Kirjoittaja Aihe: Maameri: Rajavesiä ja kotisatamia (tai: kuinka kartoittaa Maameri), max K-11, ficlettejä & raapaleita  (Luettu 205 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 7 985
  • Kellopelihurmaaja
Nimi: Rajavesiä ja kotisatamia
Ikäraja: max K-11
Fandom: Maameren tarinat
Tyylilaji: merikarttoja ja purjehdusreittejä
Yhteenveto: Raapaleita ja ficlettejä Maameren eri saarilta.

K/H: Ajattelin Raapalejuoksun innoittamana, että olisi hauskaa kirjoittaa tällainen "pieni" ficletsarja, jossa vierailtaisiin vähitellen kaikilla Maameren saarilla. Niitä on yli 130, joten projektia riittää, mutta hei – mikäpä sen siistimpää!

*

Sisällysluettelo

1. Valassaaret: Tuisku ja viima, S
2. Sattins & Yor: Merimuratti, S
3. Holp: Mäntyjen aivoituksia, S

« Viimeksi muokattu: 26.03.2021 22:32:13 kirjoittanut Kaarne »
sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 7 985
  • Kellopelihurmaaja
Ikäraja: S
Hahmot: Ged & Tenar
Pituus: 200 sanaa

K/H: Tästä kaikki alkoi. Jee!

*

Tuisku ja viima
Valassaaret


Tenar värisee ja kietoo paksua villavilttiä tiukemmin ympärilleen. Vaikka hän onkin tottunut pohjoiseen kylmyyteen, Valassaarilla tuisku ja viima lyövät vastaan vielä paljon Atuanin talvea pahemmin.

Taivas on tuiskusta käheä, sen tähdet pilvien peitossa. Öinen meri on tumma, vaikka sen pintaa täplittävätkin jäätiköstä lohjenneen valkoisena hohkaavat lohkareet. Kaukokatse lipuu niiden keskellä tyynesti, eikä Ged vaikuta olevan kylmästä millänsäkään. Hän on tosin pukeutunut paksuun turkiksilla vuorattuun takkiin, nahkasaappaisiin ja villahousuihin.

Siitä Tenar voi ottaa osittain kunnian. Hän oli mukana tinkimässä heidän vaateostoksistaan. Ged osaa pohjoisen kieltä suhteellisen hyvin, mutta hänen murteensa saa kauppiaat yrittämään vilunkipeliä, ja he pitävät muutenkin etelän kansaa takapajuisena. Siksi Tenar pääsi kerrankin olemaan hyödyksi.

“Kauanko vielä?”

Ged kääntää katseensa merestä Tenariin ja hymyilee. Myrskylyhdyn valossa hänen kasvonsa ovat vieraat ja kolhot, mutta silmien katse tuttu ja tarkkaavainen.

“Ei pitkään. Olemme perillä muutamassa tunnissa.”

“Paras olisi, tai sitten joudut sulattelemaan minua tulen yllä”, Tenar tuhahtaa. Ged nauraa ja ojentaa kätensä taakseen. Tenar tarttuu siihen ja puristaa lapasten peittämiä sormia.

Vaikka pohjoisen meren äärettömyys ja ulapan lumituisku sulkevatkin heidät hetkeksi erilleen muusta maailmasta, sillä hetkellä Gedin ote on varma ja turvallinen, kiintopiste talven yksinäisyydessä. He purjehtivat yön läpi kohti tunnetun kartan laitaa, mutta ainakin heillä on toisensa.

Toisensa ja Kaukokatse.
sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 7 985
  • Kellopelihurmaaja
Ikäraja: S
Hahmot: Ged & Tenar
Pituus: 200 sanaa

K/H: Sattinsin ja Yorin välillä Maameren kartassa on oikeasti pieni nimetön piste, ja kun raapalejuoksussa oli sanana majakka, niin siitä se idea sitten lähti.

*

Merimuratti
Sattins & Yor

Sattinsin ja Yorin välisellä merellä nököttää pieni nimetön saari, jonka kalliorantoja aallot pyyhkivät ja rankkasateet huuhtovat. Saarella on vain yksi rakennus. Sen korkeat seinät ovat harmaata kiveä, jota kietoo seiniä vähitellen nakertava merimuratti. Vuosisatoja sitten nimettömän saaren kivitorni toimi majakkana, kun Yorin ja Sattinsin välillä purjehti enemmän kauppalaivoja. Sittemmin välit ovat hiipuneet, eivätkä sattinsilaiset merimiehet enää pyydä yorilaisia naisia vaimoikseen.

Vanha majakka on ollut autiona pitkään. Sitä asuttavat vain kirkuvat lokit ja seittejään punovat hämähäkit, eikä ovi hievahda mielellään ruosteisilta saranoiltaan. Mutta tänä yönä se tekee poikkeuksen, sillä saarelle saapuneet vierailijat ovat väsyneitä, ja tummempi heistä puhuttelee ovea niin lempeästi, ettei se voi olla aukeamatta.

Majakassa palaa valo ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Kalastajat ihmettelevät näkyä, mutta pysyttelevät kaukana saaresta. Näillä seuduin on parempi vältellä sellaisia asioita, jotka ovat tuntemattomia, ja sitä paitsi tihkusade käy muutenkin luihin ja ytimiin loppusyksyn koleina öinä. Ajatus kotiinpaluusta ja lämpimästä takkatulesta houkutteleekin siksi kalastajia enemmän kuin seikkailu, ja kukapa heitä voisi siitä syyttää?

Majakan rapistuvien kiviseinien suojassa Tenar käpertyy kuitenkin Gedin syliin. Ged on häntä koskettaessaan varovainen ja epävarma, koska vaikka hän on puhunut lohikäärmeiden kanssa, tällaiset asiat ovat paljon monimutkaisempia. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan pelkää aaveita, ja nimettömän saaren linnut ja  merimuratti valvovat heidän untaan aina seuraavaan aamuun asti.
sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 7 985
  • Kellopelihurmaaja
Ikäraja: S
Hahmot: Ged & Tenar
Pituus: 150 sanaa


*

Mäntyjen aivoituksia
Holp

Tenar hämmentää pataa. He ovat leiriytyneet Holpin kalliorannan suojaiseen notkelmaan, jossa hiekka on tummaa ja karheaa ja tuuli ujeltaa kiveen syöpyneissä koloissa. Ilma tuoksuu tulevalta sateelta, mutta Ged on jo pystyttänyt teltan, ja Tenar on oppinut luottamaan siihen, että he selviävät myrskystä kuin myrskystä. Ged valitsee yöpymispaikat huolella ja katsoo, että suojaa on riittävästi.

Kaukokatseen he ovat kiskoneet pitkälle kuivalle maalle ja sitoneet jykevään mäntyyn. Se seisoo poukamassa ypöyksin, vanhana ja muhkuraisena, aavalle tähystäen. Holp on yksi Maameren reunamien saarista, ja tähän poukamaan kalastajat tai matkaavat tuskin eksyvät kovin usein. Hetken Tenar pohtii, mahtaako puu olla yksinäinen. Sitten hän karistaa ajatuksen mielestään, sillä tuskinpa männyt moisia asioita ajattelevat.

“Mitä sinä pohdit?” Ged kysyy ja nuuhkii Tenarin keittämää kaurasuurimopuuroa.

“Mäntyjen aivoituksia”, Tenar myöntää.

“Ne ovatkin kiinnostavia. Hitaita mietiskelijöitä, nuo hongat.”

“Todellako?”

Ged ei vastaa, hymyilee vain silmät tuikkien, ja Tenar heristää hänelle kauhaansa.

“Mokomakin”, hän tuhahtaa ja kääntyy takaisin patansa puoleen.
sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 658
Kritiikki yksi: miksi Ged & Tenar? Miksei Ged/Tenar? Eikö tässä nyt ole selvää kemiaa, kun nämä kaksi ovat kuin tehdyt toisilleen >:(

Kritiikki kaksi: missä jatko?

Ei vaan, ei minulla oikeasti ole mitään kritisoitavaa. Tykkään merellisistä ficleteistä (kuka yllättyi?) ja etenkin Maameren merellisistä ficleteistä, joissa seikkailevat Kaukokatse, Ged ja Tenar. Arvostan suuresti tavoitettasi kirjoittaa Maameren jokaisesta 130 saaresta, enää 127 jäljellä! Helposti onnistuu ;) Olen tässä pohdiskellut, että Le Guin teki rohkeasti ja oman päänsä mukaan, kun antoi Gedin ja Tenarin saada toisensa vasta vanhemmalla iällä. Haluaisin niin paljon lukea sellaisen teoksen, joka olisi tyypillinen fantasiakirja täynnä Ged/Tenaria ihan vain siksi, että saisin lukea heistä enemmän. Arvostan silti Le Guinia, joka päätti jättää romantiikan myöhemmäksi. Ja siksi nämä sinut ficlettisi ovat vähän kuin korvaus Le Guinin päätöksestä :P

Tykkään näiden osien karuudesta! On kylmää, karua, vihmovaa tuulta ja luihin ja ytimiin asti ulottuvaa tihkuista koleutta. Ged on kuitenkin vahva ja vankka eikä välitä säästä, eikä Tenar itsekään välitä, kunhan saa pitää Gedin lähellään. Tämä lause olikin erityisen hieno:

Lainaus
Vaikka pohjoisen meren äärettömyys ja ulapan lumituisku sulkevatkin heidät hetkeksi erilleen muusta maailmasta, sillä hetkellä Gedin ote on varma ja turvallinen, kiintopiste talven yksinäisyydessä.

Gedin ja Tenarin suhteessa on jotain erityistä. Heidän välinen sanaton yhteisymmärryksensä on hieno ja arvokas asia, ja tavoitat sen näissä teksteissä hyvin. He eivät puhu paljoa, vitsailevat vähän, mutta samalla ovat jotenkin täydellisesti synkronoidut. Ged on myös ihanan jäykkä ja oikeastaan aika kömpelö, ja se tulee hyvin esiin tässä:

Lainaus
Ged on häntä koskettaessaan varovainen ja epävarma, koska vaikka hän on puhunut lohikäärmeiden kanssa, tällaiset asiat ovat paljon monimutkaisempia.

Jotenkin nauratti tuo "vaikka hän on puhunut lohikäärmeiden kanssa", tuli mieleen joku kehuskeleva pikku poika, jolla meneekin sitten sormi suuhun tosipaikan tullen :D Mutta niinhän se on! Ged hyppää suoraan velho-seikkailuihin eikä ehdi kosiskella oikein ketään. Ilmankos hän on epävarma siitä, miten naisten kanssa ollaan! Mutta tämä tuo ihanaa realistisuutta heidän suhteeseensa, joten siitäkin tykkään.

Mutta palataan vielä kerran kritiikkiin: kai tähän tulee pian jatkoa ja milloin tulee Ged/Tenar? Siihen asti, kiitos näistä ♥

between the sea
and the dream of the sea