Kirjoittaja Aihe: Oon täällä ja pysyn | K-11 | draama, romantiikka | Aapo/Ville  (Luettu 504 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 816
  • yks pieni höpötiainen
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama, romantiikka
Paritus: Aapo/Ville
Haasteet: Spotify Wrapped (Lance & Huuki - Menneitä aikoja) ja Originaalikiipeily (40. himmeä)

A/N: Vahvasti inspiroitunut tuosta biisistä ♥︎ ja enhän minä nyt tarvitse edes tekosyytä kirjoittaakseni Vilpoa :'D



Oon täällä ja pysyn

Hämärä kipuaa taivaalle ja vie vaaleansinisen mennessään. Varjot syvenevät; niihin ei kannata upottaa katsettaan. Ville sytyttää pihalyhdyt ja viimeiseksi tupakan. Poltettujen tulitikkujen tuoksu viipyilee nenässä, kunnes myrkkysavu kiertyy sen ympärille ja peittää muun.

Piha ei tunnu vieläkään omalta, vaikka hän on asunut tässä talossa jo kaksi vuotta. Liian moni asia muistuttaa yhä isästä: työkalut, rumat linnunpöntöt ja vitun idioottimainen miniallas keskellä tonttia. Allas pitäisi purkaa ja täyttää, mutta kodin laittaminen tänne ei kiinnosta Villeä. Hän asuu isänsä vanhassa talossa vain siksi, että se on ilmainen, mutta käytännölliset olosuhteet eivät vielä riitä kodiksi. Paikka on edelleen yksi juopon läävä, ei se siitä parane edes remontilla.

Takaovi avautuu. Aapo ei huomaa puiden varjossa seisovaa Villeä. Miehellä on kädessään ruokakuppi. Aapo kyykistyy rähjäisen puuaidan ja sen ympärillä rönsyilevän pensaikon alle tuomisiensa kanssa. Ville polttaa loppuun ja tumppaa tupakan pihkaiseen pikkukuuseen. Hän työntää kädet taskuihinsa ja kävelee hiljaa Aapon taakse katsomaan, mitä helvettiä mies oikein touhuaa.

Aapo naksuttaa kieltään ja pian pensaikosta kuuluu rapinaa. Ville näkee kiiluvat silmät. Aapo tervehtii hiljaa, mutta innokkaasti pientä tunkeilijaa.

”Ei helvetti!” Ville puuskahtaa. Aapo säpsähtää ja nousee polvinikamat äänekkäästi rusahtaen. ”Sun takia toi ruma katti siis aina hiiviskelee täällä.”

”Sä tässä ruma oot”, Aapo puhisee. Kissaa ei enää näy eikä kuulu. Se lähti pelästyttyään Villen kovaa ääntä. ”Kiitti vaan, kun pilasit mun illan kohokohdan!”

”Kuinka kauan tätä on jatkunut?” Ville yrittää parhaansa kuulostaakseen vihaiselta, vaikka todellisuudessa häntä huvittaa Aapon ennennäkemätön hellämielisyys naapureiden lemmikkejä kohtaan. Mies ei vain vaikuta sellaiselta, joka sietäisi eläimiä saati, että haluaisi pitää huolta niistä. Hymy hyväilee Villen suupieltä. On riemastuttavaa oppia jotakin uutta ihmisestä, jonka on tuntenut jo vuosia ja luullut tietävänsä hänestä kaiken.

”En mä tiiä”, Aapo jupisee välttelevästi. Hänen äänessään liekehtii harmi ja ärtymys. ”Ei vittu kuulu sulle.”

”Selvä.”

Aapo mulkoilee varjoja kädet puuskassa. Mies osoittaa kiivaat tunteensa aina näin, mitään peittelemättä. Ville tykkää Aapon suorasukaisuudesta. Se, ettei tarvitse arvuutella toisen mielialoja, tekee elämästä helvetin paljon yksinkertaisempaa. Aika jees tää on, hän ajattelee, arki tuon äkäpussin kanssa. Villen tekee mieli ottaa Aapoa olkapäistä kiinni ja suudella häntä.

”Sori, että pilasin sun ja Missen herkän hetken”, Ville vinoilee.

”Sen nimi on Lörppä.”

”Ai se on oikein sun kaimakin? Tosi söpöä.”

Aapo läväyttää hänelle tuplakeskisormet. Se ei tee Villeen minkäänlaista vaikutusta. Useimmat Aapon törkeydet vain kimpoavat hänestä pois vahinkoa tekemättä.

”Onko sulla röökiä?” Aapo tiuskaisee. Ville antaa askin, mutta hän haluaa itse sytyttää Aapon tupakan. Rikkipää leimahtaa. Sen tuoksu tuo mieleen ilotulitteet ja uudenvuoden. Lepattava liekki heijastuu vastustamattomasti Aapon tummista silmistä. Ville noukkii tupakan pois ja suutelee äreää suuta.

Itsetyytyväinen mielihyvä murisee Villen rinnassa, kun Aapo kietoo kätensä hänen niskalleen ja mies painautuu häntä vasten. Kun Ville pääsee Aapon lähelle ja haistaa hänen tuoksunsa, kylmä ilta roihahtaa säkenöivän kuumaksi. Hänen yhä tulitikkuaskia puristava käsi puristuu miehen selälle. He suutelevat syvään ja keskittyneesti. Nautinto hehkuu Villen rintakehässä joka sekunti yhä kirkkaammin ja lämpimämmin. Aapo tuntuu niin helvetin hyvältä, yhä ja aina vain. Suudelman päättyessä Ville tuntee miehen hymyilevän. Hän nappaa vielä Aapon alahuulesta kiinni kuin pihistääkseen hymyn sillä tavalla itselleen.

”Jos sä luulet tällä hyvittänees sun vittuilun, oot helvetin väärässä”, Aapo mutisee, mutta tyytyväisyys äänessä kavaltaa hänet. Ville hymähtää tahtomatta sanoa mitään, koska tämä hetki on harvinainen täydellisyydessään. Hän sukii Aapon lyhyttä tukkaa, mutta ei katso miestä silmiin. Kauneutta tuntuu olevan jäljellä aina liian vähän, koska Ville katsoo liian tarkkaan ja hukkaa sen teräviin huomioihinsa. Tällä kertaa hän tahtoo suojella kaikin keinoin hellyyttä sydämessään. ”Sä oot oudolla päällä tänään.”

Aapon äänessä on kevyttä naurua, mutta ei pilkkaa. Hän kuulostaa ilahtuneelta. Ville suutelee häntä uudestaan ja käärii miehen tiukasti syliinsä.

Siinä Ville unohtaa kaikki epäilyksensä siitä, etteikö hän muka olisi jo kotona omansa luona.



kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 958
Olipa romanttinen, mutta vittulu ja ärsyyntyneisyys rikkoivat sentään ja tekivät tekstistä arkisemman. Tässä oli hauskan syksyinen tunnelma jotenkin jo. Ehkä tuo tulien sytyttely. Aspon ja Villen tarina on mulle vielä vähän tuntematon, vaikka oon jotain tekstejä ennen tätäkin lukenut. Silti sai hyvin otteen ja tämmöstä kunnon arkislashia oli mukavaa lukea vaihteeksi taas.

Tunnelma tässä oli erityisen liikkis.

PS. Kuvittelin että Aapo olisi ruokkinut siiliä :3333 sekin olisi ollut söpöä!
words make worlds

ava & bannu: Ingrid

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 816
  • yks pieni höpötiainen
kaaos: Pieni roso tekee romantiikasta kaksin verroin maukkaampaa <3 Kiva, että tästä sai otteen ja tätä oli mukava lukea. Siili ois ollu söpö sekin! Kiitos kommentista!!