Kirjoittaja Aihe: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 19. teksti 22.8.)  (Luettu 2053 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 572
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, jep, sanamäärä lähtee niin herkästi laukalle ja paisumaan! :D Tämän seuraavan sain pidettyä jopa 80 sanassa, joten toivottavasti tulevaisuudessa nähdään tässäkin kokoelmassa vielä entistä mikrompia mikroja. Tuo ampiaispätkä oli hauska kirjoitettava, koska aluksi ajattelin sen olevan Samuli, joka pelkää ampiaisia, mutta sitten totesin, että näiden miesten dynamiikassa toistuu minusta jo kyllästyttävän usein se, että Samulilla on erilaisia pelkoja ja huolia - pitäähän niitä olla Juusollakin, jotta Samuli pääsee vuorostaan olemaan rauhallinen ja järkevä! :) Itse en pelkää ampiaisia, ja kuluneella viikolla olen antanut sellaisen ryömiä kädellänikin, kun niitä on pörräillyt todella paljon porukoideni takapihalla, missä ollaan ruokailtu päivittäin. Toisaalta en myöskään ole allerginen ampiaisille, ainakaan sen perusteella että lapsena sain kerralla useamman ampiaisenpiston, kun astuttiin veljeni kanssa vahingossa maa-ampiaispesään ja asukit olivat tosi äkäisiä kotirauhan rikkoontumisesta... :D Kiitos kovasti sinulle ihanasta kommentista, ja kiitos myös lukusuosituksesta - olenkin pannut merkille nuo Angien Marvel-mikrot, ja pitäisikin tutustua niihin! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

16.
80 sanaa

Sen on tarkoitus olla pelkkä pieni olet rakas -suudelma arjen lomassa, mutta jotain tapahtuu, kun Juuso painaa huulensa vasten tuttuja huulia. Hetki vie mennessään. Samuli vastaa tutulla hellyydellä, mutta tilanteeseen nähden odottamattomalla intohimolla – ovathan he sentään vain rakentamassa palapeliä.

Juuso unohtaa aikomuksensa etsiä puuttuva kulmapalanen. Pian hän on Samulin sylissä sohvalla hajareisin. Samulin kädet sujahtavat Juuson paidan alle, kiertävät selän puolelle ja mukailevat lapaluiden kaaria.

Juuso painautuu lähemmäs hyväillen Samulin erektiota farkkujen läpi, ja he eksyvät yhdessä kauas pois palapelin Suomenlinnasta.


  

Angelina

  • Irony Man
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 979
Haha, kauhee mainostus täällä! Mutta tosiaan minä ja metallikäsikinkini käsiteltiin myös Tonyn ja Buckyn välisiä kosketuksia muutamassa mikrossa, joten olihan niissä samaa fiilistä kuin näissä sun :3

Juuson pelko on ymmärrettävää ja samaistuttavaa - ite tosin pelkään ihan järkyttävästi hämähäkkejä, jotka ei edes tee mitään :'D Siinä mielessä allergia on kovinkin järkevä syy pelolle. Samuli myös hyvin ymmärtää tilanteen ja on rauhallisena tukena, eikä itse tee asiasta numeroa :3

Tuo palapelihetki oli loistava! Se on ihan mahtavaa (ja tietysti tavoiteltavaa) että saa parisuhteessa säilytettyä sellaisen kipinän, että kesken Suomenlinnan kokoamistakin on pakko päästä pelehtimään ;)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 572
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Angie, mua naurattaa kun tavasin tuon "metallikäsikinkini" varmaan kymmenen kertaa ennen kuin tajusin, mitä siinä oikeasti lukee! :D Kuulostaa kyllä oikein lupaavalta ja ehdottomasti tutustumisen arvoiselta, joten yritän pian saada aikaiseksi tutustua sinunkin mikroihisi. ♥ Olen samaa mieltä siitä, että on ihan mahtavaa, jos onnistuu pitkässäkin parisuhteessa säilyttämään kipinän, joka on elinvoimainen arkisissakin tilanteissa. Kiitos kovasti taas kauniista sanoistasi! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

17.
80 sanaa

Entisessä elämässä kukaan ei koskaan koskettanut Samulia niin kuin Juuso.

Samulin perhepiirissä ei ole tapana halailla, eikä Samuli muista, milloin jompikumpi hänen vanhemmistaan olisi viimeksi edes vahingossa hipaissut häntä. Jorin kuolemanhalauksia Samuli ei halua muistella, vaikka pahimpina aikoina ne olivat hänen ainoa tukensa ja turvansa. Siksi on ollut vaikea sopeutua arkeen, jossa hän saattaa saada tuttavallisen taputuksen hartialle ohi kulkiessaan tai herätä aamulla sydämellisessä syleilyssä.

Juuson lämpimään, kokonaisvaltaiseen halaukseen sulkeutuessaan Samuli kuitenkin tietää, että juuri tämän elämän hän haluaa elää.


  

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 292
  • kuppi teetä kaipaukseen
Ovatpa nämä viimeisimmät olleet taas suloisia ja lohdullisia! Parisuhdearki ohimenevine huomionosoituksineen on ihanaa, ja sitä on mukava fiilistellä näin ruudunkin takaa omaa onnea odotellessa.   Juuso on hahmona mukavan mutkaton, juuri sopiva Samulille joka luultavasti vääntyisi mutkalle liiasta tenttaamisesta. Ei sillä ettei Juuso näkisi kun Samulilla on paha olla ja huomioisi sitä, päinvastoin.

Lainaus
Juuson lämpimään, kokonaisvaltaiseen halaukseen sulkeutuessaan Samuli kuitenkin tietää, että juuri tämän elämän hän haluaa elää.

Niinpä, tulevaisuus on menneisyyttä tärkeämpää ♥ Yhä pidän kovin ja seurailen!
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 584
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Aaaaa, iiks, tänne on ilmestynyt niin monta ihanaa palasta! ♥

En edes tiedä, mistä aloittaa. Näistä huokuu ihanasti se arkisuus, yhteis ja rakkaus ja aaww, oon ihan sulaa vahaa täällä. ♥ Arkielämä ja siihen kuuluvat söpöilyt parin kesken on ihan parasta. :3 Näistä tuo viimeisin pätkä osui ja upposi syvälle. On varmasti ollut haastavaa tottua uudenlaiseen elämään, ja siihen, että joku tosiaan välittää ja haluaa sen näyttää oikeanlaisin kosketuksin. Menneisyyden jättämät arvet eivät varmasti koskaan täysin katoa, mutta on hyvä, että elämää on pystynyt jatkamaan ja voi ottaa nyt vastaan sen, mitä ei aiemmin ole saanut. :)

Nää pojat (miehet) on niin ihania, en kestä. ♥ Vaikka näissä aiheet voi olla vähän ikävämpiäkin, niin päällimmäisenä näistä aina jää sellainen lämpöinen ja pehmeä fiilis. Se on ihan huippua. Ai että, tykkään näistä. ♥ Niin taitavasti kirjoitettuja pikku palasia, että ei voi muuta kuin ihailla.

Tuhannet kiitokset ♥♥♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 572
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Isfet, ihana kuulla, että näistä pätkistä on välittynyt suloisuutta ja lohdullisuutta! Nämä ovat minulle lohtukirjoitettavaa parhaimmillaan - kun omassa elämässä hyrskyää ja myrskyää, tuntuu turvalliselta kirjoittaa tutuista, rakkaista hahmoista ja siitä, miten he ovat läsnä ja tukena toisilleen. Olen aivan samaa mieltä siitä, että Samulille ei sopisi rinnalleen mikään perinpohjaiseen ymmärrykseen pyrkivä tenttaajatyyppi, vaan Juuson maanläheisyys ja mutkattomuus luo hänelle paljon turvallisemman ilmapiirin ja olotilan. Ihanaa että pidät ja seurailet, kiitos valtavasti! :-*

Felia, olen oikein hyvilläni siitä, että olet sulaa vahaa! ;D Kiva kuulla, että viimeisin pätkä kolahti, koska se on itsellenikin erityisen merkityksellinen. Samulilla on tosiaan ollut paljon oppimista ja sopeutumista tällaisessa välittävässä parisuhteessa ja Juuson pyyteettömässä rakkaudessa. Menneisyys vaivaa varmasti vieläkin, mutta kuten sanoit, edistystä on jos pystyy kuitenkin jo ottamaan vastaan sen, mitä ei koskaan aiemmin ole saanut. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

18.
95 sanaa

Tunnekuohu ravisuttaa Juuson koko olemusta. Ensin hän näyttää yrittävän taistella sitä vastaan, mutta lopulta hän painaa pään polviinsa ja antautuu. Hän kietoo käsivartensa kuin suojaksi, mutta niidenkin takaa on helppo huomata, että hän itkee. Vapina on melkein väkivaltaista. Holtittomat henkäisyt ja korahdukset kiertävät hiljaisessa asunnossa.

Samuli menee lukkoon. Hän ei tiedä, mitä tehdä, kun rakasta ihmistä kohtaa suru ja hätä.

Lopulta Samulin sydämeen sattuu niin, ettei hän voi vain istua aloillaan. Hän hivuttaa kätensä Juuson hartialle ja puristaa, pitää kiinni läpi vapinan.

Juuso ei reagoi, mutta Samuli toivoo olevansa läsnä ja tukena edes pienen hetken.


  

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 083
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Täällä taas pitkästä aikaa :) Näistä olin tuon palapelin keskenjäämisen jo lukenutkin mutta näköjään niin kiireessä, että kommentti on jäänyt. Jokatapauksessa tykkäsin siitä, sillä tuollainen hetkeen eksyminen on aina jotenkin ihanaa ja kiihkeää. Tykkäsin miten lukijalle annettiin selkeä kuva mihin suuntaan tilanne on kehittymässä vaikka itse asiaan ei päästykään ;D

Kun luin tuota numeroa 17 mieleeni nousi useampi irl-tilanne missä olisin joko itse kaivannut tuollaista pientä kosketusta. Mutta mieleen tuli myös hetkiä jolloin olisin ehkä itse voinut tarjota hipaisun tai muun pienen kosketuksen toiselle ihmiselle. Joten tämä oli hyvä muistutus siitä, että kosketuksella on todella suuri merkitys ♥

Tämä uusin osa oli aika riipaiseva. Tässä ei käynyt selville, että mikä Juusolla oli mutta uskon, että Samulin pienelläkin eleellä on suuri merkitys. Toki toisen ihmisen suru tai itku muutenkin voi olla asia mitä on vaikea kohdata, onneksi Samuli ei kuitenkaan paennut tilannetta vaan jäi siihen ♥

Olipa kivaa taas lukea näitä :D

Vendela

Ava+bannu © Ingrid

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 572
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, ihanaa että pidit palapeliosan lopusta, vaikkei itse asiaan siinä päästykään! Tätä kokoelmaa aloitellessani arvoin vähän ikärajan kanssa, mutta päädyin sitten kuitenkin matalalle linjalle, koska olen varsinaisen seksin kanssa vielä sen verran vasta-alkaja, että mikromitta olisi ehkä voinut olla vähän liian haastava ja epämukava siihen. Seksuaalisuudella on kuitenkin tärkeä osa näiden miesten suhteessa, joten haluan käsitellä tässä kokoelmassa myös siihen kuuluvia (tai johtavia) kosketuksia, vaikkakin näin K-11-ikärajan puitteissa. :) Ihana kuulla, että kosketuksen merkitys on ilmennyt myös viimeisimmistä osista. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

19.
95 sanaa

Samuli yrittää pitää kiinni todellisuudesta: siitä, että he ovat lähdössä joulunviettoon Juuson perheen luo, turvalliseen paikkaan johon Samulikin on tervetullut. Pelko peittoaa järjen kuitenkin leikiten, ja niinpä Samuli valahtaa eteisen lattialle vapisten, vasta toinen kenkä jalassa ja takki puoliksi päällä.

Päässä pyörii. Kattolampun lämpimänkeltainen valo tihkuu sotkuisena kastikkeena matolle, kengille, Juuson jaloille. Rintakehä pusertuu ilmakehän painon alle, eikä Samuli saa henkeä.

Joulu, tyhjä koti, kauhu. Samuli kuulee uudestaan ja uudestaan, kuinka ovi loksahtaa lukkoon vanhempien perässä ja sulkee hänet lohduttomaan yksinäisyyteensä.

Viereen kyykistyvällä hahmolla on tutut ääriviivat. Juuson vakaa käsi pitelee Samulia nilkasta kuin ankkuri.