Kirjoittaja Aihe: Kaksosauringot: Turvassa, Corildon/Aleia, ficlet (S)  (Luettu 139 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 653
Ficin nimi: Turvassa
Kirjoittaja: Thelina
Fandom: Kaksosauringot
Tyylilaji: haikea fluff
Ikäraja: S
Paritus: Corildon/Aleia
Yhteenveto: ”Tiedät, etten voi luvata sellaista. Voin ainoastaan yrittää pitää meidät molemmat turvassa.”
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta Erika Vikin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Tämä ficlet sijoittuu Seleesian näkijän lukujen 19-20 jälkeen. Erika Vik kirjoitti taannoin Facebook-sivuillaan, että Corildon ”juo kahvia ainostaan silloin kun siinä on tuikea loraus viskiä”. Tähänkin faktaan oli totta kai pienesti viitattava, nyt kun kerran vihdoin edistyin tästä fandomista kirjoittelemaan ;) Osallistuu Fluffy10 #4 -haasteseen inspissanalla yhtäaikainen.



Turvassa


Teepannun nokasta nousee ohut höyryvana, joka piirtyy haaleana vasten ikkunan takana nousevien aamuaurinkojen valoa. Aleian kuppi on jo tyhjä, mutta Corildon on tuskin koskenutkaan omaansa. Kaappikello käy ääneti – Tigran on kertonut sen koneiston olevan feonilaista käsityötä, parasta laatua. Nukkuvan talon hiljaisuus on lähes käsinkosketeltavaa.

Hame kahahtaa, kun Aleia korjaa asentoaan sohvalla. Corildon kääntää katseensa häneen.

”Lupaa minulle”, seleesi sanoo hiljaa. ”Lupaa, ettet koskaan enää karkaa tuolla tavalla.”

Aleia tuntee kyynelten jäänteet yhä silmissään. Lähtiessään hän oli itkenyt sitä, että on tahtomattaan asettanut rakkaansa ja ystävänsä vaaraan; palatessaan sitä, että kaikesta huolimatta Corildon oli hakenut hänet takaisin.

”Tiedät, etten voi luvata sellaista”, Aleia sanoo pystymättä katsomaan Corildonia silmiin. ”Voin ainoastaan yrittää pitää meidät molemmat turvassa. Jos lumous suo.”

Corildon liikahtaa lähemmäksi. Hän kurottaa kätensä Aleian ympärille, vetää hänet rintaansa vasten, eikä sano mitään. Aleian hengitys tasaantuu, kun hän kuuntelee seleesin sydämen vahvaa sykettä. Jos he vain voisivat olla tässä loputtomiin, ei kumpikaan enää koskaan joutuisi vaaraan.

Corildon painaa kasvonsa hänen hiuksiinsa ja Aleian rinnassa läikähtää lämpö.

”Hyväksyin sen jo kauan sitten”, Corildon sanoo karheasti ja tarttuu varovasti Aleian leukaan. ”Mikään ei koskaan ole varmaa ja samaan aikaan tiedän, että ainakin yksi asia on.”

Aleia ehtii nähdä tulen keltaisissa silmissä, ennen kuin sulkee omansa tunteakseen pehmeät huulet omillaan. Hänen sydämensä kurkottaa kohti suudelmaa, jossa maistuu häivähdys eilisiltaista viskikahvia.

Yhtäaikainen sisäänhengitys katkaisee hetken ja Corildon naurahtaa.

”Sinä hölmö”, hän sanoo lempeästi ja pyyhkäisee peukalollaan Aleian poskea.

”Anteeksi”, Aleia sanoo. Corildon pörröttää hänen hiuksiaan ja kumartuu jälleen lähemmäksi.

Aleia antaa ajan tiivistyä aamun valaisemaan sohvaan, jäähtyvään teehen ja seleesin suloiseen lämpöön vierellään. Siinä hetkessä kumpikin heistä on turvassa.
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥