sopii niin kovin hyvin se, ettei kirjoittajakaan oikein tiedä onko tää nyt romanssia vai ei 😅

Siis Makoto on kyllä niin suloinen tapaus ja nimenomaan hunajaääninen, että kyllä takuulla sillä on jotain parantavia vaikutuksia! Ehkä ihan pieniä vaan, mutta silti jotain. Ja voi pikku-Harua, kun ystävän sanat niin lämmittää ja hymyilyttää vielä pitkään jälkeenpäin, mutta ei siitä tietenkään ole osannut sanoa tai edes kunnolla reagoida silloin tapahtumahetkellä.

Tämä oli mukava pieni iltapalateksti (vaikka huomenien toivotukseen loppuikin!), kiitos tästä.
sano mua rovastiks

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 761
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kiva kun jättelit kommenttia Verinen Paronitar, ja mukava kuulla että tykkäsit! ^^ Näistä kahdesta ei kovin helpolla saakaan mitään muuta kuin söpöistä.

Lainaus
Näille uunoille kyllä sopii niin kovin hyvin se, ettei kirjoittajakaan oikein tiedä onko tää nyt romanssia vai ei 😅
Jep ;D Rakastan MakoHarua sekä romanssilla että ilman, ja ei sitä aina osaa päättää, että kumpaa sitä kirjoittais :D Siksi on kiva kirjoittaa niinkin, että jättää hahmojen suhteen ainakin osittain "auki". Ei välttämättä hahmot itsekään osaa sanoa sen tarkemmin ;D

Lainaus
Siis Makoto on kyllä niin suloinen tapaus ja nimenomaan hunajaääninen, että kyllä takuulla sillä on jotain parantavia vaikutuksia!
Ehdottomasti! Se ääni on niin ihana, niin täynnä lempeyttä... Makoton hymylläkin on pakko olla jotain parantavia vaikutuksia, se on kans niin suloinen ja pehmeä aina.

Lainaus
Ja voi pikku-Harua, kun ystävän sanat niin lämmittää ja hymyilyttää vielä pitkään jälkeenpäin, mutta ei siitä tietenkään ole osannut sanoa tai edes kunnolla reagoida silloin tapahtumahetkellä.
No ei tietenkään, onhan kuitenkin Haru kyseessä 😅 Mut Harun sanomana se "totta kai uimme yhdessä" kertoo paljon ja vastaa kaikkeen, ja aivan varmasti Makoto siihen ladotut tunteet ymmärtää, vaikka Haru haluaisi osata sanoa asiat myös suoraan. Mutta ehkä jonain päivänä... (ehkä sitä vois itsekin kirjoittaa jotain aiheeseen liittyen 🤔)

Kiitokset kommentista! Kiva että toimi iltapalanakin ♥
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

zilah

  • Sydänten kapteeni
  • ***
  • Viestejä: 616
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa.  :)

Tämä oli kertakaikkiaan ihastuttava kokoelma pikku tapahtumia, jotka sinänsä olivat arkisia, mutta suloisuudessaan toivat hymyn lukijankin huulille ja lämpimän tunteen sydämeen. Vaikka fandom ja henkilöt ovat vieraita, niin yllättävän hyvin heidän elämäänsä pääsi käsiksi tällainen asiaa tuntematonkin.

Tuo ensimmäinen etenkin oli niin kaunis, että tuli hymyn ohella ihan tippa linssiin. Makoton rehellinen haavoittuvuus, kun hän kertoo rakastavansa Harua, iski kyllä niin suoraan tämän siirapinrakastajan sydämeen.

Toinen tarina taasen, ihanan arkinen ja kuitenkin suloinen tunnelmapalanen, joka saa toivomaan että Haru olisi hymyilemisen lisäksi rohjennut pyyhkäistä tuon taikinaläntin pois Makoton kasvoilta.

Kolmas tarina taas, vaikka se alkoikin hiukan ikävästi kun Haru voi pahoin, niin loppu sulatti sydämen ihan täysin. Tottakai se oman rakkaan pelkkä ääni saa voimaan paremmin. Ja aivan vain hetken ajan niihin taikavoimiin voi uskoa. Mitä muutakaan tosirakkaus on, ellei taikaa? <3

Pakko sanoa vielä sekin, että on harvinainen taito mahduttaa pieneen sanamäärään näin paljon. Kiitos näistä ihanista tarinoista! <3 Tästä on hyvä jatkaa iltaa kohti. :)


zilah

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 761
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Mukava kuulla, että pääsit näihin pätkiin hyvin mukaan, zilah! Se voi olla varsinkin näin lyhyissä teksteissä aina haasteena, vaikka sisältö sinällään ei mitään ihmeellistä olekaan ja aihe on aika universaali.

Lainaus
Tuo ensimmäinen etenkin oli niin kaunis, että tuli hymyn ohella ihan tippa linssiin. Makoton rehellinen haavoittuvuus, kun hän kertoo rakastavansa Harua, iski kyllä niin suoraan tämän siirapinrakastajan sydämeen.
Kuten A/N:ssä jotain hölötinkin, tuo eka pohjautuu vuorosanoja myöten suoraan High Speed! -elokuvan yhteen kohtaukseen, joka kokonaisuudessaan on mun ehdottomia lempipätkiä ihan kaikesta mikä vain ikinä kuuluukaan Free!hin. Se on niin kaunis ja herkkä ja sitä kattoessa tulee mullekin aina tippa linssiin, et ihanaa kun oon saanut sitä tunnelmaa vieritettyä itse tekstiinkin ;D

Kyl tää vaa pelkällä animoinnillakin oli niin kaunis ja herkkä kohtaus ♥:
Spoiler:  • näytä

En ikinä pääse yli noista Harun silmistä 🥺🥺♥♥ Niistä kyllä näkee ilman sanojakin, mikä vaikutus Makoton sanoilla (ja hymyllä) on ♥

Alkujaan kahden muunkin pätkän piti pohjautua sarjan eri kohtauksiin, joissa Makoto on syystä tai toisesta Harun hymyn aiheuttaja, mutta ne eivät yrityksistä huolimatta muotoutuneet miksikään järkeväksi, niin korvasin ne kahdella kokonaan omalla, jotka kyllä ovat ammentaneet inspiraatiota sarjan tapahtumista (tai no, toka oikeestaan yhdestä Drama CD -tarinasta).

Lainaus
Mitä muutakaan tosirakkaus on, ellei taikaa? <3
No mitäpä muutakaan, tosiaan? ♥

Iso kiitos kommentista, ihanaa että tykkäsit ♥
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 647
Istuin eilen iltaa ja tutustuin muutaman jakson verran tähän minulle uuteen fandomiin. Taisin tulla katsoneeksi yläasteaikojen jakson ja Tokioaikojen ekan jakson ja sitten sellaisia hauskoja lyhyitä pätkiä hahmoista. Ja kas kun Harun hahmo tuli jo tutuski, sillä tunnistin tässä jo tuttuja asioita. Tuo ettei Haru naura, eikä hymyile. Ja se, että hän tekee usein ruokaa.

Elämänmakuisia pätkiä, ihanaa pientä ja arkista johon mahtuu paljon tunnetta.
Makoto on niiiin rakastunut tuossa ensimmäisessä pätkässä. Se sopiikin hänen hahmolleen. Ja kuka nyt ei hänestä voisi pitää.  :)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 761
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kiitos kommentista Fairy tale. Mukavaa, että olet tutustunut nyt vähän tähänkin fandomiin :3 Haru on tosiaan semmoinen hahmo, että tietyt piirteet siitä huomaa kyllä nopeesti. Tonnin seteli -naamainen ruoanlaittaja on kyllä aika hyvä tiivistys (jos ei oteta uintia huomioon) :D

Lainaus
Makoto on niiiin rakastunut tuossa ensimmäisessä pätkässä.
Niin on ♥ Ne kyllä rakastaa molemmat toisiaan ihan mielettömästi, vaikka vain Makoto sanoi sen ääneen. Makoto nyt tosin on paljon avoimempi, semmonen iso nallekarhu joka säteilee lempeyttä ja rakkautta ympärilleen. Ei hänestä tosiaan voi olla pitämättä :3
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"