Kirjoittaja Aihe: SK8 the Infinity: Katumusharjoitus, S, Joe/Cherry, oneshot  (Luettu 495 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 288
  • Yvan eht nioj
Ficin nimi: Katumusharjoitus
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Arjen palanen ja vähän fluffia

Summary: Kojiro saa tilaisuuden hyvittää Kaorulle tämän kärsimän vääryyden.

A/N: Tämä pisti muistamaan, miksi kävin aiempien opintojeni ohella vain yhden – pakollisen – kalligrafiakurssin. :D



***



"Minä tiedän, että se olit sinä."

Kojiro jyrsi huultaan Kaorun kultasilmien porautuessa hänen mitääntietämättömän naamionsa taakse.

"Saanko kysyä, miten pääsit asiasta selville?"

"Minulla on silminnäkijälausunto Miyalta", Kaoru virkkoi hyytävästi. "Odottelen tässä tunnustustasi."

Kojiro venkoili aikansa, kunnes lysähti polvilleen ja painoi otsansa lattiaa vasten.

"Myönnän, minä sen söin."

Kaoru napautteli suljetulla viuhkallaan reittään kuin olisi ollut aikeissa seuraavaksi hutkaista sillä häntä.

"Se oli minun jäätelöni."

"Minä hyvitän sen sinulle!" Kojiro luimisteli takaisin jaloilleen. "Olen pahoillani, oli vain niin kuuma päivä ja appelsiinijäätelö on ihan pahuksen hyvää..."

"Niin on, sanopa muuta", Kaoru totesi silmät kiiluen. "No, et sinä tänään enää kauppaan ehdi, joten miten ajattelit asian hoitaa?"

"Tjaa, ööh..."

"Minäpä kerron!" Kaoru virkkoi ja osoitti hänen kurkkuaan viuhkallaan kuin se olisi ollut tikari. "Saat kuitata hävyttömyytesi tekemällä yksinkertaisen askareen puolestani."

"S-sopiihan se", Kojiro köhähti ja vannoi, ettei enää kuuna päivänä söisi lomakohteen yhteisestä jääkaappipakastimesta nimeämättömiäkään herkkuja.

Tuokion kuluttua Kaoru oli saanut valmistelut tehtyä ja istutti hänet polvilleen matalan pöydän ääreen.

"Et ole tosissasi", Kojiro voihkaisi surkeana. "Sen tehtävän piti olla yksinkertainen!"

"Väitätkö, että musteen hankaaminen on sinulle liian monimutkaista? Pahuksen gorilla..."

"Älä jaksa olla tuollainen", Kojiro ärähti ja heilautti päätään kauemmas Kaorun pörrötettyä hänen hiuksiaan. "Et oikeasti voinut keksiä yhtään mälsempää puuhaa? Mihin sinä mustetta edes tarvitset?"

Kaoru kohotti kulmiaan. "Mihin itse tarvitset tuoreita raaka-aineita?"

"En minä nyt niitä tarvitse, kuten et sinäkään tätä. Käyttäisit sitä paitsi valmismustetta, kun sellaistakin ylellisyyttä on", Kojiro murahti ja hätkähti Kaorun haukansilmien mulkaisua.

"Käytätkö itse valmistavaraa keittiössäsi?"

"Ei mustetta syödä, senkin puolisokea myyrä. Kukaan ei takuulla huomaa eroa valmiin ja itse sekoitetun musteen välillä –"

"Leikitään, etten kuullut tuota." Kaoru nyökkäsi mustekiveen ja -tankoon ja niiden vieressä nököttävään pikkuiseen pulloon. "Kaada valmis muste tuohon ja huikkaa minut paikalle, kun olet valmis. Minä arvioin lopputuloksen ankarasti mutta reilusti."

"Sen kun näkisi", Kojiro hymähti. "Mistä tiedät vaikka minulla olisi valmismustetta piilossa taskussani ja suorittaisin tehtävän sen avulla? Ihan vain osoittaakseni, ettei eroa tajua."

Kysymys oli kaukaa haettu, sillä he molemmat tiesivät, että sellaisen pienen pullon täyttämiseksi mustetta saisi hangata lähes tunnin.

"Aliarvioitko minut niin pahasti, etten muka erottaisi sinun huijanneen sellaisella litkulla?"

"Niin, ehkä erottaisitkin", Kojiro virnuili tappionsa kalkkia nakerrellen. "Sinähän se nelisilmä olet."

Kaoru väläytti hänelle hymyn, yhtä herttaisen kuin keskisormen heilautus, ja jätti hänet askareensa pariin. Kojiro kaatoi tujauksen vettä mustekiven syvempään päätyyn ja aloitti.

Kojiro ei ollut milloinkaan viihtynyt kalligrafiatunneilla – vähiten ehkä siksi, että ennen varsinaista taiteilua oli raastettava oma musteensa. Siitä heitä alakoulussa opettanut huuhkaja ei ollut tinkinyt. Eikä näyttänyt tinkivän Kaorukaan, mokoma viehättävä pöljäke, Kojiro nurisi hammastaan purren. Noin vartin hankaamisen jälkeen hän kastoi sivellintä aikaansaannoksessaan ja veti tumman viirun pöydälle asetetulle riisipaperille. Muste oli sävyltään tummanharmaata. Niinpä tietysti.

Kelloa seuraavan kerran silmätessään Kojiro tajusi puurtaneensa lähemmäs puoli tuntia. Testiviivat paperilla olivat järjestään tummenneet, mutta hän tiesi, ettei Kaoru kelpuuttaisi mustetta vieläkään. Voi tuska ja ahdinko.

Kahdenkymmenen lisäminuutin jälkeen hän huokaisi helpotuksesta ja pyyhkäisi otsaansa hien pukatessa esiin. Muste ei ollut vähääkään läpikuultavaa, vaikka jälkeä olisi tiirannut suurennuslasin kanssa. Kyllä Kaoru nyt ilahtuisi.

Henkeään pidättäen Kojiro kaatoi musteen pieninä noroina sille varattuun pulloon ja nojasi taaksepäin koitoksestaan selviytyneenä. Hänen polviparkansa itkivät kokemastaan rasituksesta.

"Hooi, Kaoru!" hän mylväisi ennen kuin oli edes varma siitä, oliko tämä edes samassa rakennuksessa.

"Älä kailota!" Kaoru ärähti takaisin ja tepasteli nurkan takaa paikalle. Ties vaikka tämä olisi ollut koko ajan lähistöllä tarkkailemassa.

"Noh, kelpaisiko tämä arvon herralle?" Kojiro osoitti mustepulloa.

"Se selviää kohta", Kaoru totesi napatessaan siveltimen, asetti pöydälle puhtaan riisipaperin ja istuutui hänen viereensä. "Sivumennen sanoen sinulla on mustetta otsassasi."

"Sivumennen sanoen sinä olet pälli", Kojiro mutisi hinkatessaan otsaansa T-paitansa kulmaan.

"Teki varmasti hyvää antautua pieneen kärsivällisyyskokeeseen?" Kaoru kysäisi ja kastoi siveltimen musteeseen.

"Teki ja teki..."

Kojiro tuijotti silmä kovana, kun Kaoru alkoi kirjoittaa ensimmäistä kanjia. Näköjään tämä päätti sutia enemmänkin kuin pari viivaa nähdäkseen, oliko hänen musteensa tarpeeksi pitkälle pötkivää.

"Ren... ai..." Kojiro mutisi ääneen lukiessaan kirjoitetut merkit ja hänen poskilleen levisi häivä punaa. "Noh, senkin pehmo."

"Minä vain testaan, miten suoriuduit tehtävästäsi", Kaoru virkkoi, muttei liikahtanut vähääkään kauemmas, kun Kojiro painoi päänsä hänen hartialleen.

"Teinkö vaikutuksen?"

"Työnjälkesi on laadukasta", Kaoru julisti todettuaan kuivuneen musteen kelvolliseksi. "Onneksi olkoon."

"Jumalten kiitos", Kojiro mumisi kasvot vasten Kaorun olkapäätä. "En tahdo tehdä sitä enää milloinkaan uudelleen..."

"Se taas riippuu siitä, missä määrin ajattelit ryövätä herkkujani", Kaoru totesi ja soi hänen vallattomille hiuksilleen lempeän paijauksen.

"Pois se minusta", Kojiro murahti. "En halua nähdä yhtäkään jäätelöä enää ikinä."

"Noinkohan?"

"Ei sillä etteikö yksi maistuisi juuri nyt."

"Sinäpä sen sanoit."




***

A/N2: Kaorun kirjoittama ren ai (恋愛) tarkoittaa kiintymystä, rakkautta, intohimoa ja kaikkea vastaavaa. 8)
« Viimeksi muokattu: 06.03.2021 10:47:54 kirjoittanut Maissinaksu »
一夜の徹夜でこの世の星を知り
二度目の夜明けで陽の歌を聴く

Röhkö

  • Otaku
  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Aloin kaivata vähän kesää! Lisäksi haluaisin piirtää/nähdä alakouluikäisenä nämä kaksi veijaria!

Kaoru ja Kojiro taas hyvin IC, riitelemässä jos mistäkin lillukanvarresta. Kaoru kiduttamasta Kojiroa rauhallisella tyylillään, ja varmaan se kyyläsi sitä jostain välillä. :P

Mielenkiintoista myös lukea musteen valmistuksesta. Eikä kyllä yhtään alkanut tehdä mieli kalligrafian pariin, oma kärsivällisyys ei riitä siihen (meillä oli japanin kurssilla yksi tunti).

Näistä kahdesta on kiva lukea juuri tällaisia kevyitä arkisia juttuja, ei mitään mega-angstia. Tai no, mä en lue angstia yleensä muutenkaan..
- Röh
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 568
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Ah, parasta löytää täältä vähän lisää Joe/Cherryä taas sopivan riitaisina, mutta silti suloisina, kaipasinkin just jotain tällaista sopivan rentoa meininkiä kaiken sen sarjan itsensä tuottaman angstin jälkeen. :D

Voi että, kalligrafia varmasti vaatii hermoja, mutta en kyllä ihmettele, miksei Joe vain lähtenyt luikkimaan pakoon, sen verta vihaista tekstiä olisi saattanut tulla vastaan. :D Mutta saapahan kerrankin Joen muskelit jotain muutakin tekemistä kuin pastan keittämistä, lol.

Lainaus
Kaoru väläytti hänelle hymyn, yhtä herttaisen kuin keskisormen heilautus, ja jätti hänet askareensa pariin.
Awww :DD

Lainaus
Eikä näyttänyt tinkivän Kaorukaan, mokoma viehättävä pöljäke
Pöljäke, aaa tykkäsin tuosta, sopiva!

Kyllähän tätä sanailua varsin ilolla luki ja varsinkin, kun sieltä sitten tulee myös vähän sellaista lämpöä ja välittämistä, vaikka välissä vittuillaankin ja mitä vielä. Awws näitä kahta. Kiitos tästä! ^^
Hyppää mukaan!


(banneri by Sokerisiipi)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 288
  • Yvan eht nioj
Kiitos kommentista, Grenade! <3 Tämä sarja inspiroi nyt jotenkin kunnon ryminällä, mutten valita, kun on sen verran hiljaisempaakin kirjoituskautta ollut meneillään tässä. Kevyt riitely ja vääntökääntö kuuluu asiaan enemmän kuin hyvin näiden hahmojen kohdalla. :D

Lainaus
Voi että, kalligrafia varmasti vaatii hermoja, mutta en kyllä ihmettele, miksei Joe vain lähtenyt luikkimaan pakoon, sen verta vihaista tekstiä olisi saattanut tulla vastaan. :D
Kalligrafia on kyllä eeppinen harrastus, ei sillä, mutta on se kyllä vaivalloisempaa kuin mitä voisi heti kuvitella. xD Ja joo ehkä se oli Joellekin vain helpompi istua alas kuin kärsiä Cherryn kummittelua.

- Mai

Lainaus
kaipasinkin just jotain tällaista sopivan rentoa meininkiä kaiken sen sarjan itsensä tuottaman angstin jälkeen. :D
No jep, kaikkea siellä canonissa tapahtuukin! Siihen liittyen itse asiassa kirjoittelin tällaista (S) :D härski oman tekstin mainostus, kröh
一夜の徹夜でこの世の星を知り
二度目の夜明けで陽の歌を聴く

Verinen Paronitar

  • pimeyden kalkkuna
  • ***
  • Viestejä: 1 648
  • monokkeli huurussa
Tämä sarja ja kaikki hahmot on huisin herkullisia, ihanaa että Finistä löytyy tätä shippiä!

Kaoru kurittamassa Kojiroa tällaisella hitaalla, hiljaisella, kärsivällisyyttä vaativalla tavalla on kyllä nyt niin hahmoon sopivaa tavaraa, ai että ♡  Ihana. Kuin joku kylmä, ankara sensei, vaikka lopulta sitten hyvin suoritetuata rangaistuksesta tulikin palkkioksi vähän hempeilyä. Kojiron hiukset on kyllä sellaiset, että niitä sietääkin silitellä.

Erittäin lollauttava yksityiskohta, että Miya om vasikoinut, koska totta kai se retale kylvää kaaosta  ;D

Lainaus
 Minä arvioin lopputuloksen ankarasti mutta reilusti."

"Sen kun näkisi", Kojiro hymähti. 

Awws lol, eihän nää tietenkään voi sanoa mitään ilman että toisen täytyy nokitella. "Jumalten kiitos" -puuskahdus aiheutti myös tyrskähtelyä, koska siis sen turhautumisen jo miltei kuuli ja näen vaan mielessäni Kojiron tuskaisen naaman.

Tää oli söpö ja hauska, kiitos!
sano mua rovastiks

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 288
  • Yvan eht nioj
Ensinnäkin anteeksi kamalasti, Röhkö, kun en ollut tajunnut sanoa mitään, vaikka kommenttisi oli ylimpänä! 😅 <3 Mitähän ihmettä olin luullut ajattelevani... Mutta kyllä täytyy sanoa ettei ole liiaksi kalligrafiaa ikävä. Itselläkin kärsivällisyys musteen valmistuksessa oli mitä oli, ja vaikka meillä oli käytössä myös valmista litkumustetta, opettaja kyllä huomasi eron. xD Arjen palaset ovat kyllä omiakin heiniä ficcailussa, vaikka kyllä näistä jotain surumielistäkin saisi, hmm hmm.

Kiitos myös, Verinen Paronitar! <3 Ilahduttavaa kyllä, että kirjoittajia ja lukijoita löytyy Finistäkin! Lisäksi tästä shipistä on niin mukavan moneen, eikä tarvitse edes muokata hahmoja mitenkään omiin tarpeisiin, jotta saisi tapahtumista uskottavia. Miya kylvi kaaoksen siemenen ja Joe maksaa synneistään. xD Onneksi löytyy Cherryltäkin sovittelunhalua, vaikka tuon tuosta väännetäänkin.

- Mai
一夜の徹夜でこの世の星を知り
二度目の夜明けで陽の歌を聴く

Larjus

  • Отабекқызы
  • ***
  • Viestejä: 3 138
  • En kaipaa kirjoituksiini negaa kritiikkiä tms.
    • twitter
Oivoi Joe, mihin jouduitkaan... ;D Mut selvästi meni oppi perille, raukka ei uskalla syödä enää mitään, mikä ei varmasti ole hänen omaansa (ellei Miya oo jossain viidensadan kilsan päässä, niin ei voi olla kielimässä ;D). Jotenki sööttiä kyl et nämä kaksi kränäilee jostain jäätelöstä. Vaikka toisaalta, jäbät asuu Okinawan kuumuudessa, ja kyllä muaki ihan periaatteesta vituttais, jos joku mun herkkuja menis syömään (ja must tuntuu et Kaoru on samoilla linjoilla). Onhan se hyvä että Kojirou joutuu kärsimään tekonsa seuraukset. Mä en ole koskaan mustetta itse tehnyt mutta en usko että nauttisin siitä. Sen jälkeen sitä todellakin on varovainen siitä, mitä suuhunsa pistää.

Kaoru ilman muuta huomaa pienetkin erot musteiden välillä, se ei epäilytä minua lainkaan. Hauska lukea heidän sananvaihtoaan, kun väännetään tuoreiden raaka-aineiden merkityksestä ruoanlaitossa ja peilataan sitä laadukkaan musteen tekemiseen. Mustetta ei syödä ei, mutta en vois kuvitellakaan Kaorua sutimassa papereilleen mitään kakkoslaatuväriä.
Ja siis ääää näiden kahden vääntö ja molemminpuolinen nimittely ja kettuilu (/w\) On ne vaa niin somia. Siellä se rakkaus kukkii oikein huolella!

Lainaus
"Ren... ai..." Kojiro mutisi ääneen lukiessaan kirjoitetut merkit ja hänen poskilleen levisi häivä punaa. "Noh, senkin pehmo."
Ja tässähän se varsinkin kukkii :3 Tiesin ilman muuta, mitkä kanjit Kaoru piirsi, on 恋愛 sen verran tuttu termi (vaikka kanjit aina raastaakin mun hermoja, kyllä rakkauskanjit on sellaiset, et ne tietää ;D ♥)

Lainaus
"Sivumennen sanoen sinulla on mustetta otsassasi."

"Sivumennen sanoen sinä olet pälli", Kojiro mutisi hinkatessaan otsaansa T-paitansa kulmaan.
Siis voi että näitä kahta 😍😍 Tämmösten kohtien lukemisesta tulee kyllä niin höttönen ja pehmoinen olo ♥ Just se, mikä mulle on ehkä ihaninta ficiharrastuksessa :3

Mieleni meni nyt vähän lisää pehmon puolelle ja aloin kuvitella näitä kahta syöttämässä jäätelöannosta toisilleen :3 En tiiä oisko siinä jonkinmoisen ficin paikka itsellä, vai jääkö se pelkäksi ajatukseksi, mutta onpahan ihana mielikuva 😍 Kiitos näistä hempeistä tunnelmista.

Жүрегім сені таңдады.

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 288
  • Yvan eht nioj
Lainaus
Jotenki sööttiä kyl et nämä kaksi kränäilee jostain jäätelöstä.
Jäätelö on varmaan vielä laskettavissa kohtuullisen järkeväksi kränäilynaiheeksi näille hahmoille. xD Olisi kannattanut Joenkin harkita kahdesti ennen kuin makeanhimo sai vallan, ja sietäähän sitä sitten laittaa hänet kunnolla kärsimään julkeasta teostaan.

Lainaus
Mä en ole koskaan mustetta itse tehnyt mutta en usko että nauttisin siitä.
Se oli kyllä melkoisen hidasta puuhaa. xD Meillä alkoi tunti klo 13, ja se tarkoitti sitä että oli suositeltavaa ilmaantua paikalle jo 12:30 korvilla. Valmismustettakin meillä oli, mutta sitä ei suositeltu ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Kasvatti luonnetta se raaputtaminen tai jotain. Lämmöllä ainakin muistelen näin jälkeenpäin. <3

Tämä oli kyllä sellainen ficci, joka melkein kirjoitti itse itsensä. ^^ Tällekin olisi hauskaa miettiä jotain vastaavaa, jossa Kaoru menee tekemään asian X, ja joutuu tekemään Kojirolle jonkin vastaavan askareen. Keittiön siivoaminen mahtaisi olla varteenotettava rangaistus. :D

Kiitoksia, Larjus! <33

- Mai
一夜の徹夜でこの世の星を知り
二度目の夜明けで陽の歌を聴く