Kirjoittaja Aihe: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily  (Luettu 2298 kertaa)

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 786
  • Avatar: Sokerisiipi
Nimi: Puoli valtakuntaa
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: K-11 (viittauksia perheväkivaltaan ja kuolemaan, yleisesti ankea tunnelma)
Tyylilaji: synkkä draama
Henkilöt: Eileen Kalkaros, Severus/ Lily
Vastuuvapaus: Kaikki, mikä on tunnistettavissa Rowlingin omaksi, on hänen.
Haasteet: Kerää10, hahmolla Eileen Kalkaros
Yhteenveto: Eileen ja Severus yrittävät näyttää Lilylle, että heidän kotonaan taikuus on aivan tavallista.

A/N: Mulla oli mielessä aivan erilainen Lily/Severus –tarina, mutta sitten Eileen änkesi tähän ja mitäpä minä hahmojen tahdolle mahdan!

Jätäthän kommenttia! Ihan millaista vaan! :)




Puoli valtakuntaa


Severus on melkein yhdentoista, kun hän ensimmäisen kerran kysyy, saisiko pyytää ystävää luokseen kyläilemään. Minulta lipeää tiskiharja kädestä kuumaan veteen, sillä minä en voisi enempää yllättyä. Lapset kiertävät yleensä meidän talomme kaukaa: niin vanhemmat ovat heitä käskeneet. Kaikki tietävät, että Kalkaroksen akassa on jotain hassusti, pedon merkki, kylillä kuiskitaan.

”Näin on”, Tobias vahvistaa.

Miksi kukaan päästäisi pienokaisensa meidän kotiimme, kun minä oman aviomieheni väittämän mukaan saatan keittää lapset elävältä? Tai vaikka puheita ei todesta otettaisikaan, miksi kukaan muutenkaan haluaisi tulla? Minun katseeni kiertää meidän nuhjuisen keittiömme, kiikkerän ruokapöydän, katosta roikkuvat ruskeat kärpäspaperit ja hellankulman, jota vasten Tobias minun otsaani yleensä hakkaa. Minä haluaisin kieltää, haluaisin sanoa: Jos sinulla rakas poikani viimein, kymmenen vuoden jälkeen on ihan oikea ystävä, haluatko todella tuoda hänet tänne? Mieti vielä. Hänen omaksi parhaakseen haluaisin sanoa niin.

Mutta Severuksen ilme on melkein rukoileva.

”Minä koetan saada Lilyn uskomaan, että hän on noita”, poika kuiskaa. ”Hän epäilee vielä hiukan, että minä valehtelen.”

Tuijotan Severusta tyrmistyneenä. Luulinko, etten voisi enempää yllättyä? Lily? Tyttö? Noitatyttö?

Poikani kasvoilla karehtii ilme, jota en ole niillä kertaakaan aiemmin nähnyt. Pieni prinssini, minä ajattelen, enkä henno kieltää häneltä mitään. Kunhan Tobias ei ole kotona, Lily voi tulla. Sillä meidän valtakunnassamme on kaksi puolta, eikä tämä toinen ulospäin näkyvä puoli ole prinsessoja varten.

Mutta sen Severus on itsekin tajunnut.



Seuraavana päivänä, kun minä palaan lehdenjakokierrokseltani, näyttää keittiössä jotenkin erilaiselta. Severus ei sano mitään, istuu vain ja vääntelee hermostuneena käsiään. Mutta minä huomaan, että hän on pessyt ikkunat, (Onko hän imuroinutkin? Imurinvarteenhan juuttui viime kuussa sukka!), repinyt kärpäspaperit katosta ja siirtänyt mattoa niin, että palanut kohta lattiasta jää piiloon.

”Minä laitan kaiken takaisin paikoilleen illaksi”, hän sanoo.

Hymyilen Severukselle vaisusti. Näen, että hän on koettanut kammata hiuksiaan taaksepäin, pois kasvoilta ehkä veden tai lamppuöljyn avulla. Niin minäkin joskus turhamaisuuttani yritin, yhtä epätoivoista se oli aikoinaan minullakin. Huokaisen. Meidän vaatimattomalla ulkonäöllämme tuskin hurmataan noitatyttöjä. Silloin muistan kuitenkin jotakin, mistä voi olla apua. Olenhan minä itsekin joskus ollut noitatyttö. Joskus kauan kauan sitten, kun minä elin toisenlaisessa valtakunnassa.

Nousen jakkaralle ja avaan keittiön ylimmän kaapin. Siirrän syrjään nuohousharjan, sangattoman ämpärin ja laatikollisen rotanloukkuja. Niiden takaa löytyy pieni pahvilaatikko, jonka kyljessä lukee ”kynttilöitä”. Ojennan laatikon Severukselle.

”Ei kai kannata sytyttää kynttilöitä? Päiväsaikaan ja kesäkin…”

Mutta kun Severus avaa laatikon, hän vaikenee.

Laatikon kannen alta hänelle vilkuttaa pitkäripsinen tumma noita, joka esittelee kevään 1947 viittamuotia. Me Noidat – pääsiäisen erikoisnumero, noidan yläpuolella lukee. Severus ottaa lehden varoen laatikostaan ja selailee sivuja. Hänen kätensä tärisevät. Sopiiko haisku lemmikiksi? Näin valmistat pääsiäisen herkullisimmat noidankattilakakut! Porttiavain vai hormiverkko – ja kuinka suojaat kampaustasi!

Minun ei tarvitse vilkaista lehteä, osaan artikkelit ulkoa.

”Se on vähän vanha, mutta siitä Lily näkee, miten kuvat velhomaailmassa liikkuvat”, minä sanon.

Severus selailee hetken lehden muotiliitettä, mutta ryntää sitten äkkiä jonnekin. Ei kai tyttö vielä voi olla ovella? Minulla on edelleen työunivormuni, vaikka Severus pyysi, että pukeutuisin kaapuun. Niin kuin noidat pukeutuvat. Eihän se mikään kaunis vaate ole, vanha riepu, jonka Tobias antoi minun säästää uunin puhdistusta varten. Mutta se on kuitenkin kaapu, oikea noidankaapu.

Severus palaa onneksi pian ja hänelläkin on mukanaan lehti. Pöllöposti.

”Onko tuo..?”

Severus nyökkää. Voi Severus, minä henkäisen mielessäni. Tuo vaatimaton lastenlehti loistaa hänen kruununsa kirkkaimpana jalokivenä. Voi Severus!

Asia on nimittäin niin, että muutama vuosi sitten Tobias joutui sairaalaan sappikivien poistoon ja silloin me, minä ja Severus kävimme Tylyahon velhokylässä. Ei se ollut mikään karkumatka, ei tietenkään! Mehän palasimme illalla kotiin! Tobiakselle sanoin kuitenkin, että me paastosimme ja rukoilimme hänen puolestaan aamusta iltaan, eihän hänen tarvinnut tietää totuutta. Oikeasti minä ja Severus vietimme Tylyahossa koko päivän, eikä se edes kumma kyllä hävetä minua. Me kuljimme puodeissa katselemassa velhotavaroita, maistoimme kermakaljaa ja kokeilimme vaunukyytiä hevoskotkavaljakolla. Minä näytin Severukselle horisontissa siintävän Tylypahkan linnan.

”Siellä on sinun valtakuntasi”, minä kerroin ja Severuksen silmiin nousivat kyyneleet.

Silloin eräs kaupustelija pysäytti meidät. Tylyahon kauppakadulla jaettiin Pöllöpostin näytenumeroita: se oli joki uusi lastenlehti. Vaikka minä olin vannottanut Severukselle, ettemme me ostaisi mitään, minkä Tobias voisi myöhemmin nähdä, katselisimme vain, minä en hennonnut kieltää lehteä häneltä, sehän oli ilmainen. Hän lupasi pitää sen visusti piilossa huoneessaan.

Siitä on jo monta vuotta. Muistan hämärästi, että Pöllöpostin kansikuvassa pieni poika tarjosi kyhmille maitoa.

Mutta nyt, kun näen lehden huomaan, että kansikuvan eläin oli sittenkin siili -- eihän kyhmi tietenkään joisi maitoa, sen minä opin koulussa. Näin saat ystävän, artikkelin otsikko lupaa.


         

Lily saapuu kello kahdelta. Hänen on määrä viipyä vajaat kaksi tuntia, vaikka hän itse on valmistautunut viettämään meillä koko illan. Vähän vaille neljä Severus aikoo teeskennellä, että meiltä on leipä lopussa ja saattaa sitten Lilyn pikimmiten kotiinsa. Leipomo menee nimittäin kiinni neljältä. Lilyn ei tarvitse tietää, että meillä leipä leivotaan itse, ja sitä, että Tobiaksen työt loppuvat neljältä taas voi pitää sattumana.

Lily on sievä tyttö. Näen heti vaatteista, ettei tytön isä varmastikaan ruuvaa tehtaalla muttereita, eikä hänen äitinsä tietenkään jaa postia. Tytön sukunimi on Evans, mutta nimi ei sano minulle mitään. Minä jaan lehdet tehdastyöläisten asuinalueella, eikä siellä asu ketään Evansia, tytön täytyy asua vähän kauempana, kirkonkylässä ehkä.

”Päivää rouva Kalkaros”, Lily sanoo, ja minä yritän hymyillä vieraanvaraisesti.

”Severus kertoi, että sinä haluaisit kuulla lisää taikuudesta”, minä sanon.

”Oi kyllä, jos se vain sopii, rouva Kalkaros”, Lily sanoo arasti.

Minä huomaan, miten hän välttää katsomasta kolhuiseen hellaan ja kauhtuneisiin verhoihin. Meidän valtakuntamme taianomaisuus loistaa vielä poissaolollaan. Puristan taikasauvaa taskussani. Yleensä naamioin sen yksinkertaisella muodonmuutoksella keittokauhaksi, mutta tänään se saa olla omassa muodossaan.

”Tahtoisitko mehua?” minä kysyn.

Koetan näyttää siltä kuin tekisin jotakin hyvin tavanomaista ja osoitan taikasauvallani kylmäkomeroa. Kannullinen viinimarjamehua ja kaksi lasia lentää komerosta eteemme pöydälle. Lily henkäisee yllättyneenä ja painaa kädet ihmetyksestä avoimen suunsa peitoksi. Hän ei huomaa, että tottumaton sauvakäteni läikytti mehua melkein koko matkalta.

”Voi Severus!” hän henkäisee. ”Ihmeellistä! Saanko minäkin joskus oman taikasauvan?”

Severus hymyilee, melkein jopa nauraa.



Lapset selailevat lehtiä makuuhuoneessa. Minä jään keittiöön pesemään perunoita, mutta minun on vaikea keskittyä. Välillä kuulen Lilyn hihkaisevan innoissaan jotain, ja Severuksen vastaavan yhtä innoissaan ja hyvin tärkeänä.

”Voiko takoissa tosiaan matkustaa?”

”Voi, muttei ihan minne tahansa, vain niihin takkoihin, jotka taikaministeriö on kytkenyt hormiverkkoon.”

Tunnin kuluttua kutsun lapset teelle. Lily puristaa Pöllöpostia rintaansa vasten. Minun kurkkuani kuristaa: Severus on taatusti lahjoittanut lehden tytölle, eikä Lily voi tietää, miten kallis aarre Pöllöpostin ilmaisnumero Severukselle on. Lily ei voi koskaan ymmärtää.

”Äiti, ennustaisitko Lilylle teelehdistä?” Severus kysyy.

Severus haluaa selvästi nyhtää meidän ankeasta elämästämme kaiken taikuuden irti. Ennustaa minä sentään vielä osaan, sen Severus hyvin tietää.

Tobias ei siedä silmissään mitään taikuuteen liittyvää, mutta helpolle rahalle hän ei sano ei. Siksi lähitienoon eukot saavat tahtoessaan livahtaa sisään keittiön ovesta etsimään helpotusta huoliinsa. Vaikka he pelkäävät minua, eivät he keksi kenen muunkaan puoleen kääntyä. Kalkaroksen akka ei juoruile.

”Meidän kissa on taas omilla teillään, onkohan jokeen hukkunut?” he yleensä takellellen kertovat ja ojentavat tiskaamatonta teekuppia. Minä katson kuppiin ja kerron, että ”kissa” majailee Heikkoparta-Abelin, Vilkkusilmä-Luciellen tai Kuumien huulien tyttöjen luona, ei sillä mitään hätää ole.

Joskus käy tietysti nuoriakin tyttöjä. Heille minä ennustan pelkkiä hyviä asioita, eiväthän he muuten tulisi uudestaan. Sulhasista he haluavat kuulla: sulhasista, jotka punovat ruusuista seppeleitä. Jos minä satun teekupista näkemään, että sulhanen kuristaa tytön parin vuoden päästä kuoliaaksi, sitä en missään tapauksessa sano. Se tulkittaisiin pelkäksi pelotteluksi, hulluhan Kalkaroksen akka on.

”Annahan kuppisi”, minä pyydän, kun Lily on juonut teensä. Minä näen, että häntä jännittää.


      

Lily ei käy meillä kuin muutaman kerran sen jälkeen. Kolmannella kerralla hän tulee ilmoittamatta, kello taitaa olla seitsemän illalla. Severus kertoo myöhemmin, että Lily on riidellyt siskonsa kanssa ja siksi ajatellut, että meillä olisi mukavampaa.

Meillä – mukavampaa!   

Sen jälkeen Severus alkaa viettää aikaansa Evanseilla. Hän käy siellä melkein päivittäin. Lilyllä on hyvä sydän, niin minä sanoin, kun katsoin hänen teekuppiinsa, hänen sielunsa on oikeamielinen. Siksi hän ei hylkää Severusta silloinkaan, kun hänelle selviää, mitä ensimmäisten ja samalla viimeisten mehukestiemme lasikannulle lopulta tapahtui.

”Näen syvää ystävyyttä”, minä ennustin, enkä valehdellut. Katsoin kuppiin ja näin niin tiukan siteen, ettei sitä katkaisisi ennenaikainen kuolemakaan. Mutta sitä loppuosaa en tietenkään sanonut ääneen.


Lily ei hylkää Severusta silloinkaan, kun heidät viimein Tylypahkassa lajitellaan eri tupiin. Severus lähettää minulle usein kirjeitä, joissa kertoo oppitunneista, koulupäivistä ja taikajuomakerhon illanvietoista. Useimmiten hän kirjoittaa Lilystä.

Mutta viidennen vuoden jälkeen, kun Severus palaa kotiin kymmenen upean V.I.P:n kanssa, huomaan, että jokin on muuttunut. Ehkä kunnianhimon toukka Lilyn teekupissa kuoriutui kateudesta mustaksi perhoseksi?

”Lilykin kirjoitti kymmenen V.I.P:tä”, Severus kertoo, kun kysyn häneltä asiasta.

Jotain muuta on vinossa, eikä Severus kerro mitä. Hän teeskentelee, että kaikki oli kuten ennenkin, mutta kun hän lähtee omille teilleen, hän ei hymyile niin kuin ennen, lempeästi ja hieman haaveellisesti, niin hän ennen hymyili. Nykyään hän kääriytyy synkkään mustaan viittaan ja kotiin tullessaan hänellä saattaa olla naarmuja kasvoissaan tai mustelmia käsivarsissaan. Mutta sellaisista asioista meillä ei ole koskaan pidetty numeroa.

”Severus, kuulitko, että rouva Evans menehtyi syöpään?” minä kysyn eräänä aamuna. Lehteen on painettu pieni kuolinilmoitus, näytän sitä Severukselle. Eleanor Evans ei ehtinyt täyttää viittäkymmentäkään. Huhutaan, että hänen miehensä otti menetyksen raskaasti: ei ole enää oikein järjissään, vaeltelee kaduilla ja jäi melkein auton allekin. Ei se välttämättä pidä paikkaansa, kaikenlaista puhutaan, minähän sen tiedän.

Severus siemaisee teetään, eikä sano mitään.

”Kutsuttiinko sinut hautajaisiin?” minä kysyn.

”Ei”, Severus vastaa ja laskee tyhjän kupin pöydälle. ”Minulla on kiire. Nähdään illallisella, äiti.”

Severus nappaa naulakosta viitan ja katoaa keittiönovesta. Vielä pari vuotta sitten Tobias olisi polttanut velhonviitan keittiön uunissa ja pakottanut Severuksen nielemään tuhkat. Mutta tänä kesänä jokin on muuttunut. Tobias tuntuu pelkäävän Severusta, eikä enää edes murahda, jos pöllö lentää illallisella avoimesta ikkunasta sisään. Se tuntuu minusta oudolta. Ei kai omaa lastaan voisi pelätä: minä en ikinä, en ikinä, pelkäisi omaa poikaani.

Ojennan käteni kohti Severuksen kuppia. Tarkoitukseni on siirtää se tiskialtaaseen, mutta jokin kupin pohjalla kiinnittää huomioni. Haukon hetken henkeäni, minua huimaa. Äkkiä minä ymmärrän, että mitä ikinä minä teenkin, en voi koskaan tarjota pojalleni enempää kuin puolet valtakunnasta, en koskaan enempää kuin puolet valtakunnasta. Eikä hänen puolikkaaseensa kuulu prinsessaa. Voi Merlin, kaikkeni minä yritin, mutta tätä minä en aavistanut ennalta.

Teelehtien märkä sakka on ottanut pääkallomaisen muodon, pääkallon suusta työntyy käärme. Pitkäksi ajaksi minä jään tuijottamaan kuppiin.

Saman kallon olen nähnyt kerran aiemminkin.





« Viimeksi muokattu: 12.04.2021 11:37:34 kirjoittanut marieophelia »

justy

  • ***
  • Viestejä: 484
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #1 : 09.04.2021 14:33:11 »
Tämä oli hyytävän hienoa luettavaa, kiitos. Loit tarinaan hienosti tunnelmaa, ja Eileenin hahmo oli tässä todella taiten tehty. Hänen voimaton suhtautumisensa omaan kaltoinkohdeltuun arkeensa vaikutti uskottavalta, kuin myös säälin ja katumuksen sekainen rakkautensa Severusta kohtaan. Tuli sellainen olo, että tuollaista se elämä varmasti olisi, jos eläisi vastaavissa olosuhteissa. :(

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 153
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #2 : 09.04.2021 15:42:37 »
Oi että, olipa tämä taas mainio ficci sinulta! Olen niin tykästynyt teksteihisi, kun käsittelet niissä näitä harvinaisempia asioita canonista ja että käsittelet niitä kiirehtimättä. Tämän pituuskin oli juuri sopiva teekupin kanssa nautittavaksi :)

Eileenin hahmo on todella mielenkiintoinen. Olen lukenut hänestä aiemmin vain kerran, wishbonen kirjoittamana, ja jo silloin olin sitä mieltä, että synkkyydestä ja kurjasta kohtalosta huolimatta hän on lempeä hahmo. Tässäkin hänen rakkautensa Severusta kohtaan tulee kauniisti ja toistuvasti ilmi, ja pidin hurjasti tästä äiti-poika -suhteesta, mikä ficin aikana tulee esiin. Etenkin kirjeiden lähettely Severuksen lähdettyä Tylypahkaan hymyilytti! Ehkä juuri Eileenin lempeys on se, mikä saa Severuksen suhtautumaan lämpimästi ja uteliaasti myös Lilyyn. Pidin myös yksityiskohdista, joita olit rakentanut tähän mukaan. Etenkin teelehdistä ennustaminen oli hauska ja toimiva lisäys, joka toi hienosti jännitystä ja synkempiä sävyjä tarinaan.

Tobiaksen uhkaava varjo oli jatkuvasti läsnä tarinassa, vaikka hän ei missään vaiheessa ole mukana konkreettisesti (onneksi!). Eileen ajattelee häntä kuitenkin varsin usein ja tämä tuo oman synkän vivahteensa tarinaan. Etenkin tämä kohta pysäytti:

Lainaus
Minun katseeni kiertää meidän nuhjuisen keittiömme, kiikkerän ruokapöydän, katosta roikkuvat ruskeat kärpäspaperit ja hellankulman, jota vasten Tobias minun otsaani yleensä hakkaa.

Myös tapa, jolla Eileen ajattelee itseään ja kutsuu itseään "Kalkaroksen akaksi" oli sydäntä särkevää. Samalla se kertoo siitä, miten hyvin Tobias on saanut iskoistettua omia mielipiteitään Eileenin mieleen. Kotiväkivalta on kyllä rankka aihe. Sen takia lukijanakin tartuin kaikkiin mukaviin ja valoisiin yksityiskohtiin, sillä niitä todella tarvittiin. Etenkin Pöllöposti-lehti hymyilytti kuin myös Eileenin piilottamat noitalehdet :)

Loppu on puolestaan karmiva ja kurja, mutta toki odotettu. Muutos korostuu kuitenkin tavallista enemmän, kun aluksi on saanut lukea Severuksen valoisammista puolista ja lapsuuden ilosta ja aitoudesta. Myös Tobiaksen pelko Severusta kohtaan oli hyvin kuvailtu ja kertoo paljon muutoksesta. Valtakunta-ajatus, joka toistuu ficin läpi, toimi hienona efektinä lopussa, kun Eileen lukee Severuksen teekupin lehdistä hänen kohtalonsa. Arvelen viimeisen lauseen viittaavan siihen, että hän näki saman kallon Lilyn kupissa. Vai viitataanko tässä johonkin muuhun?

Kuinka vain, tämä on todella upea teksti jälleen kerran! Hieno tutkielma Eileenista ja hänen silmiensä kautta myös Severuksesta ja Lilystä. Kiitos tästä! :)

between the sea
and the dream of the sea

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 462
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #3 : 09.04.2021 15:59:44 »
Oo vau! Oot hyvä kirjottaja! Tässä oli paljon hienoja ja surullisia elementtejä kotiväkivallan uhan alla elävästä perheestä. Kovin surullinen taustavire tällä siis mutta myös kivempia elementtejä niin kuin tuo lilyn vierailu ja ihmetys hänen kasvoillaan. Lopetus on mielenkiintoinen et tobias jopa pelkää severusta. Pidin siitä miten olit rakentanut eileenin hahmon että hän kuitenkin pitää jonkin verran kiinni taikuudestaan - taikoo taikasauvan kauhaksi ja ennusta naapuriston rouville ja lapsille. Ennustaminen toimihyvänä punasena lankana pitkin tekstin ja sitoutui loppuun varsin surullisesti. Hieno teksti kaiken kaikkiaan!

-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Larjus

  • お前はもう死んでいる
  • ***
  • Viestejä: 4 341
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #4 : 09.04.2021 17:58:09 »
Oletpa kirjoittanut ihanan ficin Severuksen lapsuudesta! Tää oli jotenkin niin kaunis ja herttainenkin, vaikka taustalla olikin paljon synkkää ja ikävää ja yleistunnelmakin oli aika lohduton. Oon välillä miettinyt Severuksen lapsuusoloja ja myös Eileeniäkin aika paljon ottaen huomioon, miten pieni rooli hänellä kirjoissa on, ja siksi olikin kiva niistä aiheista ficiä. Kivasti olit hyödyntänyt canonin tietoja ja höystänyt niitä omilla ideoillasi. Ja paljon hyviä ideoita sulla onkin, ja runsaasti kivoja yksityiskohtia yms. Tykkään myös ihan mielettömästi siitä, millaiseksi olet Eileenin kirjoittanut! Hän kyllä käärii sympatiapisteitä puoleensa, ja olen niin iloinen, että olet kirjoittanut hänestä rakastavan äidin ♥ Valtakunta-vertaukset ja -kielikuvat olivat myös nokkelia, ja hienosti kannattelit niitä tarinan mukana alusta loppuun ja otsikossakin.

Pakko myöntää et oon ihan iloinen, kun lopussa kerrottiin, että Tobias taitaa pelätä Severusta. Ihan oikein sille, ja mä toivon, että sitä kautta hän myös kohtelisi vaimoaan paremmin (kaikki viittaukset väkivaltaan vihlas sisintä). Mut ei kai pidä toivoa liikoja  ::) (joo oon pehmo.) Mielenkiintoinen myös tuo lopetus, että Eileen saa teen kautta vihiä siitä, mikä hänen poikaansa odottaa. Jäin hiddenbenin tavoin miettimään, viittaako loppuu siihen, mitä Eileen näki aiemmin Lilyn kupissa vai johonkin muuhun 🤔 Yhtä kaikki hieno lopetus tälle ficille niin tunnelman kuin kaiken muunkin puolesta.
もう一人の僕に
全てなすりつけていい子ぶる
本当の自分だって
認めたくなかったから
memories

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 786
  • Avatar: Sokerisiipi
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #5 : 09.04.2021 21:45:40 »
Ohhoh, miten paljon kommentteja! :)

justy: Hienoa kuulla, että pidit ficistä ja Eileenin hahmosta tässä. Voimattomuus sekä säälin ja katumuksen sekainen rakkaus todellakin kuvaa hyvin Eileenin hahmoa ja suhdetta Severukseen. Kiitos paljon kommentistasi!♥

hiddenben: Ilahduttavaa kuulla, että tämäkin ficci toimi sinusta hyvin. Kirjoitin tämän jo melkein valmiiksi useampi viikko sitten, mutta pari kohtaa, kuten loppu vielä mietitytti ja siksi se jäi silloin julkaisematta. Lopussa tosiaan on tarkoitus viitata Lilyn kuppiin, jossa Eileen näki "ennenaikaisen kuoleman" eli juurikin pimeän piirron. Se oli tosiaan vähän epämääräisesti ilmaistu, kun en oikein osannut päättää, mikä olisi ficin viimeinen lause. (Eileen kyllä ylipäätään näki kupeissa sen verran paljon enteitä, että aloin jo miettiä mistä ihmeen vadeista nämä teensä juovat :D ) Hyvä huomio, että Eileenin lempeys vaikuttaisi varmasti osaltaan siihen, että Severus pystyy muodostamaan ystävyyssuhteen Lilyyn. Ehdottomasti ajattelen, että heillä täytyy olla lämmin äiti-poika-suhde, koska Severus kuitenkin nimeää itsensä Puoliveriseksi prinssiksi äitinsä mukaan ja on selvästi ylpeä taikaperinnöstään. Pelkkä Tobiaksen varjokin kun todella on aika tukahduttava. Hyvä, että kotiolojen karuus välittyi lukiessa, vaikkei Tobias kohtauksissa esiintynytkään. Suuret kiitokset kommentistasi!♥

Crys: Hauska huomata, että löysit tämänkin tekstin pariin. Kiva kuulla, että pidit Eileenin hahmosta ja siitä, miten tarina eteni. Tosiaan Eileen varmaan katui ja suri sitä, että on Tobiaksen takia tukahduttanut taikuutensa, mutta toivoi, että Severuksen elämään taikuus (ja Lily) voisivat tuoda iloa. Vähän toisin kuitenkin kävi, eikä taikamaailma sitten ollutkaan Severukselle pelkkää onnea. Kiitos paljon kommentistasi!♥

Larjus: Kiva kuulla, että ficci vastasi siihen, mitä olet itsekin miettinyt Severuksen lapsuudesta ja Eileenista. hiddenbenille jo vastailinkin hieman samoihin asioihin, joita olit pohtinut. Ehdottomasti uskon, että Eileen rakasti poikaansa kovasti ja toivoi hänelle parempaa kohtaloa kuin itselleen. Tobias kyllä ansaitsisi ymmärtää, miten julma on perheelleen, mutta valitettavasti tämä ficci ei kerro, paransiko hän tapojaan. Toivoa toki voi ja ainakin Tobias huomasi, ettei Severus alistu hänen tahtoonsa, kuten Eileen oli valitettavasti tehnyt. (Olisihan Eileenkin Tobiaksen varmaan taioillaan päihittänyt ja mä jotenkin toivon, että Eileen sai vielä rohkeutta niin tehdä, vaikkei sitä tässä tarinassa kerrotakaan.) Kiitos paljon kommentistasi!♥
« Viimeksi muokattu: 10.04.2021 09:35:19 kirjoittanut marieophelia »

Salem

  • Vieras
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #6 : 09.04.2021 23:12:59 »
Olipa koskettava. Tai hätkähdyttävä. Vähän vaikea löytää sanoja, kun väsyttää työvuoron jälkeen  :D tässä oli minusta hienosti rakennettu tunnelma. Koko ajan oli sellainen pieni jännitys, että mitähän tässä lopulta käy, mutta siihen sekoittui paljon arkipäivän asioitakin. Minä kiitän kovasti tämän jakamisesta tänne <3

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 786
  • Avatar: Sokerisiipi
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #7 : 10.04.2021 09:34:52 »
Salem: Kaikki sanat kelpaavat minulle kommentiksi :) Ihana kuulla, että pidit tekstin tunnelmasta ja mukavaa, että löytyi mieleistä luettavaa työpäivän jälkeen. Kiitos paljon kommentistasi!♥

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 798
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #8 : 09.01.2022 18:25:28 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Tämän ficin kuvaus kiehtoi ja synkistä aiheista huolimatta tämä oli todella mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa! On todella upeaa, että olet kirjoittanut useampia ficcejä tuntemattomammista hahmoista ja vieläpä siten, että tarina istuu huikean hyvin canoniin! Tämä ei ollut poikkeus, ostan kaikki ideat, joita tässä oli esitetty Eileenin hahmosta, Kalkarosten kodista ja muusta.

Mietin joskus itsekin, että olisin kirjoittanut ficcejä Severuksen ja Lilyn lapsuudesta, mutta en sitten ikinä saanut niitä julkaisukuntoon. Ajattelin kuitenkin ihan samaa, että taatusti Lily ei voinut vierailla Kalkarosten luona kuin vain silloin, kun Tobias ei ole kotona! Tässä oli mielestäni hyvin kuvattu hänen toimintaansa ja vaikutustaan perheeseen, vaikka onkin tietysti todella kamalaa ja surullista etteivät Severus ja Eileen voi olla täysin rennosti omassa kodissaan ja Tylyahoonkin pitää lähteä salassa. Oli hyvin liikuttavaa, miten Severus halusi järjestää kodin velhomaiseksi, jotta Lily näkisi, ja kaivoi vielä lehdetkin esiin piilostaan ja antoi yhden Lilylle, vaikka se oli hänelle itselleenkin tärkeä ♥ Pidin kovasti myös Eileenin kertojanäänestä ja minäkertoja oli hyvin toteutettu!

Lopussa aisti selvästi Severuksen elämän ottaneen uuden suunnan. Eileenin ennustustaito oli mielestäni hyvä yksityiskohta, vaikka kummoista taitoa ei taida tarvita päökallokuviosta ennustamiseen. Ficci päättyy synkkään tunnelmaan, mutta toisaalta se sopii Kalkarosten elämänkuvioon hyvin.

Kiitos tästä, todella hyvin kirjoitettu ja kiinnostava ficci!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 786
  • Avatar: Sokerisiipi
Vs: Puoli valtakuntaa (K-11) Eileen Kalkaros, Severus ja Lily
« Vastaus #9 : 14.01.2022 14:53:21 »
Thelina: Hienoa kuulla, että tämä sopii mielestäsi canoniin! KV:ssa Severuksen ja Lilyn leikkikenttä- ja metsikkötapaamisten välissä on selkeä aukko, jonka aikana Lily ja Severus ovat ystävystyneet ja Lily on myös saanut tietää Severuksen huonoista kotioloista, joten ajattelin, että tämän ficin alkupuoli sijoittuisi siihen paikkaan. Tuollaisten aukkojen täydentäminen on minusta aina hirveän kivaa. :) Hahhah, pääkallokuvio lienee aika selkeä ennusmerkki tosiaan. Ehkäpä ilman Tobiasta Eileen olisi voinut päätyä Punurmion tilalle Tylypahkaan. ;) Kiitos paljon kommentista!<3