Kirjoittaja Aihe: Joko Kalmanhanaukio on myyty? (K-11) |Sirius/ Remus| AU-mikroficcejä 14/14  (Luettu 8332 kertaa)

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 831
  • 🇺🇦
Nimi: Joko Kalmanhanaukio on myyty?
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: K-11 (Tämä voi olla on ajoittain synkkä!)
Tyylilaji: melankolinen draama, AU, mikroficci-sarja
Päähenkilöt: Sirius/ Remus, Kalmanhanaukio kaksitoista
Haasteet: Mikroficci-haaste, Finfanfun1000 sanalla 352. passiivisuus ja vielä Kerää10 hahmolla Sirius Musta.
Yhteenveto: Sirius aikoo laittaa Kalmanhanaukion myyntiin. On vuosi 2004. Ja sitten vuosi 2012. Ja lopulta vuosi 2030. Ja yhä vain Sirius aikoo laittaa Kalmanhanaukion myyntiin.

A/N: Satuin eilen lukemaan Kairan Aika-ficin (K-11), ja siitä minulle iski ajatus, että voisin itsekin kirjoittaa jotain vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jossa Sirius ja Remus ovat sodan jälkeen yhä elossa.  Perusmelankoliansa tämä ficci ammentaa Tšehovin Kirsikkapuistosta. Viittaan tässä muihin Mustan suvusta kirjoittamiini ficceihin, mutta vain koska minulla on hyvin vahva headcanon: Pollux Musta kasvatti taikaeläimiä, Alphard Musta täytti taikaeläimiä, Walburga Musta täytti itsensä patoutuneilla tunteilla ja Regulus Mustan mörkö oli… niin, enpä kerrokaan vielä, mikä se oli! :P Ei missään tapauksessa tarvitse tuntea muita ficcejäni, että tässä pysyy kärryillä, mutta listauksesta löytyy, jos Mustan suku yhtään nappaa. :)
 
Ilahdun kaikista kommenteista!




Joko Kalmanhanaukio on myyty?


1.

”Keväällä me muutamme täältä”, Sirius sanoo ja repii ”Sirius”-nimikyltin huoneensa ovesta. Nimikyltit ovat pikkupojille. Sirius on jo yli neljäkymmentä.

”Mutta lupaa, ettet sinä lähde ennen kuin talo on myyty”, hän lisää Remukselle.

”Minne minä menisin”, Remus hymähtää.

”Saastat, sodomiitit, puolilajiset!” kirkuu Walburga Musta alhaalla eteishallissa. ”Menkää helvettiin isieni talosta!”

”Siinä kuulit.”

”Aiot siis kerrankin totella äitiäsi?”

”Menen vaikka helvettiin, kunhan sinä tulet mukaan. Tosin äiti saattaa olla sielläkin ovella odottamassa.”




2.

”Harry sitten nimesi poikansa Jamesiksi.”

”Niin – hieno ele.”

”Kunnioittava.”

”Arvostan.”

Remuksen silmät kohtaavat Siriuksen katseen. He räjähtävät nauruun, molemmat yhtä aikaa.

”Voi Merlin!”

”James kääntyy kyllä haudassaan!”

”Minusta tuntuu, että Harry sekosi sodan aikana. Tytön nimeksi olisi kuulemma laitettu Lily.”

”Ginny-parka.”

Sirius ja Remus kiipeävät Kalmanhanaukio kahdentoista portaat ylös. Porraskaide on lahoamaisillaan, mutta ei sitä enää kannata korjata. He muuttavat kesän kuluessa, viimeistään syksyllä.

”Sanotaan häntä Jemiksi”, Sirius sanoo vakavasti. ”Minä en pysty sanomaan Jamesiksi ketään toista.”

”Jem on hyvä”, Remus vastaa ja avaa Kalmanhanaukio kahdentoista oven.




3.

Remus katselee Pollux Mustan muotokuvaa. Sirius näyttää aivan isoisältään. Ehkä Pollux Mustan muotokuvan edessä siksi oli niin raskaat samettiverhot. Remus ei tiedä. Hän ei tiedä mitään niistä kuolleista, joiden keskellä on elänyt jo kohta kymmenen vuotta.

Sirius ryntää ruokasaliin. Hänen nenänpäässään kiiltää mustelaikku: hän on kai taas ratkonut Päivän Profeetan ristisanatehtäviä ja hieronut mietteissään nenäänsä.

”Venäläinen hevosrotu?” hän puhisee.

Remus pyöräyttää päätään.

”Mistä minä tietäisin?”

”Viisi kirjainta.”

”En minä tiedä.”

”Orlov”, mutisee Pollux Musta kehyksissään.

Sirius hätkähtää.

”Orlov”, hänen isoisänsä toistaa.

”Miksei tuon edessä ole verhoa?”

Remus haluaisi kysyä samaa Siriukselta.

Luulitko häntä peiliksi? Remus haluaisi kysyä.





4.

Bellatrix on palannut. Hän värjyy ensin varjona Walburga Mustan muotokuvan taustakankaassa, ilmestyy sitten Ursula Mustan kahvipöytään: kuiskii Elladora Mustan korvaan sanoja, joita Sirius ja Remus eivät kuule. Sirius on erottavinaan sanan teloitus, mutta ei voi olla varma.

Lopulta Bellatrix riitautuu Elladoran kanssa ja muuttaa tyhjiin kehyksiin, jotka riippuvat vastapäätä Reguluksen huoneen ovea.

”Kaikki hänen kuvansa on poltettu pirunpalossa,” Sirius kuiskaa. ”Miten hän voi olla edelleen täällä?”

Remus ei ymmärrä asiaa sen paremmin kuin Siriuskaan.

”Voisin kokeilla häneen mörönkarkotusloitsua”, Remus ehdottaa, kun ei muutakaan keksi.

Sirius tuijottaa Reguluksen huoneen suljettua ovea.

”Tee se”, hän sanoo.






« Viimeksi muokattu: 23.08.2021 17:33:17 kirjoittanut marieophelia »

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
On niin hauskaa, että tämä mikroficci-haaste leviää Finissä ja riemastuin kovasti, kun huomasin sinun tarttuneen tähän Sirius/Remus-parituksella! Tämä kaksikko on ikilempparini ja mikäs sen parempaa, että kumpikin on sodan jälkeen elossa ja yhdessä ♥

Nämä pätkät olivat kaikki tosi hyviä ja oivaltavia! Walburgan kiroukset ovat huvittavia aina ja Siriuksen toteamus, että äiti saattaisi olla vastassa helvetissäkin, oli kyllä mahtava :D Sodan aikana seonnut Harry on sekä huvittava että surullinen ja lienee hyvä päätös kutsua Jamesia Jemiksi ♥ En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että Kalmanhanaukiolla varmasti on muitakin isoja maalauksia, kuin pelkästään Walburga, joten Pollux kuiskimassa ristisanatehtävien vastauksia oli hyvä myös ja samaan aikaan on vähän karmivaa, jos Sirius tosiaan luuli häntä peiliksi. Samoin hiukan mystistä ja karmivaa, mistä Bellatrix oikein ilmestyi maalauksiin hiipparoimaan. Näinköhän mörönkarkotusloitsu tehoaa häneen :D

Kiitos näistä, jään ilolla seurailemaan, miten tämä jatkuu!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Ah, parasta saada lukea Mustien suvusta lisää sinun kirjoittamanasi! Hymyilytti ihan, kun huomasin tämän olevan Sirius/Remusta Mustien suvulla maustettuna, täydellistä! :D Ja tämä on niin täynnä kivoja ja kekseliäitä taikamaailman elementtejä, että niihinkin pääsin uppoutumaan ilolla, vaikka tekstin mitta onkin mikro. Tällainen mikrokirjoittelu tekee varmasti hyvää kirjoitustyhjiölle - saa nähdä, jos päädyn itsekin kirjoittamaan niitä jossain vaiheessa :)

Tykkään kovasti siitä, että Sirius ja Remus ovat tässä jo sellainen old married couple -troopin kaltainen pariskunta. Ei ole enää ihastuttavaa kutitusta vatsanpohjassa tai jännitystä ja tunteiden väärinkäsityksiä vaan nämä kaksi tuntevat toisensa mutapohjia myöten. Olen ihan tykästynyt tähän vakiintunut pari -trooppiin ja haluaisin itsekin kirjoittaa sellaista kaiken alkuihastumisen vastapainoksi :D Tavoitat molemmat hahmot oivallisesti, Sirius kun ei saa taloa myytyä ja Remus katselee Polluxin muotokuvaa ja pohtii hiljaa itsekseen, tajuaako Sirius itse yhdennäköisyyttä. Tykkäsin kyseisestä pohdinnasta kovasti, kuten myös Bellatrixin oudosta ilmaantumisesta tauluihin. Sopivaa mysteeriä tuleviin osiin! Pitää myös kiittää sinua siitä, että otit esille tuon James-nimikeskustelun ;D Olen itsekin pohtinut sitä, että Harryn ja Ginnyn lapset saivat niin kliseiset nimet ja vihdoin löysin ficin, jossa ollaan samaa mieltä! Joten, kiitos :D

Ai että, onpa kivaa saada lukea sinulta kaikenlaista uutta! Kiitos kovasti tästä :)

between the sea
and the dream of the sea

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Täytyy sanoa, että olen Thelinan kanssa ihan samaa mieltä, että ihanaa kun näitä mikroficcejä kirjoitetaan nyt ihan urakalla :D Mahtavaa saada Finiin uutta luettavaa! Yritän käydä piipahtamassa jokaisessa tekstissä ja tietenkin kun Potterit ovat erityisen lähellä sydäntä niin tätäkin jäin lukemaan suurella mielenkiinnolla.

Kivasti olet lähtenyt rakentamaan näitä mikroficcejä. Jokainen on oma kokonaisuutensa ja yhdessä näistä muodostuu laajempi kuva. Tuo kakkososa oli ehkä lempparini näistä, sillä jotenkin tuossa hetkessä oli sellaista kelmimäistä menoa ja tuntui kun nämä vanhukset olisivat nuortuneet tuossa hetkessä. Vaikka sitten lopussa hieman kaipuu ja suru puskikin läpi heidän muistellessaan sitä heille ainoaa ja oikeaa Jamesia.

Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan saadaanko Kalmanhanaukio myytyä. Sekä tietenkin minua kiinnostaa myös tuo Reguluksen mörön hahmo :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 831
  • 🇺🇦
Thelina: Sirius/ Remuksella on erityinen paikka minunkin sydämessäni ja olen pitkään halunnut kirjoittaa heistä jotain. On vain tuntunut, että heistä kirjoitettu niin runsaasti aivan superupeita ficcejä, että oli vaikea keksiä, mitä heidän suhteestaan enää sanoisin :) Hienoa, että pidät tästä AU-asetelmasta! Kalmanhanaukio on tosiaan aika hyytävä miljöö sukumuistoineen ja maalauksineen. Kiitos paljon kommentistasi!<3
hiddenben: Hienoa, että arvostit keskustelua Jamesin nimestä :D Mietin joskus, jos olisin kirjoittanut jotain kolmannesta sukupolvesta, mutta Harryn lasten nimet kävivät niin paljon hermoille, ettei siitä yrityksestä tullut mitään! :D Ihanaa, että pidit näistä. Tauluista ja sitä kautta Mustan suvusta varmasti kuullaan vielä lisää. Onhan se lempiaiheeni, jos joku ei ole vielä sattunut huomaamaan :D Kiitos paljon kommentistasi!<3
Vendela: Mikroficci-haaste tuntuu tosiaan madaltaneen monien julkaisukynnystä ja on ollut ihan ällistyttävää huomata, miten paljon uusia ficcejä viime päivinä on julkaistu! Kiitos, kun pystytit haasteen <3 Kiitos myös kovasti kommentistasi. Oli kiva kuulla, että pidit erityisesti tuosta vähän iloisemmasta osasta, täytyy ehdottomasti muistaa kirjoittaa hieman naurua ja kelmimuistoja tuleviinkin osiin, vaikka helposti tämä jokinlaiseksi vanhus-angstiksi luisuukin (jos nyt sellaista genreä on olemassa :D)





5.


Remus saa kutsun Parvati Patilin ja Lavender Brownin vasta-avatun muotiliikkeen nuorennusleikkiin.

”Kiitokseksi kaikesta meille opettamastanne, herra Lupin.”

Remus yrittää olla näkemättä irvokasta puremajälkeä, jota Lavenderin röyhelöinen poolokaulus ei aivan yllä peittämään, eikä kehtaa kieltäytyä.



Illalla Kalmanhanaukiolla Remus ei vaivaudu riisuutumaan. Hän katouttaa uudet vaatteet yltään kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.

”Sinä näytit komealta”, Sirius yrittää, mutta Remus pudistaa päätään.

”Lavender voi uskotella, että minun nuhjuisuuteni johtuu haalistuneesta kaavusta ja irvistävistä kengänkärjistä”, Remus sanoo.

Sirius sivelee Remuksen paljasta, kulunutta ihoa. Vuosi vuodelta Remus kauhtuu hänen sormiensa alla.

”Muutetaan etelään”, Sirius kuiskaa.






hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Oi, olipa tämä uusi osa jotenkin surullinen! Mutta toisaalta, Pimeyden voimien osastolla tässä ollaan, joten olisihan minun pitänyt olla valmistautunut. Mutta samalla tässä oli haikeaa kauneutta, elämä kun ei ole ikuista ja ihminen kauhtuu (niin kaunis tuo viimeisimmässä osassa ollut lause!) - ja olen niin iloinen, että tässä versiossa Remus ja Sirius saavat elää tuon pitkän elämän yhdessä :)

Samalla tässä on pieni määrä huumoria mukana, sillä ajatus nuorennusleikistä ja päähänpistosta kutsua juuri Remus tempaukseen mukaan on kaikin puolin hullunkurinen :D Voin kuvitella, että hän näytti hyvältä uusissa vaatteissa, mutta Remus taitaa tuntea itsensä kuitenkin parhaiten. Tällä tavalla velhosotakin tuli onnistuneesti häilymään taustalle, Lavenderin puremassa ja siinä, että Remuksen kantama taakka ei katoa, vaikka vaatteet vaihtuisivatkin.

Voisin lukea näitä osia vaikka kuinka paljon lisää, pitäisi varmaan säästellä näitä hieman :D Mutta tänä iltana olen yrittänyt kiriä KOKK8-haasteen kommenttitavoitettani ja tämä teksti sai viimeisen kuukauden vaatiman kommentin, joten menkööt tämän kerran! Kiitos tästä osasta, tähän on hyvä päättää maanantai-illan lukuprojekti :)

(Ja ai että, miten kivaa kuulla, että sinuakin ovat nuo nimet turhauttaneet! On aina hauskaa huomata, ettei ole yksin turhautumisensa kanssa :D)

between the sea
and the dream of the sea

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Aivan ihana asetelma tässä, tykkään hirveästi ajatuksesta sodanjälkeisestä Sirius/Remuksesta! Oon lukenut näistä lähinnä kelmiaikojen tekstejä, niin oli ihanan uudenlainen näkökulma että nämä ovatkin tässä ihan aikuisia ja eri tilanteessa ja ajassa, tosi kiinnostava ja kiva asetelma. Ensinnäkin koska näiden hahmojen tappaminen oli musta niin julmaa ja tyhmää kakkapaskaa, niin oikein mielelläni astun tällaisen eskapismin maailmaan jossa nää on elossa ja yhdessä ja jee ♥ Ihanaa, tää on juuri sellainen teksti jonka lukemista en tiennyt tarvitsevani näin kovasti. :D

Toinen kiinnostava seikka tässä asetelmassa on se, että näillä molemmilla on traumansa ja aika paljon kannettavaa harteillaan, niin kaiken sen kietoutuminen näiden yhteisen elämän ympärille luo paljon mielenkiintoisia tilanteita ja haasteita. Esimerkiksi Kalmanhanaukio on niin kuin sellainen talon kokoinen haaste ja vaikean perheen ja suvun fyysinen ruumiillistuma, joka heti tuo tähän mielenkiintoisuutta. Tykkäsin siitä, miten Kalmanhanaukiota ja Mustan sukua on tässä käsitelty, sulla on ihanan omaperäinen tapa kirjoittaa Mustan suvusta ja tuoda se oikein henkiin. Kaikki nuo yksityiskohdat ja hyvin keksityt kuvaukset tekevät sen, että kaikki tuntuu canonilta ja elävältä. Remuksen taakka taas tuli esille tosi hienosti tässä uudessa osassa, joka oli hirmu surumielinen ja ahdistava tunnelmassaan. Remuksen kauhtunut ja kulunut iho ja Lavenderin irvokas puremajälki röyhelöisen poolokauluksen alla johon Remus keskittyy olivat erityisen kertovia ja hienoja yksityiskohtia.

Lainaus
”Saastat, sodomiitit, puolilajiset!” kirkuu Walburga Musta alhaalla eteishallissa. ”Menkää helvettiin isieni talosta!”
”Siinä kuulit.”
”Aiot siis kerrankin totella äitiäsi?”
”Menen vaikka helvettiin, kunhan sinä tulet mukaan. Tosin äiti saattaa olla sielläkin ovella odottamassa.”
Tämä alkoi jo heti niin vahvasti, että ekassa osassa ihastelin jo tätä tosi kovasti. Ensinnäkin nuo huudetut loukkaukset on kaikessa kamaluudessaan tosi uskottavan ja sopivan oloisia, tai siis että tuollaista törkyähän se huutaisi tässä tilanteessa näille kahdelle :D Siihen vielä tuo nokkela sananvaihto ja toteamus siitä kuinka äiti olisi helvetinkin eteisessä huutamassa, niin ah, kokonaisuudessaan niin hyvää dialogia. Plus tuo "mennään vaikka helvettiin kunhan mennään käsi kädessä" -mentaliteetti on aina yhtä säväyttävää ja sopii näille erinomaisen hyvin.

Kakkososassa James-nimeen liittyvä dialogi oli toinen lempparijuttuni, se oli tosi odottamatonta että nämä nauraisivat sille, se tuli ihan puskista, mutta sitten kun alkujärkytyksestäni selvisin niin tajusin, että ei hitto, näinhän ne varmaan "oikeasti" siihen reagoisivatkin :D Tuo näiden sanaton yhteys tuli esiin tosi hyvin siinä, kuinka molemmat repesivät nauruun samaan aikaan ja kuinka sitä mustaa huumoria ei tarvinnut selittää, vaan molemmat ymmärsivät välittömästi, mikä siinä oli hauskaa ja miksi. Niin loistava kohta. Plus nauroin tuolle Harryn sekoamisesta puhumiselle, niin jotenkin näiden tapaista dialogia. Tämä kohta osoitta musta sen, että oot päässyt näihin hahmoihin tosi syvälle, kun osaat kirjoittaa näistä sellaista, mikä ainakin minut yllätti mutta sitten kuitenkin kävi niin satasella järkeen, koska tuntui niin IC:ltä ja luonnolliselta. Sun tulkinta näistä hahmoista on tosi vahva ja uskottava ja yksinkertaisesti vaan todella hieno. Musta oli myös hieno yksityiskohta että Sirius ja Remus eivät pystyisi sanomaan vauvaa Jamesiksi, se surullisella tavalla musta alleviivaa sitä, kuinka Harry ei koskaan samalla tavalla päässyt tuntemaan isäänsä. Harrylle isän nimen eteenpäin antaminen on lohdullista ja uuden alun realisoimista ja kunnioituksenosoitus, kun taas Siriukselle ja Remukselle jonkun muun kutsuminen sillä nimellä tuntuisi väärältä, koska heillä oli ihan erilainen suhde nimen edelliseen kantajaan. Upea kontrasti.

Lainaus
Sirius ryntää ruokasaliin. Hänen nenänpäässään kiiltää mustelaikku: hän on kai taas ratkonut Päivän Profeetan ristisanatehtäviä ja hieronut mietteissään nenäänsä.
:3333

Lainaus
Remus katselee Pollux Mustan muotokuvaa. Sirius näyttää aivan isoisältään. Ehkä Pollux Mustan muotokuvan edessä siksi oli niin raskaat samettiverhot. Remus ei tiedä. Hän ei tiedä mitään niistä kuolleista, joiden keskellä on elänyt jo kohta kymmenen vuotta.
Tämä oli myös erityisen hieno kohta, tuo ajatus siitä että Remus elää tuntemattomien kuolleiden keskellä oli jotenkin tosi pysäyttävä. Pidin myös tästä Siriuksen ja isoisänsä yhdennäköisyydestä, johon palattiin samassa pätkässä vielä uudelleenkin, se jotenkin sopi tähän tosi hyvin ja tuntui merkitykselliseltä yksityiskohdalta.

Ihana AU ja ihania hahmotulkintoja ja ihania yksityiskohtia ja kokonaisuudessaan vaan niin ihanaa tekstiä, tykkäsin hurjasti ja odotan innolla, mihin jatko näiden tarinan vie. Kiitos!

bannu by Ingrid

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 831
  • 🇺🇦
hiddenben: Suuri kiitos kommentistasi, olitkin oikein huippukommentointivauhdissa maanantaina :) Tämä oli tosiaan vähän surumielisempi osa: en ollut aluksi itsekään ihan varma, mille osastolle tämän sarjan laittaisin, mutta luulisin, että tässä kuitenkin on aika paljon menneisyyden kaikuja, jotka vetävät tunnelman ajoittain synkäksi. En ole ihan varma, onko nuorennusleikkiin kutsuminen kohteliaisuus vai loukkaus :D mutta Lavender ja Parvati varmasti tarkoittivat hyvää -- vaikkei Remus niin innostunutkaan. Kiitos paljon kommentista<3
flawless: Oi apua, mikä pitkä ihana kommentti!<3 Tässä on tosiaan aika paljon traumoja, mitä kummallakin on kannettava ja menneisyyden mukana kulkeminen on varmaan tämän ficci-sarjan keskeisin teema. Havahduin siihen, että tämä saattaa mennä kovin Sirius-keskeiseksi, kun kerran Kalmanhanaukiolla ollaan, joten piti kirjoittaa joku osa Remuksestakin. Valitettavasti traumoja riittää kummallakin :'( Ihana, että James-nimikeskustelu tuntui sinusta IC:ltä. Vähän julmaahan se on nauraa toisen lapsen nimelle, mutta jotenkin ajattelin sen juuri noin, että Harry ei tosiaan Jamesia tuntenut ja suhtautuu hänen nimeensä eri tavoin. Kiitos paljon kommentistasi! Tulin superiloiseksi ja otetuksi siitä.<3

A/N: Ajattelin, että olisi hyvä käynnistää kesäkuu kirjoittamalla edes jotain! Jotenkin on tuntunut vaikealta laittaa sanoja toistensa perään viime päivinä! Joten tässä jotain välipalaa. Ps. Lily on niin pieni, ettei osaa vielä lausua r:ää. (Hän tarkoittaa sanoa rankkuri.)




6.

Puistossa Anturajalka riehaantuu. Se ajaa takaa Jemiä ja Alia, antaa Lilyn ratsastaa selässään ja katoaa sitten jonnekin – ilmeisesti hätistämään tiehensä pyyleviä täti-ihmisiä, jotka ovat itsepäisesti jääneet juoruilemaan jäätelökioskin luukun eteen.

”Minne hän katosi?” Lily kysyy huolestuneena. ”Mitä jos hlankkuli sieppaa hänet?”

”Se olisi hänestä vain hauskaa. Tiesittekös että Anturajalka on paennut Azkabanistakin?”

”Eikä!”

”Sehän on vankila!”

”Nyt sinä kyllä juksaat Hlemus-setä!”

Remus naurahtaa.

”Niinhän minä taidan.”





7.

Remus monistaa copius multos-loitsulla ansioluettelonsa kuudeksi kappaleeksi. Eipä siihen paljon pergamenttia kulu. Sitten on työhakemusten vuoro.

”Mitä sinä touhuat?”

Sirius on ovella, vaikka Remus luuli hänen lähteneen pankkiin.

Olen hyvin kiinnostunut ravintolassanne vapautuneesta tiskaajan paikasta… Mitä hittoa? Mehän muutamme kohta.”

”Pelkkä tekosyy.”

”Kirjoittaisit ensin tutkimuksesi taikaotuksista loppuun! ”

”Kustantajat haluavat kirjan taikaelämistä, eivät taikaeläimeltä.”

”Kyllä meillä on rahaa.”

”Sinulla on.”

”Meillä.”

Remus ei vaivaudu vastaamaan.

”Hakisit sitten edes Welhowitseihin! Ron maksaisi –”

”Eiköhän tämä ole minun yksityisasiani.”

Remus kerää päättäväisesti paperinsa. Hänen kätensä tärisee.

”Ylpeä köyhälistö on kaikkein sietämättömintä sakkia”, raakkuu Violetta Mustan muotokuva kullatuista kehyksistään.











« Viimeksi muokattu: 04.06.2021 18:49:50 kirjoittanut marieophelia »

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Olipas keskenään erilaiset pätkät! Kuutonen oli herttainen ja hupsu, seiska taas surumielinen ja katkera. Hienosti oot tavoittanut kaksi aika vastakkaista tunnelmaa näissä!

Kutososa oli ihanan kevyt ja hupsu. Hlemus-setä erityisesti oli jotain niin precious ja söpöä etten ehkä kestä, hihittelen sille vieläkin. Musta oli myös hauska ajatus että Siriuksen mielestä rankkurin nappaamaksi joutuminen olisi vaan hauskaa, niinhän se varmaan olisikin juuri sellainen pöljä seikkailu josta hän tykkäisi. Hymähdin myös Jemille ja Lilylle aiemman nimikeskustelun kontekstissa, hauskaa että Harryn sekopäisyys jatkui ja että Remus ja Sirius löytävät iloa lasten kanssa reuhaamisesta, erityisesti Anturajalkana takaa-ajo ja selässä ratsastus on niin söpöä ettei voi muuta sanoa kuin että awwww :3

Ihastelin seiskaosassa erityisesti yksityiskohtia, musta oli esim. tosi hienosti sanottu tuo ettei ansioluetteloon kulu paljoa pergamenttia, se on tosi ovela kiertoilmaus sille että ceevee on jäänyt harmillisen lyhyeksi ilmeisestä syystä. Oli myös tosi surullista, että kustantajat haluavat kirjoja taikaeläimistä eivätkä taikaeläimeltä, harmittaa niin paljon Remuksen puolesta että hänen tietämystään ja työtään ei arvosteta tai haluta edes nähdä olevan olemassa, koska asenne on edelleen ihmissusia vastaan. Surullista, ettei siinä ole tullut muutosta. Varmasti sota vaikuttaa siihenkin negatiivisesti vielä pitkään. Niin musertavan surullinen ajatus, että Remuksen kaltainen lahjakas ja paljon tietävä velho joutuu hakemaan työtä tiskaajana. Viimeinen virke oli tosi hieno, tykkään hirmuisesti näistä Mustien tauluista sivuhahmoina! Vaikka aika tympeitä ovatkin. :D

Kiitos näistä, luen näitä edelleen tosi mielellään! Tsemppiä kirjoitusinnon suhteen, toivottavasti se alkaa helpottaa ja saadaan sulta lisää ihania tekstejä ❤

bannu by Ingrid

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 831
  • 🇺🇦
flawless: Suuret kiitokset kauniista kommentistasi! Ihanaa, että pidit ja vielä aikaisempikin osa muistui mieleen lukiessa.<3

A/N: Päätin kirjoittaa tämän loppuun viimeviikkoisen Spurttiraapaleen sanojen pohjalta. Sanat ovat: liiskautua, lämmin, maidonvalkea, ovenkarmi, ehkä, kolmetoista, kääntyä. Liiskautua muuttui näköjään liiskaamiseksi, hups! -- syytän rouva Walburgaa :D Vikassa osassa sanamäärä on hieman yli sadan -- syytän OTP:tani Pollux Musta/Irma Musta :D Voiko olla randomimpaa OTP:tä? :D

Varoitan tässä vaiheessa, että loppu menee synkäksi! Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet ja luette vastaisuudessa!<3 Kaikenlaisia kommentteja sopii jättää!



8.

Joskus yksin ollessaan Sirius kuulee äitinsä kengänkorkojen kopinan Kalmanhanaukio kahdentoista tyhjissä huoneissa. Walburga Mustan korot kopisivat päättäväisyydellä, joka olisi riittänyt liiskaamaan jättiläisenkin. Voimakkaan naisen ei tarvinnut huutaa.

”Muistatko, kun Bellatrix kerran kangisti Narcissan ruokapöydässä?” kysyy Andromeda Siriukselta.

”En koskaan mieti lapsuutta”, Sirius valehtelee.
   
”Regulus pelästyi niin, että pyörtyi”, Andromeda jatkaa.

”Ainoa kerta, kun äiti suuttui Regulukselle”, Siriuksen huulet vastaavat ennen kuin aivot ehtivät kieltää niitä liikkumasta.

”Orion-setä sanoi aina, että Mustat tunnetaan itsehillinnästään”, Andromeda hymähtää.

Alhaalla eteishallissa Remus yrittää edelleen vetää verhoa Walburgan muotokuvan eteen, vaikka Andromeda on vakuuttanut, etteivät kiivaat Jästinrakastaja!  Likainen verenpetturi! -huudot häiritse hänen teenjuontiaan.




9.

Lämpimät onnittelut kuusikymmenvuotiaalle! lukee suureen, pehmeään pakettiin kiinnitetyssä kortissa. Jumpperi ja villahousut – ettei vanhoja luita kolottaisi.

Sirius kiittää kuten asiaan kuuluu.

Sirius oli joskus kertonut inhoavansa syntymäpäiväänsä. Lempeämielinen Molly Weasley reagoi ilmoitukseen ympyröimällä päivän omaan kalenteriinsa pimeässä hehkuvin loistevärein. Siksi marraskuun kolmantena Kalmanhanaukio pursuaa väkeä ja leivoksia. Hagrid on ottanut jopa Hiinokan mukaan.

”Muistakkos, kun asuit täällä, Nokkis?”

Hermionen ja Ronin onnittelukortissa luetellaan tapahtumia, joista marraskuun kolmas muistetaan – Hermionen idea epäilemättä.

Siriuksella ei ole aavistustakaan, mikä on Laika-koira, mutta hän kiittää jälleen.

”Muistatko kesän 1994?” Sirius kysyy Hiinokalta.

Mutta hevoskotkalla taitaa olla jo dementian oireita.




10.

”Joko olet saanut talosi myytyä?” Kingsley kysyy Siriukselta hyväntuulisesti.

”Se on vähän vaiheessa vielä.” Sirius ei katso silmiin sen paremmin Remusta kuin Kingsleytäkään.

Kingsley siemaisee maidonvalkeaa juomaansa – joka ei kuitenkaan ole maitoa, vaan jotain vatsaystävällistä luonnonuutetta.

”Minun sihteerini mies työskentelee taikakiinteistöjen välitystoimistossa. Voisin antaa osoitteesi.”

”Kiitos”, Remus sanoo, koska Sirius katselee yhä muualle.

”Brightoniin rakennetaan viihtyisiä rantahuviloita. Myönnän miettineeni omia eläkepäiviä, kun allekirjoitin kaavoituspäätöstä”, Kingsley hymyilee.

”Kuulostaa mukavalta.”

Remus miettii epämääräisesti, ettei kaljupäänä tarvitse huolehtia harmaantumisesta. Hän toivoo, että Sirius sanoisi vihdoin jotain.

”Oletko harkinnut hiusten kasvattamista?” Sirius kysyy.

Remuksen helpotukseksi Kingsley vain nauraa. Sitten hän alkaa puhua huispauksesta.




11.

Remus loitsii pehmennysloitsuja pöydänkulmiin ja ovenkarmeihin, komentaa kynnykset madaltumaan lattian tasolle ja rullaa matot komeroihin.

Hän ja Sirius ovat aina olleet yöolentoja, mutta pimeys on viime aikoina käynyt kohtalokkaaksi. Kaksi päivää sitten Sirius kompastui matkalla vessaan ja mursi lonkkansa. Tietenkään silloin ei ollut pimeää, mutta on helpompi uskotella itselleen, että oli. Miten Siriukselta muuten olisi jäänyt jakkara huomaamatta?

”Mustat elävät harvoin vanhaksi”, Pollux Musta varoittelee seinältään.

Kaikki muut taulut sähisevät Remuksen remontointiloitsuille. Kalmanhanaukion kynnys on rakennettu niin korkeaksi, ettei ihmissuden kuuluisi sitä edes ylittää.




12.

Remus on pyytänyt Siriuksen ostamaan linimenttiä lihassärkyyn ja tämä on palannut tuliviskipullon kanssa.

”Jos minä olisin kuollut sodassa, sinä olisit lähtenyt kauas täältä”, Sirius kähisee. ”Sinä olisit lähtenyt kauan sitten.”

”En olisi”, Remus vastaa hiljaa.

”Olisit muuttanut vaikka Madagaskarille.”

”Sinä tiedät, etten olisi.”

Sirius kääntyy Remukseen päin. Tuliviski samentaa hänen verkkokalvoaan.

”Mitä sinä sitten omasta mielestäsi olisit tehnyt?”

Remus nielaisee.

”Haipunut pois. Ensin sydän ja sitten ruumis.”

”Kyllä sinä jotain olisit tehnyt. Olisit vähintään pannut Doran paksuksi.”

”Ehkä”, Remus vastaa. ”Tiedän, että olisin mennyt ihan helvetin sekaisin.”





13.

Bellatrix on levottomalla tuulella. Hän juoksee taulusta toiseen, kaataa kuolleet sukulaisensa kumoon ja ärsyttää heitä kiroilemalla ja lallattamalla typeriä runoja.

Iltapäivällä Sirius huomaa, että jokaiselta hänen huoneensa julisteisiin kuvatulta bikiniasuiselta jästitytöltä on viilletty kurkku auki.

”Trallallaa, ei tylsyys lopu kuolemaan”, Bellatrix hihkuu.

Siriuksen silmissä pimenee jo ennen kuin hän ryntää serkkunsa perään.

”Tainnutu!” hän huutaa, mutta Bellatrix on viilettänyt kerroksen ylemmäs.



Alhaalla pihalla Remus huomaa Kalmanhanaukio kolmentoista edessä ison punatekstisen kyltin. Myynnissä! Remus hymähtää hieman katkerasti, eikä tiedä, kertoisiko Siriukselle.





14.

Jouluisin kaikki Mustat kokoontuvat samaan tauluun. Se on perinne ja kunniallisessa talossa perinteet määrittävät elämää vielä kauan kuoleman jälkeen.

Vain Pollux Musta jättää menemättä.

”Tahdon olla vaimoni kanssa”, hän sanoo Remukselle.

”Missä hän on?”

”Jos suljen silmäni, hän on kaikkialla”, Pollux vastaa.

Remus painaa silmänsä kiinni. Hän ei tiedä, hallitseeko häntä suru vai silkka typeryys. Olohuoneen ainoa kynttilä savuttaa, pian siellä ei näe silmät aukikaan mitään.

Yläkerrassa Mustat pönöttävät suoraselkäisinä ja yrmeinä isoäiti Ursulan kahvipöydässä.


Remus, joku kuiskaa pimeästä. Mitä sinä täällä vielä teet?

Remus ei käänny, eikä avaa silmiään.

"Sinä olet täällä."

Remus tuntee näkymättömät sormet hiuksissaan.

Hölmö.

 
Autuas hymy on hiipinyt Pollux Mustan ylhäisille kasvoille.

Mutta yläkerrassa on yhä haudanhiljaista.












Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Nämä ovat tosi hyviä ja oivaltavia palasia! Erityisesti olen tykännyt Mustan sukutaulujen toilailuista ja tietenkin Remuksesta <3 Tykkään tosi paljon siitä, kun ficeissä keksitään uusia loitsuja, joten copius multos-loitsu oli hauska. Oli myös kiinnostavaa, miten rivien välistä välittyi synkempiäkin sävyjä ja pienillä viittauksilla kerrottiin paljon sanojaan enemmän. Esim. kuvaus Walburgasta Voimakkaan naisen ei tarvinnut huutaa on oivallinen, samoin tuo Siriuksen ja Andromedan keskustelu kertoo hyvin paljon Siriuksen lapsuudesta ja mitä hän siitä ajattelee.

Hymyilytti kovasti, kun Hagrid oli tuonut Hiinokankin mukanaan :D muutenkin kuvaat Siriuksen ja Remuksen vanhentumista hyvin, vaikka vähän särkee sydäntä, kuten myös se, että hän lopulta jää yksin. Viimeinen osa on niin raastavaa luettavaa, mutta samalla hurjan hieno! Kiitos tästä kokoelmasta :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Oh oi oi!! Tämä oli tosi tosi ihana sarja! Varoitan, helle on pehmentänyt pääni, joten mitään kovin älykästä en varmaan saa aikaiseksi.

Mutta voi juku! Siis ensinnäkin lol! Oon Remuksen ja Siriuksen kanssa samaa mieltä, että Harryn lapsilla on niin typerät nimet xDddd aivan ihana dialogi oli se!

Samaa mieltä muiden kanssa, tykkäsin Mustien sekoiluista, huumorin ja synkempien aiheiden hienosta keinuttelusta ja sitten aivan erityisesti siitä ihanasta rakkaudesta joka välittyi värikkäästi eri tavoin eri osissa, mutta selkeästi!

Voi sentään tuota loppuakin </3

Kiitos, oli ihanaa lukea!
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Tartuin tähän tuon nimen takia - se pisti silmään ja kuulosti niin kiinnostavalta, että oli pakko tulla kurkkimaan mitä sen takaa löytyy ja onneksi tulin! En juurikaan lue Sirius/Remusta joten mulla ei oo siitä minkäänlaisia headcanoneita tai muuta, mutta kyllähän se vaan tällaisena sodanjälkeisenä ja angstisena toimii. Mustan suku on todella kiinnostavaa porukkaa ja musta olit hienosti tuonut tähän mukaan eri hahmoja tuollaista yleistä toilailua, ihan loistavaa :D Vaikka tässä olikin angstinen tunnelma, niin nuo muotokuvat toivat tähän hyviä kevennyksiä.

Muakin nauratti kyllä Siriuksen ja Remuksen keskustelu Harryn lasten nimistä, koska haloo :''D Oon heidän kanssaan ihan samaa mieltä ja musta oli hyvä, että he keksivät Jemin Jamesin kutsumanimeksi! Loppu tietysti oli lohduton, mutta tää oli niin mielenkiintoista luettavaa ettei päällimmäiseksi kuitenkaan jäänyt surullinen fiilis.

Kiitos kovasti, tää oli hieno kokoelma ♥


ava & bannu © Inkku

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Meinasin ottaa tämän tuolla kommenttikampanjassa, mutta sitten ajattelin että se olisi ollut vähän epäreilua koska olin ajatellut lukea nämä muutenkin :D Ja hyvä näin, sillä nyt sain lukea kaksi hyvää ja hienoa ficciä!

Ensin sanon, että kiitos että varoitit että loppu muuttuu synkäksi! Toki jokainen kokee varmasti synkyyden omalla tavallaan, mutta tämän kohdalla oli mukavaa saada pieni varoitus tulevasta. Sydän nimittäin särkyi ihan vähän tuon viimeisen osan kohdalla, vaikka toisaalta taas näen että se oli ainoa oikea tapa lopettaa tämä tarina :)

Olit onnistunut todella hyvin tässä tarinassa ja pidin kuinka olit spekuloinut näiden hahmojen tulevaiusuutta jos asiat olisivat menneet toisin. Vanhuus ei tule yksin ja jotenkin näistä paistoi myös sellainen tietynlainen ahdistus, joka oli piilotettu rivien väliin taidokkaasti. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kokonaisuus, kiitos näistä!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Tämä kokonaisuus on kyllä vain niin upea! Uppouduin näihin viimeisiin osiin aivan täysin, tavoitat niissä niin hienon ja haikean tunnelman, että luin ja luin enkä olisi millään halunnut, että tarina päättyy. Mutta siis, todella upea ja tunteita täynnä oleva kokonaisuus! Joskus kirjoittamisen vaikeus saa aikaan jotain erittäin hienoa :) Toivottavasti blokkisi on tämän myötä hieman helpottanut!

Kaikesta synkkyydestä huolimatta pidin kovasti siitä, että tämä meni loppua kohden yhä surullisemmaksi ja haikeammaksi. Se tuntui nimittäin etenkin Siriuksen osalta erittäin luonnolliselta, että hän synkistyy ja vanhenee Remusta nopeammin, ja Remus jää jälkeen kaipaamaan. Tässä tekstissä korostuukin hienosti se, että Sirius kuuluu  Mustan sukuun. Vaikka hänet lajiteltiin Rohkelikkoon, vaikka hän on elänyt monia sukulaisiaan jalomman ja rehellisemmän elämän, hän on silti osa sukuaan. Se tulee tässä esiin lukuisten Mustien suvun jäsenten viittausten kautta ja kuinka Sirius päätyy taulujen kautta elämään loppuelämänsä sukunsa keskellä, halusi sitä tai ei. Sitä kautta myös korostuu se, että Siriuksessa on paljon samaa kuin sukulaisissaan.

Remus on tässä myös todella mielenkiintoinen, ja pidin kovasti siitä, miten kuljetit mukana tuota ihmissusi-aspektia alusta loppuun saakka. On kurjaa, että velhoyhteisö jatkaa ihmissusien pelkäämistä ja vierastamista koko Remuksen elämän ajan ja se vaikuttaa kaikkeen. Etenkin tuo työnhakua kuvaava osa särki sydämeni, kuinka Remus sanoo ”Kustantajat haluavat kirjan taikaelämistä, eivät taikaeläimeltä.” Ja sitten loppua kohden tuo, että Kalmanhanaukion kynnys on rakennettu niin korkeaksi, ettei ihmissuden kuuluisi sitä edes ylittää. Niin karua! Mutta niin realistista, juuri tuollaista Mustan suvulta voisi odottaa. Ja silti Remus jää. Hienoa tulkintaa velhoyhteiskunnan hierarkiasta ja rakenteesta! Oli myös hauskaa, miten Remus löysi jotain pientä yhteistä Pollux Mustan kanssa. Minusta Pollux/Irma on huikea OTP! Toivottavasti innostut kirjoittamaan lisää heistä, lukisin mielelläni :D

Onneksi tekstiin mahtui jonkin verran myös huumorin pilkahduksia, jotka sopivat etenkin Siriukselle hyvin. Tuo leikkihetki Harryn lasten kanssa oli hellyyttävä (ja ah, ihanaa löytää niin monia, jotka ovat samaa mieltä noista lasten nimistä! :D) ja telepatia Siriuksen ja Remuksen välillä Kingsleyn kanssa keskustellessa oli mainio. Siriuksen syntymäpäiväjuhlat olivat myös jotenkin huvittavat, etenkin, kun Hagrid ottaa Hiinokan mukaan ja Sirius haluaa jutella ehkäpä eniten juuri hevoskotkan kanssa. Ja luonnollisesti se, että Sirius raivostuu Bellatrixille jästijulistetyttöjen kohtalosta. Se on hauskaa ennen kaikkea siksi, että eläkeikäisellä Siriuksella todella edelleen on nuo tytöt seinällä :D

Mutta niin, kaiken kaikkiaan: upea teksti! Pidin tästä todella paljon. Kiitos ♥

between the sea
and the dream of the sea

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 831
  • 🇺🇦
Ohhoh, miten paljon kommetteja!<3

Thelina: Sirius ja Hiinokka ovat tietysti vanhoja pakomatkatovereita, joten minusta oli kiva ajatus tuoda heidät vielä yhteen tämän tarinan puitteissa. Hauskaa että se oli mieleesi. :) Loppu on tosiaan aika surullinen, vaikkei se ei tullutkaan niin nopeasti ja yllättäen kuin kirjoissa. Kiitos paljon kommentistasi!<3 (Ja suuri kiitos myös Kommenttiarpajaisarvasta, vaikkei se tällä kertaa voitanutkaan!<3)

kaaos: Ihanaa, että maistui helteisen päivän jälkeen ja mulle kyllä saa aina kirjoittaa kommentteja, vaikka olisi kuinka höppänä olotila :D Hienoa kuulla, että Siriuksen ja Remuksen suhde tässä onnistui koskettamaan. Kiitos paljon kommentistasi!<3

Angelina: Kiva kuulla, että nimi houkutteli lukemaan. Eikä vähiten siksi, että oon noin kymmenen kertaa miettinyt, että miksi menin nimeämään tämän näin tönkösti! ;D Hienoa kuulla, että tuli monia eri tunteita lukiessa, eikä jäänyt liian synkkä fiilis. Kiitos paljon kommentistasi!<3

Vendela: Oli tosi ihana yllätys aamulla huomata, että olen saanut peräti kaksi kaunista kommenttia! :) Ajattelen vähän, että näin kesällä ihmiset saattavat kaivata vähän aurinkoisempaa luettavaa, joten hyvä, että koit synkkyysvaroituksen aiheelliseksi. Melko alkuvaiheessa jo kuitenkin päätin, että tämä loppuisi siihen, että Remus jää yksin. Onneksi kuitenkin he saivat vähän pidemmän elämän kuin kirjoissa. Kiitokset sinullekin!<3

hiddenben: Juuri tuo Mustan suvun ja Siriuksen menneiden muistojen läsnäolo oli tässä tärkeä lähtökohta. Sirius/Remusta on kirjoitettu niin paljon, että helposti pelkää plagioivansa suosikkejaan. Mutta Mustan suvusta onneksi (tai valitettavasti) ei niin paljon tekstejä löydy :) Tietysti myös Remuksen taustat ovat yhtälailla erottamaton osa hahmon viehätystä, joten ihana kuulla, että nuo viittaukset jäivät sinulle mieleen. Hahaaa, Polluxista ja sitä kautta Irmasta pitäisi kuulua lisää vielä kun saan Tähtitorni romahtaa -ficin valmiiksi. Jotenkin en ole vain saanut enää ideasta kiinni niiden tekstien kanssa, jotka toukokuun kiireiden vuoksi jäivät kesken (tai pelkälle ideatasolle), mikä on hieman harmittanut. Onneksi kuitenkin sentään tämä tuli valmiiksi. :) Kiitos paljon kommentistasi!<3 (Ja tietysti arvasta jälleen!)


PS. Teidän Harryn lasten nimistä kirjoittamat varsin yksimieliset kommentit inspiroivat muuten kirjoittamaan tällaisen höpsön pätkän Harryn ja Ginnyn -- enimmäkseen kyllä Harryn :D nimenvalintapohdinnoista: Vakava paikka (eli nimeämisen tuskaa), S. :)

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Ohhoh, no kylläpäs todella meni loppu synkäksi ja surulliseksi! Etenkin viimeinen pätkä otti sydämestä haikeudessaan, voi että. Nyyh. Mutta se aiheutti sellaista hyvää kipua, että pahaa tekee mutta sitä angstificeillä kai tavoitellaankin, eli tunne kyllä välittyi erittäin hyvin ja olit kirjoittanut tarinan ihan huikean taitavasti, koska alun kivat asiat vielä oikein korostivat lopun surullisuutta ja menettämisen tuskaa.

Yksityiskohdat edelleen olivat musta varsinaisia helmiä tässä, pidin erityisesti Mustien tauluihin liittyvistä asioista. Bellatrix silpomassa biksujulisteiden jästinaisia oli todella hieno ja hyvin keksitty ("trallallaa, ei tylsyys lopu kuolemaan" oli myös huikea :D), ja pidin myös siitä että suvun jäykät perinteet ulottuivat tauluihin asti niin, että taulutkin kokoontuivat jouluillalliselle. Lempparini oli ysipätkä, se kuulosti musta kovin mollymaiselta että Siriuksen syntymäpäivistä yritettiin tehdä iso spektaakkeli, koska onhan se nyt masentavaa jos toinen ei muka tykkää syntymäpäivästään. Hiinokka piristi pätkää ihanasti, musta oli hauskaa että Hagrid oli ottanut sen mukaan ja muistutteli sitä Kalmanhanaukiolla asumisesta :D Pidin myös siitä kuinka hevoskotkan dementiaoireilla ja Polluxin varoituksilla Mustien taipumuksesta välttää pitkäikäisyyttä maalailtiin jo etukäteen pahaenteistä ja haikeaa lopetusta. Samasta syystä myös Siriuksen ja Remuksen keskustelu siitä mitä Remus olisi tehnyt Siriuksen kuoltua oli hieno, vaikka käänsikin kovasti veistä haavassa niin ficin kuin canoninkin kannalta - se oli oikein tuplasti masentava, eli siis tuplasti hieno. :D

Tämä oli ihan huikean hieno ja tunnelmaltaan vahva kokonaisuus, tavoitit monia erilaisia tunteita ja erityisesti haikea loppu oli toteutettu todella upeasti. Remuksen suru puristi rintaa ja lopetus oli kaiken kaikkiaan tosi vaikuttava. Lopetus myös antoi katkeransuloisen ahaa-elämyksen tekstin nimen merkityksen suhteen! Kiitos tästä, tämä oli hurjan hieno teksti ♥

bannu by Ingrid

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 831
  • 🇺🇦
flawless: Oi, miten ihanaa, että palasit lukemaan ja kommentoimaan loputkin osat. Tämän ficin osalta on jotenkin erityisen kiinnostavaa saada tietää, mikä lukijoilla on jäänyt päällimmäisenä mieleen, ja siksi olikin kiva kuulla, että pidit tuosta Siriuksen synttäripätkästä ja Hiinokasta. :)

Lainaus
se oli oikein tuplasti masentava, eli siis tuplasti hieno. :D

Ahhah, tämä veikeästi muotoiltu kehu. :D Joo, vaikka tässä kokoelmassa oli paljon myös hupielementtejä, koen että koko Sirius/Remus -asetelmassa on aina jonkinlainen haikeus läsnä. Ihana kuulla, että se välittyi.

Kiitos paljon kauniista kommentistasi!<3

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Tätä lukiessa olin paikoin jopa ihan ihmeissäni siitä, että tää on Pimeyden voimissa, koska mä nauroin varsinkin alussa tälle niin paljon että ei oo ehkä tervettä ;D Siis melkee oisin oottanut Halkinaurusta tai jotain... Luin kyllä alkutiedoista tuon varoituksen, että tää on ajoittain synkkä, ja joo, olihan tämä sitäkin, mut silti mua nauratti liikaa 🙈 Etenkin tuossa alussa mua huvitti Siriuksen heitto, että äiti on voi olla siellä helvetissäkin odottamassa, sekä tuo pätkä Harryn pojan nimestä. Tuli mieleen se ficisi Harryn lasten nimistä... ;D Ficien edetessä tuli paljon muitakin kohtia, jotka pisitivät naurattamaan, vaikka kuten alussa varoitettiinkin, olihan siellä mukana myös niitä synkempiäkin kohtia. Varsinkin Remuksen tilanne surettaa, että vaikka on kulunut monen monta vuotta kirjojen tapahtumista, ihmissusien tilanne ei taida olla paljoakaan parempi :<

Lainaus
Hermionen ja Ronin onnittelukortissa luetellaan tapahtumia, joista marraskuun kolmas muistetaan – Hermionen idea epäilemättä.

Siriuksella ei ole aavistustakaan, mikä on Laika-koira, mutta hän kiittää jälleen.
Epäilemättä :D Ei oo Harry ainoa, joka on vähän hassu...

Lainaus
Remus miettii epämääräisesti, ettei kaljupäänä tarvitse huolehtia harmaantumisesta.
Awwws, tää oli söpön random kohta :D Siihen perään Siriuksen heitto oli hyvä lisäys ;D Ne kaks selvästi tietävät toistensa ajatuksetkin erittäin hyvin, vaikkei mitään ääneen sanoittaisikaan.

Loppua kohden todellakin synkkeni, mut jotenki vaa sillee luonnollisen surullisesti. Tai sillee. Ei tapahtunut mitään isoa ja traagista, mutta vanhuus ei tule yksin monessakaan mielessä. Ja toi viimeinen oli myös paitsi surullinen niin äää myös kaunis ♥ Mihinpä se Remus olisikaan lähtenyt tuolta, varsinkin kun Sirius on siellä.

Ihana ficisarja kyllä ♥ Tykkäsin oikein paljon :3
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 831
  • 🇺🇦
Larjus: Rupesi itseänikin naurattamaan, kun luin sun kommenttisi. Toivottavasti olet nauramisen jälkeen ihan terve kuitenkin ;D ;D Olen tosi iloinen, että sait tästä iloa ja niin kuin kirjoitin tuossa vastauksessa flawlessille tämän ficin osalta on jotenkin erityisen kiinnostavaa tietää, mitä lukijoille on jäänyt päällimmäisenä mieleen, koska tästä voi nousta esiin loppujen lopuksi aika erilaisia puolia! Osastovalinnat on mulle aina vaikeita, kun en useinkaan koe, että omat ficcini olisi aivan selkeästi jotakin tiettyä genreä -- meinasin laittaa tämän ensin Notkoon, mutta Halkinaurusta en tullut harkinneeksi. :D (Ja tosiaan tää ficci ja siihen saadut kommentit oli inspiraationa, sille toiselle ficille jossa Harry miettii nimeä vauvalleen.) Kiva myös, että olit nostanut esiin noita lempikohtiasi ja että loppu tuntui surullisuudesta huolimatta kauniilta.

Kommenttisi ilahdutti todella paljon, ihanaa että pidit!<3