Kirjoittaja Aihe: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 19. teksti 22.8.)  (Luettu 2293 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




K-11

FinFanFun1000 sanalla 977. silmänräpäys
Fluffy10 #4 sanalla hetkellinen
Mikroficci-haaste
Originaalikiipeily sanalla 89. rakkaus
Original Queer
Sana/kuva/lause10 #2 lauseella rakastan sinua kaikilla kielillä

Mikrotarinat ovat itselleni aivan uusi konsepti, mutta innolla lähdin yrittämään, josko niistä olisi apua blokin murtamisessa! Tämä kokoelma keskittyy kuvaamaan erilaisia kosketuksia ja niiden voimaa. Kaikki pätkät ovat alle sata sanaa ja toisistaan irrallisia. Juuso ja Samuli ovat osa Varauksia ja purkauksia -teekkariromantiikkasarjaani, mutta pyrin kirjoittamaan nämä hetket sillä tavalla helposti lähestyttäviksi ja universaaleiksi, ettei lukemiseen vaadita hahmotuntemusta. :)

◁△▷◁▽▷◁△▷

1.
80 sanaa

”Niin, Kasperihan oli lupaava taitoluistelija vielä lukiossa…”

Samuli tuntee lihastensa jännittyvän ja suupieltensä kiristyvän. Hän ei todellakaan ole tuonut Juusoa vanhemmilleen syömään siksi, että Juusokin saisi kuulla, millainen pettymys Samuli on äidilleen. Pettymystä kuitenkin henkii kaikki lähtien Sannan kehonkielestä ja siitä, miten Sanna yhä vain kutsuu Samulia tämän virallisella etunimellä.

Ruokapöydän alla Juuso asettaa kätensä Samulin polvelle ja silittää peukalollaan kuin viestittäen älä välitä, sinä riität. Sannalle Juuso toteaa: ”Niin, ja nykyään se on lupaava kemisti.”

Samulin suupieltä nykäisee hymyntapainen.
« Viimeksi muokattu: 22.08.2021 18:44:26 kirjoittanut Waulish »

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 185
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Kivaa että lähdit mikroficci-haasteeseen juuri tällä parilla! Hyppään välittömästi seuraamaan näitä kosketuksia :D Ja ihanaa, että haaste inspiroi jo näin nopeasti!

Olipas tämä hieno pala. Siis tuo asetelma että äiti on ”pettynyt” lapseensa tai tahtoo kertoa kuinka tämä oli hyvä ”silloin joskus”. Mutta kumppanin reaktio on keskittyä nykyhetkeen ja siihen mikä juuri nyt on hyvää :) Ihana Juuso!

Tämä oli myös hyvin realistisen oloinen, sillä näin asiat varmaan monesti menevät. Toivottavasti tuo keskustelu jatkuu tuosta vähemmän vertailevissa merkeissä. Kosketus oli ihanan rauhoittava ele tässä ja lähes huomaamaton, mutta silti sillä oli suuri merkitys!

Mukavaa kun kirjoitat :D

Vendela

Ava©Ingrid - Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 926
Ooooo voi eii ihana! Mä oon ihan hullaantunut nyt kun näitä minitarinoita alkaa pulputa finiin :333 tämäkin niiin hieno, tunnelmallinen ja raastavakin. Vanhemman pettymys on kamalaa, mutta onneksi Juuso oli siellä heti pelastamassa <3

Seuraan innolla, mitä kokoelmaan tulee!
words make worlds

ava & bannu: Ingrid

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Oi ihanaa, kommentteja!

Vendela, tuo mikrohaaste on kyllä superinspiroiva, ja on ollut hauskaa nähdä, miten Finiin on sen myötä ilmestynyt paljon ihania minitarinoita. Kiitokset sinulle siis kivasta haasteesta, ja kiitos myös ihanasta kommentista! :-* Hyvä kuulla, että ensimmäinen tilanne tuntui realistiselta ja kosketus rauhoittavalta. Haeskelen tässä kokoelmassa juuri sellaisia pieniä ja huomaamattomiakin kosketuksia, joilla kuitenkin on suuri merkitys.

kaaos, jaan fiiliksesi - on ihanaa, kun Finiin on nyt pulpahdellut mikrotarinoita! Itselleni koko konsepti on tosiaan ennestään aivan vieras, mutta olen nyt jo kovasti tykästynyt tällaisiin minitarinoihin. Ihana kuulla, että pidit ensimmäisestä yritelmästäni ja että tunnelma välittyi! Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

2.
95 sanaa

Migreeni kalvaa ja jäytää. Samuli on uuvahtanut sykkyrälle pimeään makuuhuoneeseen odottamaan, kumpi tällä kertaa voittaa: kipu vai lääke.

Juuson kotiutuessa ulko-oven kolahdus aiheuttaa terävämmän kipupiikin. Samuli toivoo Juuson tajuavan, että hän haluaa olla yksin pimeässä, mutta tietysti Juuso raottaa ovea ja kurkistaa makuuhuoneeseen. Samuli hautaa kasvonsa päiväpeittoon, piiloon valolta. Kivun ja ärtymyksen takaa hän tavoittaa vaivoin sen tosiasian, että Juuso haluaa vain varmistaa hänen olevan kunnossa.

Juusokin onneksi ymmärtää, mutta ennen poistumistaan hän levittää viltin Samulin jalkojen päälle.

Uni voittaa. Kun Samuli pari tuntia myöhemmin havahtuu, kipu on poissa ja tilalla on viltin rakastava lämpö.
« Viimeksi muokattu: 28.05.2021 13:03:30 kirjoittanut Waulish »

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 074
Helou! ;D Mä oon kurkkinut vähän tuota mikroficcihaastetta ja on pitänyt napata sieltä jotain luettavaa - ja päädyin tällä kertaa tähän :3 Mietin alkuun, että miten voi näin lyhyellä sanamäärällä saada tarinan aikaiseksi, kun välillä se 100 sanaakin tuntuu surkealta määrältä, mutta hyvin se näköjään onnistuu!

Tykkäsin erityisesti tuosta ensimmäisestä, koska voin hyvin kuvitella tuon kiusallisen tilanteen, kun Samulin äiti möläyttelee typeriä. Inhottava ajatella, että Samuli on tuonut Juuson vanhemmilleen kylään ja hänen äitinsä katsoo asiakseen noin kiertoilmaisuin kertoa, ettei ole tyytyväinen poikansa uravalintaan. Mistä sitten taas pidin kovasti oli se, että Juuso oli Samulin tukena - ensin pienellä kosketuksella ja sitten rohkeasti näpäyttämällä anoppiaan ;D Ihan oikein, nautin ♥

Tuo toinen tarina sitten taas oli hyvinkin tuttua. Ajoittaisista migreenikohtauksista kärsivänä pystyn hyvin samaistumaan Samulin ajatuksiin ja pieneen ärsytykseenkin. Silti oli kuitenkin hienoa, että Juuso tässäkin välittää ja huolehtii <3

Musta tää idea kirjoittaa erilaisia mikroficcejä nimenomaan kosketuksista on hieno ja kosketukset tulikin näissä molemmissa hyvin esille ♥ Toivottavasti saat blokin murrettua, vaikka sitten näiden muodossa koska mielellään näitä lukisi lisääkin :3


“He loved you. He loved you, and he admired you. Even when you fought.”

ava © flaw
bannu © Inkku

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Angie, ihanaa että päädyit tutkailemaan haastetta ja sen myötä tätä kokoelmaa! Täytyy myöntää, että minäkin olin aluksi hyvin epäileväinen sen suhteen, miten alle sadassa sanassa voi kertoa tarinan, kun tosiaan satakin sanaa tuntuu niin hirvittävän pieneltä määrältä ja meinaa aina levähtää käsiin. ;D Hienoa siis kuulla, että ainakin tähänastiset pätkät ovat toimineet! Hienoa, että pidät ideasta ja että kosketukset ilmenivät hyvin. Suuret kiitokset ihanasta kommentista sinulle! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

3.
80 sanaa

Samuli vaikuttaa levottomalta. Hän harhailee ympäriinsä, ei oikein asetu mihinkään ja vilkuilee välillä Juusoa.

Vasta kun Juuso tulee vessasta ja Samuli hivuttautuu aivan kiinni häneen, Juuso ymmärtää, mistä tällä kertaa on kyse. Samuli pujottaa kätensä Juuson farkkujen takataskuihin, hyväilee tämän pakaroita ja suutelee tämän kaulansyrjää kevyesti, kuin kokeillen. Juuso tuntee lämpimän hengityksen ihollaan, kutkuttavan kouraisun pakaroissaan ja Samulin erektion reittään vasten, ja hän hymyilee Samulin hiuksiin.

”Pannaanko?” Samuli kuiskaa Juuson korvaan, ja miellyttävä väristys kiirii pitkin Juuson vartaloa.

”Kysytkin vielä…”

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
◁△▷◁▽▷◁△▷

4.
95 sanaa

Pitkät päivät väitöskirjan kanssa kamppaillen ovat jättäneet Juusoon jälkensä. Hänen hartiansa ovat aivan jumissa, niin ettei pää tahdo kääntyä sivusuunnassa. Hän muistelee kaiholla sitä, miten hän parikymppisenä teekkarinretkuna pystyi opiskelemaan vaikka minkälaisella mutkalla vailla minkäänlaisia jälkiseurauksia.

Samuli huomaa Juuson venkoilun ja tuskailun heidän katsoessaan myöhäisillan elokuvaa sohvalla. Pienen suostuttelun jälkeen Juuso siirtyy istumaan jalkarahille Samulin eteen, jotta Samuli pystyy hieromaan hänen hartioitaan.

Hellä käsittely tekee taivaallisella tavalla kipeää. Juuso saattaa tuntea, kuinka veri alkaa kiertää paremmin ja lihakset rentoutuvat. Kun Samuli lopuksi painelee pieniä suukkoja Juuson niskaan, Juuso sulkee silmänsä ja hapuilee miehensä käden omaansa.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Onpas tänä yönä kirjoituttanut (mikrotuttanut ;D), ihanaa! ♥ Niin hyvä ja helpottunut fiilis.

◁△▷◁▽▷◁△▷

5.
95 sanaa

”Mä… Mä oon vaan huolissani. Sä et muuta tee kuin urheilet.”

”No ei tarvitse olla! Eiköhän se riitä, että huolehdin itsestäni.”

Juuso avaa suunsa vastalauseeseen. Se ärsyttää Samulia niin, että hän harppoo lähemmäs. Hän ei halua kuulla; hän ei pysty kuuntelemaan. Juuson avoimena epäröivä suu saa Samulin tarttumaan Juuson rinnuksiin, kiskaisemaan tätä lähemmäs ja sitten sysäämään tämän kauemmas.

Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Juuso horjahtaa vasten jääkaappia. Magneetti kilahtaa lattialle. Juuson silmissä häilähtää säikähdys. Samuli perääntyy, nostaa kauhistuneet kädet kasvoilleen.

”Mä – mä en – sori –”

Juuso tulee luokse ja sulkee Samulin halaukseen. ”Mä tiedän. Mä rakastan sua.”

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 185
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Tänne oli tullut monta uutta ja erilaista kosketusta, ihanaa! Ja siis ihan mahdtavaa nähdä kuinka tuo haaste on innostanut monia kirjoittamaan ja Finiin on tosiaan tullut paljon uusia tekstejä :D Tässä pienessäkin sanamäärässä pystyy sanomaan paljon.

Migreeni on kyllä inhottava seuralainen, mutta onneksi Juuso ymmärsi välttää liikaa kosketusta. Tuo Samulin levottomuus seuraavassa osassa oli varsin kutkuttavaa ja onneksi Juuso ymmärsi mistä oli kyse. Tässä näkyi jotenkin Samulin tietynlainen epävarmuus, kun ei osannut asiaa suoraan sanoa vaan tuolla tavalla aluksi kierrellen sen ilmaisi ennen kuin sitten täräytti lopulta suoraan ;D

Tuossa viidennessä oli aika surullinen tunnelma. Tai ehkä kun näistä hahmoista tietää ennenstään niin paljon, niin osaa tulkita ja lukea tarkemmin mitä tuossa oikein tapahtui. Ikävää, että Samulilla ei mene tuossa hyvin mutta onneksi Juuso kuitenkin rakastaa!

Kiitos näistä, jään odottelemaan lisää :)

Vendela

Ava©Ingrid - Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, olen samaa mieltä, ihan mahtavaa seurata kuinka mikrotarinat ovat inspiroineet ja innostaneet ihmisiä! Pieni sanamäärä on haaste, mutta minusta myös jotenkin vapauttava sellainen, kun ei tarvitse ottaa paineita sanamäärästä vaan voi ikään kuin hyvällä omallatunnolla keskittyä kuvaamaan hetkeä, joka ei yllä edes raapalemittaan. Olen tosi iloinen tästä haasteesta ja siitä, että se on inspiroinut niin minua kuin muitakin! Olen tosi iloinen myös siitä, että lukenut näitä pikkutarinoita ja saanut niistä jotain irti. Ihanaa, että Samulin epävarmuus välittyi, koska tosiaan - Samulissa on tosi paljon epävarmuutta, vaikka kuori välillä onkin itsevarma! Oli kutkuttavaa kirjoittaa hänen levottomasta vaiheilustaan ennen suoremman aloitteen tekemistä. Lämpimät kiitokset ihanasta kommentista! :-*

Tämä seuraava on tällainen hupsu "pojat on poikia" -pätkä, josta en oikein tiennyt, kehtaisinko julkaista, mutta Discord tsemppasi! :D

◁△▷◁▽▷◁△▷

6.
95 sanaa

Hotellin kylpyamme on luksusta, varsinkin sopivan lämpimän veden ja laventelintuoksuisen kylpyvaahdon kera. He ovat niin iloisessa hiprakassa samppanjapullollisen jälkeen, että he ahtautuvat ammeeseen samaan aikaan ja laskostavat pitkät jalkansa jotenkuten toistensa lomaan. Juuso hieroo varpaillaan Samulin nilkkaa. Se tuntuu hassulta veden alla.

Kun kylpyvaahto pakkautuu ammeen reunamille, Juuso ei voi olla katsomatta, ja hän ilmoittaa hiprakkaisen hyväntuulisena: ”Sun pippeli kelluu.”

Samuli tuijottaa häntä epäuskoisena ja tyrskähtää. ”Niin kelluu omasikin. Sitä se paisuvaiskudos teettää.”

”Sun omaa on hauskempi katsoa.”

”Kakara.” Samuli nauraa ja pirskottaa vettä Juuson kasvoille, mikä tuntuu Juusosta kuin vesisodan julistukselta.

”Niin kumpi meistä…?”

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 074
Rupesin tuosta Vendelan kommentista miettimään, että itselleni nämä hahmot eivät ole ennestään tuttuja (oon ehkä jonkun tekstin aiemmin pojista lukenut, mutta en oo kyllä varma) mutta siitä huolimatta näihin mikromittaisiinkin teksteihin pääsee hyvin sisälle! Musta on myös kiva, että nämä ovat tällaisia "slice of life" palasia, jotka toimivat mainiosti yksinään, mutta joista pystyy silti tavallaan hahmottamaan jonkinlaista kokonaiskuvaa Juuson ja Samulin yhteiselosta.

Mua nauratti toi Samulin kiusaantunut panetus, onneksi hän sai lopulta suunsa auki vihjailun jälkeen ;D Viidennessä pätkässä sitten oli tosiaankin surullisempi tunnelma, josta ymmärsi että nyt on ilmeisesti kyse jostakin vakavammasta - pidin kuitenkin siitä, että käsittelet näissä vaikeampiakin asioita! Kelluvat pippelit sitten olikin taas rennompaa luettavaa, kuka sitä nyt ei olisi skumppapäissään nauranut hölmöille jutuille :''D Tykkään edelleen ♥


“He loved you. He loved you, and he admired you. Even when you fought.”

ava © flaw
bannu © Inkku

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 988
Oi että, olipa onni, että päätin avata tämän mikroficci-kokoelman luettavakseni! On ollut ihanaa huomata, että olet tämän haasteen myötä saanut lämmiteltyä kirjoituslihaksia tauon jälkeen ja on aivan parasta saada lukea mikroficcejä juurikin kosketuksista! Hauskaa, että olet valinnut teeman, joka on vieläpä niin lämminhenkinen ja täynnä mahdollisuuksia. Jo näiden kuuden osan aikana on mukana ollut lempeyttä, rakkautta, tukea ahdingossa ja vieläpä hiprakkaista höpsöyttä - paras mahdollinen yhdistelmä elämän ylä- ja alamäkiä, jos minulta kysytään ;)

Sinun taitolajisi on kyllä tällaisten arkisten ihmissuhteiden kuvaaminen. Tuot niin taitavasti esiin pieniä yksityiskohtia, joilla on valtava merkitys, ja olet luonut niin hienon kaaren Juusolle ja Samulille. Oikein harmittaa, etten vieläkään ole päässyt vauhtiin Reaktioyhtälöitä -kokonaisuuden parissa, mutta onneksi se taitaa odottaa eikä ole katoamassa minnekään :) Sinun tekstisi tuovat aina valtavasti lohtua, mikä lämmittää ja lohduttaa huonoina päivinä ja ilahduttaa hyvinä. Samalla niissä on juurikin tuota arkea, kuten migreenejä, väitöskirjatyön tuomia jäykkiä hartioita (melkein tuntui kuin olisit minusta kirjoittanut :D) ja kriittisiä vanhempia, jotka eivät aina ymmärrä, miten oman lapsen puolella ollaan. Hyvä ja toimiva tasapaino!

Tuo viimeisin sai kyllä hymyn huulille, eli hyvä vain, että julkaisit! Minä ainakin tykkäsin :D Tuossa osassa etenkin tämä ihastutti: he ahtautuvat ammeeseen samaan aikaan ja laskostavat pitkät jalkansa jotenkuten toistensa lomaan. Siinä on juurikin tuota arkisuutta, mutta samalla lempeyttä, lämpöä ja se kosketus. Olen aivan onnessani tästä, kiitos jo näistä osista! ♥

between the sea
and the dream of the sea

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Angie, muistan sinun lukeneen aiemmin Sulje silmät ja pidä kiinni, S! :) Oikein aavistelit siis. Voi että, olen tosi hyvilläni siitä että olet kokenut pääseväsi hyvin sisälle näihin mikromittaisiinkin teksteihin ja saavasi hahmoista kiinni. Yritän rakentaa näitä niin, että yksittäiset hetket toimisivat ja avautuisivat myös hahmoja ennestään tuntemattomalle lukijalle, ja on kiva kuulla, että se on tähän saakka onnistunut. Haha, kiusaantunut panetus on osuvasti ilmaistu - juuri sitä se oli Samulin osalta! ;D Hienoa, että kelluvat pippelit toimivat rennompana vastapainona vakavammille teemoille. Näillä on suhteessaan tosiaan vaikeampiakin aikoja, mutta onneksi enemmän hyvää ja kaunista. Kiitos kovasti, ihanaa kun jaksat lukea ja kommentoida näitä pätkiä! :-*

hiddenben, olipa minunkin onneni, että päätit avata tämän kokoelman luettavaksesi, koska lähdin ihan melkein leijumaan noin kauniista ja kannustavista sanoista! Blokki on tosiaan vaivannut oikein urakalla viime aikoina, mutta onneksi tämä mikrokokoelma on tarjonnut juuri sellaista sopivaa kirjoituslihasten lämmittelyä. On tosi hienoa ja huojentavaa kuulla, että tekstistä välittyy pieniä yksityiskohtia, joilla on suuri merkitys, koska siihen olenkin tässä kokoelmassa pyrkinyt - siihen, että pieniltä ja ehkä merkityksettömiltäkin vaikuttavien kosketusten voima ja merkitys välittyisi. Kosketukset ovat sillä tavalla jänniä, että niihin voi tiivistyä paljon tunnetta, vaikka ne olisivat vain pikaisia hipaisuja. Olen todella mielissäni myös siitä, että koet tekstini lohdullisiksi, koska tuntuu sanoinkuvaamattoman hienolta onnistua välittämään lohtua ja hyvää fiilistä paitsi itselle, myös muille. ♥ Älä yhtään huoli äläkä harmistu Reaktioyhtälöistä, siellä sekin sarja odottaa sopivaa hetkeä eikä ole katoamassa mihinkään. :) Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

7.
80 sanaa

Juuson vanhemmilla on sen verran iso sohva, että sille mahtuu kaksi aikuista miestä makaamaan, kunhan vähän soveltaa ja järjestelee jäseniä. Samuli sulkeutuu Juuson kainaloon ja lepuuttaa päänsä Juuson rinnalle. Tutun vartalon lämpö tyynnyttää Samulia, mutta vielä enemmän häntä tyynnyttää Juuson sydämestä kantautuva tasainen syke.

Toisinaan Samulin mieli ajautuu ylikierroksille ja eksyy pelkäämään, kuinka kävisi, jos syke jonain päivänä lakkaisi. Tänään sohvalla ei kuitenkaan ole tilaa ahdistukselle.

Tänään Samuli kuuntelee sykettä, joka on ja pysyy, ja niin hänkin on ja pysyy.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
◁△▷◁▽▷◁△▷

8.
95 sanaa

Juuso näyttää vastustamattoman hyvältä aamuaurinkoisessa keittiössä, yllään pelkät Muumi-bokserit. Juuso on luvannut rakentaa herkkuaamupalasämpylän Samulillekin ja touhuaa työtason ääressä diplomi-insinöörin pedanttisuudella. Samuli odottaa kärsivällisenä, kunnes hänen kärsivällisyytensä kuluu loppuun. Ei hän niinkään ruokaa halua, mutta Juusoa kyllä. Juusolla on jäntevä selkä, kauniin ruskettunut iho ja sotkuinen tukka.

Kun Samuli painautuu Juuson selkään ja kiertää käsivartensa tämän rinnalle halaukseen, Juuso hylkää juustohöylän ja nostaa kätensä hyväilemään Samulin käsiä. Heidän vasempien nimettömiensä titaanisormukset kolahtavat toisiaan vasten. Se tuntuu vielä oudolta, uudenlaiselta, mutta samaan aikaan ihanalta.

Samuli ei panisi vastaan, jos hänen – heidän – loppuelämänsä jokainen aamu olisi tällainen.
« Viimeksi muokattu: 03.06.2021 19:25:30 kirjoittanut Waulish »

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 170
  • Grimhyggemestari
 Mää tuun nyt tänne kertomaan, että luen tätä aina innosta hihkuen kun uusi osa ilmestyy. ❤️ (Vaikka muistinkin näemmä kesäkerhossa nimen väärin, huoh, anteeksi!) Nää on juuri sellaisia hymynsiemenen mittaisia pikkutarinoita, joista tulee lämmin ja levollinen olo.

Näissä on myös sellaista sulle tyypillistä herkkyyttä ja tarkkasilmäisyyttä, ja aivan ihania yksityiskohtia. Kihlasormusten kolahtaminen toisiaan vasten tai kelluvat penikset, esimerkiksi. :D (jälkimmäinen oli minusta oikeasti hauskan lisäksi jotenkin ihana juttu, koska tuollaiselle naureskelu ja samaan ammeeseen mahduttautuminen kertovat hienosti läheisyydestä ja suhteen tilasta.)

Lisää vaan! ❤️ Kommentista tulee nyt tällainen tynkä, kun niskat menee jumiin junassa puhelinta näpyttäessä, mutta halusin huikata tässä välissä, että tykkään näistä hurjasti. :)
« Viimeksi muokattu: 05.06.2021 22:24:30 kirjoittanut Kaarne »

i’m here to tell you the tide will never stop coming in.
i’m here to tell you whatever you build will be ruined, so make it beautiful.

Neptunus

  • ***
  • Viestejä: 787
Mulla on edelleen se pitkä sarja näistä kesken, mutta totta kai olen täälläkin käynyt kurkkimassa, että mitäs miehille kuuluupi.

Nämä kaikki ovat olleet oikein hyviä, ihania ja kivoja mikroja. Tällaisia pieniä väläyksiä heidän elämästä, arjen eri hetkistä. Itse tykkään lukea juuri tällaisia arkisia pätkiä. En tiedä mikä niissä niin viehättää. Mutta ihanaa kun tässä on ollut vanhempien tapaamista ja vanhempien luomaa painetta, hupsuttelua kylvyssä ja ihan vain arjen jakamista. Söpö Samuli kun oli epävarma ja levoton, mutta uskalsi lopulta Juusolta kysyä, että pannaanko :D

Tuo viimeisin oli niin suloinen ja lämmin! Mutta kiitos näistä. Seurailen enemmän tai vähemmän kommentoiden!

ava & bannu by Sokerisiipi

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 610
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Aa, nää oli ihania, arkisen elämänmakuisia palasia!

Tästä kaksikosta on aiemminkin tainnut tulla luettua ja pitihän se tämäkin kokoelma tulla tsekkaamaan. Onneksi tulin, koska nää tosiaan oli oikein kivoja arkisia pätkiä. Näistä välittyy hyvin se, miten läheisiä Juuso ja Samuli on ja miten paljon he välittävät toisistaan. Ja vaikka asiat ei aina menekään niin hienosti, niin silti ymmärretään ja puhalletaan yhteen hiileen. ❤️

Näistä tuli lämmin ja lempeä fiilis. Mikrotarinoissa on haasteensa ja hienosti oot näihin mahtumaan paljon. :) Arkielämästä, varsinkin pariskunnan arjesta, lukeminen on aina yhtä ihanaa. Juurikin ne pienet arjen jutut on niitä parhaimpia. :) Tämä kommentti on aika mikropituinen itsessään, mutta siis tykkäsin näistä hurjan paljon. Suuret kiitokset! ❤️

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Voi mitä ihania, piristäviä kommentteja!

Kaarne, ihanaa kun tulit kertomaan, ja vielä ihanampaa kun luet innosta hihkuen! "Hymynsiemenen mittaisia" on ihastuttava luonnehdinta, ja olen hyvilläni siitä, että olet kokenut nämä pätkät hymyilyttäviksi ja levollisiksi. Näiden parissa on mukavaa itsekin rauhoittua ja lohduttautua, unohtaa hetkeksi kaikki omat maalliset murheet. Voi että, mahtavaa että tavoitit kelluvista peniksistä hauskuuden ohella myös läheisyyttä, koska läheisyydestä ja rennosta yhteiselosta se tosiaankin kertoo, jos voi yhdessä hihitellä tuollaisillekin hömelöille jutuille! :D Lämmin kiitos ihanasta kommentista sinulle. :-* Ja ei haittaa yhtään nimen väärin muistaminen - se toinenkin versio sopisi näille mikroille aivan yhtä hyvin!

Neptunus, voi että, onpa kivaa että olet käynyt kurkkimassa täällä Juuson ja Samulin kuulumisia! Kiva kuulla, että arjen hetkistä lukeminen miellyttää. Minäkin nautin kovasti arjesta niin lukijana kuin kirjoittajanakin, ja erityisesti pienistä mutta merkityksellisistä hetkistä. En oikein itsekään tiedä, mikä niissä niin viehättää, mutta ehkä juuri se pienistä, mitättömiltäkin vaikuttavista yksityiskohdista muodostuva merkityksellisyys. Samuli on kyllä sellainen söpöhöpö, heh. ♥ Kiitos kovasti ihanasta kommentista, ja mukavaa kun seurailet! :-*

Felia, kivaa kun tulit kurkkaamaan, mitä täältä löytyy! Mukava kuulla, että Juuson ja Samulin läheisyys ja rakkaus välittyvät näiden pienten hetkien ja kosketusten kautta. Minusta tuntuu henkilökohtaisesti tarpeelliselta käsitellä näissä juuri noita haastaviakin hetkiä, joista kuitenkin lopulta selvitään yhdessä ja yhteistyöllä, koska nurjatkin puolet ovat osa arkielämää. Hienoa, että olen mielestäsi saanut mahtumaan mikromittaan paljon - tila aiheuttaa välillä tosiaankin harmaita hiuksia, kun minulla on välillä tapana ajautua jaarittelemaan! Kiitos kovasti ihanasta kommentista. :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

9.
90 sanaa

Juuso on unessa jo ennen kuin kone saavuttaa täyden lentokorkeutensa. Ikkunapaikalla istuva Samuli on nousun aikana kiinnittänyt huomionsa loittonevan maankamaran valopilkkuihin, ja hän havahtuu Juuson torkahtamiseen vasta, kun Juuson pää retkahtaa vasten Samulin olkapäätä.

Juusolla on ilmiömäiset unenlahjat. Samulikin on väsyksissä aamuöisen herätyksen jäljiltä, mutta hän on myös siinä määrin jännittynyt lentämisestä ja tulevasta matkasta, että hän tietää kokeilemattakin, ettei saisi unta. Juuson vartalon lämmin paino kuitenkin rauhoittaa ja rentouttaa, ja lopulta Samulikin lepuuttaa päänsä Juuson päätä vasten.

Ennen kuin Samuli ummistaa silmänsä, hän huomaa ohi kulkevan stuertin hymyilevän heille.

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 074
Lainaus
Heidän vasempien nimettömiensä titaanisormukset kolahtavat toisiaan vasten. Se tuntuu vielä oudolta, uudenlaiselta, mutta samaan aikaan ihanalta.

Naaaww, tää oli ihana ♥ Muutenkin tuossa pätkässä oli ihana domestic bliss tunnelma, tuli oikein hyvä mieli lukiessa :3 Tällästä hyvänmielen arkea on välillä tosi rentouttava lukea, hyvää vastapainoa sellaselle draamantäyteiselle romantiikalle jota usein tulee luettua :D

Tuo yhdeksäs pätkä oikeastaan jatkoi samalla linjalla, koska yhteinen lomamatka ah <3 Matkakuume on tässä itelläkin ollut jo pidempään ja nyt se vaan yltyy - mäkin haluan lentokoneeseen ja nukkua matkan jonkun olkapäähän nojaten :'D

Nää oli kovin söpöjä <3


“He loved you. He loved you, and he admired you. Even when you fought.”

ava © flaw
bannu © Inkku

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 664
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Angie, domestic bliss on kyllä osuva termi kuvaamaan kihlasormuspätkän tunnelmaa! Ihanaa, että tunnelma välittyi ja että lukeminen sai aikaan hyvän mielen. Hyvän mielen arkihömppää on rentouttavaa myös välillä kirjoittaa, kun voi unohtaa kaikenlaiset kimurantit kiemurat ja keskittyä siihen, mikä on hyvin ja kauniisti. Näiden mikrojen kirjoittaminen on melkein niin kuin terapiaa minulle! Aaa, minullakin on matkakuume, siitä on jo niin kauan kun on viimeksi päässyt nauttimaan kuplivasta odotuksesta lentokoneessa. Toivotaan, että matkailu pian taas onnistuu muuallakin kuin fiktiossa! Lämpimät kiitokset ihanasta kommentista, olen niin iloinen kun jaksat lukea näitä! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

10.
90 sanaa

Juuso irvistää ja hautaa kasvot kämmeniinsä, kun Samuli alkaa levittää after sun -geeliä hänen hartioilleen. Samuli on varovainen, mutta se ei poista polttelevaa arkuutta, sillä Juuson iho on palanut pahemman kerran.

”Ehkä sä ens vappuna muistat laittaa aurinkorasvaa?” Samuli ehdottaa, hienoista hymyä äänessään.

”Tietäähän sen jo, miten siinä käy…” Juuso ähkäisee ja sulkee silmänsä, kun geeli viimein alkaa viilentää. Niin – hän lillui koko vappuaaton paljussa muistamatta taaskaan, että petollisessa kevätauringossa hän palaa aina, vaikka hän muuten onkin taipuvainen lähinnä ruskettumaan.

”Mä muistutan sitten”, Samuli lupaa ja painaa suukon Juuson hiuksiin, ”taas.”