Kirjoittaja Aihe: Maa johonka unten jäljet katoaa | S | raapale |  (Luettu 582 kertaa)

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 415
Otsikko: Maa johonka unten jäljet katoaa
Kirjoittaja: Orenji
Genre: Draama
Fandom: Originaali
Ikäraja: S
A/N: Laajennan Riimitarhasta tänne ensimmäistä kertaa! Tämä tarina tuli mieleeni unessa ja nimi on lainattu siitäkin syystä Saima Harmajan runosta On maa.



Maa johonka unten jäljet katoaa

Hän maalasi Robertin pyhähattu päässä. Hän maalasi Robertin sienikori kädessä ja Robertin pihan perimmäisen nurkan varjossa kesällä. Hän maalasi Robertin tiskaamassa, leikkaamassa omenapuuta, kantamassa keltareuna-anopinkieltä ja istumassa matolla takan ääressä. Robertin hienossa pellavapuvussa ja kauheassa virttyneessä paidassa. Viimeisenä Robertin valon keskellä sängyssä silmät raollaan. Sen jälkeen hän sulki oven vintille.

Alakerrassa rouva Alton oli jo ehtinyt kuivata astiat ja pakata ne. Hiljaisena Elsie nousi jakkaralle ja alkoi irrottaa verhoja. Hän ei ottaisi talosta mukaansa paljoakaan. Siitä huolimatta hänen olonsa oli raskas, kun rouva Alton lähti valmistamaan lounasta ja jätti pienen talon moitteettoman siistiksi mutta tyhjäksi. Sellainenhan se oli alkujaankin ollut.
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Larjus

  • チェリーブロッサム
  • ***
  • Viestejä: 3 903
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Maa johonka unten jäljet katoaa | S | raapale |
« Vastaus #1 : 04.08.2021 17:34:14 »
Kiva että uskaltauduit laajentamaan vähän Riimitarhan ulkopuolellekin! :) (vaikka ei pelkissä runoissakaan ole mitään vikaa, ei tosiaan.) Tästä pätkästä mulle tuli kyllä runot mieleen, varsinkin tuosta ekasta kappaleesta. Se on varmaan tuo toistuvuus (sanojen ja rakenteen) ja sen mukanaan tuoma soljuvuus. Huomaa kyllä, että kirjoitat runoja!

Sataan sanaan ei luonnollisestikaan mahdu paljon, mutta kyllä tässä hyvin ehti uteliaisuus herätä. Minne on Elsie (ja ehkä muutkin) lähdössä ja miksi? Millaiset ovat hahmojen suhteet? Ei voi jäädä muuta kuin miettimään, mikä on kyllä sekin mukavaa (tykkään kehitellä "teorioita" fiktiivisistä hahmoista ja muista).

Hauska yhdistelmä myös tämän otsikko sekä tarinan alkuperä :) Mikäs sen parempi tapa nimetä tarina, joka on tullut unessa mieleen? Runollisuus on siinäkin hyvin esillä (vaikka onko se ihmekään, kun kyseessä on pätkä runosta).

でもな、俺たちはひとりぼっちじゃない

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 415
Vs: Maa johonka unten jäljet katoaa | S | raapale |
« Vastaus #2 : 04.08.2021 17:41:54 »
Larjus, kiitos kommentista! En oikein osaa kirjoittaa pitkiä tekstejä, joten ei ihme jos runoista on tullut lainailtua elementtejä. En halua ajatella tälle tarinalle loppua tai edes keskikohtaa, että lukijaparat jääkööt miettimään. :D Teorioita otan kyllä vastaan. Tykkään kanssa tuosta Harmajalta varastetusta nimestä! Kiva kun poikkesit täälläkin lukemassa.
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

flawless

  • HBIC / IWBYS
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 953
  • d a d d y
Vs: Maa johonka unten jäljet katoaa | S | raapale |
« Vastaus #3 : 04.08.2021 21:21:26 »
Oih, tämä oli upea! Kaikessa lyhykäisyydessään koskettava, vaikuttava ja hieno. Mittaansa suurempi ehdottomasti! Tässä oli kovin hieno tunnelma, sellainen että tekstin aikana ikään kuin tiivistettiin elämä ja suljettiin se, päästettiin irti ja kaivattiin samaan aikaan. Tämä jätti aika sanattomaksi, päälimmäisenä jäi mieleen se, kuinka paljon ihmiset jättävät toisiinsa jälkiä ja kuinka toisaalta konkreettiset jäljet on yllättävän nopeasti siivottu. Kuinka koti tyhjenee ja samalla on aivan tyhjä ja koskematon, mutta kuitenkin kuinka siihen on jäänyt jälki asukistaan, noin niin kuin tunnetasolla. Se jätti paljon ajateltavaa. Muutenkin tämä herätti paljon ajatuksia, spekulaatioita ja tulkintoja.

Pidin kovasti siitä että tässä ei varsinaisesti kerrottu suoraan mistä tässä puhutaan, se jätti ihanasti tilaa lukijan oivallukselle ja tulkinnoille. Minä ainakin tulkitsin tämän kuvauksena kuolinpesän tyhjennyksestä, ja sellaisena tämä oli minusta todella hieno. Kohta "valon keskellä sängyssä silmät raollaan" jätti mulle tosi vahvan mielikuvan siitä, että kyseessä oli kuoleman kuvaus, mutta se oli sellaiseksi kovin kaunis ja kuvaus valosta oli merkitykseltään ihastuttava. Samaan aikaan kuitenkin kutkutti ajatus siitä, että tämä saattaisi kuvata vähemmänkin lopullista muuttoa - pidin kovasti siitä, kuinka avoin tämä oli ja kuinka monia mahdollisuuksia tässä lopulta oli. Tämä oli kauniisti kirjoitettu, täynnä kivoja yksityiskohtia ja tosi tunnelmallinen. Tässä oli vahvana tunneside "hänen" ja Robertin välillä, ja pidin siitä että se välittyi kovin vahvasti ilman että saatiin tietää, keitä he olivat toisilleen. Musta on kovin kiehtovaa, että heidän välinen yhteys ja välittäminen tuntui niin voimakkaalta, vaikkei tiedä, mikä heidän yhteytensä edes oli. Tämä oli siitä jännä, että tämä tuntui kovin ehyeltä ja lopulliselta kuvaukselta, vaikkei edes oikeastaan voi olla varma, mistä tämä kertoi ja keitä hahmot olivat. Se on vallan riemastuttavaa ja osoitus tosi hienosti rakennetusta kokonaisuudesta!

Tuntuu että osasit kertoa kovin vähällä sanamäärällä tarinan elämästä ja sait tähän valutettua tosi paljon tunnelmaa ja tunnetta, ja tämä todella tuntui hirmu merkitykselliseltä ja "suurelta" näin pieneksi tekstiksi. Tämä oli hurjan kaunis ja taitavasti kirjoitettu raapale! Haikea mutta silti kuitenkin kaunis sillä tavalla, että vaikka tässä oli lopun tuntua, niin jäi sellainen olo, että se menneeseen jätetty oli merkityksellistä ja sitä muisteltiin lämmöllä. Pidin tästä kovin, kiitos lukukokemuksesta! ♥
you should see me in a crown


banneri © Ingrid

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 415
Vs: Maa johonka unten jäljet katoaa | S | raapale |
« Vastaus #4 : 04.08.2021 21:35:38 »
Flawless, oi kiitos kovasti! Ilahduttavaa, että näinkin lyhyt teksti voi puhutella. Pidän juurikin tuosta ajatuksesta, että lukija saa tehdä omia päätelmiään kun asetelma on niin väljä. Tavallaan hassua antaa hahmoille nimet, historia ja luoda miljöö näin kompaktissa muodossa, mutta hyvä jos se tuntui harmoniselta. Tiettyä herkkyyttä yritinkin hakea tähän. Tämä on hienosti sanottu ja on kyllä kiinnostava ajatus:
Lainaus
päälimmäisenä jäi mieleen se, kuinka paljon ihmiset jättävät toisiinsa jälkiä ja kuinka toisaalta konkreettiset jäljet on yllättävän nopeasti siivottu.
Ihminen on niin vähän aikaa täällä ja yksi ihmiselämä ei ole kuin silmänräpäys, mutta toisaalta siitä muotoutuu verkko, jossa säikeet muovaavat ympäristöä ja vaikutuspiirin ihmisiä kauan kuolemankin jälkeen. Hmm. Nyt aloin itsekin pohtia asiaa. :D Kiitos paljon kauniista kommentista!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."