Kirjoittaja Aihe: Planeetatkin kääntyy meihin päin | K11 | Juuse(/Dani) | shotteja elämästä | 4/4, 2.2.  (Luettu 5453 kertaa)

Kaapo

  • Vieras
Kirjoittaja: Auro

Ikäraja: K11
Tyyli: draama, slice of life
Hahmot: Juuse & co; Juuse/Daniel

A/N: oon kokenut jonkinlaista omituista etäisyyttä Juuseen ja järkeilin, että se johtuu siitä, että vaikka DaniJuuse on ollut minun elämässä aika kauan, suurin osa ajasta on mennyt siinä, että oon kirjoittanut pelkästään Danin näkökulmasta. Juuseen tarttuminen on aina vähän hankalaa, joten lähinnä nyt avaan sitä itelleni. :--D Aikajanallisesti nämä hyppii, joten kannattaa tsekata täältä jos haluaa pysyä kartalla missä mennään ja mitä milloinkin tapahtuu koko versen kannalta.

Ensimmäinen ei spoilaa Purkukiekkoa. (Otsake Idan ja Kallen kappaleesta Planeetat, joka kokonaisuudessaan on niiiiin DaniJuuse-piisi)




Planeetatkin kääntyy meihin päin

1.

2010

Sataa lunta. Juuse istuu äitiään vastapäätä keittiössä. Äidillä on kannettava tietokone auki edessään, lukulasit kasvoillaan. Kahvinkeitin porisee toista pannullista sille aamulle ja Juuse tietää äidin lukevan Helsingin Sanomien nettipainosta, silmälasien linsseistä heijastuu vaalea näyttö ja vilkkaasti liikkuvat silmät paljastavat sen.

Juusen kropassa on jännitystä ja päässä surisee. Jännittää, mutta hän on edellisiltana päättänyt puhua heti aamulla, nostaa kissan pöydälle ja niin edelleen.

“Kuule”, Juuse aloittaa, mutta äiti nostaa kätensä ja keskeyttää hänet eleellään, lukee asiansa loppuun ja nostaa sitten katseensa tietokoneen yli Juuseen.

Juuse jatkaa: “Oon vähän miettinyt että jos muuttaisin.”

“Jaa”, äiti vastaa, se ei paljon ajatuksesta hätkähdä.

“Niin, että jos muuttaisin Suomeen.”

Nyt äiti kuuntelee oikeasti. Se ottaa lasit kasvoiltaan, otsa rypistyy.

“Okei”, se sanoo hitaasti. Se ei kuitenkaan jatka siitä mihinkään suuntaan, se odottaa selitystä.

Juuse puree itseään kieleen yrittäessään asettaa sanoja oikeisiin järjestyksiin. Hän on harjoitellut puheen siitä, kuinka Suomessa on paremmat mahdollisuudet jatkaa kouluja ja kun Juulialle ja Iljalle on tulossa vauva, Juuse haluaa olla hoitamassa enontehtäviä samalla mantereella. Hänellä on oikeita syitä, mutta se tuntuvat tekosyiltä, kun äiti ei sano mitään, katsoo vain.

“Oon miettinyt tätä jostain syksystä asti”, Juuse sanoo, kiirehtii. Äiti kohottaa kulmiaan ja Juuse tietää, että se laskee yksi plus yksi.

Juuse melkein kieltää kaiken jo ennen kuin mitään sanotaan.

“Ja kuinka paljon sillä sun brittipojalla on osuutta asiaan?” äiti kysyy. Sen ääni on teennäisen rauhallinen ja Juusen sisuskaluja kiertää syyllisyys ja häpeä ja vitun vitun vittu.

“Ei paljoa”, Juuse pusertaa ulos. Äiti laskee kannettavasta näytön alas niin, ettei heidän välillään pöydällä ole enää mitään. Sitten äiti nousee, se menee kahvinkeittimelle, tulee sen kanssa takaisin pöydän ääreen ja kaataa kysymättä Juusenkin kuppiin. Juuse tuijottaa mukiinsa, se on jouluinen muumimuki, joka on jäänyt Juulialta.

“Selvä”, äiti sanoo. “Puhu.”

Juuse juo ensin.

“Ehkä mä tarviin jotain muuta”, hän sanoo ja tietää vähättelevänsä. Kaikki hänessä huutaa jotain muuta, pois pois pois sieltä, kun kaikissa tienviitoissa ja mainostauluissa tuntuu lukevan Benjamin Hall. Ja äidin ilmeestä päätellen, se tietää.

“Ja Suomessa on helpompi opiskella”, Juuse jatkaa, yrittää vakuutella enemmän itseään.

“Totta”, äiti vastaa, se makustelee asiaa hetken. “Tietenkin sä teet niin kuin parhaaksi näet. Mutta me isäs kanssa ei voida lähteä niin kauan, kun molemmilla on työt täällä.”

“Joo, tiiän”, Juuse sanoo. Siitä on puhuttu jo silloin, kun Juulia muutti Iljan perässä takaisin Suomeen pari vuotta sitten. Ja vaikka matkustamiseen tottuu, valtameri välissä on iso.

“Ja aika surullistahan se on, että meidän molemmat lapset on kaukana”, äiti jatkaa. “Mutta etköhän sä, iso mies, tiedä itse mikä on sulle parasta.”

Juuse hengähtää, yllättävän helpottuneesti.

“Niin tiiän”, hän sanoo. Äiti hymyilee, hörppää kahviaan ja avaa tietokoneen taas. Asia loppuun käsitelty siltä erää. Juuse rentouttaa kireät hartiansa ja hengittää vapaammin.
« Viimeksi muokattu: 02.02.2019 09:28:50 kirjoittanut Auro »

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 717
Jään seuraamaan  8) Tosi kiva kun päätit tehä tämmösen Juuse-näkökulman kaikelle. Mä vähän oon kaivannutkin enemmän sen pään sisään. Oon lukenut sun tekstit näistä pariin kertaan, mutta katsotaan nyt miten hyvin pysyy kärryillä tässä mainitsemassasi "hyppelyssä" :)
Todella mielenkiinnolla siis odotan näitäkin!
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."

Kaapo

  • Vieras
Ripple: Vähän kaikki taitaa olla vailla Juusea :') mutta nyt sitä saa! yritän selvittää näiden paikat aikajanalla parhaani mukaan. Kiva että seurailet.

No niin! Tämän kirjoittaminen oli jännittävää ja hauskaa. Tämä sijoittuu Kun meis virtaa sama veri (veni, vidi, vici, veli) osa 2, k11 ja Parempina päivinä (loistetaan kuin tuhat aurinkoa) osa 2, k11 seuraavaan päivään. (Spoilaa Purkukiekkoa, mutta Jään lukeneet taitaa olla ihan perillä kuitenkin.)




2.

2012

Juuse kiristää luistimien nauhoja aivan liian tiukalle. Pukukopissa on hiljaista, penkin toisessa päässä pari ala-asteikäistä poikaa heiluttelevat jalkojaan samalla kun niiden isä yrittää saada hokkareita heiluviin jalkoihin.

Juuse on tunnin ajoissa. Hän ei ole saanut nukuttua, aamu on tuntunut hitaalta ja hankalalta. Juuse löysyttää nauhoja, että veri kiertää. Kun hän on saanut nauhat kiinni, hän vetää lapaset käsiinsä ja on jo lähdössä ulos, kun puhelin taskussa värisee useamman kerran putkeen. Juuse istuu takaisin alas penkille ja avaa joukkueen viestiketjun, johon on ehtinyt tulla neljä uutta viestiä.

11.02 Vili
Ok. Tähtään varttii vaille.

11.05 Janne
mut onks meil danin tilalle ketää?

11.05 Markus
On. mä hoidin asian.

11.06 Janne
ok. vaik me kyl juusen ja markuksen kans ollaan jo sata kertaa teit parempii näinki


Juusen lukiessa tulee vielä kaksi uutta viestiä.

11.07 Niklas
oo hiljaa, virta. muistuttaisin et mä, kuisma, akseli ja topias ollaan voitettu eniten pipolätkämestruuksia.

11.07 Janne
se johtuu siit et te ootte vitun vanhoi :D


Juuse lukee muun joukkueen teennäisen kevyttä viestinvaihtoa ja rinnan alla puristaa. Hänen on vaikeaa, melkein mahdotonta sanoa mihinkään väliin mitään. Epätoivoinen voimattomuuden tunne kaihertaa.

Daniel ei vastaa hänen viesteihinsä. Hiljaisuus sen suunnalta on normaalia, mutta nyt se ahdistaa normaalia enemmän. Juuse ei tiedä mitään. Ja miksi tietäisikään, ei hänellä ole mitään syytä oikeasti. Se tuntuu epäreilulta, hänen sydämessään rutisee, eikä kukaan tiedä.

Juuse työntää puhelimen takaisin takkinsa taskuun, vetää lapaset käteensä ja menee jäälle. Pukukopin edustalla jää on soroista, terä liikkuu siinä huonosti. Juuse pääsee siitä ohi ja sen jälkeen jalat lopettavat yhteistyön. Hän seisoo luistimissaan jäällä, sydän hakkaa ihan vitun lujaa kylkiluita vasten, lapasissa kädet hikoavat ja korvissa kaikuu uudestaan ja uudestaan se ääni, joka pääsee, kun kaksi kehoa osuu voimalla kaukalon laitaa vasten.

“Hei, oot sä kunnossa?”

Juuse kääntyy katsomaan, se on se isä pukukopista. Pikkupojat roikkuvat kiinni sen molemmissa käsissä, niiden ruskeat silmät tapittavat Juusea. Juuse yrittää hymyillä, naama nykii omituisesti ja väärin.

“Joo, ei tässä mitään. Vähän rupesi huimaamaan, verensokerit vaan heittää.”

Se ei ole vale, mutta ei myöskään koko totuus.

“Mä hengähdän hetken, kyllä tää tästä”, Juuse sanoo, saa potkaistua vauhtia niin, että pääsee lumipenkan luokse. Hän antaa polvien mennä alta, ulkohousujen läpikin lumi tuntuu kylmältä. Juuse repii lapset käsistään, kaivaa puhelimen taskustaan. Ei viestejä Danielilta. Hän miettii hetken, yrittäisikö soittaa sille. Ajatus jää puolitiehen. Ei Juusella ole pokkaa. Hän tuijottaa luistimia jaloissaan ja haluaa vain päästä pois niistä ja heittää ne ensimmäisen tilaisuuden tullen jokeen, päästä eroon niistä ja painosta, jonka ne ovat yhtäkkiä saaneet.

“Mitä helvettiä sä siinä istut?”

Juuse säikähtää, hän nostaa katseensa puhelimensa ruudusta. Anton katsoo häntä pipo melkein silmillä, toisessa kädessään luistimet ja maila, sillä on kulmakarvat yhteen nidottuna.

“En mä ‒”, Juuse aloittaa, mutta ei hän osaakaan vastata. Anton huokaisee ja istuu Juusen viereen penkkaan, sen tavarat uppoavat syvälle lumihankeen.

“Mitä sä täällä?” Juuse kysyy. Anton kaivelee taskujaan ja löytää ruttaantuneen tupakka-askin ja laittaa palamaan.

“Markus kysyi lähenkö Danin paikalle, teidän joukkueesta vissiin puuttuu yks pelaaja”, Anton sanoo, se tupakoi, vaikka lapsiperheiden vanhemmat rypistelevät sille otsaansa. Tupakkapaikka on parkkipaikalla.

“Aateltiin, että Ruuska mikä Ruuska”, Anton lisää.

Juuse hymähtää, olisi pitänyt arvata. Juuse narskuttelee hetken hampaitaan, hän haluaa vain tietää edes jotain, mutta kysymyksen muodostaminen tuntuu hankalalta.

“Mites Dani?” Juuse kysyy lopulta, hänen äänensä kuulostaa hänen omiin korviinsa kireältä, mutta Anton ei joko huomaa tai välitä. Se kohauttaa olkiaan.

“Eturistinivel ja sivusiteet paskana”, Anton sanoo, sen äänessä on monotonisuutta ja ulkoaopettelun sävy.

“Leikkasko ne sen?” Juuse kysyy.

“Joo, eilen jo”, Anton vastaa, “se pääsi aamulla himaan.”

“Hitto”, Juuse mutisee, mutta hänen sisällään aaltoilee huojennus ja se upottaa.

“Sanopa muuta”, Anton sanoo, se tuijottelee kengänkärkiään. “Käytiin faijan kanssa hakemassa se. Sillä on silmäkin mustana.”

“Onks se ookoo? Niinku muuten?” Juuse kysyy, sydän on noussut kurkkuun.

“En mä tiiä”, Anton sanoo, “kun ei se oo sanonut mitään.”

“Vitun vittu”, Juuse sanoo.

“Nii”, Anton huokaisee. “Kuulin et sä otit kaks plus kympin eilen.”

Juuse irvistää. “Joo. Meni vähän loppupeli päin helvettiä. Vili lensi pihalle kun se otti matsia sen Danin taklaajan kanssa.”

“Ihan oikein”, Anton sanoo.

“Jep”, Juuse myöntää.

Anton nippaa loppuun poltetun tupakan lumihankeen. “Et sä kyllä kertonut et mitä istut täällä perse lumessa.”

“En mä tiiä, alkoi heittää päässä”, Juuse jatkaa samaa puolivaletta.

“Jaaha”, Anton sanoo ja katsoo Juuseen silmät sirrillään. “Sä kyllä näytät vähän paskalta.”

“Kiitti”, Juuse naurahtaa. “Tiiäks just ton takia susta ja Danista tietää, että ootte jotain sukua.”

“Ai mistä?”

“Ootte molemmat niin vitun kivoja ja sanotte aina niin nätisti”, Juuse sanoo. Hän yrittää vääntää vitsiä ja se taitaa mennä läpi, ainakin Anton virnistää.

“Mä oon oikeesti kiva, Dani vaan esittää”, se sanoo.

“Niin kai sitten.”

Muuta he eivät ehdi sanomaan. Parkkipaikalta tulee lisää tuttuja, jotka äkkäävät heidät ja tulevat luokse. Juuse sammuttaa käsissään edelleen olevasta puhelimesta virrat. Eikä Daniel kuitenkaan tekstaa.

Juuse työntää huolta väkisin syrjään, hän naurahtaa jollekin Jannen läpälle ja kun jalatkin kantavat, ei hänellä ole mitään syytä jäädä siihen paikoilleen.
« Viimeksi muokattu: 31.01.2019 20:30:48 kirjoittanut Auro »

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 717
Tykkään tästä taas <3 Siis niin kiva lukea Juusea. Toi on niin riipasevaa, kuinka paljon se tykkää Danista. Paska-Dani kun on niin hiton itsekkään erakko. No joo kyl mä oikeesti tykkään Danistakin, vaikka se onkin mäntti. <3 Mut voisin lukea tota Juusea ihan loputtomiin, nää loppuu liian lyhyeen ;) En tiedä oonko jotenkin nurinkurinen, mutta tuntuu jotenkin hyvältä lukea tällaista, ja oikeen imen itseeni kaikki tunteet mitä Juusesta välittyy. Jotenkin sen tunteisiin voi luottaa, toisin kun erään toisen :) Kiitös tästä, mielenkiintoista nähdä mihin kohtaan seuravaksi päästään Juusen kanssa. :)
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."

Kaapo

  • Vieras
Ripple: kiva, että Juusesta lukeminen miellyttää, mie oon kyllä nauttinut siitä kirjoittamisesta :') ja pakko sanoa, että tässä kohtaa Danin radiohiljaisuus on ihan ymmärrettävää. Mutta siitäkin lisää sitten jahka purkukiekossa päästään tuohon asti. kiitos kommentista!

Jouduin jättämään tämän kirjoittamisen kesken hetkeksi, koska menin aivan asklöjdfaf kaikista tunteista ja en oikein vieläkään ole saanut itseäni koottua tämän kanssa. Nyt hypätään aika pitkälle tulevaisuuteen, viisi vuotta Jään, k15, jälkeen, kaksi vuotta Umpijään, k11, jälkeen. Tähän väliin sopii aika paljon kaikkea, mutta eiköhän sinnekin päästä. :') en oikein nyt osaa sanoa mitään muuta kuin että huhhuh ja näköjään nämä pystyy tähänkin. olkaa hyvä.




3.

2018

Juuse parkkeeraa auton punaiseksi maalatun hirsitalon pihaan. Pihassa on muutama auto, Juuse tunnistaa yhden. Talon pihassa on punainen polkupyörä ja kuistin kaiteeseen nojaa potkulauta. Toukokuun alun aurinko paistaa korkealla, varjot ovat syviä.

Juuse sammuttaa auton, radio hiljenee samalla ja autoon tulee hiljaista. Juuse avaa turvavyön ja vilkaisee nopeasti Danielia. Se istuu paikoillaan ja hipelöi takkinsa hupun kiristysnauhaa sormien välissä.

“Maa kutsuu”, Juuse sanoo. Daniel hymähtää, nauha tipahtaa sen sormista.

Juuse puree huultaan, hän vilkaisee pihalle, se näyttää hiljaiselta, eikä kukaan ole vielä ainakaan ulkona asti odottamassa heitä.

Daniel on ollut vielä lähtiessä okei, se on käskenyt Juusen vaihtaa paitaa siistimpään, vaikka ne onkin vaan Leon synttärit niin et sä voi lähtee tossa, siinä on liimaa, ja se on vastannut tiiän kun Juuse on sanonut, että ei sun oo pakko lähteä mukaan. Mutta puolentoista tunnin automatka on pikkuhiljaa vetänyt sen takaisin epäröintiin, ja mitä lähemmäs he ovat tulleen Juulian ja Iljan vastavalmistunutta omakotitaloa, sitä hiljaisemmaksi ja etäämmäksi se on muuttunut.

“Ei meidän tarvi olla kauan”, Juuse sanoo. “Leo täyttää neljä, ei se kuitenkaan välittäisi.”

“En mä sitä”, Daniel mutisee, se ei katso Juuseen puhuessaan.

Juuse haluaisi ajaa auton syvälle mäntymetsään ja siellä, piilossa kaikilta, pakottaa Danielin katsomaan itseään, muistuttaa sille, että se on ihan okei, jos jännittää, että heidän asiansa eivät kuulu muille, että kaikki on okei.

Juusea turhauttaa ja harmittaa. He olisivat voineet välttyä tältä, jos asioista olisi puhuttu jo kotona. Nyt kaikki mene vain hankalaksi ja Juusen kylkiluiden alle piiloutunut epävarmuus kaivaa itselleen enemmän ja enemmän tilaa.

“Mikä sitten?” Juuse kysyy, hän kuulee omassa äänessään kireyden ja varovaisuuden, häntä pelottaa, että he kiertävät kehää, eikä se solmu koskaan aukea.

“En mä ees ‒”, Dani aloittaa, se etsii sanoja, “mulla on ihan muut asiat mielessä.”

“Okei”, Juuse sanoo. “Miksi me sitten istutaan edelleen autossa?”

Daniel katsoo Juuseen ja Juuse katsoo takaisin. Aika kuluu.

“Kokeile”, Daniel sanoo, se ojentaa kätensä keskikonsolin yli kohti Juusea. Juuse rypistää otsaansa, mutta tietää, mitä Daniel tarkoittaa. Hän laittaa etu- ja keskisormen Danielin takin hihasta sisään, etsii pulssin sormiensa alle. Se on tasainen, mutta kiivas.

“Tää on ihan vitun tyhmää”, Daniel sanoo, sen pulssi kiihtyy sen sanoista. “Mutta mua ahistaa, kun sun siskolla on tällanen täydellinen idyllielämä. Tai siis, ei tietenkään kenenkään elämä ole täydellistä, mutta sä tiedät mitä mä tarkoitan. Niillä on kaikki. Ja sä oot joutunut tyytymään muhun. Ja mä en oo todellakaan täydellinen, vaan ihan vitun fucked up. Että sulla on sikäli käynyt ihan vitun paska mäihä. Ja mua pelottaa, että sä tajuat joku kerta, että en mä pysty kahteen lapseen, tilavolvoon ja järvimaisemaan.”

Juusen huojennus tulee ulos hengähdyksenä, hän kiertää sormet Danielin ranteen ympärille. Danielin pulssi jyskyttää Juusen kämmentä vasten.

“Dani hei”, Juuse sanoo, “mä rakastan sua. Ja tuskin me oltais tässä, jos mä haluaisin kaksi lasta ja volvon.”

Daniel hymähtää. Sen pulssi tasaantuu.

“Ja musta mulla kävi aika hyvä mäihä”, Juuse sanoo vielä.

“Jos sä jatkat vielä, en enää usko sua”, Daniel sanoo.

“Uhallani jatkan”, Juuse sanoo, silittää peukalolla Danielin kämmenensyrjää. “Eiköhän me kumpikin tiedetä, mihin ollaan ryhdytty. Sä saat olla just niin fucked up kuin oot, kunhan oot mun kanssa.”

Daniel hymyilee vähän. “Okei.”

“Hyvä. Joko mennään?” Juuse kysyy. Daniel nyökkää, Juuse päästää irti sen kädestä ja he astuvat ulos autosta. Juuse ottaa takapenkiltä paketin ja kortin, kortissa on Ryhmä Hau ja takana Danielin käsialalla onnentoivotukset ja toivoo Juuse ja Dani. Juusea on hymyilyttänyt, kun Daniel on kirjoittanut sitä.

Juuse paiskaa takaoven kiinni, etsii autonavaimet taskustaan ja laittaa ovet lukkoon. Hän on jo menossa ovelle.

“Oota”, Daniel sanoo. Juuse kääntyy ja kohottaa Danielille kulmiaan, Daniel hymähtää ja nykii Juusea lähemmäksi kyynärvarresta. Juuse ei laita vastaan, vaikka näkee kuinka Amanda kuikkii eteisen ikkunasta ulos.

Kun Daniel on saanut Juusen tarpeeksi lähelle, se laittaa toisen käden Juusen niskan taakse ja suutelee. Siitä ei meinaa tulla mitään, Juusea hymyilyttää vähän liikaa, tavarat käsissä lipsuu, kun hän asettaa kätensä Danielin vyötäisille.

“Kiitti”, Daniel mutisee lähinnä Juusen suuhun.

“Ei mitään”, Juuse vastaa, “maksat mulle takas joskus.”

“Selvä.”

Juuse pussaa Danielia uudestaan.

“Siitä järvimaisemasta me voitais kyllä puhua vielä”, hän sanoo sitten. Daniel tyrskähtää ja tönäisee Juusen irti itsestään.

“Katotaan sitä sitten joskus”, Daniel sanoo, tönii Juusea ovelle.

Juuse virnistää Danielille vielä ennen kuin painaa lähinnä näön vuoksi ovikelloa. Ovi avautuu hetken päästä, Juulia virnuilee ovensuussa.

“Mikä kesti?” se kysyy. Juuse ei ehdi sanoa mitään, kun Amanda törmää innostuksissaan äitiinsä.

“Mä näin kun noi pussaili pihalla”, Amanda ilmoittaa ja hymyilee etuhampaatonta hymyään.

“Jaaha, no ihmekös että kesti”, Juulia sanoo ja päästää heidät sisään.

Leo juoksee jostain eteiseen, se ei edes huomoi Juusea, vaan menee suoraan Danielin luo ja alkaa esitellä sille jotain lahjaksi saamaansa lelua, jota Daniel ihmettelee Leon iloksi.

Juusen sisällä on lämmintä ja rakkautta.

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 717
Ymmärsinhän mä nyt oikein, eikös vaan, että tämä on nyt tähän asti viimeisin pätkä näistä!?! (Mun on jotenkin vaikea sisäistää tota sun listausta kaikista sun teksteistä, että missä järjestyksessä ne on ja mitkä liittyy toisiinsa). Harmaakin on jo ollut ja mennyt? <3 Oon niiiin happy happy joy joy :) Vaikka tää nyt onkin vaan yks pätkä kaikesta mitä on tapahtunut niin SILTI! Dani puhui tunteistaan, niin sairaan hienoa. Oon niin ilonen niiden kummankin puolesta. Vaikka Dani onkin tyypillisesti vähän vaikeena, niin hiukan hienoa että Juuse on vihdoin saanut tommosenkin puolen Danista. Oon onnellinen molempien puolesta  :-* Pätkänä mä tykkäsin tästä kovasti. Ihanan intiimi kohtaus jotenkin ja tuo pulssin kokeilu.

Lainaus
Ja mua pelottaa, että sä tajuat joku kerta, että en mä pysty kahteen lapseen, tilavolvoon ja järvimaisemaan.”
Tämä <3<3<3

Kaikenkaikkiaan on niin hienoa kun sä kirjoitat näin pitkällä aikavälillä samoista hahmoista. Kiitos siis jälleen!
« Viimeksi muokattu: 01.02.2019 00:40:11 kirjoittanut Ripple »
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."

Kaapo

  • Vieras
Ripple: oothan katsonut oikeaa viestiä, nimittäin ei tuosta paljon enää selvemmäksi saa listattua. Anyway, ei se danikaan voi ihan totaalinen kusipää olla, koska tuskin Juuse sen kanssa jaksaisi säätää siinä tapauksessa. :') Notta on se siellä, se puhuva ja osaava dani. Kiitos kommentista.

Viimeistä viiään. (spoilerivaroitus??) Ensinnähi:
a) Markuksen Tiaiset on näistä tuttuja: Kevät kun törmäillään, S ja Pikkulinnuista ja prinsessamekoista, k11 (4 vuotta näiden jälkeen)
b) Minulla ois suunnitelmia Danin ja Juusen varalle tyyliin jonnehi vuoteen 2030 asti. :--D voi olla, että en oikeasti kirjoita niitä auki, koska jessus sentään, oon periaatteessa kuiten vieläkin vuodessa 2011 niien kanssa, mutta sanotaanko nyt sen verran, että tämä on vasta alkua. (vissiin sitä on itehi tullut vanhaksi, kun 35vee hahmot ei tunnu edes vanhalta ja on sellanen fiilis, että nelikymppisenähän se elämä vasta alkaa, haha apua)
c) tässä puhutaan siis nuorten sm-liigasta (mainihen sen kerran, mutta ihan vaan muistutukseksi, että Dani tulee valmentamaan junnuja).

Sellasta! Olipahan vaan hauskaa kirjottaa pelkkää Juusea ja tällasta ällöttävää danijuuseakin vaihteeksi. nyt voin hyvillä mielin jatkaa purkukiekon parissa (ja mahdollisesti jonkun muun c;)




4.

2022

Juuse herää tyhjässä sängyssä. Herätyskellon digitaaliruudussa lukee 10:09. Alkukesän aurinko paistaa sisään makuuhuoneeseen aukinaisen oven raosta. Juuse haluaisi vain kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista, mutta tyhjässä sängyssä on liikaa tilaa ja kun hän hetken kuuntelee, hän toteaa koko talon olevan tyhjä. Jos Daniel on lähtenyt jo lenkille, se vain vittuilisi, jos Juuse ei nousisi ennen kuin se tulee takaisin.

Juuse nousee, pukee päälleen jotain, piruuttaan valitsee päälleen Danielin paidan, vaikka se on olkapäistä hänelle vähän iso. Lattia on paljaiden varpaiden alla kylmä, mutta Juuse ei jaksa etsiä sukkia jalkoihinsa. Hän menee keittiöön, siellä on pöydällä termospullossa kahvia ja sälekaihtimet auki. Valoa tulvii keittiöön.

Juuse ottaa mukin kaapista, tekee pari leipää, kaataa kahvia ja istuu alas. Puhelimessa on muutama uusi viesti Markukselta.

07.46 Markus
pitää kattoo miten valtio jakaa kesälomia
ja et miten noi tiaiset lomailee.


07.48 Markus
mut sovitaan väh joku vkl. tuutte vaikka meidän kaa mökille tms.
sano danille terkkuja et kattoo joskus puhelintaan!


Juuse hymyilee, lupaa Markukselle välittävänsä terveiset ja lupaa palailla suunnitelmiin myöhemmin. Markuksen vastaus on pelkkä emoji.

Daniel tulee kotiin hetken päästä, Juuse juo toista kuppia kahvia ja selailee uutisia puhelimestaan. Daniel ei sano mitään, eteisessä se potkii lenkkarit jaloistaan ja tulee keittiöön. Se ottaa kuulokkeet korvistaan ja laskee ne ja puhelimensa kanssa keittiönpöydälle. Sillä on kulmien välissä vekki ja se näyttää olevan täysin ajatuksissaan.

“Huomenta”, Juuse sanoo, vähän huvittuneena, kun Daniel ei tunnu edes huomaavan häntä.

Daniel havahtuu ajatuksistaan. “Huomenta.”

“Markukselta terkkuja, että kato puhelintas”, Juuse sanoo.

“Joo, huomasin sen kyllä. Mut tota”, Daniel aloittaa, se heilauttaa kättään puhelintaan kohti. “Tuli vähän jännä puhelu tossa matkalla.”

“No?”

Daniel etsii hetken sanoja, se näyttää edelleen omituiselta, mietteliäältä. “Mulle tarjottiin paikkaa nuorten liigatason joukkueesta.”

Juusen kahvikuppi jää puolitiehen. Alkaa hymyilyttää.

“Sanos uudestaan”, Juuse pyytää, vaikka hän on kuullut aivan selvästi.

“Vittu”, Dani naurahtaa, “ne haluu mut HIFKiin.” Se kuulostaa häkeltyneeltä, epäuskoiselta mutta iloiselta. “Ainakin tälle kaudelle apuvalmentajaksi, mutta se niiden nykyinen koutsi on siirtymässä KHL:ään tän kauden jälkeen. Että sen jälkeen kaikki auki, mutta mitä mä nyt ymmärsin tosta puhelusta niin kai ne on jo vähän pedannut sitä pestiä mulle.”

“Onneksi olkoon”, Juuse sanoo ja tarkoittaa sitä. Daniel ei tunnu osaavan sanoa mitään.

“Mitä sä sanoit niille?” Juuse kysyy.

“Että pitää ehkä miettiä hetki, kun ei tällaset kaupunginvaihdot ole pelkästään musta itsestäni kiinni”, Daniel vastaa. “Se kuitenkin tarkottaisi, että pitäisi muuttaa pääkaupunkiseudulle. Enkä mä halua lähteä yksin. ”

Juuse naurahtaa. “Hitto sun kanssa. Mä nyt muuttaisin sun kanssa vaikka Ivaloon jos se on siitä kiinni”, hän sanoo. “Nyt meet soittamaan niille takaisin, että totta vitussa otat sen paikan.”

“Mutta sun työt ‒”, Daniel aloittaa, mutta Juuse ehtii väliin.

“Nyt hei”, hän sanoo, nousee ja menee Danielin luokse. Häntä ei haittaa Danielin hiestä märkä paita, hän kiertää kädet Danielin ympärille ja silittää sen selkää. “Musta on ihanaa, että sä mietit mua, mutta tää on nyt vähän sellainen tilanne, että voisitko olla itsekäs ja ajatella ihan vaan itseäsi. Kyllä mä tuun perässä.”

“Hitto”, Daniel sanoo, sen suupielet nykii, sormia se hivuttaa Juusen iholle paidan helman alta. “Haluisit sä muuttaa mun kanssa Helsinkiin?”

“Voisin vaikka halutakin”, Juuse hymyilee.

Daniel suutelee Juusea, sen sormet painuvat lujemmin Juusen ihoon. Juusen rinnassa värisee ja koko huone ui auringonvalossa.

“Tiiäks”, Juuse sanoo Danielin huulille, “oon just nyt niin ylpee susta että vähän pakahduttaa.”

“Mäkin oon vähän”, Daniel sanoo. “Mun nykyiset junnut on just parhaita tyyppejä mutta hitto liiga.”

“Jep”, Juuse sanoo, hän tietää, kuinka tärkeitä Danielille sen valmennettavat ovat. Mutta muutos tuntuu mahdollisuudelta, tervetulleelta, hyvältä. He ovat olleet niin pitkään sen pikkukaupungin armoilla, että isommat ympyrät kuulostavat täydelliseltä, tavoittelemisen ja uhrausten arvoiselta.

“Mä meen nyt suihkuun”, Daniel sanoo, “ja sä voisit tulla mukaan”, se jatkaa, sen sormet liikkuvat Juusen iholla alaspäin, kohti housujen vyötäröä. “Sitten mä soitan, että otan sen paikan.”

“Hyvä”, Juuse sanoo, “kuulostaa ihan hiton hyvältä idealta. Molemmat.”

Juuse voisi väittää, että Danielin hymyssä on yhtä paljon loistetta kuin aamuauringossa, ja hänessä tulvii onni ja ylpeys ja rajoittamaton rakkaus.

Ja heillä on kaikki hyvin.

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 717
No joo, hyvä kun otin puheeks kun olinhan mä näemmä tyhmyyksissäni tihrustanut tota väärää listaa. Eli joo, kyllä toi toinen lista onkin tosi selkee  ;D

Ja tästä. Niillä on kaikki hyvin <3 Oi, vitsit kun oli taas ihana. Tää on niin mun sarja kun on ollut paljon paljon draamaa ja sit kumminkin tämmöstäkin. Niin sulan näille kahdelle.
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Nää oli kaikki söpölejä jaksoja ◕‿◕✿

Mutta jotenki??? mulla on menny ihan ohi, että Danielilla ois ollu keloja Markustakin kohtaan, vaikka niinhän se on että ois pitäny olla ilmiselvää. Voi Markus, se on kyl liikkis ja se että sen viesti on pelkkä emoji.

Daniel on niin mystinen tyyppi näiden sen jäbien kanssa, toisaalta sellane nyt mennään ja hiplataan tota söpöä uutta jengiläistä juusea mut samalla että ennnn vitussa ole gay, mitä ny?

Haha hassuli Daniel. Tää oli kiva pieni sarja, kiitänn <3
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Kaapo

  • Vieras
Ripple: kiva että tykkäsit c:

kaaos: yleinen läppähän on itellä, että kaikki (allekirjoittanut mukaan lukien) on vähän ihastunut Markukseen. :') ekan kerran oon tainnut kirjoittaa Danin lukioaikaisesta ihastuksesta oikeesti Harmaaseen, k11. ja Juuse ei oo Danin eka, se on vaan se, jonka kanssa käy hupsperkeleet oikeen rytinällä. :---D ja hmm hmm hieno kuvaus danista, nauroin, mutta kyllä se taitaa jo purkukiekonkin aikaan olla enemmän silleen "se on ihan ookoo jos tykkää pojista kunhan se tapahtuu jossain kaukana jäähallilta". jeejee kiitos takasin!

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 717
Tiedän että sun tunnusta ei täällä enää ole, mutta jos joskus satut tänne niin ilmoittelen vaan että jälleen kaikki sun tekstit kävin näistä lukasemassa. Jos joskus vielä jatkat niin let me know  ::) Rakastan näitä taas <3
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."