Kirjoittaja Aihe: Sydän kuin feeniks | K-11 | synkkä, kipeä draama | Oona/Ville  (Luettu 227 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 813
  • yks pieni höpötiainen
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: synkkä, kipeä draama
Paritus: Oona/Ville
Haasteet: Spotify Wrapped (F - Kärpänen) ja Originaalikiipeily (108. mitätön)

A/N: Tuosta biisistä piti kirjoittaa jotain kipeää ja toksista, ja sitä nämä kaksi todellakin on. Kaikenlainen palaute on mieleen!



Sydän kuin feeniks

Oonan kanssa Villestä tuntui aina, kun hän olisi kävellyt paljain jaloin lasinsirujen päältä. Yksikin epävarma tai muuten vain väärä askellus ja hän olisi hajalla. Tänään kaikki oli sujunut ihan okei. Oona oli jopa maksanut oman osuutensa ruoasta, mitä hän ei yleensä tehnyt. Kaikki piikikkäät huomiotkin kohdistuivat toisiin hänen sijastaan. Se kuitenkin sai Villen vain epäluuloiseksi. Häntä hermostutti kaikki, mikä voisi mennä pieleen, kun Oona piti kiinni hänen olkavarrestaan. Villellä oli niin hyvä olo itsestään, ettei se yksinkertaisesti voinut kestää. Ehkä naisen poikaystävä kävelisi heitä vastaan. Ehkä joku soittaisi. Ehkä Iirolle oli tapahtunut jotakin. Mitään sellaista ei sattunut. He pääsivät Villen asunnolle, mutta kun hän avasi oven, kaikki paska rytisi kerralla hänen niskaansa.

Oona päästi puhdasta inhoa kuvastavan sihahduksen.

”Hyi vittu tätä sun kämppää”, nainen tokaisi nenäänsä nyrpistellen. Kaikki Villen suojukset repeytyivät kuin ne olisivat olleet pelkkää vohvelipaperia. Tuska iski ankarana ja niin yllättäen, että se sai hänet sävähtämään. Hän jännitti itsensä ja teki parhaansa, ettei olisi paljastanut tunteitaan.

”Mm, Kalle ei ikinä muista tiskata”, Ville vastasi välinpitämätöntä teeskennellen, mutta hän ei pystynyt katsomaan naista silmiin. Niiden kylmä halveksunta upposi liian syvälle hänen lihaansa. Ville tiesi, että Oona huomasi sen. Hän vaistosi, miten nainen ilkkui äänettömästi hänen munattomuuttaan.

”Täällä haisee niin pahalle, etten mä voi olla täällä”, Oona sanoi äänessään jäätä ja haarapäisiä koukkuja. Ville repeytyi niihin yhtä avuttomasti kuin mikä tahansa kiduksellinen taitavan kalastajan käsissä. Oona ei ollut edes riisunut kenkiään. Ville toivoi, ettei olisi koskaan tälle mitään viestiä laittanutkaan. Hän oli typerys. Typerä, itsetuhoinen ja munaton luuseri. Ville ei sitten ikinä oppinut. Siksi hän ansaitsi tämän.

”Nuo kärpäsetkin. Oksettavaa.”

Villestä tuntui siltä kuin Oona olisi sanonut hänen olevan oksettava. Häpeä painoi hänen päätään entistä alemmas. Se oikein poltti selkää ja väänsi selkärangan kivuliaalle mutkalle.

”Minne sitten?” Ville piti äänensä yhtä kovana kuin aina ja katsoi naista vihdoin silmiin. Älä koskaan näytä heikkoutta, älä Oonalle, se vihaa heikkoja... Oonan silmät olivat kuin ikkunat autiotaloon, kylmät ja hylätyt. Ville katsoi niihin ja toivoi samaa kuin aina ennenkin: voisinpa tehdä tuonne kodin. Oona tuhosi sen haaveen yhdellä ivallisella katseella. Nainen hautasi heidän yhteisen tulevaisuutensa hiiltyneeseen tuhkaan ja tallasi rajusti päälle, mutta Villen sydän oli kuin feeniks: huomenna se olisi taas siivillään.

”Äh, mulla meni kaikki fiilikset”, nainen puuskahti ja lähti ovesta nenäänsä pidellen. Se muutti hänen äänensä viiltävän nasaaliksi, kun hän vielä huikkasi porraskäytävästä:

”Soita, kun oot siivonnut tän paskaisen slummis.”

Kapeat korot kopisivat tylysti tiehensä ja niiden kaiku sai aikaan lumivyöryn Villen sisuksissa. Hän sulki oven käsivarret hallitsemattomasti vapisten. Tähän ei voinut jäädä. Ville ei suostunut murtumaan, ei taas. Rajusti mies kääntyi ja sukelsi raivokkaaseen mustuuteen, jossa hän ei ollut heikko tai mitätön.

Ville tiskasi, jynssäsi, imuroi ja tuuletti koko asunnon. Mies kävi kylmässä suihkussa ja puki puhdasta ylle, mutta kaiken sen jälkeenkin hän tunsi itsensä likaisemmaksi kuin koskaan.



Neptunus

  • ***
  • Viestejä: 787
Hei jälleen.

Tämä oli niin kipeä, surullinen ja ilkeä. Pahaa teki Villen puolesta. Oona on yksi saatanan kylmä ja manipuloiva ämmä >:( Olit onnistunut luomaan tähän juuri sellaisen epämiellyttävän ja epätoivoisen tunnelman kipeydellä ja surulla.

Niin kuvaavaa tuossa alussa, kuinka Oonan kanssa oleminen on kuin lasinsiruilla kävelyä. Kertoo niin paljon siitä, millaista naisen kanssa oleminen on. Kuinka hermostunut ja varuillaan Ville on. Kuinka raskasta Oonan seurassa on. Ja kun päivä vaan sujuu hyvin koko ajan ja Villellä on hyvä olo, niin tietenkin Ville odottaa, että jossain vaiheessa kaikki romahtaa. Ja niin tietenkin myös tekee.

Tykkäsin niin niin niin paljon tuosta ilmauksesta, että Oonan äänessä on koukkuja, joihin Ville repeytyy! Tosi hyvä. Myös vohvelipaperi kuvaamassa Villen suojuksia oli hyvä valinta! Pidin myös tosi paljon tuosta kuinka kuvasit Villen sydäntä feenikseksi. Sitähän se on. Villen sydän saa aina Oonan takia hajota, mureta tohjoksi ja tomuksi, mutta aina uudestaan se vaan nousee ja sykkii Oonalle taas. Aina vain uudestaan. Tekstin nimikin on siis oikein nappi.

Niin inhottavaa, kuinka Oona kohtelee Villeä. Ville tahtoisi vain rakastaa Oonaa ja tehdä kodin tämän kanssa, mutta ei se ole mahdollista eikä tule ikinä olemaan. Oona ei ikinä lämpene. Oona on vain kylmää jäätä, Oona on saavuttamaton. Ihan sama kuinka Ville kuinka muuttuisi tai puunaisi asuntonsa tai mitä tahansa niin ei Oona tule ikinä kohtelemaan sitä eri tavalla. Ja Ville vielä luulee ansaitsevansa sen, koska ei opi :< Voi Ville. Hän ansaitsee kyllä tiukan, lämpimän halin.

Todella onnistunut teksti tunnelmaltaan ja muutenkin. Saattoi aistia tunnelman ruudun tällä puolen asti. Kiitos paljon tästä, vaikka Villeen tässä sattuukin niin paljon! Onneksi Villellä on tulevaisuudessa tiedossa paremmat ajat jonkun kanssa :3 ♥

ava & bannu by Sokerisiipi

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 813
  • yks pieni höpötiainen
Neptunus: Jee, kipeys, suru ja kurjuus välittyi, ihanaa! Oona on tosi ikävä ihminen ja hirveä niille, jotka häntä ihailee. Kivaa, että pidit nimestä, olen itsekin siihen varsin tyytyväinen. Kiitos kommentista!!