Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Laastaria, laastaria S (Otabek/Yuri) ficlet  (Luettu 337 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 648
Nimi: Laastaria, laastaria
Fandom: Yuri!!! on Ice
Hahmot: Otabek/Yuri
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, lievä h/c
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Sayo Yamamotolle ja Mitsurō Kubolle. Minä en tee rahaa lainatessani heidän keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Tekevälle sattuu ja tapahtuu
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu haasteeseen Idän temppelin paluu
Tämmöinen juolahti mieleeni ja yks kaks se olikin jo kirjoitettu.


Laastaria, laastaria

Kokkausbuumi ja into kokeilla kaikkea erilaista oli vallannut Yurin ja nytkin hän oli parhaillaan keittiöllä pilkkomassa kasviksia seuraavaan kokeiluunsa. Hänestä oli tullut hyvä ruoanlaittaja ja taitava keittiöveitsen käyttäjä. Hän oli tekemässä kanavokkia thaimaalaiseen tyyliin ja itämaisilla mausteilla.
”Auts!”
Paitsi että tekevälle sattuu ja veitsi viilsi peukaloon niin, että veri lainehti. Tai siltä se Yurista näytti. Veri värjäsi hänen vasemman kätensä sormet aivan punaisiksi ja työpöydälle muodostui parhaillaan pieni lammikko.
”Aaaaarr!”” hän huudahti ja juoksi nopeasti kylpyhuoneeseen. Kuinka häntä heikottikaan yhtäkkiä. Eikä Otabek ollut kotona. Mitä ihmettä hän nyt tekisi?

Veren näkeminen ei ollut Yurille ongelma silloin, kun sitä vuosi joltain toiselta. Mutta jos sitä sattui vuotamaan häneltä itseltään, se oli maailman kamalinta ikinä. Sitä paitsi verta oli kamalan paljon ja peukaloa tykytti ikävästi. Hän oli varmasti leikannut peukalonsa puoliksi irti. Mielikuva peukalon jänteiden ja luun näkymisestä saivat hänet voimaan pahoin. Hänen oli pakko mennä makaamaan lattialle. Kättään hän piti mahdollisimman kaukana muusta vartalostaan, ikään kuin se auttaisi yhtään mihinkään.
Pitikö Otabekin olla pois juuri silloin, kun hän tarvitsi tätä eniten?

Yurin onneksi ulko-ovelta kuitenkin kuului kolahdus kun Otabek tuli kotiin.
”Apua!” Yuri huusi.
”Mitä ihm…?” Otabek kysyi. Hän näki lattialla muutaman pisaran verta, joista muodostui polku keittiön ja kylpyhuoneen välillä. Hän meni pikaisesti kylpyhuoneeseen, josta Yurin ääni oli kuulunut, tuijotti kylpyhuoneen lattialla makaavaa poikaystäväänsä, jolla oli vasen kämmen veressä. Otabek otti lähimmän pikkupyyhkeen ja puhdisti sillä kättä peittävän veren. Hän näki pitkän viillon peukalon kohdalla ja saattoi se olla syväkin, sen verran siitä pulppusi verta.
”No niin. Makaa siinä, sulje silmät ja hengitä syvään”, Otabek komensi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Yuri oli valkoinen kuin lakana vuotaessaan verta. Otabek puristi vähän haavaa pitäen sitä samalla muuta kehoa ylempänä.

 ”Ei, älä katso”, hän sanoi kun Yuri yritti kurkkia.
”Auh, tuo sattuu”, Yuri valitti kun Otabek puristi hänen peukaloaan.
Otabek puristi vielä haavankohtaa ja kurkisti sitten josko verenvuoto olisi tyrehtymään päin. Hetken haava pysyi verettömänä mutta siihen kerääntyi nopeasti uutta verta. Hän ehti nähdä ettei se ollut kovin suuri eikä vakava haava. Se kuitenkin vuosi vielä sen verran, että ihan pieni laastari siihen ei auttaisi. Hänen pitäisi hetkeksi irrottaa ote Yurin kädestä, jotta ylettyisi heidän ensiaputarvikekaapille.

”Hetki pieni”, hän sanoi laskiessaan Yurin käden lattialle.
”Älä mene mihinkään”, Yuri parahti.
”En mene. Sinä tarvitset nyt sideharsoa ja laastaria”, Otabek sanoi.
”Onko se niin paha?” Yuri kysyi.
”No itseasiassa ei ole.”

Otabek puhdisti kämmeneltä veren, kiersi vähän sideharsoa pahimman haavankohdan ympärille ja viimeisteli soman paketin laastarilla.
”Nyt voi avata silmät”, hän sanoi Yurille.
Yuri tuijotti paketoitua peukaloaan ja naurahti.
”Ihanko oikeasti Beka? Hello Kitty laastaria.”
”No mitäpä muuta. Olen ostanut sen pikkusiskojani varten, Viktorin ja Yuurin tytärtä varten ja…”

”Otabek!” Yuri älähti hieman huvittuneena kuunnellessaan tämän ontuvaa selitystä ja nousi istumaan.
”Niin ja tietysti sinua varten myös”, Otabek lisäsi sitten. Hän antoi oman peukalonsa kulkea Yurin peukalon ylitse, jossa komeili leveä vaaleanpunainen laastari, jossa oli muutama Hello Kitty kuva. Hän kohotti Yurin kämmenen huulilleen ja suuteli kärsinyttä kämmentä.
”Onko sinulla nyt parempi olo?” hän kysyi vielä.
”Totta helkkarissa. Paitsi että minun täytyy vaihtaa tämä paita”, Yuri vastasi.
Paidan helmassa oli verestä punainen ruma läiskä.

”Mitä sinä olit muuten tekemässä?” Otabek kysyi laittaessaan Yurin t-paidan jääkylmään veteen likoamaan tahranpoistoa varten.
”Mielessäni on thaimaalainen keittiö. Kasvikset ovat taatusti aivan veren peitossa. Ehdin juuri ottaa kanasuikaleet jääkaapista paistinpannulle, mutta en paistanut niitä vielä.”
”Stop!” Otabek huudahti kun Yuri oli pyyhältämässä keittiölle. ”Nyt sinä istahdat pöydän äärelle ja kerrot miten ruoka tehdään, niin minä valmistan sen loppuun. Nämä lattialla olevat tahratkin pitää siivota ennen kuin verta on muuallakin.”
”Mutta minä olen jo ihan kunnossa”, Yuri intti.
”Tiedän, mutta sinä olet nyt haavoittunut tässä kokkisodassa”, Otabek sanoi. Hän ohjasi Yurin hartioista kohti keittiön tuolia ja istutti sitten Yurin tuolille. Yuri seurasi vierestä kuinka nopeasti veritahrat hävisivät lattialta ja kohta Otabek seisoi esiliinaan sonnustautuneena ja valmiina jatkamaan ruoanlaittoa siitä mihin se oli jäänyt.
”Kiitos Beka”, Yuri sanoi hymyillen.
”Älä vielä kiitä. On mahdollista että poltan ruoan pohjaan.”
”Mutta niin ei käy, kun minä olen tässä varmistamassa.”
”Kiitos itsellesi.”

Ruoka onnistui ja se oli maukasta. Yurin mielestä se oli jopa parempaa mitä hän oli pitkään aikaan saanut. Hänen henkilökohtainen ritarinsa oli tullut pelastamaan hänet sodasta thairuokaa vastaan ja paikannut laastarilla, jollaista hän ei arvannut poikaystävänsä koskaan heille edes ostaneen. Kyllä hänen kelpasi. Oli aina kelvannut.
« Viimeksi muokattu: 20.10.2021 16:22:57 kirjoittanut Fairy tale »

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 777
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Olipa ihana huomata Finissä taas Otayuria muidenkin kirjoittamana ♥ Ja just vielä tätä mun rakastamaa kevyttä arkeilua (vaikka aikamoista draamaahan tämä Yuri-raukalle oli ;D).

Yurin kokkausintoilu alkoi väkisinkin hymyilyttää :3 Tuli mieleen animesta se kun hän tarjoili tekemiään pirozhkeja Yakoville ja Lilialle, oli niin innoissaan mokomakin ♥ Varmaan samanlainen tässäkin, ainakin siihen asti että tuo kauhea haaveri tapahtui. Mietin että sen suhteen olen ihan erilainen kuin Yuri: kestän omaa verenvuotoani paljon paremmin kuin muiden :D Mutta ihmiset reagoi asioihin eri tavalla (ja siis joo kyllä kerranki ku pudotin leipäveitsen jalalleni ja alko veri vuotaa niin menin vähän lukkoon, että mitäs nyt). Onneksi Otabek kuitenkin tuli pian paikalle pelastamaan Yurin ♥ On se hyvä että hän pysyi rauhallisena ja tiesi heti mitä tehdä - sehän siitä oliskin puuttunut että molemmat panikoi.

Ja voi että, Hello Kitty -laastareita :3 Tuli mieleeni heti se muutaman vuoden takainen YOI x Sanrio -yhteistyö, jossa oli Yurin hahmona oli nimenomaan Hello Kitty ;D (ja Otabekilla Bad Badtz-Maru, joka sopii kyl hyvin sekin) Kyllä tulee varmasti Yurille parempi mieli moisista laastareista :3 Turha niitä nyt siskoja tai Yuurin ja Viktorin muksua (awws ♥) varten säästellä!

Otabek jatkaa loppuun asti ritarillisuuttaan kun kokkaakin loppuun Yurin puolesta ♥ On siinä kyllä niin hyvää puolisomatskua ettei tosikaan! Siitä olisi tietysti tullut oma seikkailunsa jos ruoka ei olisi onnistunutkaan, mutta hyvä että sujui. Mun mielikuvissa he osaavat molemmat kokata jonkin verran niin tämän ficin ratkaisu sopii hyvin tukemaan niitä ajatuksia.

Lainaus
Kyllä hänen kelpasi. Oli aina kelvannut.
No näinpä ♥ Onnen poika tuo Yuri (onnekkaita molemmat kyllä).

Ihanaa tekstiä taas kerran, kiitos ♥ Hyvä kun kirjoitit tämän!
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 648
Kiitos mukavasta kommentista Larjus. Mä näen Yurin innostuneen kokkailusta ja se taisi alkaa nimenomaan niistä pirozhkeista. Enkä osaa ajatella etteikö näitä haavereita sitten myös tapahtuisi. Mulla oli tätä kirjoittaessa kissalaastari peukalolla. Ja onpa joskus kaapissani noita Hello Kitty laastareitakin ollut. Yurille se sopii mainiosti. Eiköhän niitä laastareita riitä sukulaistytöille (ja pojille kans!) ja ystävien lapsillekin.

Nälkäisellä Otabekilla ei ollut vaihtoehtoja kuin tehdä ruoka valmiiksi. (Joskin ei tuo kovin hankala ruoka ole - kanavokki).