Kirjoittaja Aihe: Rikkinäinen sotilas | S | Harry/Draco  (Luettu 4436 kertaa)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Rikkinäinen sotilas | S | Harry/Draco
« : 14.04.2021 14:50:06 »
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Genre: Angst, draama
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Tiivistelmä: Mitä olisi voinut tapahtua, kun Harry löysi Dracon itkemästä.

K/H: Mua on jo pitkään houkutellut ajatus yrittää kirjoittaa Drarrya. Tässä pikku-ficissä ollaan hyvin kaukana omalta mukavuusalueelta, koska slashin lisäksi yritin saada aikaan tekstin, jossa jotain tapahtuisi ilman 500 raapaleen pohjustusta, tiedä sitten kuinka hyvin siinä onnistuttiin. ;D flawlessin upeasta Kuin hai rakastaa verta (K-15) sain inspiraation käyttää lainausta kirjasta ficin aloituspisteenä. Tätä oli hauska kirjoittaa, joten ehkä näin vannoutuneena femmeilijänä on ihan hyvä välillä kokeilla uuttakin.

***

Rikkinäinen sotilas

Draco Malfoy seisoi selin oveen ja puristi kaksin käsin pesuallasta vaalea pää painuksissa.
“Älä”, hymisi murjottavan Myrtin ääni vessakopista. “Älä… kerro mikä on vinossa… minä voin auttaa…”
“Kukaan ei voi auttaa minua”, Malfoy sanoi. Hän tärisi kauttaaltaan. “Minä en pysty siihen… en pysty… se ei toimi… ja jollen tee sitä pian… hän sanoo tappavansa minut…”
Ja Harry tunsi nauliutuvansa paikoilleen, sillä hän tajusi valtavaksi kauhukseen, että Malfoy itki – tosiaankin itki – kyyneleet valuivat hänen kalpeilta kasvoiltaan likaiseen pesualtaaseen. Malfoy haukkoi henkeä ja nielaisi ja katsoi sitten rajusti väristen haljenneeseen peliin ja näki Harryn tuijottavan hänen olkansa yli.

(Puoliverinen prinssi, s. 561)

Hetken Dracon silmissä näkyy vihaa, mutta se laimenee nopeasti ja korvautuu pelkällä väsymyksellä. Hän näyttää siltä kuin ei kaipaisi mitään muuta niin paljon kuin lepoa. Kyyneleet ovat saaneet silmät punertamaan, ja hän tärisee edelleen purkauksen jälkimainingeissa.

“Oletko nyt tyytyväinen, Potter?” Dracon ääni viiltää normaalisti vaikka siinä onkin aavistus itkun aiheuttamaa tukahtuneisuutta. “Onnistuit löytämään minut heikoimmillani. Haluatko ottaa kuvan todisteeksi?”

“Minä-”, Harry takeltelee ja yllättää sitten itsensäkin kävellessään lähemmäs häntä kohti kääntynyttä Dracoa. “En tietenkään. Kuka sinua uhkailee?”

Draco ei vastaa, mutta hän ei myöskään siirry pois. Hetken he vain seisovat niin. Kädenmitan päässä toisistaan, toinen itkusta värisevänä ja toinen järkytyksestä jäykkänä. Hiljaisuus tuntuu joka puolella melkein yhtä paksuna kuin valvojaoppilaiden kylpyhuoneen vaahto. Draco ei liikahda vielä siinäkään vaiheessa, kun Harry astuu uudestaan eteenpäin ja laskee kätensä toisen olkapäälle.

“Se on hän, eikö olekin? Voldemort?” Harry sanoo hiljaa. “Voit kertoa minulle.”

“Tämä taitaa olla minun merkkini lähteä”, molempien poikien täysin unohtama murjottava Myrtti kikattaa, “vaikka kieltämättä olisi herkullista katsoa kahden lempipoikani muhinoivan.”

Aave katoaa kikatuksen saattelemana putkistoon jättäen Harryn kakomaan kurkkuaan. Draco ei  vieläkään puhu, mutta nyökkää näyttäen rikkinäiseltä ja valmiilta joko lähtemään pakoon tai hyökkäämään. Harry ei kuitenkaan ota kättään pois toisen harteilta vaan vetää Dracon hitaasti halaukseen. Dracon sydämenlyönnit tuntuvat kiihtyvän entisestään, kun heidän kehonsa koskevat toisiaan. Molemmat ovat varovaisia erkaantuessaan.

“Minä halusin vain… Tai siis olen pahoillani”, Harry haroo hiuksiaan epävarmana.

“Jos pahoillaan oleminen auttaisi, en olisi tässä tilanteessa”, Draco tuhahtaa ja vetäytyy pois päin. “Hän ei anna anteeksi. Ei ellen tee, mitä hän haluaa.”

Harry siirtyy istumaan seinän viereen ja pian Dracokin istuu hänen viereensä. Jollain tavalla molempia rauhoittaa toisen läsnäolo, vaikka sitä onkin vaikea uskoa. Myrtti ei ole palannut ja ilman aavetta koko tyttöjen kylpyhuone tuntuu yllättävän suurelta ja autiolta. Draco ei enää itke, mutta pojan kädet ovat edelleen tuskaisesti nyrkkiin puristuneina.

“Minä en missään vaiheessa halunnut satuttaa Katieta. En ketään”, Draco kuiskaa. “Mutta jos en tee sitä, hän tappaa äidin. Ja sitten minut. Ei ole vaihtoehtoja.”

“Aina on vaihtoehtoja”, Harry vastaa lujasti. “Minä autan.”

Draco hymyilee hiukan, ja hetken Harrysta tuntuu, että hän näyttää paljon nuoremmalta ja haavoittuvammalta kuin normaalisti. Ja jälleen kerran Harry toimii ennen kuin ajattelee. Hänen huulensa painuvat nopeasti Dracon huulille. Yllättynyt Draco vetäytyy ensin hiukan, mutta painautuu sitten innokkaammin eteenpäin. Melkein epätoivoisena ja kaivaten jotain mihin kadottaa itsensä.

Dracon kädet kietoutuvat toisen ympärille ja Harryn on vaikea edes muistaa, miksi hän ei ole tehnyt tätä aiemmin. Suudelma tuntuu kestävän ikuisuuden ja kun se lopultaa loppuu sekä Draco että Harry tuijottavat toisiaan epäröiden.

“Kukaan ei kuule tästä tai saat katua, Potter”, Draco murahtaa, mutta äänessä ei ole sen normaalia särmää.

Ja vaikka Harry nyökkää, he molemmat tietävät, että tämä on vasta alku, ei loppu.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 202
Vs: Rikkinäinen sotilas | S | Harry/Draco
« Vastaus #1 : 14.04.2021 15:16:32 »
Tämäpä sattui sopivasti, sillä luin juuri tänään tuon flawin hienon ficin ja tykkäsin tosi paljon siinä tuosta canonin mukaan ottamisesta tämmöisessä muodossa niin kuin tässäkin. Ja mitä kaikkea pienestä canon-pätkästä voikaan syntyä kun sen irrottaa hieman kokonaisuudesta tai kääntää uuteen suuntaan :D

Tätä lukiessa ei olisi kyllä uskonut, että olet mukavuusalueesi ulkopuolella, niin hyvin tämä soljui eteenpäin. Kun vielä ottaa huomioon, että lähdit kirjoittamaan juuri näistä kahdesta tyypistä, niin onnistuit kyllä hienosti! Tykkäsin tosi paljon tästä vaihtoehtoisesta mahdollisuudesta mihin tuo kohtaus olisi voinut johtaa, paljon parempi lopputulos kun ne kamalat arvet mitä Harry canonissa sai aikaan.

Lainaus
Yllättynyt Draco vetäytyy ensin hiukan, mutta painautuu sitten innokkaammin eteenpäin. Melkein epätoivoisena ja kaivaten jotain mihin kadottaa itsensä.
Täytyy sanoa, että pääsit yllättämään tällä suht suoralla toiminnalla, mutta en valita sillä suukot ovat ihan parhaita :D Lisäksi tässä tuo, että Draco kaipasi jotain mihin kadottaa itsensä oli ajatuksena niin riipaiseva että nyyh. Mutta juuri siksi Harry onkin siinä lähellä, valmiina olemaan Dracolle se kallio mihin nojata ja josta saada tukea.

Viimeinen virke oli hieno! Todellakin tämä ei ole mikään loppu vaan kaiken alku ♥

Kiitos tästä, pidin tosi paljon ja herätti pohtimaan kuinka nämä yhdessä käyvät Voldemortia vastaan.

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Vs: Rikkinäinen sotilas | S | Harry/Draco
« Vastaus #2 : 27.04.2021 12:13:58 »
Kiitos ihanasta kommentistasi Vendela! Tää canonista uuteen suuntaan meneminen oli kyllä hauska kokeilu ja varmasti tulee testailtu uudelleenkin. Hauska myös kuulla, että teksti tuntui toimivan. Vähän nopeaa toiminta tässä tosiaan on, mutta oma kirjoittaminen on ajautunut siihen, että aina vaaditaan monen vuoden pohjustukset suurinpiirtein hahmojen suhteille, joten tässä yritin kokeilla vähän nopsempaa tahtia. ;D Dracolle ja Harrylle (ja Voldemortin kukistamiselle) tää on tosiaan vasta alku. Pallottelin jo mielessä jatkoa, mutta katsotaan tuleeko siitä mitään julkaisukelpoista. Kiitos vielä sinulle, että luit ja kommentoit! ♥
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Vs: Rikkinäinen sotilas | S | Harry/Draco
« Vastaus #3 : 30.04.2021 10:58:38 »
Kommenttikampanjasta hei!

Vuorna oli laittanut tämän hienon tekstin vaihtoehdoksi ja valitsin sen. Olipa mukavasti kuvailtu miten tämä kohtaus olisi voinut mennä toisin kuin kirjoissa. Harry ymmärsi toisen surua ja murhetta ja löysi heistä yhtymäkohtiakin (Voldemortin ja Harryn välinen yhteys on hänelle se painostava elementti, Voldyn tappamishaluista puhumattakaan). Jotenkin harrymäistä, että hän uskoo voivansa itsekseen auttaa Dracoa :) Ainakin positiivista, jos ei hirvittävän realistista ajattelua. Dracon särkyneisyyttä on kuvattu kauniisti, pidin etenkin tästä:
Lainaus
Draco ei enää itke, mutta pojan kädet ovat edelleen tuskaisesti nyrkkiin puristuneina.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 931
Vs: Rikkinäinen sotilas | S | Harry/Draco
« Vastaus #4 : 02.05.2021 15:25:37 »
Oi. Lempikohtaukseni, ihanaa.
Juuri näin sen olisi pitänyt mennä, täsmälleen näin <3
Rakastan ihan liikaa, kun hahmot itkee.

Tykkäsin tästä kuin hullu puurosta, tämä oli tarpeeksi "vaivihkainen" tuntuakseen canoniselta, ja siellä oli myös ihanaa pehmeyttä ja herkkyyttä. Jännite Harryn ja Dracon välillä tuntui myös monitulkintaiselta, tai että siellä oli sitä tiettyä rohkelikko/luihuinen jännitettä, mitä canonissakin, ja siksipä loppu oli ihan täydellinen.

Lainaus
“Kukaan ei kuule tästä tai saat katua, Potter”, Draco murahtaa, mutta äänessä ei ole sen normaalia särmää.

Ja vaikka Harry nyökkää, he molemmat tietävät, että tämä on vasta alku, ei loppu.
👌👌👌

Selvästi kannatti vierailla taas H/D:ssa, edelliskerrasta tuntuu olevan ikuisuus :D

~Violet kiittää

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Vs: Rikkinäinen sotilas | S | Harry/Draco
« Vastaus #5 : 02.05.2021 16:36:13 »
Mun piti lukea tämä jo aiemmin, mutta yllättäen unohdin - Violetu kuitenkin vinkkasi tästä ja nyt onkin oikein otollinen hetki tutustua tähän kunnolla :3

Ai että, tää oli huomattavasti parempi versio tuosta kohtauksesta! Dracon väsynyt ja alistunutkin reaktio oli huomattavasti mukavampi kuin se, että hän heti lähtee hyökkäämään jäätyään kiinni haavoittuvaisella hetkellään. Pidin kovasti myös Harryn reaktiosta ja siitä, miten hän heti kysyy kuka Dracoa uhkailee, eikä jää epäilemään tai kyseenalaistamaan Dracon pahaa oloa. Vähän yllätyin Harryn aloitteesta ja nopeasta suukosta, mutta toisaalta olihan hän ollut obsessed jo hyvän aikaa, kyllähän siinä ehtii kerätä rohkeutta ;)

Tämä antoi kuitenkin toivoa tulevaan ja siihen, että Draco tarttuu Harryn tarjoamaan apuun - todellakin alku jollekin upealle <3


ava & bannu © Inkku

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Vs: Rikkinäinen sotilas | S | Harry/Draco
« Vastaus #6 : 04.05.2021 23:36:59 »
Kelsier, olipa kivaa, että tartuit tähän! Harry on tosiaan Harry ja uskoo vankasti voivansa auttaa. ;D Tuo lainaamasi kohtaus on yksi omistakin lempikohdistani, kiva siis kuulla, että se iski sinuun. Rikki oleva Draco tuntuu tässä kohtauksessa ehkä eniten tulevan canonissa esille. Kiitos ihanasta kommentistasi!

Violetu, itkevissä hahmoissa on kyllä sitä jotakin. :D Ihanaa, että tykkäsit ja kohtaus tuntui realistisesti etenevältä! Mua on aina ärsyttänyt se, miten tässä kohtauksessa canonissa vaan yhtäkkiä tapellaan vaikka sitä ennen ollaan ihan hajalla. En vaan usko, että se ois oikeasti ensimmäinen realistinen ratkaisu. Kiitos paljon kommentistasi!

Angelina, ihanaa, että päädyit tänne ja vieläpä pidit! Harry tosiaan on varmasti herätellyt tunteitaan jo pitkään ja toisaalta, milloin hän nyt ei tee typeriä ja yhtäkkisiä päätöksiä. ::) Uskon vahvasti, että pojat yhdessä vielä onnistuvat ratkaisemaan ongelman. Kiitos kivasta kommentistasi!
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.