Kirjoittaja Aihe: FMA: Resemboolin kahvilassa • S • Ed/Roy  (Luettu 244 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 11 480
  • BANG BANG!
FMA: Resemboolin kahvilassa • S • Ed/Roy
« : 31.05.2021 00:55:24 »
Nimi: Resemboolin kahvilassa
Fandom: Fullmetal Alchemist
Genre: draama
Hahmo(t): Ed/Roy
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Kunnia Hiromu Arakawalle!♥

A/N: Sain tropes-haasteesta sen, jonka vähiten halusin eli coffeeshop!au:n, joten päätin lykätä Edin sitten pitämään kahvilaa Resemboolissa vuosia canonin tapahtumien jälkeen. :D Kukas muukaan tulee asiakkaaksi kuin Roy Mustang! Tämä osallistuu Finfanfun1000 (462.  Irish Coffee), Ficlet300 (169.   Juoma) sekä myös se Tropes-haaste Coffeeshop!AU:lla!

"Maksa ja mene pois" -quotesta kiitos jossujb:lle ja kannustuksesta lisätä se ficciin myös Angelinalle ja Tinpalle! Vaikka otsikkoon asti se ei ihan päässytkään. :D



Resemboolin kahvilassa

Kahvilan ovikello kilahti. Ed käännähti kahvilan tiskin takana ja katsoi, kuka oli tullut kahvilaan. Asiakas oli Roy Mustang ja Edin vatsassa muljahti omituisesti.

“Ah! Se siis on totta”, Roy sanoi hämmästyneenä, mutta hyväntuulisena. Roy katseli Ediä päästä varpaisiin. Ed tuijotti Royta. Mitä ihmettä Roy Mustang teki Resemboolissa? Ed oli vasta aloittanut kahvilassa, jonka oli perustanut Pinako-tädin avulla. Roy näytti tyytyväiseltä, kun viimein katse palasi Edin silmiin.

“Olet kasvanut”, Roy naurahti tervehdyksen.

“Kasvanut? Siitä on viisi vuotta, kun olemme tavanneet viimeksi!” Ed ärähti ja tunsi, miten hänen kasvojaan kuumotti. Ei hän vieläkään ollut yhtä pitkä kuin Roy, mutta tietenkin hän oli kasvanut. Ei hän ollut enää mikään teini.

“Onpa soma kahvila”, Roy rupatteli ja jätti Edin huomautuksen kommentoimatta. Ed liikahteli levottomasti ja mietti, mitä Roy Mustang toimitti Resemboolissa.

“Joo. Voisitko jo tilata?” Ed kysyi ja nosti kasvoilleen hymyntapaisen. Miksi hän oli koskaan ajatellut, että hänestä olisi asiakaspalvelijaksi? Resembooliin paluu oli tuntunut hyvältä ja juurtuminen viimein johonkin. Resemboolissa ei ollut kahvilaa ennen kuin Ed ja Pinako olivat sellaisen perustaneet. Silloin se oli tuntunut hyvältä ajatukselta.

“Irish Coffee”, Roy vastasi lyhyesti ja katseli ympärilleen. Kahvila oli pieni ja kotoisa. Se näytti kutikutoiselta vanhoine verhoineen ja eripari tuoleineen sekä pöytineen. Ne olivat kyläläisten peruja, jotka olivat halunneet tukea kahvilan pystytämistä. Tänään oli hiljaista, eikä kahvilassa ollut muita.

“Okei”, Ed vastasi ja muisteli, miten Irish Coffee valmistettiin. Roy aloitti uudestaan rupattelun, ensin säästä, sitten Keskuksen asioista. Ed irvisteli kuunnellessaan ja mietti, vaihtaisiko fariinisokerin suolaan.

Ed tarjoili tiskillä istuvalle Roylle Irish Coffeen.

“Tiedätkö? Mehän emme enää ole eversti ja alainen, joten voisimme ehkä tapailla”, Roy aloitti venytellen sanojaan. Ed punastui tahtomattaan.

“Mitä?” Ed älähti ja oli pudottaa käsistään maitokanisterin, jota oli ollut täyttämässä toivoessaan, tulisiko joku kyläläisistä asiakkaaksi. Edillä oli omituinen olo, kun hän katseli Royta, joka näytti hyvältä. Hyvinvoivalta.

“Niin, tapailla. Lähtisitkö kanssani treffeille?” Roy hymyili kuin ei olisi sanonut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

“Maksa ja mene pois”, Ed kivahti ja käänsi selkänsä Roylle esittäen, että alkoi kiillottaa kahvilusikkaa, joka sattui olemaan pöydällä. Roy nauroi hyväntuulisesti ennen kuin vastasi.

“En ole juonut vielä Irish Coffeetani. Älä viitsi, Ed”, Roy maanitteli Ediä leppymään. Ed tuhahti ja esitti kiillottavansa yhä samaa kahvilusikkaa, mutta pakotti sitten itsensä katsomaan Royta.

“Juo se sitten.”

“Entä jos en?” Royn katse oli haastava ja ilkikurinen.

“Tämä kahvila on vain asiakkaille”, Ed huomautti.

“Niin. Olen asiakas”, Roy sanoi hyväntuulisesti ja otti kulauksen Irish Coffeestaan. Ed yritit laskea, kuinka monta lyöntiä hänen sydämensä löi sekunnissa ja puna hiipi uudestaan hänen kasvoilleen. Royn kanssa keskusteleminen oli mahdotonta.

Minuutit kuluivat, kun Roy hörppi juomaansa ja Ed yritti pitää itsensä kiireisenä hiljaisessa kahvilassa. Ed odotti, että Roy lähtisi ja toivoi samalla, että uskaltaisi sanoa jotain. Kiva nähdä? Se kuulosti typerältä. Roy avasi sanomalehden vailla kiirettä. Viimein, kun Roy maksoi juomansa Edin sydän jyskytti.

“No se on kai hei sitten”, Roy naurahti, kun Ed tuli tiskin takaa ja löi kuitin Royn kouraan. Roy kohotti kulmiaan ja otti kuitin vastaan.

Takana luki tutuin harakanvarpain puhelinnumero. Roy hymyili, kun Ed pakeni takahuoneeseen kasvot punoittaen.

»"Whether we live or die isn't a big issue.
If you focus on being alive, you develop fear. Your eyes get clouded.

But if you have no such feelings...
you are capable of fighting right to
the end of the world.