Kirjoittaja Aihe: Kun veitsi putoaa, Severus/Remus (Sirius/Remus), raapaleet 7/7 (K-11)  (Luettu 252 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Ficin nimi: Kun veitsi putoaa
Kirjoittaja: Thelina
Beta: Parris
Tyylilaji: romance, draama
Ikäraja: K-11
Paritus: Severus/Remus (Sirius/Remus)
Yhteenveto: On vaikeaa yrittää unohtaa sellaista, jonka näkee kaikessa ympärillään.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Osallistuu Spurttiraapale V:n 31. kierrokselle. Ensimmäisestä inspissanasta tuli mieleen mummoni usein käyttämä sanonta, jonka mukaan veitsen putoaminen lattialle merkitsee miesvieraita. Se, ja halu kirjoittaa Remuksen ja Severuksen suhteesta Azkabanin vangin lopun jälkeen antoivat hyvää inspistä tähän tekstiin :)



Kun veitsi putoaa


1.
(200 sanaa - Veitsi)

Remus pilkkoo kuppiinsa inkiväärinpalasia ja puristaa sekaan tuoretta sitruunaa. Painava vesipannu saa hänen kätensä tärisemään. Remus yrittää olla ajattelematta kuuta, joka tuo hänen sutensa hetki hetkeltä lähemmäksi, voimakkaampana kuin aikoihin. Aivan kuin se aavistaisi, ettei hän tälläkään kertaa voisi ottaa lääkettään: tyhjenneen sudenmyrkkyjuomapullon pohjalla kimaltelevasta pisarasta tuskin riittäisi rohdoksi.

Äkillinen puistatus tönäisee veitsen lattialle. Tulee miesvieraita, Remus ajattelee ja kumartuu nostamaan veitsen vain kuullakseen ovikellon soivan. Ääni saa hänen sydämensä hypähtämään toiveikkaana.

Pelkkää sattumaa, hän vakuuttaa itselleen. Mutta tällä kertaa vanhassa sanonnassa on perää: oven takana seisoo mustaan kaapuun verhoutunut velho.

”Severus”, Remus sanoo ja päästää miehen sisään. ”En odottanut näkeväni sinua täällä. Ainakaan näissä merkeissä”, hän jatkaa nähdessään Severuksen ojentavan tutunnäköistä pulloa. Siinä ei ole etikettiä, mutta kumpikin heistä tuntee sudenmyrkkyjuoman ilmankin.

Severus tuhahtaa ja katsoo häntä silmät kapeina.

”Olen täällä Dumbledoren pyynnöstä. Älä turhaan luule mitään muuta.”

Remus laskee pullon lipaston päälle.

”En saanut koskaan tilaisuutta...”

”En kaipaa selityksiäsi. Minulle riittää se, mitä omin silmin näin.”

Remus älähtää turhautuneena.

”En voisi tavata häntä, vaikka haluaisinkin. Miksi annat yhden ohikiitävän hetken painaa enemmän kuin sen, mitä meillä oli?”

Severus kiristelee hampaitaan.

”Kerran päivässä, Lupin. Alkaisi olla aika ottaa ensimmäinen annos.”

Remus katsoo hiljaa, kun Severus kääntyy kannoillaan ja lähtee.


2.
(150 sanaa - Tyyni)

Lääke rauhoittaa Remusta hieman, mutta silti hänen olonsa on kaikkea muuta kuin tyyni. Kuukauden takaiset tapahtumat pyörivät hänen mielessään jatkuvana nauhana, kohtaus toisensa perään. Peter, susi, Siriuksen syyttömyys ja lopulta pako. Remus tosin oli kuullut yksityiskohdat vasta jälkeenpäin palattuaan linnaan haavoista ja hermotuksesta heikkona. Severuksen kylmä ja loukkaantunut ylenkatse ei ollut parantanut hänen oloaan lainkaan. Sillä hetkellä hän tunsi pettäneensä kaikki, vaikka tiesikin ettei se ollut totta.

Jotenkin Severus kuvitteli, että yksi halaus palauttaisi kaiken siihen tilaan, missä Sirius ja Remus kauan sitten olivat olleet. Että muutama sana pyyhkisi pois kaksitoista vuotta, joiden aikana Remus oli hajonnut, koonnut itsensä uudelleen ja siirtynyt eteenpäin. Rakastunut.

Ilta taipuu hiljalleen yöksi. Remus makaa sängyssä yrittäen karkottaa mielestään viimeisen riidan: sanat, joita ei ehtinyt sanoa ja ne, joita ei olisi pitänyt. Hän ei voisi pakottaa Severusta ymmärtämään tai antamaan anteeksi, vaikka haluaisikin.

Kestää kauan, ennen kuin tumma hahmo hänen mielessään lopulta väistyy unen tieltä.


3.
(100 sanaa - Aisti)

On vaikeaa yrittää unohtaa sellaista, jonka näkee kaikessa ympärillään.

Sudenmyrkkyjuomapullossa. Tyhjässä hämykeijuhäkissä. Kirjapinossa, kuivatuissa kasveissa. Kaavussa, jonka Severus riisui häneltä hätäillen ja arvissa, joita hän kosketti. Remus kaipaa ja vihaa Severusta kaikilla aisteillaan - jopa aamukahvin tuoksu muistuttaa häntä pitkistä öistä, joita kumpikin yritti aamiaispöydässä paikata ylimääräisellä kupillisella.

Mustepisara putoaa ja sotkee pergamentin. Remus pyörittelee sulkakynää kädessään, muttei saa kirjoitetuksi sanaakaan. Hän haluaisi sopia asiat kasvokkain, ainakin yrittää vielä kerran. Samaan aikaan hän haluaisi, että aloitteentekijä olisi Severus. Se todistaisi, ettei kaipaus ollut turhaa, vaan molemminpuolista ja yhtä syvää.

Remus huokaisee. Hän katsoo tiskipöydän reunalla lojuvaa veistä ja toivoo sen putoavan.


4.
(150 sanaa - Värttinäluu)

Täysikuun jälkeen joka paikkaa kivistää. Remus mittaa reilun annoksen särkylientä pikariin ja juo kaiken yhdeltä istumalta. Hän pyyhkäisee roiskeet kaapunsa hihaan ja hieroo varovasti kipeää kyynärvarttaan. Vuosia sitten murtunut värttinäluu vihoittelee vieläkin, säteillen muodonmuutoksen jälkeistä kipua.

Särkyliemen vaikuttaessa Remus keittää teetä ja selailee eilistä Päivän Profeettaa. Sirius on edelleen otsikoissa, muttei enää etusivulla, eikä edes toisella. Epämääräiset näköhavainnot kuitataan postimerkin kokoisin ilmoituksin, aivan kuin ministeriö haluaisi vähitellen häivyttää vankikarkurin pakoa koskevat virheensä olemattomiin. Kunpa he vain tietäisivät, että hän on syytön, Remus ajattelee.

Kunpa hän vain ymmärtäisi.

Severus on unohtanut, miten nuoria he olivat silloin. Remus oli rakastunut Siriukseen, koska parhaaseen ystävään oli helppo rakastua. He olivat yhdessä kaiken aikaa ja silloin oli helpompi unohtaa toisen, tummemman tuijotuksen paino selässään. Jos hän joskus sattui tavoittamaan Severuksen katseen, tämä käänsi päänsä nopeasti poispäin. Vasta myöhemmin Remus oli ymmärtänyt katseiden todellisen merkityksen.

Remus sulkee silmänsä ja uppoaa muistoon juuri, kun ovikello soi.


5.
(100 sanaa - Järjestys)

Villinä hakkaava sydän saa Remuksen hengästymään ja puristava tunne rinnassa rusentaa sisäelimet uuteen järjestykseen. Hän tietää, kuka oven takana on, muttei ole varma, kuinka ottaa vieraansa vastaan. Eihän heidän edes pitäisi olla vieraita toisilleen.

Ovi narahtaa auki ja Severus tekee päätöksen hänen puolestaan. Eteisen peili helähtää, kun Severus sysää Remuksen vasten seinää ja painaa kehonsa hänen hoikkaa vartaloaan vasten. He hengittävät ilmaa toistensa välillä, jokainen sekunti väreilee kysymyksiä, toiveita ja odotusta. Remus koskettaa Severuksen rintaa kevyesti, epäröiden.

Yhtäkkiä Severuksen katse muuttuu läpinäkyväksi.

”Minä…” hän aloittaa, mutta Remus tarttuu kaksin käsin Severuksen kaapuun ja suutelee hänet hiljaiseksi.

Puheen aika olisi myöhemmin.


6.
(150 sanaa - Autiomaa)

”Sinun olisi pitänyt varmistaa henkilöllisyyteni”, Severus sanoo käheällä äänellä, kun Remus kuljettaa hänet eteisestä makuuhuoneeseen ja napittaa haparoivin sormin hänen kaapunsa auki. ”Olisin voinut olla kuka tahansa. Joku, joka on hänen perässään tai etsii Pimeyden lordin kannattajia.”

”Olen otettu siitä, että suojelet häntä, vaikka…”

”En minä Mustasta piittaa.”

Huulet Remuksen huulilla muuttuvat vaativammiksi, vakuuttavammiksi. Remus haluaisi sanoa, että tuntisi Severuksen vaikka unissaankin: tummana lipuvan äänen, kapeiden sormien kosketuksen ja jokaisen luomen tämän vaalealla iholla. Hän kiemurtelee irti vaatteistaan ja vetää Severuksen mukanaan sänkyyn. Tämä on aina kertonut enemmän teoillaan kuin sanoillaan, ja niin on nytkin. Ikävä tiivistyy pian hipaisuista hyväilyiksi ja Remus juopuu kosketuksen hellyydestä, imee kaiken itseensä kuin autiomaan hiekassa uinuva tuhatkaunon siemen.

Severus ohjaa hänen kätensä iholleen ja asettelee heidän jalkansa lomittain ruttuiselle lakanalle. Remus taivuttaa päätään sivulle ja sulkee silmänsä, kun Severus kumartuu lähemmäksi.

”Ajattelin sinua kaiken aikaa”, Remus mutisee ja tuntee Severuksen huulien hienoisen kaarteen kaulallaan.


7.
(100 sanaa - Huomaamaton)

Myöhemmin Remus pilkkoo palasen inkivääriä teepannuun, ojentaa Severukselle kupillisen, huuhtoo veitsen ja pujottaa sen paikalleen telineeseen. Täytettyään oman mukinsa hän istuu pöydän ääreen Severusta vastapäätä.

Kumpikaan ei hetkeen sano mitään. Severus ei aina ole hyvä puhumaan, mutta epämääräisen anteeksipyynnön saatuaan Remus on itsekin valmis pyytämään ja antamaan riidan anteeksi. Severuksen kasvoille leviää lähes huomaamaton hymy, joka tarttuu Remukseenkin.

”Haluatko sinä varmasti jatkaa tätä?” hän kysyy. ”En voi enää palata Tylypahkaan, mutta...”

”Dumbledorella on sinulle töitä koulun ulkopuolellakin”, Severus vastaa. ”Ajat ovat muuttumassa, kuten tiedät.”

Severus puristaa hänen kättään ja Remus tietää kestävänsä muutokset, jos niiden rinnalla olisi edes jotain pysyvää.
« Viimeksi muokattu: 04.04.2021 21:12:48 kirjoittanut Thelina »
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 022
Kommentoin tätä nyt pikaisesti, kuten betailun yhteydessä lupasin - tämä kun oli niin hurjan tyylikäs kokonaisuus! Tässä on paljon tosi ihania yksityiskohtia, ja etenkin kolmas raapale oli aivan suosikkini koko sarjasta. Siinä yhdistyivät hienolla tavalla Remuksen fyysinen todellisuus ja sisällä pyörivä myrsky, ja mä suurena listanarkkina nautin eritoten tuosta, miten intensiivisesti kuvaat arkisten esineiden yhteyttä hänen kaipuuseen ja kipuunsa. Siinähän kaihon ja tietynlaisen häpeän ydin kai on: se, että mikään ympärillä ei auta nousemaan niistä syvistä vesistä, joissa kelluskelee. Severuksen ja Remuksen välillä on kiehtova jännite, joka aukeaa sipulin tavoin lukijalle; siinä on myös tarpeeksi epämääräisyyttä, jotta lukija saa itse täyttää aukot parhaiten sopivaksi näkemällään tavalla. Hieno kokonaisuus!

Kiitokset tästä, oli ilo auttaa <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 091
  • kuppi teetä kaipaukseen
Terveisiä Kommenttikampanjasta!

Vaikka sydämeni sykkii yhä eniten ensimmäiselle otp:lleni Sirius/Remukselle, niin Severus/Remus on poikkeuksetta aika kutkuttava paritus. Tykästyin ensimmäiseen raapaleeseen heti Remuksen pilkkoessa inkivääriä, sillä minulla on ilmeisesti joku pakkomielleyhtymä Remuksesta ja inkivääristä.  Ja tuttu sanontakin löytyi, omakin mummoni tuppasi sanoa noin. Muistaakseni hän tapasi jatkaa vielä että haarukka merkitsi naisvieraita ja lusikka oli yllätys  :)  Ja tietysti dynamiikka oli ihastuttavaa, juuri sellaista kun Severuksen ja Remuksen tapauksessa kuuluukin.

Lainaus
Severus tuhahtaa ja katsoo häntä silmät kapeina.

”Olen täällä Dumbledoren pyynnöstä. Älä turhaan luule mitään muuta.”

Niin Severusta! Kavenneet silmät ja kaikki, ei puhu enempää kuin on pakko ja häipyy samoin tein. Ja jälkeenpäin Remus märehtimässä asioita joihin ei voi kunnolla vaikuttaa ♥

Lainaus
Remus kaipaa ja vihaa Severusta kaikilla aisteillaan - jopa aamukahvin tuoksu muistuttaa häntä pitkistä öistä, joita kumpikin yritti aamiaispöydässä paikata ylimääräisellä kupillisella.

Minusta univajeen paikkaaminen kahvilla oli ihastuttavan oivaltavasti kirjoitettu, vaikka ilmiönä se tuskin on uusi kenellekään  ::) Lisäksi ajatus näistä kahdesta istumassa pöydän ääressä kahvikuppiensa kanssa - Remus uupuneena mutta lempeänä ja Severus luultavasti aamuäreänä sekä mahdollisimman hiljaa - oli minulle todella elävä ja kaihoisan kaunis. Ja sanon nyt vielä että olen itse myös nähdyt Remuksen aina kelaamassa läpi samoja muistoja surumielisenä, joten pidin tästä kovin.

Lainaus
Remus huokaisee. Hän katsoo tiskipöydän reunalla lojuvaa veistä ja toivoo sen putoavan.

Huh, tämä oli hieno kohta! Paitsi että se linkittyy vahvasti otsikkoon (mitä muuten pidän onnistuneena) sekä ensimmäiseen raapaleeseen, se kertoo hyvin myös Remuksen kykenemättömyydestä tehdä mitään konkreettista helpottaakseen oloaan ja itsekseen vatvomista. Ah ♥

Ja sitten odotettu Severuksen jälleennäkeminen, läpinäkyvä katse ja kaikki se muu. Severus ei tosiaan paljon puhu, mutta onneksi Remus ei sitä välttämättä kaipaakaan. Oli hienoa että nämä saivat asiansa tämän sarjan aikana edes jotenkin selvitettyä.

Lainaus
”Dumbledorella on sinulle töitä koulun ulkopuolellakin”, Severus vastaa. ”Ajat ovat muuttumassa, kuten tiedät."

Ja vielä tällainen viittaus loppuun ♥ Severus ei tosiaankaan ole Dumbledoren suurin fani vielä sitten kun Remukseltakin vaaditaan niin paljon. Hyvin olit tavoittanut tähän sopivan aavistuksen uhkaavankin tunnelman.

Kiitos tästä, tämä oli hieno lukukokemus  :)
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Parris, kiitos kun autoit betailussa ♥ ihanaa kuulla, että pidit tästä ja erityisesti kolmannesta pätkästä! Tykkään siitä (ja listoista) itsekin. Kiva, kun tulit vielä kommentoimaan, kiitos kommentista ^-^

Isfet, olen ihan samaa mieltä näistä parituksista: Sirius/Remus on ikilempparini, mutta jotain kiehtovaa on myös Severus/Remuksessa! Kiva, että heidän dynamiikkansa toimi ja tykkäsit Remuksesta, hän on lempihahmoni, joten huomaan jatkuvasti kirjoittavani hänestä jotain ♥ Kiitos kun kommentoit ja ihanaa kuulla, että tykkäsit!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 487
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Ihanaa, että olet kirjoittanut lisää Severus/Remusta :D

Rapsut toimivat hienosti ja pidin tuosta ajatuksesta, mistä kaikki lähti liikkeelle. Itsellenikin sanonta on tuttu ja olit kuljettanut sitä kivasti läpi tarinan. Myös tuo, mihin olit tämän ajallisesti sijoittanut oli mielenkiintoinen ja ehkä vähän yllättävä. Itse en ole tainnut tähän kohtaan sijoittuvia ficcejä kovin montaa lukea, joten siinä mielessä oli raikas näkökulma :) Etenkin kun tässä oli vahvasti tuo mustasukkaisuus läsnä, sitä on mielestäni aika harvoin näissä ficeissä, ainakaan tällä tavalla.

Se, että tämä oli tämmöinen angstin kautta voittoon oli hyvä ja lukija sai jännittää, että miten tässä käy. Näitä tekstejäsi on aina niin ihana lukea, kun voi luottaa että teksti soljuu ja tarina etenee. Joten kiitos tästä :D

Vendela

©Sokerisiipi

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 658
Ah, vihdoinkin pääsin syventymään tähän! Sinun viimeisin valloituksesi eli tämä Severus/Remus on kyllä vailla vertaa, näihin on aivan ihana uppoutua ♥ En ollut aiemmin kuullut tuota sanontaa, joten se oli hauska uusi tuttavuus ja kuten Vendela kommentoikin, se kantaa hienosti tarinan läpi. Melkein jo mietin, että mitä jos veitsi tipahtaisi myös viimeisessä raapaleessa ja Sirius olisikin oven takana... Mutta se olisi ehkä ollut liian dramaattista :D Eiköhän Remuksen ja Severuksen suhde ole jo valmiiksi täynnä hitaasti paranevia haavoja.

Severus on tässä oma jäykkä itsensä ja pidän siitä, ettei hän loppuakaan kohden pehmene vaan pitäytyy vähäsanaisena anteeksipyynnöistä ja rakkaudenosoituksista huolimatta. Samalla Remuksen analyysi ja ajatukset Severuksen käytöksestä ovat osuvia ja kertovat siitä, että he ymmärtävät toisiaan. On todella inhimillistä, että juuri Sirius on se, joka saa Severuksen varpailleen, saa hänet aktivoimaan suojakilpensä ja siksi haastamaan riitaa Remuksen kanssa. Onneksi Severus on tässä tapauksessa myös se, joka ottaa ensimmäisen askeleen palatessaan Remuksen luo.

Spurttikierroksen sanat upposivat hienosti tähän tarinaan ja loivat todella sulavan kokonaisuuden! Pidin niiden mukanaan tuomista yksityiskohdista, kuten murtunut värttinäluu, joka tuntuu erityisesti muodonmuutoksen jälkeen sekä Ikävä tiivistyy pian hipaisuista hyväilyiksi ja Remus juopuu kosketuksen hellyydestä, imee kaiken itseensä kuin autiomaan hiekassa uinuva tuhatkaunon siemen. Hienoja tunnelmapalasia, joista nautin :)

Lopun toiveikkuus, vaikka samalla uhkaava velhosota, päättävät raapalesarjan kauniisti. Pidän siitä rauhallisuudesta ja teen juomisen lempeydestä, mitä seitsemännessä raapaleessa on, sekä Severuksen vähäpuheisuudesta, joka kuitenkin paljastaa hänestä ja hänen ajatuksistaan paljon :) Remuksen parisuhteet ovat kyllä aina niin herkkiä ja hienostuneita! Pidän niistä, oli hän sitten Severuksen, Nevillen tai Siriuksen kanssa :D Kiitos kovasti tästä raapalekokonaisuudesta, tämä oli hieno ♥

between the sea
and the dream of the sea

flawless

  • H B I C
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 318
  • Folie à deux
Kommenttikampanjasta moikka! :)

Tartuin tähän sieltä, koska tekstin nimi oli musta tosi mielenkiintoinen ja tunnelmallinen. Kun luin tarinan sen takana niin ihastuin siihen vielä enemmän, ihana inspiksen lähde tälle tekstille tuo sanonta! Tykkäsin siitä, että se pysyi tekstin alusta loppuun mukana omalla tavallaan ja ikään kuin loi tälle tunnelmaa, tosi ihana yksityiskohta. Erityisesti pidin tästä elementistä tässä kohdassa:
Lainaus
Remus huokaisee. Hän katsoo tiskipöydän reunalla lojuvaa veistä ja toivoo sen putoavan.
Tämä oli ihan hurjan hieno oivallus ja tosi kauniisti kirjoitettu.

Tässä oli muutenkin kauniita yksityiskohtia, kuten esim. se kuinka Kalkaros kertoo enemmän teoillaan kuin sanoillaan ja ikävä tiivistyy hipaisuista hyväilyiksi, se oli tosi kaunis kohta. Toinen kohta mistä pidin kovasti oli se kuinka nuorena Remus ihastui Siriukseen koska parhaaseen ystäväänsä on helppo rakastua, se oli tosi samaistuttava ja hieno ajatus, joka huokui paitsi sitä nuoruuden naiiviutta niin myös myöhemmin tehtyä itsetutkiskelua. Remuksen hahmon viisaus ja ulkoinen rauhallisuus sisäisten konfliktien edessä tuli tässä hyvin esille. Pidin siitä, että tässä oli taustalla monimutkaisia tunteita ja tapahtumia, ne heijastuivat tähän nykyhetkeen tosi hienosti.

Kiitos tästä, tykkäsin! :)
“I’m better in small doses.” - Annalise Keating


Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Vendela: Enpä muista itsekään lukeneeni tähän ajanjaksoon sijoittuvia ficcejä! Ajatus tuli mieleeni, kuin luin Azkabanin vangin kuvitettua versiota vähän aikaa sitten :) Ihanaa, että luit ja tykkäsit tästä ♥ Kiitos kommentista!

hiddenben: Apua, olisipa ollut kauhea (eli hyvä) käänne, jos Sirius olisikin ilmestynyt oven taakse! Voi olla, ettei olisi ihan yksi spurttiviikko riittänyt siinä tapauksessa, vaan olisi tullut pidempi tarina. Tällä kertaa meni näin, kiva kuitenkin, että tykkäsit tuosta sanonnasta ja miten se näkyi tarinassa! Pidän kommenttejasi ja ajatuksiasi suuressa arvossa, joten ihanaa kuulla, että pidit tästä ♥ Remuksesta on aina ihanaa kirjoittaa :) Kiitos kommentista!

flawless: Kiva kuulla, että tykkäsit otsikosta, niitä on usein todella vaikea keksiä! Ihanaa kuulla myös yksityiskohdista, joista pidit, sekä pohdintaasi tästä tekstistä ♥ Kiitos kommentista!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥