Elokuvat # 2

[Kosmik]

Kävin työkaverin kanssa katsomassa The Way of Waterin teatterissa, eikä odotukset olleet oikeastaan korkealla. Mutta silti, loppujen lopuksi elokuva oli aika keskinkertainen, eikä oikeastaan edes ylittänyt odotuksia. Juoni oli todella löyhä ja tuntui jotenkin hölmöltä, että se Na'vi-perhe lähti pakoon, jotta niiden heimo olisi turvassa, ja sitten he toivat vaaran mukanaan sinne vesiheimon luo. Ja siis mua jotenkin ärsytti se ihme lemmikki-ihminen, joka niiden seurassa pyöri. En tajunnut, mikä sen tyypin pointti oli,

Spoiler: näytä

paitsi että se oli sen pahiksen lapsi.

Tuossa leffassa oli niin paljon kaikkea turhaa, jolla ei mielestäni ollut mitään merkitystä minkään suhteen. Olisin itse pystynyt helposti karsimaan elokuvan parituntiseksi. Lisäksi mulla meni välillä sekaisin sen perheen ne kaksi poikalasta. Elokuvan lopputaistelu oli aivan liian pitkitetty. Sitä olisi saanut karsia reilulla kädellä.

Tykkäsin eniten ehkä just siitä valasolentojen ja vesi Na'vien välisestä yhteydestä ja miten se yksi niistä perheen pojista löysi sieltä valaista oman hengenheimolaisen. Hienoltahan elokuva kyllä näytti ja Sigourney Weaver oli taas kiva "nähdä valkokankaalla".

Ehkä elokuvakokemusta vesitti sekin, etten muistanut siitä ensimmäisestä elokuvasta paljoakaan, mutta se oli mielestäni kuitenkin parempi kuin tämä jatko-osa.

Little Mermaidin kävin katsomassa keskiviikkona ja yllättäen siitä tykkäsin ja se oli munkin mielestä paras uudelleenfilmatisointi, mitä Disneylta on nyt tullut. Halle Bailey oli munkin mielestä täydellinen Ariel. Eka ajattelin, että Sebastian ja Pärsky oli toteutettu oudosti, mutta oli ne lopulta ihan suloisia, Pärsky olisi saanut kyllä olla mieluummin sellainen pyöreä kala, mitä se on animaatiossa. Se lintu (jonka nimeä en muista) oli kyl ihana, eikä mua haitannut, että hänet oli käännetty naaraaksi, sen ääninäytelijä teki hyvää työtä. Ursula oli myös oikein onnistunut ja ursulamainen. Pitää katsoa kyllä tuo piirrosversio muistin virkistykseksi, niin voi paremmin vertailla näitä kahta elokuvaa keskenään. Mutta tästä remakesta pidin kyllä.

[Fiorella]

Ja siis mua jotenkin ärsytti se ihme lemmikki-ihminen, joka niiden seurassa pyöri. En tajunnut, mikä sen tyypin pointti oli.

Tuossa leffassa oli niin paljon kaikkea turhaa, jolla ei mielestäni ollut mitään merkitystä minkään suhteen. Olisin itse pystynyt helposti karsimaan elokuvan parituntiseksi.

Samaa mieltä tuosta, että karsittavaa olisi riittänyt helpostikin, jos olisi tahtonut luoda elokuvasta tiiviin kokonaisuuden. Itse olisin karsinut taisteluista, etenkin se lopputaistelu venyi ihan kohtuuttomasti. Mutta toisaalta, tulkitsen, että elokuvan tarkoitus oli nimenomaan esitellä tuota maailmaa ja viipyillä niissä maisemissa, ja minä katselin kyllä mielelläni pidempäänkin ihan katselun ilosta. Epäilen, että tuostakin on jo karsittu tuntikaupalla materiaalia, kun sitä on ainakin vuosikymmen tehty...

Ajattelin, että sen ihmislapsen tarkoitus oli osoittaa, että ihminenkin pystyy tarpeen tullen elämään noissa olosuhteissa ja että metsäkansalla on avoimuutta ottaa huomaansa myös eri lajin lapsi sen lisäksi, että adoptoivat omanlajisen. Plus tietysti tuo mainitsemasi seikka vaikutti myös juoneen.

[Claire]

Mä en ole vielä itse nähnyt tuota The Way of Watersia, jotenkin fiilis, että pitää ensin katsoa Avatar ensin ihan muistin virkistykseksi, koska olen nähnyt sen viimeksi silloin kun se tuli elokuvateattereihin eikä mulla ole siitä enää oikein mitään muistikuvia. Ja olen ainakin ymmärtänyt, että tuon The Way of Watersin juoni liittyy oleellisesti Avatariin, eli kannattaa olla perillä Avatarin tapahtumista - vai olenkohan ihan väärässä? En ole hirveästi tutustunut tuohon etukäteen.

Mulle on kuitenkin ehkä pieni kompastuskivi tuo, että kummatkin leffat on niin pitkiä, jotenkin vaikea itselle keskittyä niin pitkää aikaa / pitää olla oikeanlainen mood siihen. Toisaalta jos juonta on helppo seurata ja visuaaliset efektit ja maisemat ovat upeita (kuten näiden aiempien kommenttien perusteella vaikuttaisi olevan), niin kyllähän tuolle mahdollisuus pitää antaa. Ehkäpä kesälomalla sitten viimeistään pyhitän jonkun päivän / illan noiden katsomiseen. Tuun kertomaan sitten mielipiteeni (jos muistan ).

The Little Mermaidin kävin katsomassa viikko sitten elokuvateatterissa ja mäkin tykkäsin siitä paljon! Komppaan Vaniljea ja Kosmikia, että Halle Bailey oli ihan nappivalinta Arieliksi. Mäkin muuten Kosmikin lailla kiinnitin huomiota ensin siihen, että onpas Sebastian ja Pärsky jännästi toteutettuja, mutta kyllä siihen lopulta tottui, ja olihan ne kyllä söpöjä. Tykkäsin tosi paljon kaikista laulukohtauksista, tuli niin nostalginen olo! Pitääpä kans katsoa ne piirretyt vaihteeksi.

[Fiorella]

Mä en ole vielä itse nähnyt tuota The Way of Watersia, jotenkin fiilis, että pitää ensin katsoa Avatar ensin ihan muistin virkistykseksi, koska olen nähnyt sen viimeksi silloin kun se tuli elokuvateattereihin eikä mulla ole siitä enää oikein mitään muistikuvia. Ja olen ainakin ymmärtänyt, että tuon The Way of Watersin juoni liittyy oleellisesti Avatariin, eli kannattaa olla perillä Avatarin tapahtumista - vai olenkohan ihan väärässä? En ole hirveästi tutustunut tuohon etukäteen.

No, minäkin olin nähnyt sen viimeksi silloin joskus muinaisena aikana, ja muistin ihan tarpeeksi. Minusta riitti ihan hyvin, että muistaa päähahmot ja perusjuonen kulun, mutta toki se varmaan avautuu paremmin, jos on katsonut edellisen alle!  Tässä oli kuitenkin se tilanne, että aikaa oli kulunut ja ihan uusi kokonaisjuoni.

[Altais]

Ja olen ainakin ymmärtänyt, että tuon The Way of Watersin juoni liittyy oleellisesti Avatariin, eli kannattaa olla perillä Avatarin tapahtumista - vai olenkohan ihan väärässä? En ole hirveästi tutustunut tuohon etukäteen.

Mulla oli vierähtänyt aika monta vuotta ekan Avatarin katsomisesta, ja vaikka noin periaatteessa tämä oli oma, itsenäinen tarinansa, niin kyllä mulle parissa kohtaa tuli olo, että okei, tämänkin jutun varmaan tajuaisin paremmin, jos muistaisin ekan leffan kunnolla. Niin että ehkä kesälomalla katson joku kerta ne molemmat putkeen ihan vain tuosta syystä.

Toisaalta, tämän toisen leffan lopussa tuli hiukan liikaa sellainenkin tunne, että monia juttuja jätettiin ihan kesken ja selittämättä kunnolla, vähän tyyliin että palataan asiaan seuraavassa osassa. Se ei tuntunut kivalta, kun seuraavaa osaa kuitenkin odotellaan useampia vuosia. Ja lisäksi (tämä on toki ihan henkilökohtainen mieltymykseni), toisen leffan loppuratkaisu tekee mahdottomaksi nähdä enää jatko-osissa tiettyjä juttuja, joita olisin halunnut nähdä, eli

Spoiler: näytä

sellaisen veljessuhteen kehittymistä, joka on periaatteessa hyvä ja lämmin, mutta johon liittyy se, että toinen on ns. täydellinen lapsi, ja toinen hiukan sellainen sähläri, joka tuppaa aina joutumaan vaikeuksiin, mutta jota sitten ärsyttää kun vanhemmat suosivat sitä toista.

Lisäksi olisi kiva, jos näissä edes joskus olisi joku samaa sukupuolta olevien rakkaustarina, mutta tässäkin se romanttinen pohjavire oli aika klassista kamaa. Mutta sen toki arvasin jo ennen kuin katsoin leffan, joten se ei yllättänyt.

[Larjus]

Onko täällä muita, jotka on katsoneet tämän joko leffassa tai kotisohvalla?

Mä kävin katsomassa sen leffateatterissa. Oli Itiksen oikee joku IMAX-sali niin oli tyylii parasta settiä mitä voi tällä hetkellä saada Visuaalisesti tuntuikin kuin kaikki olisi ollut oikeasti ihan siinä nenän edessä, ja välillä olin varma että voisin vähän kättä ojentamalla koskettaa edessä näkyviä kasveja. Toisaalta toisinaan tuntui, että kaikki toiminta on vähän liian lähellä omia kasvoja 🙈 Olin suunnilleen puolivälissä salia (ehkä rivin pari edempänä keskimmäistä riviä) ja välillä ajattelin että olisi sittenkin pitänyt ottaa paikka taaempaa. Yleensä tossa puolivälissä on ollut optimaalisin mutta tämän leffan kanssa takarivissä olis varmaan ollut paras.

Mut siis joo ihan mielettömän upea visuaalisesti! Olisin voinut tuijotella kaikkia maisemia vaan loputtomiin, samoin kuin kaikkia eläimiä ja muita. Juonellisesti leffa oli ihan ok, vaikken kaikkia valintoja ymmärräkään. Tuntuu, että osa hahmojen ja maailman potentiaalista jäi käyttämättä ja jopa heitettyä hukkaan. Lisäksi mulle tuli varsinkin loppupuolen tapahtumista sellainen olo, että nää jutut on jo nähty ensimmäisessä leffassa. Ekan Avatarin olen viimeksi nähnyt silloin kun se leffateattereihin tuli, eli siitäkin on tosi monta vuotta, mutta siltikin iski tunne toistosta ja siitä että "tää on jo nähty". Sellaista fiilistä ei ehkä ihan kaipaisi leffaan, varsinkin kun niin ajattelee vaikka ekan osan näkemisestäkin yli kymmenen vuotta. Toistuva teema, joo, mutta mä olisin selvästikin kaivannut jotain ihan täysin uutta.

Oli kuitenkin ihan katsomisen arvoinen elokuva mielestäni, jos ei muuten niin ihan vain miljöön takia.

Pienen merenneidon live action -versiota en ole käynyt katsomassa, enkä ole aikeissakaan. Olen pari noita Disneyn live action -uusioversioita klassikoista nähnyt, enkä oo lämmennyt yhtään. Pienen merenneidon trailerikaan ei oo vakuuttanut mua, eikä mikään muukaan mitä olen siitä nähnyt ja kuullut. Ajattelin jatkossakin pitäytyä niissä Disneyn animoiduissa elokuvissa.

[Altais]

Tuntuu, että osa hahmojen ja maailman potentiaalista jäi käyttämättä ja jopa heitettyä hukkaan.

No siis juuri tämä! Harmitti, kun jäi tunne, että niin monista hahmoista olisi saanut paljon enemmänkin irti. Tavallaan ymmärrän senkin pointin, että tarkoitus oli varmaankin pääasiassa esitellä hienoimpia tehosteita mitä rahalla saa, ja esitellä katsojille upeaa maailmaa. Mutta toisaalta se tuntuu hiukan tuhlaukselta, kun varmaan samalla rahalla olisi saanut aikaan jo paremmankin tarinan tuohon kolmeen tuntiin.

Spoiler: näytä

Nyt minulle jäi käteen jotenkin sellainen tunne, että miksi tämä vedessä ja sen äärellä elävä kansa oli tässä mukana edes alun perin, kun jotenkin niiden rooli oli lopulta olla vain statisteina isossa tarinassa, ja se varsinainen taistelu käytiin edelleen vain päähenkilöiden ja ihmisten välillä. Toki voi olla, että hahmoille tulee lisää tekemistä myöhemmissä osissa, mutta niin kuin tuolla aiemmin jo valitin, sitä joutuu nyt sitten odottelemaan aika monta vuotta.

[Pipe]

Kävin myös vähän aikaa sitten elokuvissa katsomassa uuden The Little Mermaidin ja tykkäsin siitä myös tosi paljon! Oikeestaan tämä oli minun suosikki kaikista Disneyn remakeista. Minusta Halle Bailey oli ihan täydellinen Ariel, rooli oli suorastaan kuin luotu häntä varten. Ylipäätään näyttelijävalintojen kanssa oli tässä leffassa onnistuttu erinomaisesti. Minusta tämä uusi versio oli kiva yhdistelmä alkuperäistä ja uutta. Onko kukaan muu käynyt katsomassa tän leffan?

En ole vielä mennyt leffaan katsomaan tätä, toisaalta tekis mieli, mut jotenkin tuntuu et pelkään pettyväni liikaa. 

Kaikki puhuu siitä et Ariel on ns. "väärän värinen", mut kaikista eniten MUA ärsytti Arielin pyrstön väri? SININEN? Mitä??? :O Se on aina ollut vihreä ja sitten ne hiukset punaiset. Ihan sama minkä värinen iho on, mut jotenkin mua ketuttaa et se pyrstö on sininen ja hiukset punaiseen vivahtava musta? :'(.

[Fiorella]

Spoiler: näytä

Nyt minulle jäi käteen jotenkin sellainen tunne, että miksi tämä vedessä ja sen äärellä elävä kansa oli tässä mukana edes alun perin, kun jotenkin niiden rooli oli lopulta olla vain statisteina isossa tarinassa, ja se varsinainen taistelu käytiin edelleen vain päähenkilöiden ja ihmisten välillä. Toki voi olla, että hahmoille tulee lisää tekemistä myöhemmissä osissa, mutta niin kuin tuolla aiemmin jo valitin, sitä joutuu nyt sitten odottelemaan aika monta vuotta.

No tietysti juuri siksi, että on uusi ympäristö ja uuden näköiset hahmot, joita esitellä, kun ne alkuperäiset on jo kertaalleen nähty. Tuskin sen kummempaa tarkoitustakaan on ollut.

Olen samaa mieltä, että olisihan sitä samalla vaivalla saanut jotain hienompaakin juonikulkua, mutta olihan sitä jo tuossakin jotain.

Loppujen lopuksi, jos miettii juonta, niin olihan siinä jo kuitenkin monta teemaa:

Spoiler: näytä

sisarusten välinen kateus, vanhempien odotukset, joihin on vaikea vastata, ystävyys ja kiusaaminen, vanha kunnon kaunan kantaminen ja sotiminen totta kai, ympäristönsuojelulliset näkökulmat ja eläinten (valaiden) älykkyys ja hyvinvointi vs. raha, erilaisuus ja joukkoonkuulumattomuus, sairas lapsi ja ristiriita fyysisen terveyden ja hengellisyyden välillä, kenelle kunkin lojaalius kuuluu ja millä hinnalla, perhe ja parisuhde... Mitäs vielä? Raskaana oleva voimanainen ei ole pelkkä huolenpidon kohde, se muuten oli aika hieno minusta.

Kaikkea käsiteltiin niukasti, mutta kuitenkin oli aika paljon asioita, joihin laajasta yleisöstä useimmat varmasti pystyvät löytämään jotain puhuttelevaa tai samaistuttavaa. Ehkä vähemmän olisi ollut enemmän, että olisi voinut keskittyä yhteen asiaan syvällisemmin, mutta luulen, että tarkoituskin on juuri ollut tavoittaa massoja.

[Altais]

Nyt kun sanoit, Fiorella, niin olihan siinä tosiaan ihan valtavasti teemoja, ja monet tosi isoja. Ehkä ongelmani onkin se, että olisin kaivannut niille enemmän syvyyttä, koska moni niistä oli aiheena ihan tosi paljon minua kiinnostava.

[Abarat]

Muistaako joku tän elokuvan 2006 vuodelta? Nimi on The Science of Sleep. Tykkään ihan täysillä! Elokuva kertoo miehestä nimeltä Stéphane joka sekoittaa jatkuvasti unen ja todellisuuden. Taiteellisesti tehty elokuva! Unissakävelykirje ja vesikattilakohtaus on hauskoja. Viimeinen kohtaus ihan lopussa on kaunis ja paras koko elokuvassa.

Spoiler: näytä

Stéphane ja Stéphanie ratsastaa yhdessä ja edessä on se metsäpursi johon Ponipoika Kultainen hyppää...

Omaperäisin elokuva pitkään aikaan. Ostin tän elokuvan aikoinaan omaksi kirppikseltä. Näyttelijät on hyviä ja tosi mielikuvituksellisesti tehty elokuva! Onko joku muukin nähny tän?

[Fiorella]

Muistaako joku tän elokuvan 2006 vuodelta? Nimi on The Science of Sleep.

Muistan, tosin siltä ajalta kun se oli uusi, joten käytännössä en kyllä muista siitä enää paljon muuta kuin sen, että olen sen nähnyt ja muistelen myös tykänneeni. Voisi katsoa joskus uudestaan, kun tulisi vastaan. Muistaakseni tuota ei ole minulla omana.

Tuleeko muille ikinä sellainen tunne, että ihan lannistuu, kun miettii, että joku elokuva oli ihan vasta uusi, sitten onkin mennyt jo monta vuotta, etkä ole edes kerinnyt sitä katsoa... Koko ajan tulee jotakin uutta, eikä sitä pysy kärryillä millään. Nuorena pysyi vielä jotenkin ajan tasalla edes itseään kiinnostavista elokuvista, nyt tulee aina silloin ja tällöin vain nähtyä joku satunnaisesti.

[Abarat]

Moonfall. Tarinankerronnallisesti höpsö elokuva mutta hyvällä tavalla höpsö. Komea scifitoimintakatastrofielokuva. Donald Sutherlandin roolihahmo oli hyytävä. "Minulla on työtä työpöydälläni..." tjms. 

Spoiler: näytä

eli se ase joten mies aikoi seuraavaksi tehdä itsemurhan?...

Ihan loppu sai mut miettimään.

Spoiler: näytä

Kuolleen KC:n tietoisuus on siis kopioitu Kuuta varten. Lopussa KC:n "äiti" sanoo että oletko valmis? KC kysyy valmis mihin? Tjms.

Onko joku nähny kyseisen elokuvan niin herätellään keskustelua?

[Gil Galad]

Olen katsonut Moonfallin, mutta se oli tavallaan unohdettava niin en muista siitä paljon mitään.

[Odo]

Eikö kukaan ole tehnyt vielä nostoa Barbiesta (2023)? Itse seurannut puolivillaisesti hypeä, kävin katsomassa kumppanin kanssa ja olihan siinä puolensa ja sen viihtyi. Kumppani totesi "lelumainokseksi", vaikka toki tuhansien Barbien rinnalla oli se sanoma, mikä kieltämättä (jälleen kerran spoilereita välteltyäni ahkerasti) tuli aika massiivisena eteen. Olin odottanut jotain höpsöä, mutta siellähän oltiin kuitenkin isojen teemojen äärellä. En kuitenkaan ehkä intoutunut hypeen ja ajattelin, että tuskin katson toista kertaa ja näin jonkun aikaa sulateltuani, mietin, pitäisikö sittenkin että pääsisin tohon pöhinään. Mua kyllä kiinnostaisi kuulla tästä kokemuksia, erityisesti teemasta.

Alla Barbien teemasta pulinaa, spoilaa!

Spoiler: näytä

Ehkä minua se tarkoituksella alleviivattu miesten ja naisten "maailmojen" vastakkainasettelu vähän häiritsi, vaikka sehän oli koko jutun pointti. Tai, siis, oon kyllä sen puolesta puhuja, että tasa-arvo toteutuisi, että olisi niitä ihmisiä, eikä sukupuoli arvottaisi tai vaikuttaisi tavoilla, joilla se vaikuttaa, eikä maailma olisi enää tulevaisuudessa niin miehille rakennettu. Minua ehkä kuitenkin rassaa, että mies oli pahis, stereotyyppinen mies Ken vs. stereotyyppinen nainen Barbie vastakkain, vaikka myönnän tämän olleen rohkea näyttö ja oikeammin miehen sijaan patriarkaatista, joka henkilöityi Keniin... Mutta jokin minua rassaa tässä korostetussa vastakkainasettelussa, että toisaalta pidin siitä ja tuo "sterotyyppinen Barbie" ja "stereotyyppinen Ken" oli oiva tapa herätellä aiheen pariin, mutta toisaalta taas rassasi, että miehet on pahis. Vaikka tämä napina todistaa vaan putkiaivouteni, koska ei se mies ollut pahis, vaan naisten esineellistämistä, valta-asemia ym. mutta en tiedä, jokin suretti myös miesten puolesta. Jotenni katsoin elokuvaa ristiriitaisesti, vaikka viihdyin sen parissa, kunnioitan sitä, miten kumppania lainatakseni "lelumainos" oli niin kantaaottava ja taas toisaalta, tällaisiakin leffoja tarvitaan. teen itsestäni varmaa idiootin, kun tälläsia latelen. Mutta, kun jokin kärjistyksessä riepoi. Toki, oon mennyt nykyään lähes täysin animeen juuri siksi, että länsimaalaista elokuvateollisuutta värittää politiikka vähemmän tai yleensä enemmän ja just, kun haluan eskapismia, että oon vähän huono sanomaan mitään. Väriloistetta, mäiskettä ja mitä absurdimpia juttuja, vaikka sitten puhuva tuoli (ks. seuraava leffa). Toki olihan Barbiessa ns. onnellinen loppu (nyyhkykin tuli ).

Kävin aiemmin katsomassa myös Suzumen, josta tykkäsin taas todella paljon! Myös Pienen merenneidon kyllä, mutta se oli ihan ok hyvä, mutta ei se nyt valloittanut mitenkään suuresti. Suzumesta pari spoileria! Suzume siis  kertoo tytöstä, joka avaa maailmojen välisen portin ja hänen pitää pelastaa maailma näin karkeasti yhdessä sulkijan kanssa, mutta en osaa oikein selittää sitä.

Spoiler: näytä

Mutta esimerkiksi komea nuori mies, joka oli sulkija, jonka kanssa tällaisia ovia piti sulkea sai tosiaan twistin, kun se kulki päähenkilönaisen mukana. Se nimittäin kirottiin ja 90% elokuvan ajasta se oli keltainen tuoli ,jolta puuttui yksi jalka. Minusta jotenkin ihan mieletöntä, että ei ollutkaan ritari ja prinsessa, vaan päähenkilö oli itse sankari ja hänen apurinsa joskin alunperin komea nuori mies, olikin tuoli. Ja tämä tuoliolemus herätti paljon hupia myös.

[Kiirsu]

Ah Barbie, rakastin sitä niin paljon <3 Vaikka hype on ollut suurta, niin leffa silti ylitti odotukseni. Se nousi heti yhden katselukerran jälkeen lempileffojeni kastiin ja mietin, että on se mahdollisesti jopa paras elokuva, jonka olen ikinä nähnyt. Mikään ei ole ikinä koskettanut näin paljon, raastanut näin paljon sydämestä. Tämä osui kuin tikari siihen pieneen tyttöön sisälläni, joka ei koskaan uskaltanut olla oma itsensä, ei koskaan nostaa itseään jalustalle, ei koskaan saada ääntään kuuluviin. Olisipa tällaisia elokuvia ollut silloin, kun olin itse nuori. Tää on musta just sitä, mitä nuoret naiset tarvitsee.

En ole ikinä itkenyt näin paljon mitään elokuvaa katsoessa. Nyt ei ehditty kovin pitkälle päästä, kun tuli itku jo ensimmäisen kerran. America Ferreran puheen ajan itkin jo niin kovaa, että piti ihan purra hammasta, etten ala ääneen parkua salissa. Jos olisin kotona katsonut, niin olisi varmaan ollut kunnon huutoitkua XD

Spoiler: näytä

Mä olin yllättynyt siitä, että vaikka leffassa oli tosi raju vastakkainasettelu, ei se tuntunut paasaukselta. Ja kun mietin asiaa jälki käteen, tajusin sen johtuvan siitä, että elokuva ei keskittnyt siihen, miten miehet sortaa naisia vaan se keskittyi naisiin ja siihen mitä he kokevat. Sitä ei oltu tehty saarnaksi miehille vaan elokuva oli tehty naisille, kertomaan heille, että heidän ei tarvitse mihinkään alentua. Tämä elokuva oli tehty minulle ja se on musta niin upea tunne, että nytkin alkaa itkettää. En ole koskaan näin vahvasti kokenut, että joku olisi juuri mulle tarkoitettua.

Oon itse nuorena kasvanut todella vahvasti sovinismiin sisään ja havahduin siihen vasta joskus aikuisena. Olen itse puhunut sitä, että naiset on huonoja eikä niistä ole mihinkään. Ja miksi? Siksi että olin silloin miesten silmissä hyvä tyyppi. Ja olin isäni silmissä hyvä tyyppi. Tämä elokuva, vahvemmin kuin mikään ikinä, avasi silmiä sille, että ei mun tarvitse olla hyvä tyyppi yhdenkään miehen silmissä, ei edes mun isän. Ei mun tarvitse mielistellä ketään vaan mulla on oikeus olla juuri sitä mitä olen. Ja se, että joku elokuva saa tässä iässä ajattelemaan tällaisia asioita, kertoo siitä, että siinä elokuvassa on jotain todella maagista.

Itkin kuitenkin eniten siinä kohdassa, kun paljastui, että Barbeilla leikkikin äiti, joka oli kaivanut vanhat nukkensa esiin. Ja aloin nytkin spontaanisti vollottaa, kun ajattelin asiaa uudestaan XD Tää osui johonkin niin herkkään paikkaan sisimmässä. Tuli aivan tajuttoman suuri halua hakea vanhempien luota omat vanhat barbiet ja leikkiä niillä.

Rakastin myös todella paljon sitä, miten tämä maailma luotu ja miten barbeilla on tietyt tavat miten ne voi liikkua. Kenin lentäminen ilmassa volteilla ja Barbien valahtaminen maahan kriiseillessä oli musta upeita hetkiä. Samoin rakastin niin kovasti kaikkia lavasteita hahmojen matkustaessa todellisen maailman ja Barbie-maailman välillä. Lavasteet oli musta muutenkin niin upeat, kaikki ne talot ja esineet. Margot Robbie on myös ihana ja aivan täydellinen barbie <3

Tää oli musta vaan niin paljon sitä, mitä maailma tarvitsee. Ei kuvausta siitä, miten kaikki on kamalaa ja kohta kuollaan kaikki vaan kuvausta siitä, miten me ollaan upeita ja pystyviä ihmisiä ja voidaan muuttaa maailmaa. Oon jossain elämän varrella kyynistynyt niin paljon mennyt mukaan sellaiseen älyttömään tumblr-mentaliteettiin, että vihaan ihmisiä ja ihmiset on syvältä. Jotenkin ajattelin, että se on osa aikuistumista ja on naiivia ajatella, että ihmiset on hyviä. Mutta nyt oon havahtunut siihen, että enemmän naiivia on nähdä kaikessa jotain pahaa. Ja jaksan uskoa siihen, että maailma muuttuu paremmaksi sillä, että jokainen meistä on vähän parempi muille. Ja ihmiset pystyy oikeasti mihin vain kun vaan jaksaa uskoa itseensä. Naiset pystyy mihin vain.

En katso kauheasti leffoja, mulla on ollut vuoden verran lahjaliput elokuviin mutta ei ole ollut yhtään kiinnostavaa elokuvaa menossa. Nyt tämä on sellainen, että mietin menisinkö katsomaan uudestaan. En ole ikinä halunnut mitään leffaa katsoa vain uudestaan ja uudestaan.

[Violetu]

Älkää missään nimessä menkö leffaan kattomaan Poor things, tai jos menette, niin sisältövaroitus: käytännössä pedofiliaa (tarkempaa kuvausta leffasta spoilerin alla)

Spoiler: näytä

 Päähenkilö on nainen, joka on leffan alussa parivuotiaan tasolla henkisesti, mutta aikuisen naisen ruumiissa. Ja tätä Bellaa sitten hyväksikäytetään ja manipuloidaan miten sattuu, koska hän ei lapsenaivoillaan ymmärrä saati ole kykenevä antamaan oikeasti suostumustaan esim. seksiin.
Siinä kohtauksessa, jossa Bella tulee tietoiseksi omasta ruumiistaan, ja mitä kivoja juttuja sillä voi tehdä, ajattelin oikeasti, että pliis, eihän ne nyt lähde tämän kanssa tälle tielle, mutta sinne menivät niin että rysähti, ja pahemmaksi vaan meni, kun miehet rupes avoimesti kuolaamaan Bellaa. Plus tietysti sen piti yhdessä kohtaa myös elättää itseään huoraamalla🙃 että tällasta paskaa teattereissa vielä vuonna 2024...

Musiikkikin oli enimmäkseen korviaraastavaa, mikä kyllä korosti sitä, että leffassa oli about kaikki pielessä.

[miisuli]

Violetu, samoilla linjoilla olen kanssasi Poor Thingsin kohdalla. Oli todella ahdistavaa katsottavaa juurikin tämän pedofilia-aspektin takia. Elokuvahan on suuressa arvostuksessa ja milteipä kaikki ovat antaneet sille melkein viisi tähteä, mutta itselleni ei kyllä auennut, miten elokuva oli muka edistyksellinen. Pistän lopun analyysin spoilerin alle varmuudeksi.

Spoiler: näytä

Mielestäni elokuva oli miehen tekemä kuvaus naisen vapautumisesta yhteiskunnan normeista, mutta se vapautuminen tapahtui vain ja ainoastaan seksin kautta. Olisi ollut ihan virkistävää nähdä päähenkilön löytävän asioita maailmasta muutoin kuin seksin kautta. Ihan kuin koko maailma pyörisi seksin ympärillä. En sitten tiedä pyöriikö suurimmalle osalle, mutta itselleni maailmassa on muitakin asioita kuin seksi. Tietenkin pitäisi olla aina mahdollista, että kuka tahansa saa valita kumppaninsa oman mieltymyksensä mukaan. Mutta mielestäni tässä elokuvassa ei käsitelty tuota aihetta. Elokuva jäi itselle todella ontoksi. Hieno lavastus ja puvustus ja kekseliäitä kuvakulmia (tosin joita ohjaaja oli muissakin elokuvissa hyödyntänyt, mutta ymmärsin esimerkiksi kalansilmän käytön tässä tarinaa edistävänä keinona). Tuntui, että paljon pedattiin, mutta lopuksi mitään tapahtunut. Itselleni ei mitään suurta vau-ilmiötä tullut, kuin ilmeisesti suurimmalle osalle katsojista (jos Letterboxdiin on luottaminen). En täysin vihannut tätä elokuvaa, mutta en kyllä voi sitä suositellakaan. On vaikea naisena katsoa läpi sormien, kun elokuva-alallakin vallassa olevat miehet tekevät naisten vapautumisesta elokuvan ja minimoivat sen vain seksuaaliseen liberaatioon. Aika yksipuolinen katsantokanta. Lisäksi tietysti huge red flag pedofiliasta. En pystynyt sulattamaan sitä koko elokuvan aikana (eikä mun mielestä pitäisikään???). Jäin miettimään, että oliko sekin yhteiskuntakritiikkiä? Että elokuvan miehet eivät välitä siitä, että nainen on oikeasti lapsi, koska oikeastikin sellaista tapahtuu? En tiedä. Kysymyksiä jäi ja paljon. En ymmärtänyt, miksi elokuva oli tehty, ja mielestäni se on aina huono juttu minkä tahansa teoksen kohdalla.

[rosegold]

Otin noin puolen vuoden tauon jälkeen Netflixin takaisin, ja eihän siellä edelleenkään ole mitään katsottavaa  Olisin halunnut katsoa jonkun perus kauhuelokuvarymistelyn, mutta tuntuu, että vastassa ovat aina nuo samat noin kymmenen titleä. Olen aika nirso katsomaan mitään elokuvia ja voisihan tuota loputonta kaivoa selata vaikka loppuillan, mutta ei vain siellä tunnu mitään minulle olevan.

Netflixissä päädyn ennemmin tai myöhemmin jollekin epämääräiselle nostalgiatripille katsomaan laatujulkaisuja, kuten Mr. Bean's Holiday. 2022 oli aika paha ahdistus päällä ja silloin tuollaiset ennustettavat elokuvat olivat rauhoittavia.