Kirjoittaja Aihe: Fruits Basket: Nauraisitko, jos tekisin niin? (Yuki/Kakeru) K-11  (Luettu 1192 kertaa)

Violetu

  • Jedi Knight
  • ***
  • Viestejä: 5 101
  • You wear fine things well
Otsikko: Nauraisitko, jos tekisin niin?
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Fruits Basket
Ikäraja: K-11
Paritus: Yuki/Kakeru
Genre: Fluff, Romance, pining, pohdiskeleva draama?
Summary: Sinä vaadit saada saattaa minut kotiin, koska minua ei kuulemma voi päästää yksin yöhön näin tyttömäisellä naamalla.

Innoituksensa tämä on osittain saanut Inspiroidu kuvasta -ketjusta, ja kuvahan oli tämä.

A/N: Tämä on tyyliltään hyvin erilainen, kuin mitä yleensä kirjoitan (siksi palaute olisi erityisen mahtavaa). Toinen otsikkovaihtoehto oli "Rakkauskirje Yukilta Kakerulle", koska Yuki kuitenkin tässä sanoo ajatuksissaan (mutta ei ääneen) Kakerulle aika paljon.
Tämän voi periaatteessa lukea teinipoikaslashina, vaikka ei tietäisi Fruits Basketista paljon mitään. (Tässä kuitenkin poikien suhde pähkinänkuoressa, jos kaipaa enemmän tarttumapintaa hahmoihin, Kakeru kun ei ole vielä animessa kunnolla esiintynyt) :D
Enjoy!


***


Nauraisitko, jos tekisin niin?


Taas yksi myöhään venynyt kokous, koska tämä lauma, jota myös oppilaskunnan hallitukseksi kutsutaan, on eläimellisempi kuin koko Sooman suku yhteensä.
Sinä olet paviaani, joka raapii itseään sopimattomista paikoista.

Sinä vaadit saada saattaa minut kotiin, koska minua ei kuulemma voi päästää yksin yöhön näin tyttömäisellä naamalla. Vaikka joulu on tulossa, ja luulisi ihmisten olevan sillä tuulella, ettei niitä huvita mukiloida ”nättejä poikia”.

”No vittu anteeksi, ettei me kaikki voida olla kauniita”, vastaan ihan vaan nähdäkseni, miltä naamasi näyttää, kun tajuat.
Auoin sinulle päätäni, loukkasin, en ole mikään hyväkäytöksinen prinssi, jollaisena kaikki minua pitävät. Sinä kyllä tiedät sen jo.

Sinä nimittelet yleensä prinsessaksi, ja vaikka näyttelen suuttuvani, pidän vaihtelusta. Pidän vain siksi, että sinä et sano prinssiksi. Sinulta katson sormieni läpi aika paljon.

”Oh, Yun Yun sanoi pahan sanan!” kiljaiset teatraalisen riemuissasi, tai ehkä skandalisoituneena.
Hymysi takia on vaikeaa uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Yun Yun. Lempinimi, joka ensimmäisillä kerroilla nosti minulta niskavillat pystyyn, mutta joka nykyään tuntuu lämpimältä viltiltä, jonka joku kietoo ympärilleni. Milloin mistäkin suunnasta, mutta aina se tuntuu hyvältä vähän nololla tavalla.
Kuin olisi koko ikänsä kerjännyt lämpöä ympärilleen, ja nyt sitä satelee pyytämättä. Poskethan siinä kuumenevat jatkuvasti.

”Yun Yun, saanhan saattaa sinut kotiin, pliiiiis?”

Sinä jatkat ja jatkat ja jatkat niin kuin et tietäisi, että tietysti saat. Minä osaan kyllä sanoa sinulle ei, mutta juuri nyt en halua.
 

Metsätiellä tuntuu mukavalta, kun jalkojen ääneen kuuraisella polulla liittyy sinun taukoamaton pälätyksesi. En edes kuuntele mitä sanot, mutta äänesi sointuu säveleksi kotimatkaani, sellaiseksi, joka saa sydämeni kevenemään. Sellaiseksi, joka pitää ikävät ajatukset loitolla, tekee muistakin äänistä kauniimpia.
Vannon hiljaa itsekseni, etten koskaan sano näitä asioita sinulle ääneen.

Ja silti jostain syvältä sisältäni nousee impulssi, joka käskee ottaa sinua kädestä kiinni. Lämpöä.

Sano taas YunYuniksi, Kakeru. Sano Yukiksi. Anna minun pitää sinua kädestä, äläkä naura minulle, koska minä haluan kuunnella sinun ääntäsi, vaikka puhuisit mitä kieltä hyvänsä, niitäkin, joissa sylki roiskuu ja äänteet ovat kurkkukorinoita.

Shiguren talo, minun kotini, lähestyy, ja koen kiusausta kääntyä polulla väärään suuntaan, jotta kotimatka pitenisi, tie kapenisi, ja jotta sinun olisi käveltävä vieläkin lähempänä, vierelläni. Jotta voisin vahingossa heilauttaa käteni sinun omaasi, enkä tarvitsisi niin paljon rohkeutta. Mutta ei me tehdä sellaisia juttuja.

Nauraisitko sinä, jos tekisin niin?

 Pohdin sitä vielä silloinkin, kun pysähdymme vähän matkan päähän talosta, yksinäisenä hohtavan, keltaisen katulampun alle.

”Eikö saattaja yleensä saa palkakseen pusun tai jotain?”

Alan taas saada sinun höpinöistäsi selvää.

Vaikka sinun silmissäsi pilkehtii nauru, minä olen tosissani, kun käännyn kokonaan sinua kohti.

Siinä, arkipäiväisen katulampun alla, taivas yön timantteja täynnä, minä tartun sinua kädestä, kumarrun ja suutelen.
Koko ajan sydämeni hakkaa kuin aikoisi rikkoa kylkiluut.
En tiennyt, että rohkeus tuntuu siltä, kuin keuhkoista vietäisiin kaikki happi.
 Syytän sinua. Sinä olet tehnyt minusta rohkean.

”Yun”, kuulen äänesi kuin veden alta. ”Yuki.”

Avaan silmäni, ja sinä olet siinä, tummat silmät täynnä lämpöä, johon äsken sukelsin. Hengitystemme höyry sekoittuu.

”Olisiko ihan liikaa kysyä, voinko saattaa sisälle asti?”

En enää epäröi, vaan tartun käteesi ja vedän sinut perässäni sisälle. Me leijumme, ja minä saan taas happea, kun painat huulesi kevyesti niskaani portaissa.

Toivon, että laitat kätesi kohta lukuisiin sopimattomiin paikkoihin. Tiedän, että teet niin, jos minä vain pyydän, mutta sitä varten tarvitsen lisää rohkeutta.
Käännyn ja imen sitä sinusta, kunnes selkäsi osuu seinään, ja on sinun vuorosi haukkoa henkeä.
”Yun, eikö sinun serkkusi – ”

”Paskat siitä.”

Juuri nyt haluan vain suudella, suudella, suudella, niin kauan kuin olen tarpeeksi rohkea. Jos fyysinen kontaktimme taukoaa liian pitkäksi aikaa, olemme pian taas vain parhaat kaverukset. Sellaiset, jotka katsovat toisiaan liian pitkään, vitsailevat, mutta eivät koskaan uskalla tehdä asialle mitään.

Jos jäät aamuun, tiedän, että potkin sinut alas sängystä ja esitän, että mitään ei tapahtunut. Ainakin jos annat minulle siihen sauman. En halua sitä, ja siksi tärkeintä on tämä hetki, kun johdatan sinut huoneeseeni ja lukitsen oven perässä.

Ehkä löydän illan aikana niin paljon rohkeutta, että saan vihdoin sanottua sen:
”Kakeru, minä oikeasti tykkään sinusta.”



Growing older feels strange when your best friend ages in scars.

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 3 975
  • Peace & Love
Iiihana <3 Minä syntinen en ole kyllä ehtinyt edes kagsella sitä uutta abimea, vaikka pössis sen ympärillä paljon positiivinen on. Mutta oi että, Furuba on aina ihana <3

Yuki/Kakeru on kyllä niin symppis paritus. Toisaalta, Yuki kyllä toimii aina kun sen parittaa jonkun aivan erilaisen ihmisen kanssa. Mutta Kakeru tuo hänestä tässä niin pehmeän puolen esiin. Sulattaa jääprinssin kuoren, saa Yukin haluamaan lämpöä ja hyvää <3

OisPa mulla jotain rakentavaa sanottavaa. Paskat siitä, Yukia lainatakseni xD Ihania teinipoikia kyllä, tuli ihan sellainen  aw aw kun ihanaa, rakastetaan Yuki tuusannuuskaksi <3

Kiitos <3

jjb


Here comes the sun and I say
It's all right

Violetu

  • Jedi Knight
  • ***
  • Viestejä: 5 101
  • You wear fine things well
Eeeep, kiitos kommentista jossujb! <3
Kakeru istuu sille kyllä niin hyvin, vaikka mitä enemmän näitä juttuja miettii, sitä innokkaammin olen vaan parittamassa Yukia kenelle tahansa, koska Yuki ansaitsee kaiken mahdollisen rakkauden <33
Suosittelen sitä uutta animea edelleen erittäin lämpimästi, Yukin luonne pääsee paljon paremmin esiin kuin edellisessä (Shiguren myös), ja ilmeisesti kakkoskauden (Kakeru!!<333) pitäisi tulla joskus tämän vuoden sisällä, jos oikein muistan.

Ja voi kökkö, ajatus oli, että tämä fic on paras just tällaisena yhtenä pikkupätkänä, joten se mitä teen, on luonnollisesti kirjoittaa tälle epäsuoraa (no okei, aika suoraa) jatkoa "kolme kertaa"-haasteen innoittamana, ei näin 🙈

Growing older feels strange when your best friend ages in scars.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 731
Kommenttikampanjasta heips!

Kiitos siitä, että tämä on kirjoitettu niin, ettei fandomtietämystä tarvita! Se teki tästä helpon ja miellyttävän lukea. Jo heti toinen lause sai minut hymyilemään, koska tuo mielikuva on loistava ja kertoo Kakerusta paljon. Hän taitaakin olla sellainen metkuilija, joka vitsailee ja soittaa suutaan vailla filtteriä. Sellaiset hahmot ovat usein sekä ärsyttäviä että valloittavia, ja Yukin mielessä Kakeru on selvästi molempia, joskin valloittavuutta ei ole niin helppo myöntää edes itselleen saati Kakerulle.

Kerrot hahmoista muutenkin todella hyvin erilaisten, yllättävienkin esimerkkien kautta. Tarkoitan tällä sitä, ettet luonnehdi hahmoja pelkästään adjektiivein vaan ficissä on myös tällaisia kohtauksia:

Lainaus
Yun Yun. Lempinimi, joka ensimmäisillä kerroilla nosti minulta niskavillat pystyyn, mutta joka nykyään tuntuu lämpimältä viltiltä, jonka joku kietoo ympärilleni. Milloin mistäkin suunnasta, mutta aina se tuntuu hyvältä vähän nololla tavalla.

Tämä oli hellyttävä ja niin totta! Itselläni ei ole varsinaisesti lempinimeä, mutta kaikki Sokerisiivestä/Sokrusta tehdyt muunnokset lämmittävät. Nimillä lempeä leikittely on mielestäni yksi ihanimpia tapoja osoittaa kiintymystä. Pystyn siis hyvin samaistumaan Yukin ajatuksiin ja voi, hän nolostelee <3 Ihan syyttä!

Rohkeus on toimintaa pelon puskemana ja voi tuntua ihan kauhealta! Olit kuvannut sen hyvin, uskottavasti ja samaistuttavasti.

Lainaus
Mutta ei me tehdä sellaisia juttuja.

Niin teinipojan lausahdus kuin olla ja voi ja siksi hyvä <3

Yukin rohkeus johtikin kuumiin meininkeihin ja Kakeru vaikutti heittäytyvän tilanteeseen yhtä innokkaasti kuin kaikkeen muuhunkin. Suloiset <3

Kiitos tästä, pidin! :>

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 11 608
  • merirosvo
Kommenttikampanjasta hei! o/

Entinen Furuba-fani täällä hei! Muistan lapsuuteni tai no ehkä teini-ikäni muutaman Furuba -mangan ja animen parissa olleen antoisia ja välillä näin aikuisiällä kurkistelen ficcien pariin. Hävettää kyllä myöntää, mutta en muistanut yhtään, kuka Kakeru on. ;D No, kuten sanoit jo Kommiksessa, sopi tämä ummikollekin ja sentään Yukin muistin, kuten miljöötä aika hyvin. :) Tämä oli oikein soma, pidin tuosta "rohkeus"-teemasta, se oli todella hyvä tähän ja siitä, miten terävän sananvaihdon takana oli lämpöä, joka kulminoitui lopetukseen "tykkään sinusta"!

Kaiken kaikkiaan kiva ficci, josta tykkäsin. En paljon monisanaisemmin osaa kommentoida, mutta piristävää oli hypätä fandomin pariin ja kutkuttaisi se uusi anime myös, että sitä katselisi taas jossain kohtaa Furubaa ja sen uusia tuulia. :)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 246
Vaihdokkaista hei moi!

Uijuijui, tästä ihan tihkuu läpi näiden kahden välinen kemia! Tosi kutkuttavaa lukea, miten Yuki vähä vähältä antaa Kakerun vetovoimalle periksi. Nautin tuosta Kakerun kiusoittelusta, naljaileva sanailu kuitenkin kaikella rakkaudella on kovin nam nam. Totta KAI siellä sanojen taustalla oli jotain vitsiä enemmän. Onhan se turvallinenkin tapa kokeilla vähän jäitä: pussataanko, mutta en minä ihan tosissani tietenkään, mutta jos kuitenkin...?

Aa, tässä oli kauheasti kaikkia kivoja kohtia. Oot onnitunut minusta tosi hyvin vangitsemaan tähän ihastumisen kuplinnat ja kuohunnat ja yritykset työntää pois. Tämä oli minusta erityisen ihana ja sai ihan omankin sydämen pakahtumaan ja hymyn nousemaan huulilleni:
Lainaus
Yun Yun. Lempinimi, joka ensimmäisillä kerroilla nosti minulta niskavillat pystyyn, mutta joka nykyään tuntuu lämpimältä viltiltä, jonka joku kietoo ympärilleni. Milloin mistäkin suunnasta, mutta aina se tuntuu hyvältä vähän nololla tavalla. Kuin olisi koko ikänsä kerjännyt lämpöä ympärilleen, ja nyt sitä satelee pyytämättä. Poskethan siinä kuumenevat jatkuvasti.

Silti, kaikista kivoista kohdista huolimatta tämä oli kyllä ihan paras:
Lainaus
Sinä olet paviaani, joka raapii itseään sopimattomista paikoista.
Ai miten niin huumorini on jäänyt viisivuotiaan tasolle?

Tämä oli tosi kiva ja kyllä ihan nappiinsa teemaan "hyvänmielentekstit". Minä(kään) en fandomia tunne, ja minusta tämä on oiva esimerkki teksteistä, joiden lukemiseen tuskin fandomtietämys antaisi ihan hirveästi mitään lisääkään. Tunnen oloni sopivan täytetyksi ;D Kiitos ♥


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 897
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Voih, olipa tämä hellyttävä ♥ Tykkäsin eritoten siitä, että pining-puoli ei ollut tässä ihan sillee kaikkein perinteisimmin aseteltu, ja tässä tuli mun mielestä monessakin kohdassa sellainen fiilis et hetkinen, kummalta puolelta sen piningin oikein pitäiskään olla lähtöisin :D Jää sellainen kiva tunne, että ei tämä ole piningiksi jäämässä vaan pääse kasvamaan joksikin suuremmaksi, ainakin hetkeksi :3 Eiköhän se Yuki jossain vaiheessa löydä rohkeutta sanoa nuo lopun sanat, jos ei sinä iltana niin jonain toisena. Kakeru kun on tuskin katoamassa mihinkään sitä odotellessa.

Pohdiskelevat tekstit on musta kivoja, koska mä oon niitä jotka vois jäädä mässäilemään hahmojen ajatuksilla ikuisuudeksi. Minä-kertojakin sopii tähän mielestäni hyvin, Yukin mielenmaisema pysyy hyvin keskipisteenä ja muutenkin tällaisessa ficissä on musta selkeämpää, että pysytään vain sillä puolella, vaikka väkisinhän sitä samalla pohtii, että mitähän Kakeru tarkalleen ajattelee Yukista ja näistä eri tilanteista. Mutta samaan aikaan jo noista Yukin mietteistä saa niin hyvän pohjan sillekin, mitä Kakerun päässä liikkunee.

Lainaus
”Eikö saattaja yleensä saa palkakseen pusun tai jotain?”
Awwws :3

Tää oli oikein söpö ja kuten sanottu, tästä jäi sellainen kiva toiveikas fiilis näiden kahden suhteen, että varmasti tästä ollaan eteenpäin pääsemässä. Kiitos tästä! ^^
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"