Kirjoittaja Aihe: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack  (Luettu 2167 kertaa)

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 650
Kirjoittaja: Hallahäive

Ikäraja: S

Fandom: Brokeback Mountain

Paritus: Ennis Del Mar/Jack Twist

Disclaimer: En omista herroja, puran vain hieman tunteitani leffan jälkeen.

Genre: Jonkinsortin draama hipauksella melankoliaa

A/N: Katsoin tänään ensimmäistä kertaa Brokeback Mountainin, itkin, ja totesin että haluan kirjoittaa. Niin syntyi sitten hieman raapaleita. Oikoluku on ollut minimaalista ja menen tällä hetkellä aika vähillä yöunilla, joten jotain hassua on saattanut jäädä. Nauttikaa.


Aina puolimatkassa



Teltassa on kylmä syyssateen pyyhkiessä Brokeback Mountainin rinteitä. Jackin rintakehä kohoilee Ennisin pään alla, ja Ennis tärisee.

Jack puhuu puhumasta päästyään (koska Jack on aina se joka puhuu, Ennis se joka vain toisinaan unelmoi, jos uskaltaa) vanhempiensa pienestä tilasta ja siitä, kuinka he voisivat asettua illalla oikeaan sänkyyn oikeassa makuuhuoneessa savulta tuoksuvan motellihuoneen tai viimaisen teltan sijaan. Ennis ei sano, että rakastaa katsella tähtiä heidän maatessaan vierekkäin joenreunalla. Hän ei sano, että telttakin riittää, koska Jack on liiankin lämmin heittäessään kätensä Ennisin vyötärön ylitse. Se ei olisi reilua ja pohjimmiltaan Ennis yrittää säästää heidät molemmat todellisuudelta. Niinpä hän pysyy hiljaa.


*

Peiteltyään tytöt sänkyyn Ennis suuntaa makuuhuoneeseen, joka on hiljainen kuten aina kalareissujen jälkeen. Ennis sammuttaa valot, suutelee kapeaa niskaa. Hän voi hädin tuskin sietää Alman katsetta, joka ei koskaan ole yhtä pehmeä kuin Jackin (mutta nykyään aina yhtä surullinen, vuoria etäisempi) ja niinpä on helpompaa tehdä tämä pimeässä. Niin kuin kaikki salatut, paheelliset asiat tehdään. Kerran, silloin ensimmäisenä kesänä, Ennis oli sanonut Jackille olevansa vielä Herran silmissä nuhteeton. Näinä päivinä hän ei edes haaveile taivaasta. Katselee vain korkeuksiin ja hukkuu siellä näkemäänsä preussinsiniseen vielä unissaankin. Se on helpompaa niin.

Alman nukahdettua hän kävelee keittiöön, eikä palaa sänkyyn ennen seuraavaa iltaa.


*


Ennis ei koskaan sano sitä. Ei sillä, että Jackaan sanoisi. Mutta erona lienee se, että Jack todella haluaa. Ennis näkee sen tämän hoilatessa rietasta luritusta toinen käsivarsi hänen ympärillään ja viskipullo oikeassa kädessä. Jackin suupielet nytkähtävät vaarallisella tavalla ja hänen sormensa silittävät Ennisin solisluuta, ja Ennis nielaisee, koska minä hetkenä hyvänsä kaikki voi ajautua pois raiteiltaan kuten hänen vanhempiensa auto tieltä silloin kauan sitten.

Mutta Jack vain nousee ylös ja vetää Ennisin mukaansa kasteen kostuttamalle hiekalle. Hänen hymynsä ja hyminänsä ja utopistiset haaveensa ovat tavattoman raivostuttavia, ja niinpä Ennis puree hänen alahuultaan (kaulaansa, korvalehteään). Onhan heillä vielä hetki varastettua aikaa.


*


Ei onnistu, meillä on hääpäivä silloin. Appiukko murhaisi minut ennen kuin Lureen ehtisi. Tehokkaimmalla puimurillaan. Seuraavana viikonloppuna?

– Jack


Ennis heittää kortin roskakoriin vain poimiakseen sen takaisin käteensä. Alma voisi nähdä sen muuten ja ihmetellä.

Ennis hillitsee halunsa soittaa kitkerä puhelu Texasiin. Hän ei ole nähnyt Jackia kahteen kuukauteen ja…

Miksei Jackilla olisi oikeutta jäädä vaimonsa luo? Eikö Ennis ole perunut aiemmin samalla verukkeella? Mitä yksi viikko merkitsee?

Meillä ei ole koskaan tarpeeksi aikaa, Jack on mumissut uudestaan ja uudestaan näiden vuosien aikana. Silti tämä kehtaa riistää sen vähän mihin heillä olisi mahdollisuus. Ennis postittaa vastauksensa samana iltana.

Kuukauden päästä.

– Ennis



*


Jack ajaa hänen luokseen, aina niin päin. Lureenin mukaan se on epäreilua, niin Jack naurahtaa ja Ennis sulkee silmänsä. Hän aistii liian hyvin sanoissa kuultavan totuuden.

”Todellako? Ihan kuin Texas olisi Brokebackia lähempänä”, Ennis sanoo. Jack imaisee savukettaan.

”Niin minäkin sanoin”, tämä toteaa tasaisesti. Ennis tahtoisi vihata häntä. Hän todella tahtoisi.

Ennis varastaa tupakan Jackin sormista ja suutelee tätä savun vielä kiertäessä hänen suussaan. Jackin viikset kutittavat hänen huuliaan. Niitä ei ollut edellisellä kerralla. Kuinka inhottavaa, suorastaan lapsellista kasvattaa tuollainen muistutus hukatusta ajasta.

”Me voisimme hankkia paikan läheltä”, Jack sanoo. ”Säästyisi bensaa.”

Ennis pyyhkii savua silmistään ja melkein myöntyy.  Melkein.
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 172
  • © Auro
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #1 : 01.02.2015 13:44:31 »
Brokeback mountain!!!!!

En pääse yli enkä ympäri, että oot kirjottanut mun yhdestä lempielokuvasta. Katoin vuosia sitten Brokebackin ensimmäistä kertaa ja itkin ja tykkäsin minäkin. :D En ole katsonut ko. leffaa ehkä vuoteen ja muistutit mua nyt sen olemassaolosta, kiitos. Oon aina vähän harmitellut, että Brokebackista ei hirveästi fanfictionia löydy, mutta toisaalta en tiedä kaipaako leffa sitä. Siinä on jo niin paljon. Mutta joka tapauksessa oli kiva löytää nämä ihanat raapaleet!

Ensimmäinen sana, joka näistä tuli mieleen on katkera. Koko leffahan on täynnä katkeruutta melkein kaikilta osapuolilta, joten oot onnistunut hyvin näissä. Nää olisi hyvin voinut olla ehkä jopa kohtauksia leffasta, näissä oli tosi samantapaista fiilistä. Jackin haaveet on nimenomaan utopistisia, koska ne on niin kaukana realismista kuin olla ja voi -- ainakin Ennisin mielestä. Jotenkin näissä raapaleissa oli tasaisuutta ja säröjä samaan aikaan.

Tykkäsin hirveästi, vaikka en osaakaan sanoa nyt mitään järkevää. Kiitän ja kumarran, ihana palata rakkaan leffan pariin näin tekstin muodossa. <3

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 539
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #2 : 01.02.2015 14:47:25 »
Totta kai tarvitaan lisää Brokeback Mountain -ficcejä!

Yllätyin kun et käsitellyt tässä Jackin kuolemaa tai sen jälkeisiä aikoja, koska olin ihan varma, ettet voisi sivuuttaa niitä. Vaan toisin kävi! Enkä sano että olen pahoillani. Tästä jäi nyt sellainen ikuisen kehän fiilis, kaikki jatkuu ikuisesti tällä kaavalla. Melkein.

Tekstipätkät ovat mutkattomia, näyttävät välähdyksen sieltä täältä ja jokaisesta kumpuaa niin vahva kaipuu ja tyytymättömyys tämänhetkiseen tilanteeseen, että oikein surettaa. Tässä lainauksessa välittyy tosi hyvin, miksi mitään muutosta ei kuitenkaan tapahdu:
Lainaus
Ennis ei koskaan sano sitä. Ei sillä, että Jackaan sanoisi. Mutta erona lienee se, että Jack todella haluaa.
Toinen heistä on hippusen liian epävarma ja hanakka pitämään kiinni kulisseista, ja onhan se ymmärrettävää. Kyllä Enniskin todella haluaa, uskoisin ainakin näin, mutta on eri asia haluta ja toimia halunsa mukaisesti, sille uskollisesti. Jack oli tähän valmis, Ennis ei. Ja silti oli rakkautta. Sehän tässä traagista onkin.

Ennis on tässä lähes raivostuttava siinä mielessä, ettei hän suostu olemaan tätä mutta ei toisaalta tuotakaan. Hän on ikään kuin pysyvässä ristitulessa. Sitähän se on leffassakin, tosi hyvin olet upottanut saman tunnelman tähän tekstiin. Ai hemmetti kun sattuu.

Lainaus
Kerran, silloin ensimmäisenä kesänä, Ennis oli sanonut Jackille olevansa vielä Herran silmissä nuhteeton. Näinä päivinä hän ei edes haaveile taivaasta. Katselee vain korkeuksiin ja hukkuu siellä näkemäänsä preussinsiniseen vielä unissaankin. Se on helpompaa niin.
Tämä oli pysäyttävin kohta koko tekstissä. Hillittömän hienoa, musertavaa todentunnussaan.

Osaisinpa jo lopettaa tämän leffan ääressä vetistelyn. Kiitos huippuficistä, ah tätä nostalgiaa! <3
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #3 : 01.02.2015 15:16:37 »
Pakko mun tänne nyt jotain on kirjoitta vaikken mitään järkevää osaa sanoakaan. :'D
En oo koskaan katsonut Brokeback Mountainia, vaikka monesti on pitänyt, ja nyt tämän ficin myötä päätin että katson sen. Piste. *lähtee kirjastoon*

En nyt osaa oikein mitään muuta tähän sanoa, koska fandom ei ole mulle tuttu. Mutta oikein kaunista tekstiä, tykkään tosi paljon kirjoitustyylistäsi. Mutta nenäliinapaketti täytyy sitten ilmeisesti varata tätä leffaa varten. :)

Kiitos vielä paljon (ja pahoittelut liian lyhyestä kommentista), aika harvinaista mulle, että avaan oudon fandomin ficin ja innostun siitä vielä näin paljon! :D

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 650
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #4 : 05.03.2015 14:32:02 »
Vilna: Itse olen tosi myöhäisherännäinen tän leffan suhteen, mutta olen iloinen että löysin sen! Tosi kiva kuulla, että nämä raapaleet istuivat mielestäsi hyvin leffan tunnelmaan ja ihanaa, että pidit näistä. Kiitos kovasti kommentistasi.

Sisilja: Hah, olihan se lähellä, että olisin käsitellytkin sitä Jackin kuolemaa, mutta kai mä olin niin suru puserossa katselun jälkeen, etten kestänyt enempää angstausta (koska täähän on niiiin pirteä teksti). Enniksen jahkailu on todella kivuliasta... kun miettii että ne olisivat voineet olla onnellisia kahdestaan, jos vain jostain olisi löytynyt enemmän uskallusta, jos vain välissä ei olisi ollut maileja, jos vain... Joka tapauksessa, kiva että pidit ja kiitos ihanasta kommentista <3

The Pure-Blood Princess: Toivottavasti katsoit ja pidit! Mukava kuulla, että luit ja tykkäsit vaikket fandomia kunnolla tuntenutkaan. Kiitos kun kommentoit! :)
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

{Tiitu}

  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #5 : 05.03.2015 20:09:48 »
Oi, oi. Tätä oon kauan oottanu, sitä että joku kirjoittaisi Brokeback Mountain-leffasta tänne! :)
Tämä oli valehtelematta tosi hyvin kirjoitettu, en voi samaistua ficciin täysin, kun en ole leffasta katsonut kuin puolet vasta.
Jatka vaan kirjoittamista Brokeback Mountain-leffasta, kirjoitat niin loistavasti siitä! :D
Jään odottamaan lisää ficcejä aiheesta.

Kiitos ja kumarrus todella innoittavasta lukuhetkestä jatkaa Brokeback Mountain-leffan kattomista. :)

Kiittää {Tiitu}
- Nyt saan rakastaa
ulottuvuutta kulmaisaa
jään kuutiooni, pääni vankilaan -

- Now I get to love
Hexagon dimension
ice cubes, my head in prison -

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 650
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #6 : 05.09.2015 22:21:46 »
{Tiitu}: Jes, kiva että ficci tuli tarpeeseen. Näin liikuttavasta leffasta ei vaan voinut olla kirjoittamatta, katsotaan jos vielä joskus syntyisi lisääkin. Mukavaa, että pidit tätä hyvin kirjoitettuna. Kiitos paljon kommentistasi ;)
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 924
  • monokkeli huurussa
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #7 : 21.03.2016 15:38:10 »
En itse erityisemmin pidä Brokeback Mountainista, mutta sun tavasta kirjoittaa kylläkin, joten pientä lukemista kaivatessani tähän oli mukavaa tarttua.

Otsikko on hyvä, ja pidin kovasti siitä miten ajatus tekstissä näkyi kautta linjain; molemmat hahmot jossain siellä puolimatkassa killuvat kuin jossain kiirastulessa, koska vaikkei perille toivottuun määränpäähän koskaan voidakaan päästä, ei takaisinkaan tahdota palata. Tässä tuntui kovin kipeästi ja samalla hienovaraisesti toteutettuna se ainainen täyttymättömyys, joka tähän suhteeseen kuuluu.

Lainaus
koska Jack on aina se joka puhuu, Ennis se joka vain toisinaan unelmoi, jos uskaltaa)
Lainaus
Ennis tahtoisi vihata häntä. Hän todella tahtoisi.

Nää jäi mieleen erityisen iskevinä kohtina, jotenkin tämä Ennisin mielenmaiseman kuvaus iski allekirjoittaneeseen kovaa. Pidin siitä, miten kerronnassa yhdistyi tietynlainen maalauksellisuus niukkaan toteavuuteen, ja nämä kuvatut hetket muodostivat hyvän kollaasin.

Hieno ficci, kiitoksia tästä lukunautinnosta.
sano mua rovastiks

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 107
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #8 : 21.03.2016 16:05:23 »
Siitä on ihan liikaa aikaa, kun olen viimeksi katsonut Brokeback Mountainin, vaikka se olikin pitkään ehdoton lempielokuvani! Ja voi että kun olikin aivan pakko avata tämä teksti fandomin takia ja vilkaistava edes, ja kappas, oho, yhtäkkiä olin lopussa.

Tykkäsin näistä pätkistä ja niiden tunnelmista. Väliaikaisuus ja pysymättömyys, päättämättömyys ja se oleilu puolimatkassa jossakin, sekä vielä Vilnan käyttämä katkeruus on tunnelmassa aistittavissa ja kaikkihan on tosiaan aina vain melkein. Niinpä koko sarjan päättävä lause jää lukemisen jälkeen elämään ja nostattelee tunnelmia itse elokuvastakin.

Lainaus
Ennis pyyhkii savua silmistään ja melkein myöntyy.  Melkein.

Mmh, niinpä. Kunpa vain.

Vähän tällainen mitäänsanomaton kommentti tällä kertaa, mutta pakko oli minunkin tulla sanomaan, että luin ja tykkäsin!

- Frac


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 462
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Brokeback Mountain: Aina puolimatkassa, S, Ennis/Jack
« Vastaus #9 : 03.05.2021 23:00:48 »
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Listauksessasi oli vaikka mitä mielenkiintoista, mutta kuin näin Brokeback Mountainin fandomina, navigoin tänne melkein alta aikayksikön. Kyseessä on yksi lempielokuvistani. Se on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja se koskettaa ja riipaisee jokaisen kerran, usein vähän eri kulmasta mutta aina niin syvästi. On niin ihanaa lukea elokuvasta fanifiktiota! :-* Siinä on niin paljon, mistä ammentaa, ja tämä teksti todellakin ammentaa!

Pidän tässä tarinassa erityisesti siitä, miten luontevasti ja saumattomasti tämä punoutuu Ennisin ja Jackin vaiheisiin ja suhteen elinkaareen. Nautin tunnistaessani tekstistä monia elokuvassakin esiintyneitä yksityiskohtia - aika ja sen vähyys, appiukko puimureineen, Jackin yhtäkkiä ilmestyneet viikset. Monista pienistäkin elementeistä ilmenee se, että kyse on juuri tästä elokuvasta ja juuri näistä hahmoista, ja pidän siitä, miten tarina seuraa elokuvan tarinaa ja ikään kuin syventää sitä tarjoamalla enemmän hahmojen välistä vuorovaikutusta ja kattavamman katsauksen etenkin Ennisin mielenmaisemaan. Hahmot välittyvät upeasti: suulas Jack, jolla on paljon visioita ja suuria suunnitelmia, ja vaitonainen Ennis, joka tuntee niin paljon enemmän kuin saa koskaan sanottua. Ennis on minulle henkilökohtaisesti jotenkin erityisen läheinen ja sykähdyttävä hahmo, koska niin kuin tämäkin teksti hienosti osoittaa, hän oikeasti tuntee ja toivoo niin paljon, ja se välittyy monista pienistä asioista, kuten postikortin heittämisestä roskakoriin, mutta jalostuu harvemmin sanoiksi saakka. On hienoa saada lukea Ennisin näkökulmasta, ja mielestäni tämä teksti tavoittaa hänen kompleksisen ja monitahoisen hahmonsa todella hyvin.

Jack puhuu puhumasta päästyään (koska Jack on aina se joka puhuu, Ennis se joka vain toisinaan unelmoi, jos uskaltaa) vanhempiensa pienestä tilasta ja siitä, kuinka he voisivat asettua illalla oikeaan sänkyyn oikeassa makuuhuoneessa savulta tuoksuvan motellihuoneen tai viimaisen teltan sijaan.
Tämä on niin kipeää ja kiteyttää koko Ennisin ja Jackin suhteen niin tuskallisen hienosti! Tätähän se on aina vain: jatkuvaa hapuilua ja kipuilua, sitä mitä voisi olla mutta ei kuitenkaan ole, unelmia jotka lausutaan ääneen tai sitten ei, mutta joita ei koskaan oikeasti eletä. Sydämestä ottaa, kirpeällä mutta hyvällä tavalla!

Ennis pyyhkii savua silmistään ja melkein myöntyy.  Melkein.
Aina melkein, muttei ihan kuitenkaan. Loputon kurimus. Minuun vetoaa kovin se ratkaisu, että tämä tarina päättyy näin, vailla sinettiä millekään mutta kuitenkin niin lohduttoman lopullisena. Tästä jotenkin välittyy niin voimakkaasti se epätoivoinen jatkuvuuden kierre, johon ei elokuvassa oikein koskaan tule helpotusta eikä hirveästi lohtuakaan. Aina puolimatkassa, niinpä niin. Niin osuva nimi tällä tekstillä!

Upea teksti, kiitos! :-* Voi että, tekisipä mieli taas pitkästä aikaa katsoa Brokeback Mountain. -Walle


Are you down to believe intenser?