Tavallinen päivä | Ron/Lavender, pohdiskeleva fluff, S

[Sekoleptikko]

Title: Tavallinen päivä
Author: Minä, crazy
Rating: S
Genre: Fluff
Pairing: Ron Weasley/Lavender Brown
Disclaimer: J. K. omistaa Potterversumin, minä vain lainaan hahmoja ja leikin niillä
Word count: 442
Summary: Kuten vaikka Lavender. Ei häntä kiinnostaisi mitä Ronilla luki ansioluettelossa, ellei siitä saisi veruketta vetäytyä Ronin kanssa kahden kesken jonnekin
A/N: Tää oli täällä julkaistuna aiemminkin. Ja personally mie tykkään tästä ficistä, joten tarkistelin sitä ja muokkasin muutamia sanoja. Nyt jälkeen päin tää tuntuu jotenkin siirappiselta ja sokeriselta, mutta joku tässä on, mistä mie tykkään. Biisinä on Vanessa Carltonin Ordinary Day, linkki sanoihin ja biisiin. Ja tämähän menee sataseen sanalla seittemän, Päivät, sekä Weasleyn perhepotrettiin Ronilla. Enjoy<3

Just a day,
Just an ordinary day.
Just trying to get by.
Just a boy,
Just an ordinary boy.

Huokaus. Surkea taikajuomien esseestä. Ei mikään yllätys, mutta joskus voisi saada parempiakin arvosanoja. No lue sitten enemmän, sanoi pieni ääni jossain Ronin päässä. Tiedetään, tiedetään! Mutta kun lukeminen ei ole minun juttuni! Ja sitä paitsi, on elämässä muutakin kuin koulu, ei kaikkia kiinnosta mitä todistuksessa lukee. Esimerkiksi ketä, jatkoi se pieni, Hermionea muistuttava ääni hänen päänsä sisällä. No, kuten vaikka –
”Lonnukka!” Lavender kiljaisi ja kietoi kätensä takaapäin Ronin ympäri.
Kuten vaikka Lavender. Ei häntä kiinnostaisi mitä Ronilla luki ansioluettelossa, ellei siitä saisi veruketta vetäytyä Ronin kanssa kahden kesken jonnekin, Ron lopetti ajatuksensa suikatessaan Lavenderille suukon otsalle. Ja sekö riittää sinulle, se pieni ääni jatkoi sinnikkäästi. Riittää, ja ihan hyvin.

Vai riittääkö sittenkään, Ron mietti vielä illalla kun oli nukahtamassa. Haluanko minä jotain muuta vai riittäkö tämä minulle?

But he was looking to the sky.
And as he asked if I would come along

Huokaus. Taikakausien historian tunti. Tylsistymistä, tosin nimellä opiskelu. Ron päästi katseensa vaeltelemaan ympäri luokkaa. Edessä Parvati, oikealla Harry, Hermione Harryn edessä. Lavender Parvatin edessä, hajamielisen näköisenä pergamentille piirrellen. Ron antoi katseensa viivähtää Lavenderissa hieman pitempään ja eiliset ajatukset palasivat mieleen taas. Mikä Lavenderissa oikeastaan oli niin hyvää? Lavender oli tavallisen näköinen, suora nenä, vaaleat hiukset ja hieman keskipituista pidempi. Mikä hänessä oikeastaan oli niin ihmeellistä?

Huokaus. Ron käänsi katseensa ikkunaan. Ulkona oli kaunista, aurinko paistoi kirkkaasti ja lumi heijasti sen valoa hohtavan valkoisena. Nyt olisi ihana päästä ulos, ei mitään väliä mitä tekisi, (ei tietenkään olisi hauskaa hoitaa sisuliskoja, milloin se olisi hauskaa?) kunhan vain pääsisi ulos. Pois ummehtuneesta luokkahuoneesta, pois kirjojen luota, pois Hermionen syyttävien katseiden alta. Hän vilkaisi Harrya. Harry tuijotti mitään näkemättömin silmin liitutaulua ja pyöritteli sulkakynää kädessään. Enpähän ole ainoa, jolle tunnin loppuminen sopisi, Ron ajatteli pakottaen katseensa professori Binnsiin ja yritti keskittyä mistä tämä puhui.

And as he spoke, he spoke ordinary words
Although they did not feel
For I felt what I had not felt before
You'd swear those words could heal.

Lavender istui Ronin sylissä, tämän kädet ympärillään poikien tyhjässä makuusalissa. Hän nojasi Ronin rintaa vasten kuunnellen tämän hengitystä, samalla kun toinen valitti hänelle Kalkaroksen antamista läksyistä. Ron oli lämmin ja puhui taukoamatta, mutta hänen puhettaan oli ihana kuunnella. Lavender voisi kuunnella Ronin puhetta aina, tuntui kuin maailmassa ei silloin olisi mitään muuta, vain Ron ja hän. Lavender sulki silmänsä ja tarttui Ronia kädestä. Kun Ron lopulta vaikeni, Lavender nosti päätään ja kuiskasi tämän korvaan. ”Tässä minä haluan olla, aina.” Hän katsoi vielä kun Ron tuijotti häntä, kuin ei olisi ennen tyttöä nähnytkään. Lavender soi hänelle hiljaisen hymyn ja kaatoi pojan sängylle suudelmaan.

[Milgia]

Pidän kovasti siitä kun tässä puhutaan ja kerrotaan tarina Ronin näkökulmasta hän-muotoa käyttäen. Tästä aistii tunnelman, sellaisen arkisen siirappisen ja sitä varjostaa tuo Hermione tuolla, mutta oikein hyvällä tavalla, luoden tähän tasoja.

Tämä paritus on minulle tuntematon vaikka canonia onkin, mutta tälläisen tyylisessä se toimi oikein loistavasti ja jopa pidin siitä. Vaikka tämä oli vähän haikea koska Hermione ;__; jäi tästä silti hyvä olo ja semmoinen, että voisinpa lukea vähän lisää jotain fluffya.

Ja koska olen aika saakelin hidas näköjään tänään, huomasin nyt vasta että senhän olet kirjoittanut  SINÄ, en tiennytkään että kirjoitat tätä paritusta myös? Vai otitko tämän vain täydennykseksi Ron-ficciin? Kuka tietää, mutta lukisin mielelläni lisää sinun kirjoittamiasi ficcejä tällä parilla.

M

[Tikkis]

Ai että mikä nostalgia! Johtuneeko siitä, että lueskelen jälleen kerran Pottereita, ja niissä kuvaillaan kaiken jännittävän lisäksi paljon sitä loputonta taikuuden opiskelua, mikä ei Ronia oikein nappaa. Sitä samaa oli aistittavissa tässäkin, etenkin kun tähän oli nostettu juuri ne oppiaineet, jotka varmasti miellyttää Ronia kaikkein vähiten.

Tässä ficissä oli jännä upota Ronin ja Lavenderin suhteeseen. En oikein kunnolla edes muista (en ole vielä siinä kohdassa kirjasarjaa, missä tämä niiden suhde tapahtuu), millaiseksi heidän suhteensa oli kuvattu kirjoissa, mutta tästä pienestä tekstistä tulee silti niitä samoja fiiliksiä kuin silloin joskus kirjoja lukiessa. Ron on tavallaan kiinnostunut Lavenderista, mutta ehkä pikemminkin vain siksi, että joku on niin palavasti ihastunut Roniin ja poika kai tykkää saamastaan hyväksyvästä huomiosta. Tässäkin tekstissä tuotiin esiin Hermionea jonkin verran, eli selkeästi se kummittelee Ronin mielessä ja hän yrittää itselleen perustella, että Lavender riittää hänelle vallan mainiosti. Lopussa taas Lavender on niin auttamattoman ihastunut Roniin, mikä on vallan söpöä, mutta samalla jotenkin niin sydäntä särkevää, koska Ronista ei välity aivan samaa fiilistä.

Tykkäsin tästä ficistä ehkä juuri siksi, että samaan aikaan ollessaan fluffia, siellä pinnan alla kuitenkin kuplii tietynlainen ristiriitainen väre. Kiitos tästä, tykkäsin!