Kirjoittaja Aihe: Jojo's Bizarre Adventure | Kotipäivä, S | Jotaro & Jolyne, oneshot  (Luettu 1324 kertaa)

havalon

  • ***
  • Viestejä: 18
  • rotta mikä rotta
Kirjoittaja havalon
Fandom Jojo's Bizarre Adventure
Ikäraja S
Hahmot Jotaro ja Jolyne Kujo, Noriaki Kakyoin
Paritus pieni Jotaro Kujo/Noriaki Kakyoin
Genre fluff, arjen palanen, "seikkailu" :'D
Disclaimer Hahmot ovat Hirohiko Arakin, eivät minun. En saa tästä rahaa.

A/N Tämä on AU, jossa Kakyoin ja Jotaro ovat naimisissa ja kaikki on hyvin.





Kakyoin teki lähtöään kaupungille. Hän suoristi paitansa kauluksen, varmisti että näytti tarpeeksi siistiltä ja kääntyi sitten katsomaan puolisoaan ja tytärtään.

"Eikö teille tule kiire? Olette vielä pyjamissa", hän sanoi.
"Meillä on Jolynen kanssa kotipäivä, eikö niin, Jolyne?" Jotaro sanoi iloisesti pitäen Jolynea sylissään.
"Aivan, nyt muistankin. No, pitäkää hauskaa", sanoi Kakyoin ja painoi suukon Jolynen otsalle.

"Hei sitten, rakkaat!" hän hyvästeli ja oli jo avaamassa ulko-oven, kun Jotaro tarttui häntä hihasta.
"Mikä unohtui?" hän kysyi punastellen hieman.

Kakyoin suuteli Jotaroa hellästi ja heilautti sitten kättään hyvästiksi kadoten ovesta ulos.

Jotaro laski Jolynen lattialle ja silitti tämän hiuksia.

"Mitäs nyt tehdään nyt kun iskä on asioilla?"
"Leikitään kampaajaa", sanoi pieni Jolyne ja juoksi olohuoneeseen. Jotaro venytteli mennessään tyttärensä perässä.



Jolyne otti esiin kamman, kasapäin värikkäitä pinnejä ja hiuspampuloita, erikokoisia ja -värisiä rusetteja ja ties mitä muuta. Jotaro istahti lattialle risti-istuntaan ja oli jo ottamassa kampaa itselleen, kun Jolyne otti sen ensin ja alkoi häärätä hänen ympärillään.

"Isi, minä teen sinusta nätin", sanoi Jolyne ja kampasi Jotaron mustia hiuksia hyvin hellästi.
"Eikö isi ole jo valmiiksi nätti?"
"Ei."

Jotaron ei auttanut muu kuin istua paikallaan ja odotella, kun Jolyne painoi sinisiä ja violetteja ja kukkakuvioisia pinnejä hänen hiuksensa täyteen. Tyttö taiteili muutaman hiustupsun ympärille kimaltelevia hiuslenkkejä ja laittoi kaiken komeuden kruunuksi suuren punavalkoisen rusetin.

"Odota tässä, isi", Jolyne sanoi ja katosi omaan huoneeseensa. Pian tämä tuli takaisin kosmetiikkapussin kanssa, joka oli ilmeisesti jäänyt Jolynen äidiltä eron ja poismuuton yhteydessä. Jotaro voi vain ihmetellä, mistä tytär oli senkin löytänyt. Ja hän odotti kauhulla, mitä tuleman piti, lapsi oli kuitenkin vasta viiden ja sen ikäisenä meikkaustaidot olivat varmasti melko.... erikoiset.

"Nyt meikataan sinut kauniiksi. Silmät kiinni", Jolyne komensi ja Jotaro teki kuten käskettiin. Hän tunsi miten tytön kovakouraiset sormet taputtelivat puuteria ympäri hänen kasvojaan ja pian myös luomiväriä hänen silmäluomilleen.
"Isi, älä irvistele."
"Anteeksi."
Kuinkahan kauan aikaa sitten nämäkin tuotteet ovat menneet vanhoiksi... Vai onko meikeissä edes parasta ennen -päivämäärää, mietti Jotaro samalla kun Jolyne piirsi kajaalilla rajauksia hänen luomiinsa.

"Nyt silmät auki", tenava sanoi ja alkoi huiskutella ripsiväriharjaa hänen silmiinsä. Muutamaan otteeseen sitä meni silmään ripsien sijaan mutta siitäkin selvittiin muutamalla kyyneleellä ja talouspaperilla. Mutta maskeeraaja Kujon työ oli yhä kesken.

"Laita suu niinkuin tällä tavalla", Jolyne sanoi ja mutristi pieniä huuliaan. Jotaro teki jälleen kuten tyttärensä kehotti ja pian hänen huulilleen levisi kunnolla punaista huulipunaa, ja sitä taisi mennä hänen poskelleenkin.

Jolyne otti käsipeilin ja näytti sitä isälleen. Jotaro miltei säikähti peilikuvaansa.
"Onpa isi nyt kivan näköinen. Tule tänne niin teen sinulle kampauksen", hän sanoi ja hymyili tytölleen.
"Ei kun sinulta puuttuu mekko."
"Mekko?"

Jolyne työnsi lattiaa pitkin laatikollista äitinsä vanhoja vaatteita. Jotaro kätseli äimistyneenä tämän ottavan esiin pitkän keltaisen kukkamekon, joka näytti siltä ettei se todellakaan antaisi myöten mikäli Jotaro pukisi sen ylleen. Jolyne kuitenkin innoissaan antoi sen isälleen, eikä Jotarolle jäänyt vaihtoehtoja.

Jotaro puki mekon päälleen hyvin vastahakoisesti, se repesi hieman kahdesta kohdasta ja siinä oli hyvin syvä kaula-aukko, joka paljasti hänen rintakarvansa ja -lihaksensa. Hän katseli itseään kokovartalopeilistä ja oli vähällä nauraa näylle, mutta koska Jolyne oli siitä niin haltioissaan, hän ei kehdannut.

"Nyt sinä olet kaunis", Jolyne sanoi halaten isänsä jalkoja vaatien saada olla isänsä sylissä.
"Sinä olet aina kaunis, prinsessa", sanoi Jotaro ja oli suukottamassa tämän poskea kun yllättäen hänen työpuhelimensa soi.

"Kujo Jotaro puhelimessa. Olen kotona... siis kuinka pian? Juuri tänäänkö? No... kai minä sitten tulen."

Oliko toisen meribiologian tohtorin oltava juuri tänään sairaana? Sijaisuuksista sai aina hieman parempaa palkkaa jos ne sattuivat tapahtumaan lyhyellä varoitusajalla, ja Jotaro ei tohtinut kieltäytyä muutenkaan. Kuitenkin, mikä tahansa muu päivä hänelle olisi sopinut vallan mainiosti, mutta juuri tänään kun hän oli luvannut viettää päivän Jolynen kanssa se ei millään tuntunut hyvältä ajatukselta.

"Hei, rakas, tuletko hakemaan Jolynen? Minulle tuli kiireellinen työkeikka, soitatko kun saat tämän viestin", Jotaro sanoi puhelimeen soittaessaan Kakyoinille ja kiskoessaan pitkää valkoista takkiaan ylleen.
"No minä tässä vielä, Jolyne-kulta odota hetki, niin siis voisitko tulla hakemaan Jolynen, soita mahdollisimman pian takaisin, kiitos", Jotaro sanoi uudelleen puhelimeen ärsyyntyneellä äänensävyllä. Voi helvetti nyt.

"Kulta, nyt kävi niin että joudutaan jättämään prinsessaleikit sikseen ja sinä pääset käymään isin työpaikalla", Jotaro sanoi yrittäen kuulostaa innostuneelta jotta Jolynea ei harmittaisi.
Kaikeksi onneksi Jolyne oli kuin olikin yhtä mieltä hänen kanssaan ja tyttö alkoi pukea ulkovaatteita ylleen.

Kun Jotaro oli laittamassa valkoista hattuaan päähänsä, Jolyne keskeytti hänet.
"Ei hattua! Muuten kukaan ei näe sinun prinsessakampaustasi", tämä sanoi ja yritti ottaa hattua pois Jotaron päästä.
"Isin täytyy laittaa hattu nyt päähän, ulkona tuulee", Jotaro selitti laittaessaan kenkiä jalkaansa, "pue nyt loppuun."
"HATTU POIS!" huusi Jolyne joka oli jo itkun partaalla. Jotaro ei missään nimessä halunnut antaa lapselleen syytä olla hänelle kiukustunut, joten hän painoi hatun leikillisesti Jolynen päähän ja nosti tytön syliinsä.

"Leikitäänkin sellaista, että sinä olet tänään isi ja minä olen Jolyne", sanoi Jotaro matkalla autolle.
"Joo!"



Yliopistolla oli melko täyttä, ja Jotaro muisti vasta aulassa, miltä näytti. Voi luoja.
No, ei auttanut muu kuin vetää päivän luento ja sitten palata takaisin kotiin, eiväthän kyseessä olleet hänen ryhmänsä opiskelijat joten hän tuskin joutuisi kohtaamaan heitä enää uudestaan. Nöyryyttävää kaikki tulisi kuitenkin olemaan, siitä hän oli varma.

"Tohtori Kujo, mitä ihmettä teillä on yllänne?" kysyi eräs filosofian professoreista.
"Minulla piti olla vapaapäivä ja olin viettämässä sitä tyttäreni kanssa, kun sain soiton että piti tulla töihin."
"Vai niin. Hauskaa päivää."

Jotaro valmistautui henkisesti kohtaamaan opiskelijat ja käveli luentosaliin Jolyne sylissään.
"Leikitäänkin Jolyne sellaista, että sinä olet yksi isin opiskelijoista. Istut salissa nätisti ja katsot mitä minä teen."
"Mikä on opiskelija?"
"No, sellainen tyyppi joka oppii asioita Ymmärrät joskus. Annan sinulle paperia ja kyniä niin voit vaikka piirtää."

Sali oli jo täynnä opiskelijoita, ja osa suorastaan tyrmistyi nähdessään Jotaron, arvostetun meribiologian tohtorin joka pukeutui yleensä hillitysti ja tyylikkäästi. Tällä kertaa heitä oli vastassa kuitenkin pitkä, raavas mies kukkamekossa, hiukset täynnä värikkäitä koristeita ja suurensuuri rusetti päässään. Jotaro laittoi ylpeytensä sivuun ja päätti, että tämä päivä vedettäisiin nyt kunnialla läpi, tuli mitä tuli.

"Hei kaikki, sijaistan tänään. Minulla on tyttäreni mukana, joten tämä on hieman erilainen luento", hän selitti hiljaa ja tunsi punehtuvansa. Jolyne istui eturivissä ja vilkutti iloisena isälleen, kunnes syventyi takaisin piirrokseensa.

"Kuten kaikki tiedämme, Phocoena phocoena kuuluu tieteellisessä luokittelussa alalahkoon odontoceti, kuka osaisi sanoa miten ne eroavat delfiineistä? Tarkka kuvaus, kiitos."

"Tursiops truncatus eli pullonokkadelfiini - Jolyne, älä piirrä pöytään - kuuluu pääjaksoon selkärankaiset eli chordata mutta kuka osaisi vastata mikä alajakso on kyseessä?"



Vihdoin ja viimein luento oli päättynyt, ja Jotaro oli noukkinut Jolynen syliinsä saman tien ja lähtenyt niine hyvineen antamatta opiskelijoille mitään kotitehtäviä. Siellä ne nyt puhuisivat siitä, miten tohtori Kujo oli ollut niin omituisen näköinen ja kysynyt kummallisia, peruskoulutason kysymyksiä ja ottanut vielä lapsensakin mukaan. Siellä hänestä puhuttaisiin siihen sävyyn, että hänen esimiehensä varmasti nauraisi hänet pihalle.

Jotaro vilkaisi ohimennen heijastustaan ulko-ovien ikkunoista ja huomasi, ettei hän oikeastaan kovin pahalta edes näyttänyt. Aika söpöltä, itseasiassa, etenkin kun hän tiesi olevansa oman rakkaan tyttärensä stailaama.
Hän vyötti nukahtaneen Jolynen auton istuimeen, istahti itse etupenkille ja ajoi äkkiä pois yliopiston pihasta.

Jolyne ei herännyt uniltaan vielä silloinkaan, kun Jotaro kantoi tämän kotiin. Hän riisui mekon yltään, otti suuren rusetin pois päästään ja meni sohvalle Jolynen kanssa. Hän käpertyi sohvan nurkkaan tytär sylissään ja laittoi sitten suuren, lämpimän peiton heidän ylleen. Jolyne ei ollut ainoa, joka tarvitsi kipeästi päiväunia - ja hetkellistä henkistä irtautumista päivän tapahtumista.


Maatessaan sohvalla meikit kasvoillaan ja pinnit yhä päässään Jotaro silitteli Jolynen päätä hellästi, suukotti tämän otsaa ja sulki silmänsä.

"Rakastan sinua", hän kuiskasi ennen nukahtamistaan.




Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 621
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Tämä on AU, jossa Kakyoin ja Jotaro ovat naimisissa ja kaikki on hyvin.
Tämän tyyliset  AU:t on aina parhaita :D

Tää oli söötti fici. Rakastan perhe-elämää käsitteleviä tekstejä, ja varsinkin sitä kun meno on söpöä ja vähän hassuakin lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta ja yhdessäoloa :3 Ei kyllä jää yhtään epäselväksi, miten omistautunut Jotaro on tyttärelleen, kun hiustenlaiton ja meikkauksen lisäksi jopa pukeutuu mekkoon tämän vuoksi (ja sitten vielä menee niissä töihin XD). Voin hyvin kuvitella hämmästyksen opiskelijoiden kasvoilla. Mut pisteet Jotarolle, miten suoriutui tilanteesta! Vaatii munaa mennä pitämään luentoa sellaisissa rytkyissä :D

Ihana tuo loppukin ♥ Niin söpöä. Perhefluffy se vaan on parasta ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中