Kirjoittaja Aihe: Sä opetit miten rakastetaan • K11  (Luettu 395 kertaa)

Fary

  • ***
  • Viestejä: 8
  • I can be enough alone
Sä opetit miten rakastetaan • K11
« : 13.06.2021 23:53:02 »
Nimi: Sä opetit miten rakastetaan
Kirjoittaja: Fary
Ikäraja: K11
Varoitukset: toksinen suhde, tappo, tulkinnanvarainen itsetuhoisuus
Haasteet: 5 x jotain uutta II (Uudenlainen kerronta)


Mä muistan kun näin sut ensimmäisen kerran. Tulit filosofian tunnille myöhässä, silti kantaen itsesi sisään arvokkaasti ja itsevarmasti. Pyysit opettajalta kynän lainaan, minkä se antoi nenäänsä nyrpistäen. Katselin sua ujosti huoneen perältä; tiesin jo silloin, että sä tulisit muuttamaan jonkun maailman. En vaan olisi osannut arvata, että se joku tulisi olemaan mä.

Uskalsin puhua sulle vasta parin viikon päästä meidän ensikohtaamisesta. Tarjouduin lainaamaan sulle mun kynää - et ollut vieläkään opetellut ottamaan omaa mukaan.  Kiitit kohteliaasti, enkä pystynyt peittämään sitä typerää hymyä, joka mun kasvoille levisi. En koskaan nähnyt sitä kynää uudelleen.

Ehkä se oli kohtaloa, kun filosofian maikka määräsi meidät pareiksi siihen esitelmään. Silloin viimeistään tiesin olevani ihastunut suhun. Joka kerta kun puhuttiin, mä vaan sulin sisäisesti. Sitä perhosten määrää mun vatsassa! Et sä kovin hyvä siinä aineessa ollut jos totta puhutaan - monet tunnit kului mun selittäessä asioita, jotka oli käyty läpi jo kurssin alussa - mutta mä nautin jokaisesta hetkestä sun kanssa.

En ollut koskaan ennen kokenut mitään tällaista. Ehkä siksi mä annoinkin sulle kaiken mitä mulla vain oli annettavana. Loppujen lopuksi kuulostaahan se tyhmältä, mutta mitä mä voin sanoa? Tuntui niin hyvältä olla haluttu, rakastettu ensimmäistä kertaa. Muutettiin yhteen mun ensimmäiseen omaan asuntoon heti kun vain suinkin oli mahdollista. Olin niin valmis jakamaan elämäni sun kanssa. Tai ainakin luulin olevani.

Olin pitänyt sun itsevarmuudesta aluksi. Kun sä halusit jotain, niin sä myös sait sen - niin kovasti sä uskoit itseesi. Kai mun olisi pitänyt alun alkaen tajuta sen olevan yksi iso varoitusmerkki. Se vain kasvoi vuosien varrella, tuo sun itsetuntosi. Mulla ei ollut sellaista vaihtoehtoa kuin “ei” oikeastaan missään. En mä raaskinut kieltää sulta mitään, ja jos viitsinkin kieltää niin sait mut ylipuhuttua suostumaan.

Mun koko elämä pyöri sun ympärillä.

Ja nyt sä makasit lattialla verissäsi.

Voi vitun vitun vittu.

En tiedä mikä muhun oli mennyt. Mä olin ollut tekemässä ruokaa kun sä tulit töistä kotiin. Sulla oli kai ollut huono päivä tai jotain; olit tosi huonolla päällä. Huusit mulle kaikesta mitä olin tehnyt ja jättänyt tekemättä päivän aikana. Yritin selittää sulle, miksen ollut ehtinyt tekemään kaikkea vielä, mutta sä et halunnut kuunnella. Jatkoit siitä, miten huono ja epäonnistunut mä olin ihmisenä. Kaikki muuttui siinä sekunnin sadasosassa kun astuit sentin liian lähelle mua ja kohotit kättäsi.

Veitsi oli ollut juuri sopivasti mun kädessä.

Se ilme, joka sun kasvoille vääntyi kun työnsin sen sun vatsasta sisään… Siinä sekoittui epäusko, kauhu ja kaikista puhtain viha. Mä en tiennyt miksi, mutta vedin veitsen pois vain iskeäkseni sillä sua uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Kolmannella iskulla sä lyhistyit maahan tuskissasi. Silloin mäkin kai tulin järkiini. Mitä helvettiä mä olin tehnyt? Päästin irti veitsestä, joka tippui lattialle vaimean tömäyksen saattelemana, ja putosin polvilleni.

Et sä voisi vielä kuolla. Sä olit mun kaikkeni. Sivelin sun poskeasi, kerroin kuinka paljon rakastan, muttei se riittänyt. Kello oli vähän yli kuuden kun sä vedit sun viimeisen henkäyksesi. Puhkesin äänettömään itkuun kun tajusin sen. Mitä mä olin ajatellut? Mä tarvitsin sua; olin riippuvainen susta. En mä voisi elää ilman sua.

Mun katse kääntyi lattialla yhä makaavaan veitseen.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2021 02:12:08 kirjoittanut Fary »
noi siamo diversi da loro

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 610
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vs: Sä opetit miten rakastetaan • K11
« Vastaus #1 : 02.07.2021 14:09:03 »
Oi joi, tämähän oli hyytävä.

Tuo alun ihastuminen ym. vaihtuikin sitten nopeasti johonkin paljon rankempaan. Hienosti olit rakentanut kaiken ja eritoten tuon toksisuuden - pakkomielle kehittyy, suhde etenee ja sitten alkaa näkyä niitä varoitusmerkkejä. Ne painaa villaisella ja sitten koko homma kärjistyy, kun tulee pieni sananvaihto / riita. Usein sitä ei nää, että jokin on pahasti pielessä ennen kuin sattuu jotain vakavampaa. Kaikki mahdollinen kun patoutuu, niin se voi sitten tulla esiin hyvinkin väärällä tavalla.

Tää oli kyllä mielenkiintoinen lukukokemus. Mua varsinkin kiehtoo toksiset suhteet ja miten ne vaikuttaa ihmiseen (psyykkiseen puoleen lähinnä). Alussa niissä on varmasti kaikki ns. täydellistä, kunnes ne alkaakin rakoilla ja kaikki pikkuhiljaa muuttuu.

Voi että... Tuntuu, et sanat ottaa hatkat. Hienosti käsittelit näinkin lyhyessä pätkässä vaikeaa aihetta. Eritoten tuo viimeinen lause oli hyytävä ja veikkaampa, ettei loppu kertojallekaan ollut hyvä, kun veitseä siihen malliin katseli. Tää oli kivan erilainen teksti, oli hyvää vaihtelua kaiken arkifluff-hötön keskellä. Tykkäsin kovasti! Kiitos! 💕