Kirjoittaja Aihe: True Detective: Yöllä, Marty/Rust, ficlet (S)  (Luettu 902 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Kirjoittaja: Thelina
Beta: Kaarne ♥
Fandom: True Detective (1. tuotantokausi)
Tyylilaji: Angst, romance, pre-slash
Ikäraja: S
Paritus: Marty/Rust
Yhteenveto: Öisin Rust kuulee, kuinka hänen talonsa hengittää.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta sarjaan liittyvästä kuuluu sen tekijöille.

A/N: Osallistuu Kevätvaihtarit -haasteeseen ja tämä teksti on lahja osallistujalle nro 15 :) Ilahduin kovasti, kun huomasin toiveissasi tämän fandomin ja kiitos myös inspismurusista, jotka heti yhdistin päässäni Martyyn ja Rustiin ♥ Tekstissä mainittu peili viittaa siis siihen pikkiriikkiseen peiliin, jota Rust tuijotteli.



Yöllä


Öisin Rust kuulee, kuinka hänen talonsa hengittää.

Kevyt tuuli heiluttaa olohuoneen verhoa edestakaisin ja humisee hiljaa hyttysverkossa. Putket naksuvat, ilmastointi hurisee ja heinäsirkat sirittävät takapihan pitkäksi venähtäneessä ruohikossa. Kun kadulta äkkiä kantautuu kahden moottoripyörän pakoputkien räikeä pärinä, jääkaapin termostaatti yskähtää ikään kuin vastauksena meteliin. Hetken kuluttua termostaatti sammuu ja talossa on taas hiljaista, ainakin melkein.

Marty kääntää jälleen kylkeä yläkerrassa. Rust makaa patjallaan olohuoneessa ja uskottelee itselleen, että tällä kertaa hänen unettomuutensa johtuu siitä, ettei hän vuosiin ole tottunut asumaan toisen ihmisen kanssa, kuulemaan tämän jokaista liikettä. Talon hengitysäänet saavat hänen mielessään uudenlaisia sävyjä, joita hän lakkaamatta kuuntelee kykenemättä rauhoittumaan muuttuneeseen rytmiin. Vaikka muutos on tuskin havaittava, levottomuus valtaa hänet. Makuuhuoneesta kantautuvat vaimeat narahdukset, Martyn hengitys ja lakanoiden kahina saavat hänen korvansa herkistymään ja puristavat sydäntä useammalla kuin yhdellä tavalla.

Vaikka siitä on jo vuosia, hän muistaa yhä kipeän kirkkaasti, millaista oli kuunnella lapsen rauhallista hengitystä, katsoa tämän pieniä kasvoja ja valvoa unta, jotta äiti saisi hetken verran levähtää. Kuunnella toisesta huoneesta tai talon toiselta puolelta asti, jotta huomaisi pienen heräämisen, pahat unet ja hädän. Hän ei kai silloinkaan ollut ollut hyvä nukkuja, joten se oli ollut helpompaa, valvominen. Nykyään se ei ollut helppoa, sillä sekä hiljaisuus että öiset äänet muistuttavat häntä pahimmasta. Sophieta ei enää ole, mutta tilalle on tullut jotakin, joka joko korjaa hänet tai särkee entistäkin pahemmin.
 
Joustinpatjan kaukainen vinkaisu repii hänet takaisin todellisuuteen. Pian portaista kuuluu narinaa, kun Marty laskeutuu hitaasti alakertaan.

”Rust”, hän kähähtää astuessaan olohuoneeseen pelkkiin boksereihin pukeutuneena. Rust ei tiedä, pitäisikö hänen vastata – Marty ei vaikuta yllättyneeltä nähdessään hänet hereillä hämärässä. ”Haen vain vettä”, Marty sanoo ja jatkaa matkaansa keittiönurkkaukseen.

Marty laskee vettä kauan, ennen kuin täyttää lasin ja juo sen tyhjäksi nojaten vasten tiskipöytää. Rust nousee istumaan patjallaan ja katsoo Martyn paljasta selkää huoneen toiselta puolelta, niin kuin on usein katsonut aseman pukuhuoneessa. Hämärässä Rust ei erota pieniä ruskeita luomia, jotka muodostavat tasasivuisen kolmion aivan Martyn vasemman lavan alapuolelle. Silti hän osaisi koskettaa niitä sormenpäillään, jos vain ylettäisi.

Joskus Martyn pitkän katseen kohdatessaan hän miettii, haluaisiko Marty hänen tekevän niin.

Marty laskee lasin tiskialtaaseen ja rykäisee.

”Kuule. Kyllä sinä voit makuuhuoneeseenkin tulla.”

Rust tuijottaa häntä.

”Mitä helvettiä, Marty?” hän kysyy. Onko Marty, amerikkalaisen unelman ja kristillisyyden perikuva, oppinut lukemaan hänen ajatuksiaan, alkanut haluta samaa kuin hän?

Marty raapii toista käsivarttaan ja painuu puoli tuumaa kasaan, aivan kuin itsekin yllättyisi kysymyksestään.

”En minä välittäisi”, Marty jatkaa. ”Tai välitän tietysti, mutta… Totta puhuen, minä en oikein osaa nukkua yksin.”

Minä en osaa enää nukkua muuten kuin yksin
, Rustin tekisi mieli sanoa. Mutta onko se totta?

”Tuo patja sitä paitsi näyttää helvetin epämukavalta”, Marty huomauttaa.

”Minä olen nukkunut tässä jo kuukausia.”

”Ethän sinä nuku.”

”En niin.”

Marty ei vieläkään lähde. Rustin tekisi mieli polttaa, mutta tupakat ovat takin taskussa, eikä hän jaksa hakea niitä. Hän hieroo huokaisten otsaansa, ottaa nipun papereita patjansa vierestä ja työntää lukuvalon johdon seinään. Se syttyy särähtäen ja kelmeä valo osuu Martyn kasvoihin ja silmiin. Seinän pieni peili välkähtää ja Rust kuvittelee Sophien katsovan heitä sen kautta.

”Mene nukkumaan, Marty. Minä luen nämä ja yritän sitten.”

Marty nyökkää hänelle ja ottaa mennessään tuolilta omat muistiinpanonsa.

”Kaiken varalta…” hän mutisee ja lähtee sitten yläkertaan. Pian portaiden narina lakkaa ja Rust kuulee, kuinka Marty sytyttää yöpöydän lampun ja kahisuttaa papereitaan makuuhuoneessa.

Rust lukee aamuiset muistiinpanonsa kolmeen kertaan. Ikkunasta tulvii viileää yöilmaa, jota hän hengittää yhtä aikaa talonsa kanssa. Hän sulkee silmänsä ja kuuntelee: putkiston ja ilmastoinnin huminaa, heinäsirkkojen siritystä, päälle naksahtavan termostaatin hurinaa. Yläkerrassa Marty kääntää kylkeä ja selailee yhä papereitaan.

Rust avaa silmänsä, katsoo peiliin. Se välähtää jälleen kuin sanoen: Mene. Minä pärjään kyllä.

”Hyvä on”, Rust sanoo itselleen. Hän pujottaa valkoisen aluspaidan päälleen, ottaa lattialta vihkon ja kynän ja nousee ylös.

Portaissa hän kuulee, kuinka Marty liikahtaa ja tekee tilaa viereensä sängylle.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: True Detective: Yöllä, Marty/Rust, ficlet (S)
« Vastaus #1 : 17.05.2021 19:19:01 »
En ehtinyt mukaan Kommenttiarpajaisten kierrokselle, vaikka olinkin jo ehtinyt päättää, että kommentoin tätä tekstiä! Sillä JEE! Uutta Marty/Rustia sinulta! Tuntuu olevan niin pitkä aika siitä, kun olen viimeksi saanut lukea True Detectiveä sinun kirjoittamana, joten ilahduin suuresti, kun huomasin sinun julkaisseen tämän :) Ja nyt kommentoin tätä joka tapauksessa, vaikka kierroksen missasinkin.

Tässä on hurjasti kaikkea ja tuntuu, etteivät maanantaisumeat aivoni edes saa otettua vastaan kaikkea hienoa. Pidän kuitenkin siitä, että yhä ja edelleen, kuten muissakin Marty/Rusteissasi, tässä on tätä hurt/comfortia, joka sopii näille kahdelle niin täydellisesti. Jossain määrin haluaisin nähdä sen AU-version, jossa molemmilla olisi vähemmän taakkaa ja he voisivat vaikka olla vielä poliisiopistossa: molemmat nuoria opiskelijoita, joiden välille syttyy slow burn rakkaus :P Olisi ihanaa lukea keveämpää Rustia ja Martya ennen avioliittoja, menetyksiä ja vanhemman elämän vaikeuksia.

Mutta silti tässäkin on paljon kauneutta. Se on vain toisenlaista, sellaista kirvelevää ja rosoista. Alku on todella vahva ja ajatus Rustista valvomassa ja kuuntelemassa taloa noin tarkkaavaisesti on elävä ja toimiva. Yksityiskohdat heräävät eloon lukijallekin, sillä siinä on jotain tuttua omista kokemuksista, kun joskus makaa valveilla kuuntelemassa talon (ja etenkin, jos on mökillä) ääniä. Myös huomio siitä, kuinka Rust huomioi jokaisen uuden, vieraamman äänen, on hieno ja kertoo hänestä ja tilanteesta paljon. Pidin siitä, miten se yhdistyi menneisyyden pohtimiseen. Kun Marty sitten tulee alakertaan, Rust ikään kuin liikkuu yhdeltä aikatasolta toiselle ja havahtuu tapahtuvaan hetkeen, minkä näen hyvänä asiana. Marty on se, joka pitää Rustin tässä ajassa, jalat maassa. Martyn ympärillä Rustin on oltava ikään kuin toiminnallinen ihminen eikä hän voi vain jäädä menneeseen.

Tuo dialogi on juuri oikean rosoinen ja raju, ja sinne ujutetut kirosanat sopivat sinne täydellisesti :P Loppu kruunaa luonnollisesti kaiken, sillä Marty/Rust yhdessä patjalla on parasta! Se, että Marty tekee hänelle tilaa jo kuullessaan askeleet portaissa, on jotenkin täydellinen comfort-elementti lukijalle, koska tällaista tämä näiden kahden yhdessäolon pitääkin olla. Sitä saa hengähtää jonkinlaisesta helpotuksesta, kun herkkä tilanne ratkeaa näiden kahden eduksi :P Vaikka samalla taustalla onkin tämä ajatus: mutta tilalle on tullut jotakin, joka joko korjaa hänet tai särkee entistäkin pahemmin. Tästä kun ei voi koskaan olla varma, mitä suhde molemmille tekee.

Ihanaa pre-slashia! Kiitos tästä. Sinun Marty/Rustisi on aina yhtä sydäntä särkevän ihanaa ♥ (Ja jos joskus kirjoitat poliisiopisto!AUn, lupaan lukea!)

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: True Detective: Yöllä, Marty/Rust, ficlet (S)
« Vastaus #2 : 19.05.2021 17:17:39 »
hiddenben: Ihanaa, etetä tulit kommentoimaan ilman arpajaisiakin ♥ En ole kai pitkään aikaan kirjoittanutkaan tästä fandomista, joten ei ihme jos tuntuu olevan pitkä aika, kun edellisen kerran luit :D Lämmittää suuresti sydäntäni, että olet niin innostunut näistä kahdesta ♥

Mahtavaa, että tykkäät hurt/comfort -elementeistä ja että menneisyyden pohtiminen / nykyisyys toimivat tässä. Minusta alkoi nimittäin kirjoittaessa jo tuntua, että toistan noita samanlaisia teemoja ficistä toiseen, ja mietin onko se nyt hyvä vai huono juttu ::) Ja uuh, poliisiopisto!AU kuulostaa niin hyvältä. Aloin jo heti miettiä ideaa, mutta varmaan parempi kun en lupaa vielä mitään :D Kevyempi meininki olisi kyllä mukavaa myös, vaikka kirvelevä ja rosoinen kauneus jotenkin sopivat tähän paritukseen niin hyvin, samoin muutamat kirosanat tuolla dialogissa :D Ja pitäähän lopussa vähän pehmeyttäkin olla ♥ Kiitos kommentista :-*
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: True Detective: Yöllä, Marty/Rust, ficlet (S)
« Vastaus #3 : 01.06.2021 21:02:23 »
Tervehdys toistamiseen Kommenttikampanjasta! :)

Voi että miten lohdullista luettavaa tämä tarina on kaltaiselleni nukkumis- ja unettomuustuskailijalle! Vaikkei kenenkään unettomuus ole tietenkään kiva asia, on jotenkin lohdullista havaita ja tietää, ettei ole ainoa. Että elämä ei lakkaa, vaikka yö lipuisi ohi ääniä kuunnellessa ja papereita selaillessa. Että elämää se yölläkin viruttu ja kiduttu elämä on. Sattuipa oikeastaan sopivasti, että minulla jäi tämä kommentoiminen näin viime tinkaan, koska palaan huomenna töihin reilun kahden viikon lomalta ja nukkuminen on varmasti tuttuun tapaan aikamoinen haaste. Voin sängyssä unta odotellessani kietoutua tähän ihanaan tarinaan ja siihen eriskummalliseen yhteiseloon, josta Marty ja Rust ovat löytäneet toisensa. ♥

On hyvin ymmärrettävää, että yksinäisyyteen tottuneena on tottunut myös oman talon yöllisiin ääniin. Talon hengitys on kuvailtu minusta todella kauniisti, eläväisesti ja samaistuttavasti, niin että tuntuu kuin itsekin tempautuisi tuttuun yölliseen ympäristöön, jonka kaikkien narahdusten ja rasahdusten lähteet pystyy päättelemään. Rustin unettomuus ja äänten kuulostelu kietoutuu koskettavalla tavalla omaan lapseen ja kammottavaan menetykseen. On melkein kuin vieläkin pitäisi valvoa, vahtia ja pitää huolta. Peilikin saa koskettavan ulottuvuuden jatkuvana muistuttajana, valvojan valvojana.

Sydämeni sulaa sille, miten kaksi unetonta yössä tavoittaa toisistaan niin paljon, vaikkeivät he sitä täysin tiedostakaan. Siinä missä Rust rekisteröi jokaisen tavallisesta poikkeavan äänen yläkerrasta, Martykin on kuulolla Rustin tekemisistä ja tekee tälle jo valmiiksi tilaa sängylle. Vaikkei ihan vielä oltaisikaan siinä pisteessä, että myönnettäisiin ääneen sen kummempia tunteita, aistin että sitä kohti ollaan vakaata vauhtia menossa, ja se on ihanaa. Tämä kohta hymyilyttää minua kaikessa haikeudessaankin:
Hämärässä Rust ei erota pieniä ruskeita luomia, jotka muodostavat tasasivuisen kolmion aivan Martyn vasemman lavan alapuolelle. Silti hän osaisi koskettaa niitä sormenpäillään, jos vain ylettäisi.

Joskus Martyn pitkän katseen kohdatessaan hän miettii, haluaisiko Marty hänen tekevän niin.
Hyvin mahdollista, että Marty haluaisi ja on sitä hiljaa omassa mielessään miettinytkin. ♥ Voi että, tällainen pre-slash on niin kutkuttavaa ja kipinöivää, nautin!

Ihana, kaunis teksti, kiitos kovasti! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: True Detective: Yöllä, Marty/Rust, ficlet (S)
« Vastaus #4 : 06.06.2021 15:04:20 »
Walle, minäkin nukun huonosti varsinkin silloin, kun jokin pyörii mielessä tai jos seuraavana päivänä tapahtuu jotain erikoista, vaikken varsinaisesti unettomuudesta kärsikään. Ihanaa kuulla, että unettomuuden kuvauksesta voi olla lohtua lukijalle! Tuo oli myös ihana huomio, että vaikka nimenomaan Rust on tottunut kuuntelemaan talonta öisiä ääniä, myös Marty kuuntelee tämän liikkeitä ja odottaa tätä vierelleen ♥ Kiva kuulla, että tykkäsit tästä pre-slashista, oli niin mukavaa pitkästä aikaa palata tämän parituksen pariin ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

justy

  • ***
  • Viestejä: 680
Vs: True Detective: Yöllä, Marty/Rust, ficlet (S)
« Vastaus #5 : 11.06.2021 13:15:46 »
Nyt kun haaste on päättynyt, tulen kiittämään tästä vaihtarista. Todella tunnelmallinen teksti, ja erityisesti pidin dialogista: lukiessa pystyi kuulemaan sarjan näyttelijät lausumassa kirjoittamiasi repliikkejä!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: True Detective: Yöllä, Marty/Rust, ficlet (S)
« Vastaus #6 : 13.06.2021 12:09:51 »
justy, ilahduin todella paljon, kun olit toivonut True Detectiveä ja vielä tarjosit siihen sopivia inspiksiä haasteeseen ♥ Ihanaa kuulla, että pidit tunnelmasta ja dialogista! Kiitos kommentista :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥