Kirjoittaja Aihe: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron  (Luettu 248 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 440
  • yks pieni höpötiainen
Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« : 04.04.2021 01:24:55 »
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Paritus: Harry/Ron
Haaste: Fluffy10 #4 sanalla sokeriastia.

A/N: Idea maagisesta sokeriastiasta on asunut mielenperukoillani jo hyvän aikaa. Siihen kaveriksi sopi hyvin tällainen kepeä rarry.




Kaikki palaute on tui ♥︎



Kevätväsymys

Ron yritti taiteilla oikeaan käteensä sidosta teipistä ja nenäliinasta. Se sujui kömpelösti. Toki Ron olisi voinut parantaa haavan sauvan heilautuksella, ellei jok’ikinen haavanhoitoloitsu olisi juuri sillä hetkellä paennut hänen mielestään. No, ajoi tämäkin räpellys asiansa. Haava ei enää vuotanut.

”Mitä kummaa sinä puuhaat?” kysyi uninen ääni Ronin takaa. Hän kääntyi ja näki paljasjalkaisen Harryn liian suuressa flanellipaidassa ja vaaleissa farkuissa, joissa oli rispaiset lahkeet ja reikä vasemmassa polvessa. Miehen musta tukka harotti sotkuisempana kuin tavallisesti eivätkä vihreät silmät näyttäneet vielä kunnolla heränneen. Hänen iltapäivätorkkunsa olivat taas venähtäneet.

”Esittelen häikäiseviä ongelmanratkaisutaitojani”, Ron vastasi. Harry hykerteli hänen vastaukselleen. Vanha puulattia narahti väsyneesti, kun Harry nousi päkiöilleen ja venytteli luut rusahdellen. Ron katseli hyvin mielellään sitä, miten kauniisti miehen selkä kaartui lempeässä auringonvalossa. Pölyhiukkaset kimaltelivat Harryn ympärillä kuin timanttitomu. Hän raahusti lähemmäs ja kaappasi Ronin takaapäin laiskaan halaukseen. Kirvelevä kipu miehen kädessä hellitti välittömästi. Harryn läheisyydellä oli autuas vaikutus häneen, oli aina ollut.

”Mikä siihen sattui?”

”Se pahuksen sokeriastia.”

”Taasko?”

”Jep.”

”Voi Ron...”

”Hei”, Ron älähti pahastuneena, koska hän ei pitänyt siitä, miten Harry sanoi ”voi Ron”. Se nimittäin kuulosti aivan liikaa Hermionelta. ”Miksei me voida hankkiutua mokomasta kapistuksesta eroon?”

”Koska se oli tupaantuliaislahja veljeltäsi.”

”Millainen lahja sekä puree että syöksee tulta?”

”Minusta se on kiva. Antaa vähän jännitystä elämään.”

”Aivan, koska meidän elämähän on tähän asti ollut todella pitkäveteistä.”

”Sinä et vain osaa käsitellä sitä”, Harry huokaisi. ”Kuvittele, että sokeri on kultaa, jota lohikäärme vartioi. Tietysti sinun täytyy kysyä lupa ennen kuin otat sitä.”

”Miksi? Se on minun ostamaa sokeria!” Ron närkästyi. Harry vain nauroi, mutta ääni uupui ennen aikojaan ja päättyi valtavaan haukotukseen. Mies nojasi häneen raskaammin kuin aikoisi taas nukahtaa. Ronin mieliala vajosi. ”Hei, miten sinä jaksat?”

”Äh, älä sinä minusta huolehdi.”

”Hei”, Ron sanoi topakkaan sävyyn. ”Tietysti huolehdin.”

”Olen vain väsynyt”, Harry sanoi välinpitämättömän huolettomasti, mutta Ronia ei niin vain sumutettu.

”Nukkuminen ei taida auttaa?”

”Ei.”

”Piristäisikö sinua, jos mentäisiin tänään vähän lentämään?”

Harry pohti asiaa tovin.

”Mennään vaan.”

”Hyvä.” Ron oli tyytyväinen, että Harry oli suostunut niin mutkattomasti hänen ehdotukseensa. Monina päivinä miestä ei tuntunut huvittavan tai motivoivan tehdä muuta kuin nukkua. Tämä oli varmasti merkki toipumisesta, niin Ron ainakin tahtoi uskoa. ”Haluatko teetä?”

”Kiitos.”

Harry istui pöydän ääreen. Ron laski hänen eteensä kupin ja kaatoi siihen höyryävää mustaa teetä. Pöydässä nökötti jo suuresti harmia tuonut sokeriastia. Sen ympärille oli suojelevaisesti kääriytynyt pieni kultainen posliinilohikäärme. Harry silitti sen suomuja ja pyysi kohteliaasti, saisiko hän ottaa hieman sokeria. Mokoma luihu, puolueellinen otus tuprautti vain pienen savupilven eikä tehnyt minkäänlaista vastarintaa, kun Harry nosti kantta ja otti teelusikallisen sokeria. Ron murjotti. Ei tuo vain ollut reilua.

Nopea hymy viivähti Harryn väsyneillä kasvoilla, mutta ilo ei ehtinyt edes vihreisiin silmiin saakka, kun se jo katosi. Ron ei sanonut mitään, vaikka asia kaihersi ja huoletti häntä. Miehestä tuntui, ettei hän tehnyt tarpeeksi. Hän oli kelvoton auttamaan parasta ystäväänsä silloin, kun tämä tarvitsi häntä. Ronista ei ollut mihinkään. Hän oli yksi surkimus.

”Ron.”

Ehkä surkeus näkyi hänen kasvoistaan, koska Harry näytti nyt valppaammalta kuin päiväkausiin. Hän vei kätensä Ronin niskaan. He katsoivat toisiaan silmiin, Ron epävarmana siitä, mitä tuimuus Harryn kasvoilla tarkoitti. Harry nojautui eteenpäin ja antoi niin elämää kipinöivän suudelman, että kaikki Ronissa seisahtui kaipuusta ja ihmetyksestä. Polte poskissa ja korvannipukoissa oli jo lähestulkoon unohtunut tuntemus. Hän nielaisi. Päässä suhisi ja sydän kieppui. Harry joi teetä ja näytti tyytyväiseltä itseensä.

”Mistä hyvästä tuo oli?” Ron sopersi.

”Miten niin mistä hyvästä? Ei sinun tarvitse ansaita minulta huomiota”, Harry sanoi ja painoi kätensä Ronin käden päälle. Nyt hymy tanssi hänen silmissään. ”Riittää, että olet siinä.”



Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 418
Vs: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #1 : 04.04.2021 11:40:22 »
Aamua! Satuin olemaan hereillä vielä kun tämän yöllä julkaisit, ja tietysti sitten Rarryn ja fluffyn houkuttelemina riensin tämän lukemaan ennen Nukkumatin hellään huomaan siirtymistä. Kepeä Rarry on hurjan kivaa luettavaa ihan milloin vaan, mutta kyllä se puoli kahdelta yöllä tuntui erityisen hyvältä. Nyt sitten tuoreemmilla aivoilla on kommentoinnin vuoro ;D

Maaginen sokeriastia oli aivan loistava! Kaikenmoisissa esineissä esiintyvä arkipäiväinen taikuus on aina ihan huippua, ja tuo sokeriastian käytös oli hulvatonta. Tykkäsin myös siitä, miten Harry osasi toimia sen kanssa mutta Ronin menestys ei ollut aivan yhtä hyvää. Tavallaan voisi luulla Ronin olevan parempi kaikenlaisten taikaesineiden kanssa, onhan hän sentään kasvanut sellaisten parissa, mutta toisaalta se sopii täydellisesti kuvioon, että Harry osaisi käsitellä purevaa ja tultasyöksevää sokeriastiaa paremmin. Parasta Ron/Harry-parituksessa on heidän piiiitkä keskinäinen historiansa, ja sekin oli tässä kivasti esillä. Pidin myös siitä, että vaikka tämä on pohjimmiltaan varsin kepeä ja suloinen teksti, molempien realistiset ongelmat – Harryn uupumus ja Ronin epävarmuus – ovat esillä.

Lainaus
Harry joi teetä ja näytti tyytyväiseltä itseensä.
Ai että, myhäilevä Harry on kyllä mainio! Oli myös sympaattista, miten hän osasi lukea Ronin mielialaa niin hyvin ja tiesi, mikä siihen saattaisi auttaa. Ronin reaktio oli myös suloinen, ja Harryn viimeiset sanat sitten kruunasivat koko tekstin! Harrysta huokuva varmuus oli vallan hyvää vastapainoa Ronin epävarmuudelle ja sen häivyttämiselle.

Tää oli ihanaa luettavaa, tässä oli valtavasti kaikkia ihania elementtejä ja pidin kovasti myös siitä, miten tää oli kirjoitettu. Tästä jäi tosi hyvä fiilis, tämmöiset slice of life -tekstit ovat aina kivoja. Maaginen sokeriastia oli aivan loistava ja sen rooli tässä tekstissä oli oikein sopiva. Kiitos paljon tämän tekstin kirjoittamisesta, se ilahdutti mua toden teolla!
de tes bras, je m'arracherai tout doucement
et c'est la réalité qui m'attend

Larjus

  • Отабекқызы
  • ***
  • Viestejä: 3 045
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Vs: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #2 : 05.04.2021 12:09:27 »
Rarry ja fluffy otsikossa on takuuvarma keino vetää mut puoleensa :D Tää olikin just sellainen ihanan hellä, kiireetön teksti, joka oli oikein mukava lukea lomapäivänä itsekin vielä vähän väsähtäneenä. Arjen lomassa asustava romantiikka saa väkisinkin hymyn huulille :3 Pidän myös lumotun sokeriastian ideasta. Se toimii velhomaailmassa hyvin. Olikohan se saatu Charlielta? Kun mainittiin Ronin veli ja että siinä oli lohikäärmekin. Söpö mutta myös varsin looginen ajatus, että sitä pitää osata käsitellä oikein saadakseen sen (ja ostamansa sokerin) käyttöönsä. Ronilla ei varmaan taida ihan riittää kärsivällisyys siihen.

Lainaus
”Mistä hyvästä tuo oli?” Ron sopersi.

”Miten niin mistä hyvästä? Ei sinun tarvitse ansaita minulta huomiota”, Harry sanoi ja painoi kätensä Ronin käden päälle. Nyt hymy tanssi hänen silmissään. ”Riittää, että olet siinä.”
Voi ääää mikä pätkä ja lopetus 😭😭💗💗 Niin yksinkertainen mutta kaunis asia, ja tässä tiivistyy mun mielestä hyvin se, ettei sitä tarvitse tehdä mitään ihmeellistä huomiota ja rakkautta ansaitakseen. Pelkkä läsnäolo (sekä fyysinen että henkinen) riittää. Yhdessä pystytään (toivottavasti) selviämään niistä ongelmista ja haasteista, mitä molemmilla on kannettavanaan :3

Жүрегім сені таңдады.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Vs: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #3 : 05.04.2021 21:52:24 »
Voi, miten ihana tämä on! Uupunut Harry, itsesyytöksiin vaipuva Ron ja se, miten nämä kaksi osaavat kuitenkin toisiaan piristää ja välittävät toisistaan niin paljon ♥ Harryn vaatteet ja uninen olemus oli ihanasti kuvailtu, samoin se, miten Ron hänet näkee ja pölykin on kuin timanttitomua. Sokeriastia ja sen toimintaperiaate olivat aivan mahtava keksintö, tuli hauskasti myös vähän Suomea lohikäärmeille mieleen siitä, että lohikäärmettä pitää osata puhutella oikein.
Lainaus
”Millainen lahja sekä puree että syöksee tulta?”

”Minusta se on kiva. Antaa vähän jännitystä elämään.”

”Aivan, koska meidän elämähän on tähän asti ollut todella pitkäveteistä.”
Tämä viimeinen lausahdus on niin Ronia, rakastan hänen ja muiden Weasleyjen huumoria :D

Harryn elämää kipinöivä suudelma ja tuo lopun lause olivat kyllä sydäntä lämmittävät! Kiitos tästä suloisuudesta, ihanaa lukea Rarrya pitkästä aikaa ^-^
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 473
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #4 : 06.04.2021 18:49:03 »
Ihana sokeriastia, haluan samanlaisen :D

Mutta kylläpä oli ihana ja suloinen teksti, vaikka toki väsymys onkin inhottavaa. Onneksi Harrylla on kuitenkin Ron, joka auttaa. Tykkäsin miten olit kuvaillut Harryn olemusta, farkkuja ja silmiä. Tavallaan tuli tosi rento fiilis, mutta pinnanalla oli muutakin. Opettaakohan Harry Ronia ihan kädestä pitäen, että kuinka lohikäärmettä tulee käsitellä :)

Tämä oli oikein mukava ja sopivan mittainen pieni fluffypalanen, kiitos tästä!

Vendela

©Sokerisiipi

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 440
  • yks pieni höpötiainen
Vs: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #5 : 06.04.2021 23:15:37 »
Vuorna: Aww, ihana kuulla, että onnistuin piristämään yötäsi. Arkipäiväinen taikuus on minustakin ihan parasta! Kiva, että maaginen sokeriastia oli mieleen. Näiden historia on kyllä best. Ihanaa, että pidit. Kiitos kommentista!!

Larjus: Rarry ja fluffy sopii erittäin hyvin yhteen ^-^ Juu, ajattelin juurikin, että sokeriastia olisi lahja Charlielta! Ihanaa, että tämä sai hymyilemään. Kiitos kommentista!!

Thelina: Haha, kieltämättä ajattelin Suomea lohikäärmeille, kun kirjoitin tätä, joten varsin sopiva rinnastus! Kiva, että pidit. Kiitos kommentista!!

Vendela: Minäkin haluan! :D Onneksi näillä tosiaan on toisensa, selviävät yhdessä hankalimmistakin tilanteista <3 Kiitos kommentista!!


Voi, teidän kommentit saivan aikaan hurjasti hyvää mieltä. Kiitos. Olette ihania ♥︎

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 658
Vs: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #6 : 09.04.2021 15:53:27 »
Oi, olipa tämä ihana Rarry-ficci tällaiseen myrskyiseen perjantaipäivään luettavaksi! Tykkäsin hurjasti tämän tunnelmasta, vaikka fluffya vähän varjostikin Harryn uniongelmat ja Ronin itsesyytökset, mutta onneksi näiden kahden ystävyys ja rakkaus kantavat vaikeiden aikojenkin yli (sen takia huvittikin erityisen paljon tuo, kun Harryn mielestä sokeriastia tuo heidän elämäänsä hieman mukavaa jännitystä :D).

Lohikäärme suojelemassa sokeriastiaa oli hauska viittaus myös Suomea lohikäärmeille -kirjoihin, ja siitä saat täydet pisteet! Olisipa sokeriastia vielä hieman puheliaampi, niin saisivat Harry ja Ron pienen lemmikin itselleen :D Oli jotenkin kuvaavaa, että Ron ei osannut käsitellä sokeriastiaa, kun taas Harry löysi sen kanssa yhteisen sävelen melkeinpä heti. Olenkin ajatellut, että Harry on taikaeläinten kanssa huomattavasti parempi kuin Ron :P

Tämä on aivan ihanasti kirjoitettu teksti, joka otti lämpimään syleilyynsä ihan ensilauseista lähtien ♥︎ Pidin kovasti Rarry-hetkistä tässä sekä sokeriastiasta, mutta myös siitä, että tässä on moni asia hyvin, vaikka toipuminen ja kevätväsymys häilyvätkin tarinan taustalla. Kiitos! :)

between the sea
and the dream of the sea

mursuhilleri

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 677
Vs: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #7 : 10.04.2021 10:45:57 »
Luin tän tässä pari päivää sitten, ja musta tuntui nyt että mun on pakko vielä palata kommentoimaan.

Sanon heti tässä, että Rarry kuuluu mun ultimate inhokkiparituksiin :P Silti tää oli aika söpö. Tosi herttainen. Rakastin tuota sokeriastiaa, ihana keksintö! Jotenkin Ronin tapaista möhliä ja satuttaa kätensä siihen :D Onneksi Harry on viisaana opettamassa!

Lainaus
”Miksi? Se on minun ostamaa sokeria!” Ron närkästyi
Tämä hymyilytti. Tyypillistä Ronia ;D

Herttaista, että he huolehtivat toisistaan. Sellaistahan parisuhteen kuuluukin olla. Pidin tästä tekstistä oikein paljon! Linkkasin tämän jopa yhdelle ei-finiläiselle kaverilleni, joka myöskin sanoi, että piti tästä! :)

Kiitän! Tämä oli teksti, joka jäi mieleen, ja mua oikeasti häiritsi jälkeenpäin se, että en kommentoinut heti, kun olin lukenut :P

Violetu

  • Winterfalcon
  • ***
  • Viestejä: 4 033
  • End of the line
Vs: Kevätväsymys | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #8 : 11.04.2021 16:52:38 »
Awwww, olipas tämä söpö ja lämpöinen pieni tunnelmapalanen.
Sokeriastia oli hirveän symppis, toi mieleeni muumien lohikäärmeen, ja hobitin Smaugin myös ;D
Samaistun Roniin sekä harmistuksessa, että huolessa Harryn suhteen, turhauttavaa, kun näkee, ettei toisella ole kaikki kunnossa, mutta ei voi tehdä asialle oikein mitään.
Tämä oli tällainen unelias pieni iltapäivähetki, johon oli silti pakkautunut syvempiäkin juttuja ja teemoja.
Jotenkin rinnastin/lähdin päässäni vertaamaan sokerin ottamista ja Harryn auttamista, kumpaakaan ei voi tehdä väkisin, tai ei hyvä heilu 😅 onneksi Ron on toisessa sentään kartalla.

Kiitokset tästä, pidin <3

~Violet

A roll in the hay