Kirjoittaja Aihe: SK8 the Infinity: Kartanosta linnaan, S, Joe/Cherry, oneshot  (Luettu 345 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 814
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Ficin nimi: Kartanosta linnaan
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Slice of life

Summary: “Meidän kartanollamme sentään kasvaa kirsikankukkapuita. Mitähän eteläisellä linnalla olisi tarjota siihen verrattuna?”

A/N: Tästä piti tulla triplaraapale, mutta kappas kepponen kun ei ihan mennyt suunnitelman mukaan. :D Otsikon juju piilee siinä, että Cherryn sukunimi Sakurayashiki tarkoittaa 'kirsikankukkakartanoa', ja Joen Nanjo puolestaan 'eteläistä linnaa'. Osallistuu Fandomaakkosiin.



***



Kojiro heitti esiliinan naulakkoon, venytti hartioitaan ja laahusti nuutunein askelein salin puolelle. Tuttuun tapaan Kaoru oli ainoa henkilö paikalla ravintolan ovien jo sulkeuduttua.

“En tiedä, olenko se vain minä, mutta näyttää siltä kuin haluaisit puhua jostain tärkeästä”, Kojiro totesi ja istahti tämän viereen tiskin ääreen.

“Hmm, turha sitä on kieltääkään”, Kaoru sanoi valkoviinilasiaan pyöritellen. “Mieleni päällä pyörii eräs perin käytännöllinen asia ottaen huomioon tämänhetkiset olosuhteet.”

“Tein juuri kymmenen tunnin päivän, joten kehotan sinua käyttämään lyhyitä sanoja ja menemään asiaan”, Kojiro murahti ja tukahdutti haukotuksen käsivarteensa. “Mitkä tämänhetkiset olosuhteet?”

Kaoru vilkaisi häntä kulmiensa alta. “Se, että olemme kihlautuneet ja aiomme naimisiin. Sellaiset olosuhteet.”

Kojiro tuhahti ja kaatoi itselleenkin viiniä. “Vai että ihan olosuhteet... No mitäs niistä? Oletko tullut katumapäälle?”

“Tietenkään en”, Kaoru tokaisi lyhyesti ja siemaisi lasistaan. Kojiro pyöräytti silmiään.

“Usko huviksesi, minä en millään jaksaisi tällä nimenomaisella hetkellä alkaa vääntää listaa kaikesta siitä, mitä häiden suunnitteluun tarvitaan.”

“En liioin minä, eikä asiani liity sellaisiin käytännön järjestelyihin”, Kaoru sanoi.

“Kakista jo ulos tai luuttuan sinulla lattian.”

“Oletko miettinyt, mitä teemme sukunimiasian kohdalla?” Kaoru kysäisi kuin ei olisi kuullutkaan hänen uhkaustaan.

“Jaa sukunimen?”

Totta puhuen hän oli ajatellut asiaa, muttei niin syvällisesti, että olisi viitsinyt ottaa sitä vielä puheeksi.

“Ollakseni rehellinen minulla ei ole ongelmaa pysyä Sakurayashikina”, Kaoru totesi lasinsa takaa. “En minä silti nokkiini ottaisi, vaikka se olisinkin minä, joka vaihtaisi nimeä.”

“Ai?” Kojiro mutisi keksimättä muutakaan. Kaorun kommentti oli ollut sanalla sanoen yllättävä. Jostain syystä hän oli ajatellut, että sukunimiasiasta syntyisi sen sortin köydenveto ettei tosikaan.

“Työni ja toimenkuvani puolesta minä luonnollisesti edustan yhä Sakurayashikia, se on selvää. En silti näkisi ongelmaa, miksei viranomaisten dokumenteissa voisi lukea Kaoru Nanjo. Minun olisi yksinkertaisempi erottaa työ- ja siviiliminäni toisistaan... Miksi näytät tuolta?”

Kojiro naurahti leveän hymynsä läpi. “Äh, ei mitään. Kaoru Nanjo vain kuulostaa niin nätiltä.”

“Hmh, eikö sinulla ole muuta sanottavaa?” Kaoru tuhahti, vaikkei näyttänytkään niin nuivalta kuin olisi kuvitellut äänensävyn perusteella. “Kakaisepa vaikka oma mielipiteesi koko asiasta.”

“Niin, nyt sellaiselle onkin loistohetki!” Kojiro virkkoi. “Olin tavallaan lykännyt tätä keskustelua, koska en ollut varma, miten suhtautuisit siihen, jos virallisissa papereissa lukisi minun sukunimeni. Nyt kun sitten kertoilit tuollaisia, mieleni on heti kevyempi.”

“Taisit odottaa minun vänkäävän vastaan kynsin ja hampain, vai?”

Kaorun itseironia sai Kojiron naurahtamaan lasiinsa.

“Ottaen huomioon, millainen sähikäinen tapaat olla, ei tuo kauas mennyt.”

Kaoru kohotti kulmiaan huvittuneena. “Mikä ylipäätään sai sinut ajattelemaan, että olisin halukas päästämään sinut kantamaan arvostetun ja jalon sukumme nimeä?”

“Sehän siinä juuri onkin, kun minä en kirveelläkään halua osaksi sitä teidän vanhan rahan ja kuivien puheenaiheiden klaania”, Kojiro näpäytti takaisin ja töytäisi jalallaan Kaorun jalkaa tiskin alla. Tapansa mukaan Kaoru tönäisi häntä saman tien takaisin.

“Kehtaatkin solvata Sakurayashikin perintöä, hunsvotti.”

“Totuus sattuu, tiedän”, Kojiro hörähti silmää iskien ja otti sitten muitta mutkitta Kaorun käden omaansa. “Joka tapauksessa minulla olisi ollut eräs verratoman kiistaton argumentti heittää, jos olisimme joutuneet vetämään pitkää tikkua sukunimen kanssa.”

“Kerro ihmeessä”, Kaoru hymähti kuivasti.

“No ajattele vähän, saisit avioitumisen myötä melkoisen ylennyksen”, Kojiro virkkoi. “Kartanosta linnaan, ei mikään huono tarjous?”

Kesti pari sekuntia, ennen kuin Kaoru tajusi, mitä hän tarkoitti, mutta läpän pointin hoksattuaan tämän kasvoille kohosi virnistys.

“Meidän kartanollamme sentään kasvaa kirsikankukkapuita. Mitähän eteläisellä linnalla olisi tarjota siihen verrattuna?”

“Jaa-a, tällä eteläisen linnan asukilla on tarjolla yhtä sun toista viehättävää, josta sinulla on loppuelämäsi aikaa nauttia”, Kojiro tokaisi ja suukotti kihlattunsa rystysiä. Kaoru kietoi sormiaan hänen sormiensa lomaan ja sipaisi peukalollaan hänen kämmenselkäänsä.

“Kartanosta linnaan ei tosiaan kuulosta susihuonolta idealta”, tämä totesi sitten. “Lisäksi minä säästän tilaa kirjoittaessa.”

“Niin mitä?”

“Kaoru Nanjo tarvitsee vain kolme kanjia.”

“Totta”, Kojiro naurahti. “Kojiro Sakurayashiki tarvitsisi jo kuusi, piru vieköön. Se nyt menisi jo ihan liian pitkälle!”

“Gorillan lisäksi olet vielä laiskamatokin”, Kaoru hymähti takaisin.

“Noin puhuu sellainen hyväkäs, joka on vetänyt lonkkaa koko päivän ja tulee sitten ärsyttämään kovan päivän tehnyttä sulhastaan.”

“Sitä kutsutaan vapaapäiväksi.”

« Viimeksi muokattu: 07.05.2021 10:07:00 kirjoittanut Maissinaksu »
"I only love some of my stuffed animals,
and the guilt is killing me!"
- Mabel Pines

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 5 298
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Mä ehdinkin jo eilisen puolella riemuita et jee, mulle aamuks jotai kivaa uutta luettavaa Mailta 😊 (vaikka haha, et sitten viime vuorokauden puolella ehtinykään tätä julkaista ;D mut saman vuoden sisällä sentääs 😂😂) Ja siis joo aaaa tää tuli niin tarpeeseen heti siinä kuuden aikaan herätessä. Ja niin tuli nytkin, töistä viimein palattuani. Oli ihana kans huomata, että saitkin tästä yli tuplasti pidemmän kuin triplaraapale, koska yleisesti ottaen sitä on aina kiva lukea enemmän :3

Riemastuin tästä aiheestakin suuresti, koska itsehän olen pohtinut tätä samaa, ja olen muistaakseni sullekin siitä jotain höpötellyt. Hauska huomata, että tässä sulla oli samanlaisia havaintoja ja pointteja kuin mitä itsellänikin on ollut. Nanjou Kaoru kyl kuulostaa todella kauniilta (ei sillä, että Sakurayashiki Kojirou kuulostais huonolta, se vain on, kuten tässäkin todettu, aika pitkä nimi :D Sekä tälleen latinalaisilla kirjaimilla että kanjeilla). Tulipa tässä taas mieleen, kun CDJapanin sivuilla jonkun merchin kohdalla luki Kojiroun nimen perässä Kaorun sukunimi 😂 CDJapankin shippaa niitä tai jotain. Ja tätä ficiä lukiessa samalla opin myös Kojiroun sukunimen merkityksen wihiii~ Sakurayashikin merkitys olikin mulle jo selvää (koska kyllähän sitä Sakuran ymmärtää, ja yashikin merkityksen opin vuosia sitten lempibändini parin biisin myötä :D). Etelälinna kuulostaa kyl kans hienolta (vaik aamulla nauroin itsekseni sitä, et näil jätkil on kyl kunnon kermapersenimet 😂😂 No, sopii headcanoniini siitä, että molemmat ovat ihan varakkaista ja jopa rahakkaistakin perheistä.)

Lainaus
“Kakista jo ulos tai luuttuan sinulla lattian.”
Kaorun tukka onkin kuin jokin lankamoppi :D

Tää näiden kahden keskustelu oli niin hellyttävä, en ehkä kestä ♥ Täysin ymmärrettävää, että Kojirou oli valmistautunut isompaankin vääntöön, mutta sitten Kaoru niin lempeästi ja säyseästi ottaa asian puheeksi ja suorastaan tarjoutuu "luopumaan" sukunimestään. Musta tuntuu, että hänen sanansa eivät sellaisenaan kerro, miten mielellään hän Kojiroun sukunimen ottaisi :3 Aina pitää olla vähän turhankin huoleton ja keksiä järkisyitä ja tollaista "luuletko sä että susta on kantamaan mun hienoa sukunimeä" -vääntöä.

Lainaus
“Sehän siinä juuri onkin, kun minä en kirveelläkään halua osaksi sitä teidän vanhan rahan ja kuivien puheenaiheiden klaania”, Kojiro näpäytti takaisin ja töytäisi jalallaan Kaorun jalkaa tiskin alla. Tapansa mukaan Kaoru tönäisi häntä saman tien takaisin.

“Kehtaatkin solvata Sakurayashikin perintöä, hunsvotti.”

“Totuus sattuu, tiedän”, Kojiro hörähti silmää iskien ja otti sitten muitta mutkitta Kaorun käden omaansa.
No voi wäää näitä kahta (❁´◡`❁) Ainahan sen menon pitää taipua tähän suuntaan, ihan sama miten väsyneitä ja sivistyneitä ollaan ♥ Mä niin tykkään tosta, että Kojirou on ensin potkimassa Kaorua tollee pienesti mutta heti seuraavaksi onkin ottamassa kättä omansa ja suukottamassa rystysiä. Arkirakkauden kauneutta ♥ Kyl nää kaks on vaa niin hyvä pari, täydentävät ja tasapainottavat toisiaan. (Ja kutsuvat toisiaan hunsvoteiksi, awwws ♥)

Lainaus
“Noin puhuu sellainen hyväkäs, joka on vetänyt lonkkaa koko päivän ja tulee sitten ärsyttämään kovan päivän tehnyttä sulhastaan.”

“Sitä kutsutaan vapaapäiväksi.”
Mutta sehän tiedetään, että mäkätyksestään huolimatta Kojirou on oikein iloinen, että Kaoru tuli hänen seurakseen :3 Ja että saivat tuota sukunimiasiaakin ihan kivasti ruodittua, ja kyllähän tuossa jo päätöskin haiskahtaa, vaikka nää kaksi tuntien siitä on hyvä tehdä kirjallinen sopimus ennen häitä, ettei oo enää vääntövaraa :D

Kiitos tästä ficistä, tää oli (ja tulee jatkossakin olemaan) mulle niin ihanaa luettavaa ♥
« Viimeksi muokattu: 07.05.2021 21:33:31 kirjoittanut Larjus »
"Kylpyhuoneessa on sus, ses ja sas. Ja kylpyhuone."