Kirjoittaja Aihe: The Witcher: Noiturin ja Bardin edesottamuksia, K-11 (raapaleita x24)  (Luettu 7641 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 929
Otsikko: Noiturin ja Bardin edesottamuksia
Fandom: The Witcher
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, huumori, romantiikka, fluff, angst... vähän kaikkea (eli raapaleita).
Paritus: Geralt/Valvatti

Summary: Yhteistä matkantekoa, kasvi-isi!Valvatti, "murjottava" Geralt, ynnä muita kaksikon toilailuja ja tunteita.

A/N: Kerään tähän topiciin kaikki raapalejuoksuun kirjoittamani Witcher-rapsut. Nämä eivät varsinaisesti liity toisiinsa, ellei sellaista ole erikseen mainittu. Pyrin lisäämään aina useampia kerrallaan silloin kun lisään. Palaute olisi kivaa, vaikka nämä nyt eivät ehkä ole sitä viimeisen päälle hiotuinta tavaraa ::) Nauttikaa :D


***

Hunaja

Valvatti levitti paksulti hunajaa leivälleen ja hymyili Geraltille suupielet murusissa.

Geralt hautasi kasvonsa kolpakkoonsa piilottaakseen hymyn, joka pyrki nousemaan hänen suupieliinsä.
Tuntui hyvältä olla viikkojen jälkeen sisätiloissa, ei enää sateessa nukkumista, jäätäviä aamupesuja ja Valvatin hampaiden kalinaa yössä.

Eivät he olleet varsinaisesti rahoissaan vieläkään, mutta yhteiseen huoneeseen ja vuoteeseen heillä oli sentään ollut varaa. Ja leipään, hunajaan ja olueen.

Ilo oli tänä iltana halpaa. Geralt tiesi, että parin oluen jälkeen Valvatti epäilemättä virittäisi luuttunsa lauluun, ja ehkä heille liikenisi tavernan asiakkailta pari lanttia.
Ehkä jopa niin paljon, että he voisivat päättää iltansa kuumaan kylpyyn oman huoneensa yksityisyydessä.

Geralt hymyili leveämmin.

***


Karhunvatukka

Valvatti hoksasi matkalla karhunvatukkapensaan, ja pakotti Geraltin pysäyttämään Särjen, jotta he saattoivat kerätä kunnon eväät matkaan.

"Nämä ovat taivaallisia, maista!" Valvatti tarjosi matkakumppanilleen kourallista marjoja, mutta Geralt pudisti yrmeänä päätään.

"Ilman tällaisia turhia pysähdyksiä olisimme olleet perillä jo eilen", Geralt murisi kädet puuskassa.

"Sinä olet vain nälkäinen, siksi olet noin pahalla päällä", Valvatti pyöritti silmiään, "pääsisimme jatkamaan matkaa nopeammin, jos sinäkin osallistuisit keräämiseen. Geraaaalt."

Geralt ei jaksanut kauaa kuunnella Valvatin vaativaa marmatusta, vaan ryhtyi pitkin hampain keräämään marjoja.

"Maista nyt", Valvatti tarjosi uudelleen. Tällä kertaa Geralt otti marjan ennen kuin Valvatti ennätti taas ryhtyä pitkittämään hänen nimeään ärsyttävästi.

Maku oli pirskahteleva, eikä Geralt muistanut syöneensä mitään niin herkullista aikoihin. Hän yritti parhaansa mukaan esittää muuta, sillä muuten Valvatti ei ikinä sulkisi suutaan omasta nerokkuudestaan.

"Otatko toisen?" Valvatti tarjosi, ja tällä kertaa Geralt otti marjan lisäksi suuhunsa myös Valvatin sormenpäät.
Sillä tavoin toisen sai olemaan hiljaa yllättävän kauan.

***


Ikävä

Valvatilla oli ikävä Geraltia.
Se oli totuus, jota ei käynyt kieltäminen, ja joka otti Valvattia sydämen lisäksi antaumuksellisesti päähän.

Ensimmäisen kerran sydämensä särjettyään hän oli vannonut, ettei ryhtyisi siihen enää, ei päästäisi ketään niin lähelle, että toinen saattaisi jättää häneen jäljen.

Geralt oli vaikuttanut turvalliselta.

Millainen idiootti rakastuu sellaiseen henkilöön, joka ensitöikseen loukkaa, ja toisekseen iskee ilmat pihalle?
Valvatti, Valvatti oli juuri sellainen idiootti. Geralt oli komea, ja tämän syvä, muriseva ääni oli vetänyt Valvatilta polvet veteliksi joka kerta, kun toinen oli suunsa avannut.

Kuka olisi arvannut, ettei siinä ollutkaan kyse vain fyysisestä himosta, vaan lempo soikoon rakkaudesta?

Ei Valvatti.

***


Kuunlilja

Valvatilla oli uusi kasvi. Kuunlilja.
Geralt mulkoili kasvia synkästi.

Niin kuin Valvatin kämppä ei olisi ollut jo valmiiksi lähestulkoon viidakko.

Geralt inhosi jokaista uutta kasvia, jonka bardi kotiinsa kantoi. Uusi kasvi tarkoitti Valvatin omin sanoin aina "isyyslomaa", mikä tarkoitti, että Geralt joutui lähtemään retkilleen yksin.
Valvatti ei hennonnut jättää "vauvaa" kenenkään muun hoidettavaksi ennen kuin kasvi oli ollut hänellä vähintään pari viikkoa. Sinä aikana Valvatti lauloi kasville joka päivä, kasteli sitä millilleen oikean määrän ja oli muutenkin niin pedantti, että Geraltin hampaita kiristi.

Pahinta oli, kun jokin kasvi alkoi puskea kukkaa. Onneksi kuunlilja oli vielä liian pieni siihen.

Geralt huokasi.

***


Aalto

Aalto, joka löi rantaan, oli suurin tähänmennessä, ja Valvatti kirmasi sitä ilosta kiljuen karkuun.

Geralt pyöritti silmiään, mutta ei voinut estää hymynkaretta ilmestymästä huulilleen.

Valvatti oli pönttö. Bardi pelasi uhkapeliä aaltojen kanssa, vaikka tiesi, että hänen nahkahousunsa eivät kuivaisi yön aikana, jos pääsisivät kastumaan.

Geralt melkein nousi lähteäkseen hakemaan toisen pois vedenrajasta, jossa Valvatti nyt härnäsi jo seuraavaa aaltoa.

Toisaalta...

Geralt vilkaisi ympärilleen varmistuakseen, että he olivat rannalla kahden. Hän muodosti käsillään torven ja huusi Valvatille:
"Riisu housut!"

Valvatti pysähtyi katsomaan häntä suu auki. Aalto Valvatin takana kohosi yhä korkeammaksi.

"Mitä?!"

Aalto kasteli Valvatin päälaesta varpaisiin.

"Voi vittu", Geralt manasi.



***
« Viimeksi muokattu: 13.07.2023 20:38:40 kirjoittanut Violetu »

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Hih, olipas söpöjä. Ihania pikkupätkiä, kivaa että kasasit nämä tällä lailla omaan topsuunsa! Raapalejuoksua on tullut seurattua vähän laiskasti, mutta se on tuottanut kyllä hirmu monia kivoja rapsuja, ja nämäkin kuuluivat ehdottomasti siihen kivojen joukkoon!

Erityisesti mua puhutteli kasvi-isi Valvatti, koska tuo oli jotenkin samaan aikaan ihan älyttömän ja toisaalta älyttömän sopivan kuuloista :D Ihanan omaperäinen idea, ajatus Valvatista hoivaamassa kukkasia suurella innolla on jotenkin aika valloittava ja suloinen. Geraltin yrmyily karhunvatukoille oli myös edellä mainittua älyttömän sopivaa settiä, voin niin kuvitella tuollaisen tilanteen jossa Geralt juroilee nälkäkiukkuisena. Pirskahteleva on myös aika hyvä kuvaus karhunvatukan mausta ja koostumuksesta! Geraltille luonteenomaiselta kuulosti myös se että piti esittää ettei ollut ees hyvää, hih. Sormenpäiden imeskely veikin tuon tekstin hassusta kuumaksi aika nanosekunnissa, uuh. Ei ihme että Valvatti hiljeni, kyllä mäkin menisin aika sanattomaksi ;) Viimeinen raapale oli ehdoton lempparini, ajatus Valvatista pöljäilemässä aallokossa oli jotenkin niin hyväntuulinen ja hassu että ihan hihityttää. Myös lauseella "Valvatti oli pönttö" saattoi olla muhun jokseenkin hilpeä vaikutus ;D Tykästyin kovasti tuohon elämäniloiseen aallokossa leikkimiseen ja tarinan kaareen nahkahousuista ja niiden kosteasta kohtalosta.

Lainaus
Millainen idiootti rakastuu sellaiseen henkilöön, joka ensitöikseen loukkaa, ja toisekseen iskee ilmat pihalle?
Valvatti, Valvatti oli juuri sellainen idiootti. Geralt oli komea, ja tämän syvä, muriseva ääni oli vetänyt Valvatilta polvet veteliksi joka kerta, kun toinen oli suunsa avannut.

Kuka olisi arvannut, ettei siinä ollutkaan kyse vain fyysisestä himosta, vaan lempo soikoon rakkaudesta?

Ei Valvatti.
Oih ja voih. Tämä oli kyllä varsin hyvin kirjoitettu ja katkeransuloinen kohta. Pidin tästä kovasti, piti ihan lainata osoittaakseni että tykkäsin myös tästä vähän totisemmasta raapaleesta! Oli kivaa vaihtelua, kun näissä oli keskenään vähän erilaistakin tunnelmaa, ja tämäkin oli ihan yhtä onnistunut kuin hassuttelevammatkin rapsut.

Kivoja raapaleita, toivottavasti näitä tulee lisää!

bannu by Ingrid

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Ihanaa, että teit näistä oman topicin! Olen tykännyt tosi paljon näistä rapsuistasi tuolla raapalejuoksussa <3

Ekassa pätkässä on ihanaa iloa ja lämpöä, makeaa hunajaa ja yhteinen vuode odottamassa <3 eipä ihme, jos Geraltiakin hymyilyttää ;) Karhunvatukkajutussa Geralt on aluksi ihanan juro, mutta lopussa jo pehmennyt taas Valvatin ansiosta. Ikävä puolestaan rusentaa sydäntä, voih! Kasvi- ja aaltotarina olivat hauskoja, voin niin kuvitella Geraltin pyörittelemässä silmiään Valvatille :D

Kiitos näistä, toivottavasti tulee vielä lisää Witcher-inspiksiä raapalejuoksuun tai muuten vain :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 929
Kiitos kommenteista <3
flawless: Raapalejuoksussa on just parasta, että se antaa luvan kirjottaa jotain niin randomia ja järjetöntä, kuten vaikka kasvi-isi!Valvatti tai kilpajuoksu aaltoja vastaan :D kivaa että tykkäsit ja kiitos kommentista^^
Thelina: Kivaa että olet tykännyt ^^ näyttää siltä, että lisää tulee edelleen, eiköhän vielä tämänkin jälkeen :D Kiva kun kommentoit ^^

A/N: Tässäpä lisää näitä. Tiedossa tällä kertaa AU-visiitti öisessä Helsingissä, huumoria, humalaa ja vähän kaipaustakin.

***



Neonvalo

"Tämä neonsade silmää kirvelee, diesel lemahtaa, yö kun yskäisee", Valvatti hyräili. Hän ei tiennyt, mistä oli kappaleen kuullut, mutta se oli ilmeisen tarttuva.

"Anna minulle noiturinrohtosi, ole minulle Geraltin enkeli..." Valvatti laittoi hiukan omia sanojaan väliin ja katsoi silmäkulmastaan Geraltia.

Noituri piti katseensa visusti märässä asvaltissa ja rytisti huuliaan siihen malliin, että hymy oli tulossa, mutta mies ei halunnut päästää sitä esiin.

"Ole hiljaa", Geralt murahti ja tunki kädet entistä syvemmälle taskuihinsa.

Valvatti pujotti käsivartensa toisen käsikynkkään ja jatkoi hyräilyään Geraltin mulkoilusta välittämättä.

"Kuka sanoi että askel painaa jo, olen kevyt kuin sudenkorento..."

Valvatti piti tästä uudesta paikasta. Uudesta ajasta, jos meluisien, outojen tavernojen neonvaloista ja tien mustankiiltävästä päällysteestä mitään saattoi päätellä.

”Viime yö veti routaan tämän maan, ja se maa on käärmeitä mustanaan...”

”Voisitko sulkea suusi?” Geraltin ilme oli vaarallinen, tämän silmät välkähtelivät oranssiaan liikkuvissa valoissa, joita tuntui olevan kaikkialla. Noituri ei ollut omassa elementissään, ja se selvästi hermostutti miestä hyvin paljon.

”Ei mitään hätää, musiikki toimii täällä samalla tavalla kuin kotipuolessa”, Valvatti rauhoitteli ystäväänsä taputellen tämän hartiaa. Hän yritti jättää huomiotta, miten Geraltin ärinä pisti hänen polvensa veteliksi jostain ihan muusta kuin pelosta.

”Minä voin ottaa ohjat, jos siitä on apua”, Valvatti nojautui painamaan suukon Geraltin poskelle.

”Hmh.”



Tanssiaiset

Valvatti oli seissyt korokkeella soittamassa luuttuaan koko illan.
Joskus hän vielä menisi tanssiaisiin siviilinä ja tanssisi aamuun asti, mutta se ei ollut tämä kerta.

Valvatti oli ollut omallakin mittapuullaan naurettavan tyytyväinen, kun Geralt oli heti kutsun saatuaan sanonut, että hän ei sitten tanssisi.

Ajatus Geraltista tanssimassa jonkun toisen kanssa pisti Valvatin sisälmykset epämukavalle sykkyrälle, ja hän yritti olla ajattelematta asiaa sen enempää.

”Etkö sinä haluaisi levätä välillä, minä voin soittaa.”

Essi oli vaivihkaa hiipinyt trubaduurin taakse, ja kohotti toiveikkaasti viuluaan.

”No kai minä sitten”, Valvatti kohautti olkiaan hetken mietittyään. Sormenpäihin alkoi jo soittaminen sattua.
”Sinun soittosi on niin sielukasta, muuten en suostuisi”, hän antoi käsisuudelman Essille ja loikki alas lavalta aikeinaan käydä tankkaamassa buffetpöydässä ja sitten ehkä pyörähtämässä pari kipaletta tanssilattialla.

Geralt istui kuningattaren vieressä, täsmälleen samassa paikassa kuin viimeksi Valvatin tarkistaessa. Noituri näytti kyllästyneeltä, mikä toisaalta oli tälle aika tyypillinen ilme.

Sekunnin Valvatti leikki ajatuksella, että pyytäisi Geraltia tanssiin.

Ei mihinkään sellaiseen typerään tanssiin, jossa miehet potkivat toistensa saappaita, vaan sellaiseen, jossa Valvatti voisi kietoa käsivartensa Geraltin niskaan ja hengittää tämän kanssa samaa ilmaa.

Ajatuksesta tuli niin kuuma, että Valvatin oli pakko löysätä kaulallaan roikkuvaa ruusuketta.

Osasikohan Geralt edes tanssia?

Siitä hän ottaisi vielä joku kaunis päivä taatusti selvän.



Kynsiä

Geralt puri hampaitaan yhteen, ettei olisi ärissyt silkasta turhautumisesta.

Edellinen peto, pieni ja sukkelaliikkeinen pirulainen, oli purrut häntä sellaiseen paikkaan, jota oli mahdotonta kynsiä matkaseuran huomaamatta.

Hän oli onnistunut kaatamaan rohtoa haavakohdan päälle, mutta nyt, kun haava alkoi parantua, iho sen ympärillä kutisi kuin syyhypunkeilla olisi orgiat sulkeutuvan haavabuffetin ympärillä.

"Geralt, mikä sinua vaivaa?" Valvatti kääntyi Särjen selässä katsomaan Geraltia.

"Ensinnäkin et koskaan anna minun ratsastaa Särjellä yksin, ja toisekseen näytät siltä, että tarvitset huussia reilussa minuutissa. Joten, mistä kiikastaa? Ehkä minä voin auttaa?"

"Pieni hetki", Geralt mutisi hampaidensa välistä, poikkesi lähimmän kolmen miehen levyisen männyn taakse ja hinkkasi selkäänsä puun karheaa kuorta vasten kuin kapinen karhu.

Polulta kuului tömähdys, eikä Geralt ennättänyt lopettaa toimintaansa ennen kuin kuuli Valvatin äänen aivan vierestään:

"Minulla olisi kyllä aloe veraa repussani, se auttaa tehokkaammin kutinaan kuin tuo... mitä sinä nyt ikinä oletkaan tekemässä."

Geralt päätti, että seuraavalla kertaa hän pyytäisi Valvatilta apua ensimmäisenä.



Taluttaa

"Tule, tännepäin", Valvatti yritti taluttaa humalaista Geraltia tavernasta takaisin heidän majapaikkaansa.

Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Valvatti oli itse vähintään yhtä tukevassa tuiterissa kuin noiturikin.
 
He pysähtyivät ottamaan tukea läheisestä aidasta, kun pystyssä pysymisestä ei oikein meinannut tulla mitään.

"Minä ylitin itseni laululla tänään, enkö vain", Valvatti hipelsi Geraltin hiuksia tämän korvan taakse saadakseen noiturin harhailevan huomion itseensä.

"Ylitit kaikki tärkeät kynnyksetkin", Geralt mutisi, eikä Valvatti saanut ollenkaan kiinni, mistä toinen puhui.

Ei ennen kuin muisti äkkiä, miten oli saattanut tuijottaa Geraltia kaikki romanttiset balladit. Hupsista.
Oliko toinen muka tajunnut, mitä se tarkoitti?

"Tavernanpitäjän tytär oli upea ilmestys", Valvatti yritti pelastaa. "Niin runsaaseen poveen hautaisi mieluusti naamansa, ja vaikka muutakin."

Geralt tarttui Valvatin kasvoihin ja painoi ne rintaansa vasten.

Niin no, toisaalta.

Valvatin humalaiset kädet alkoivat räpeltää Geraltin takin solkia auki.

Mitä sitä turhaan puhumaan, jos saattoi painaa nenänsä Geraltin massiivisten rintalihasten väliin ja olla ihan hiljaa siellä.



Yksinäinen

Geralt laittoi leirin pystyyn metsänlaitaan suuren männyn juurelle.

Kevät alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejään, maa vihersi ja tuuli oli lempeämpi. Ilma tuoksui siltä, että talvi tuskin viipyisi enää kauaa.
Sytyttäessään tulen Geralt tuli ihmetelleeksi, miten illassa olikin niin hiljaista. Linnut toki viheltelivät satunnaisia säveliään ja Särki hörisi tyytyväisenä saadessaan vihdoin levätä, mutta jokin tärkeä ääni puuttui.

Geralt kohotti katseensa kirkkaalle taivaalle, jonka turkoosiin vivahtava sininen toi hänen mieleensä yhden Valvatin doubleteista.
Ei Geralt ollut yksinäinen ilman bardiaan, mutta ajatus, että hän pian saisi tehdä matkaa yhdessä trubaduurin kanssa nostatti tuskin huomattavan hymyn noiturin huulille.

Valvatin ääni oli se, joka illasta puuttui.


I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Jeee lisää rapsuja! Kivoja olivat taas, kiitos kun jaoit näitä tänne!

Kokoelman nimi on muuten aivan loistava! Kuulostaa ihanasti joltain perinteiseltä lasten tarinalta (saakohan tästä mun ajatuksesta yhtään kiinni, jotenkin vaan kuulostaa nostalgisen satumaiselta ja kivalta!) ja sopii kokoelman tunnelmaan musta oikein kivasti. Pidän tästä kokoelmasta kovin, kivaa kun näitä tuli lisää! Mä tykkään lukea raapaleita, kun ne ovat sellaisia kivoja pikku välipaloja ja kiireisten hetkien piristäjiä. Ja nämä kyllä piristivät, oikein kivoja! Mä niin tykkään siitä, miten kuvaat nämä hahmot teksteissäsi niin, että Valvatti on tuommoinen söpöliini hupsu ja Geralt mörisevä juro, oot vanginnut hahmojen luonteenpiirteet hyvin ja tulkinnut niitä teksteissäsi oikein paljon korostaen musta kivalla tavalla.

Lainaus
Hän oli onnistunut kaatamaan rohtoa haavakohdan päälle, mutta nyt, kun haava alkoi parantua, iho sen ympärillä kutisi kuin syyhypunkeilla olisi orgiat sulkeutuvan haavabuffetin ympärillä.
Mä hihitin tälle ihan ääneenkin, niin oli pakko lainata :D Tämä oli ihan loistava kuvaus, tosi kekseliäs ja omaperäinen! Pisteitä myös kapisesta karhusta, hahaa. Voi Geraltia. Tuossa rapsussa olisi kyllä erinomaiset lähtökohdat jatko-osaan siitä, kuinka Valvatti levittää aloe veraa Geraltin selkään... tai vaikka vähän muuallekin ;)

bannu by Ingrid

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Sulla ei tainnut olla enää Marvelia mulle luettavaksi, niin tulin sitten Witcherin pariin :'D Mä en oo edelleenkään kattonut ko. sarjaa (shame on me), mutta oon muutamien ficcien, tumblrin ja gifien perusteella muodostanut jonkinlaisen kuvan näistä kahdesta, joten oletan tietäväni edes jollain tasolla mitä luen ;D

Vaikka nää ei liittyneetkään toisiinsa, niin mun mielestä molemmat hahmot pysyi tosi samantyylisinä kaikissa! Nää oli tälleen putkeen luettuna niinkun sellasia pieniä kivoja palasia näiden elämästä yhdessä :3 Geralt on tosi samaistuttava tyyppi, mutta sitten taas Valvatti on aivan ihana :''D Luulen, että tykkäisin sen hahmosta todella paljon!

Muutama näistä nousi ylitse muiden - tykkäsin hirveesti ensin (yllättäen) tuosta Ikävästä! Siinä näki vakavamman Valvatin - vaikka hän on yleensä tuollainen iloinen, leppoisa ja huoleton, niin samanlailla häneen sattuu sydänsurut <//3 Mutta sitten taas vastapainoksi nautin kamalasti tosta Taluttaminen-pätkästä :''D Ihan loistava, Valvatti koittaa peitellä kiinnostustaan puhumalla tavernatytön rintavarustuksesta, mutta Geralt ei moista shittiä kuuntele. Luulenpa, että hänen rintavarustukseensa oli kuitenkin huomattavasti mukavampi Valvatinkin sukeltaa ;D


ava & bannu © Inkku

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Geralt/Valvattia, ihanaa. ♥

Tämä kaksikko on mitä valloittavin ja tottahan toki mun oli nämä rapsut tultava lukaisemaan. Ja voi että, miten ihania nämä olivatkaan! Geraltin jurous ja Valvatin hupsuus (onko toi edes sana?) on aivan lyömätön yhdistelmä. ;D Erilaisten luonteiden myötä heidän seikkailut tosiaan pitävät sisällään vaikka mitä sattumuksia. ;) Tykkäsin hirmusesti siitä, miten monissa tuli esille kaikkia hienovaraisia vihjeitä siitä, että kaksikko tykkää toisistaan vähän enemmän kuin ystävinä. Pienet, vaivihkaiset hymyt, aww... ♥

Silmiin näistä osui parhaiten tuo Taluttaa. Humalaiset (vahinko?) tunnustukset ja sitten Valvatin pelastus-repliikki, oi että. ♥ Noh, onneksi loppu olikin sitten sellainen kuin pitikin. ;D Yksinäinen oli myös erittäin valloittava. Kun sitä on kerran Valvatin höpöttelyyn tottunut niin ei ihme, että sitten kun on hiljaista, sitä kaipaakin. Monestihan sitä ei tiedä, mitä kaipaa ennen kuin jokin asia/esine/henkilö viedään (hetkellisesti) pois. :)

Nämä oli niin Geralt/Valvatti-maisia, että apua, en kestä. Sulin totaalisesti näille. :) Suuren suuret kiitokset näistä ihanuuksista! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 929
Kiitos kommenteista <3

flawless: Kiitos kommentista <3 Ai että, kiitos, itsekin tykkään otsikosta, sen alle mahtuu niin kivasti vaikka millaisia rapsuja. Sarjan kirjoilla varmaan ollut vaikutuksensa sen kanssa.^^ Uu, joo, Valvatti "hoivaamassa" Geraltia on kyllä nam. Ja kuvio toimii myös toisin päin, ai että nämä kaksi <3
Angelina: Kiitos kommentista <3 Pffft, nyt alkoi tehdä mieli katsoa sarjan parhaat parituspalat uudestaan 😁 mutta siis kannattaa kyllä tutustua netflix-sarjaan, finiläiset ja se mut alun perin fandomiin ajoi 🙈 siihen sitten kirjat päälle, joista viimeisimmän sain tänään luettua loppuun<3 Pakko iskeä tähän ihan pieni sarjan juoneen liittymätön
Spoiler: näytä
 Valvatti oikeasti kirjoitti Geraltille rakkauslaulun niiden kahden suhteesta WHAT😭😍
Tai ehkä mulla on vaan tosi vahvat shipperilinssit 😂
Felia: Kiitokset kommentista <3 Geralt ja Valvatti on kyllä niin veikeä kaksikko, ja parin dynamiikka niin ihanan selkeä, että heistä on usein jotenkin helppo kirjoittaa, vaikka olisi blokkikin päällä ^^ Taluttaa lukeutuu omiinkin suosikkeihini, Valvatti on ihana kun se rupeaa oikein pöljäksi 😂


A/N: Tässä neljä rapsua lisää, raapalejuoksusta alkunsa saaneita edelleen. Tällä kertaa näemme kasvi-isi!Valvatin paluun, vähän muumifiiliksiä, ja jotain hurt/comfortia muistuttavaa. Kolme ensimmäistä (muistaakseni) satasanaisia, viimeinen on tripla.
Enjoy!


***



Blokki

Valvatilla oli blokki. Hän ei ollut saanut kynästään irti runon runoa moneen viikkoon. Luuttu oli jäänyt roikkumaan naulaan, eikä hän ollut saanut laulettua edes kasveilleen.

Geralt oli retkillään, ja Valvatti kaipasi.

Blokki oli tietenkin iskenyt vasta Geraltin jo lähdettyä. Valvatti oli jäänyt kotiin, koska pienin hänen kaktuksistaan oli pukkaamassa kukkaa. Se kukka oli kuitenkin jo kuihtunut. Valvatti epäili, että se johtui päivittäisen laulun puuttumisesta.

"Olen niin yksin ja kyllästynyt", Valvatti jollotti makoillessaan olohuoneen kasvinurkassaan.
Kun hän loi katseensa ylöspäin, hän kuvitteli olevansa viidakossa. Veisiköhän Geralt hänet Afrikkaan, jos hän pyytäisi?
Valvatti huokasi syvään.

Kun Geralt vain palaisi ensin hengissä takaisin.


Välimatka

Geralt oli viipynyt jo kauan. Valvatin laskelmien mukaan perjantaina tulisi neljä viikkoa täyteen.
Valvatti alkoi olla huolissaan. Geraltilla oli paha tapa joutua ongelmiin virkavallan kanssa, ja mies oli usein liian ylpeä soittaakseen ja turvautuakseen Valvatin apuun niissä tilanteissa.

Välimatka pahensi asiaa. Valvatin teki aina pahaa, kun hän sai jälkikäteen kuulla Geraltin putkaseikkailuista.
Tuntui pahalta, kun ei päässyt ajoissa apuun.
Ei sillä, oli Valvattikin ollut poliisin kanssa vaikeuksissa kerran jos toisenkin.
Mutta hänen puheenlahjansa kuitenkin voittivat Geraltin omat, ja jos Valvatti oli mukana, he pääsivät yleensä nopeammin takaisin vapauteen.

Valvatti tarttui puhelimeen ja alkoi soitella poliisilaitoksille.
Geraltin oli aika jo palata.


***


Kirpeä

Aamut olivat jo kirpeitä, ja Valvatti tiesi, mitä se tarkoitti.

Geralt sytytti nuotion aamullakin, jos Valvatti oli yön aikana hakeutunut noiturin kylkeen. Bardin hampaat kalisivat noiturin lämmön noustessa häntä lämmittämästä.

Kirpeys tarkoitti syksyä, mikä puolestaan tarkoitti lähestyvää talvea. Talvi tarkoitti, että he eivät pian näkisi toisiaan kuukausiin, kun Geralt matkaisi pohjoiseen, Kaer Morheniin, ja Valvatti puolestaan suuntaisi etelään viettääkseen talvensa Oxenfurtin yliopistolla.

Yhteisiä päiviä oli kuitenkin vielä, ja Valvatti paistoi heille aamiaiseksi munia laakealla kivellä. He katsoivat toisiaan nuotion yli, hymyilivät ja söivät. Silti molempien silmissä oli surua, kun katseet laskeutuivat lähdön koittaessa sammuneen nuotion jäähtyvään tuhkaan.

Päivät kävivät vähiin.


***


Päiväyöpyminen

“Geralt”, Valvatti uikutti kietoen käsivartensa Geraltin vyötärölle, vaikka tähän saakka bardi oli pitänyt kiinni lähinnä Särjen satulasta.

“Minulla on vähän huono olo.”

Geralt kääntyi luomaan huolestuneen silmäyksen matkakumppaniinsa ja taputti Särkeä kaulalle saadakseen tamman pysähtymään.
Ihmekös tuo oli, jos Valvatin tasapaino heitti, siitä oli vain tunteja, kun tämän tärykalvo oli törkeästi puhkaistu, eikä Geralt ollut ehtinyt väliin.
Koko tilanteen muistaminen sai vieläkin Geraltin ajatukset kiehumaan kiukusta ja syyllisyydestä. Miten hän aina onnistuikin saattamaan Valvatin vaaraan pelkällä olemassaolollaan?

Geralt loikkasi alas hevosensa selästä ja ojensi kätensä ottaakseen Valvatin vastaan, kun tämä huojahti alas.
Geralt puristi bardin rintaansa vasten ja syleili tätä ehkä hiukan liian kauan, mutta Valvatti ei valittanut vaan ripustautui noiturin kaulaan.

“Sinä olet niin ihanan kiinteä ja vakaa, tuntuu, että koko maailma pyörii”, Valvatti mumisi silmät kiinni, eikä tämän äänessä ollut edes sitä tavanomaista hiukentelua, mies kuulosti ainoastaan väsyneeltä.
“Yövytään tässä”, Geralt päätti, mutta ei edelleenkään laskenut ystäväänsä maahan.

“Sopii erinomaisesti, jos löydät minulle jonkun sellaisen nukkuma-alustan, joka pysyy paikoillaan.”

Geraltilla kävi mielessä, että Valvatilla oli edelleen veressään kaupungissa nautittua kuohuvaa, sen verran sekavia tämä puhui. Toisaalta he olivat jälleen kerran meinanneet molemmat kuolla, joten ehkä Valvatilla oli täysi oikeus olla vähän sekava, oli alkoholilla osuutta asiaan tai ei.

Geralt vilkaisi Särkeä kuin kysyäkseen, sopiko hevoselle, että he yöpyisivät tässä, mutta Särki oli jo sulkenut silmänsä ja alkanut riiputtaa päätään kevyessä unessa.

Geralt istuutui varovasti jykevää puunrunkoa vasten Valvatti yhä sylissään. Ehkä yöpymisestä oli hiukan höpsöä puhua, kun kello oli hädin tuskin viisi, mutta niin Särki kuin Valvattikin tuntuivat tarvitsevan lepotauon. Geraltia ei haitannut, sillä ensimmäistä kertaa kuukausiin hänellä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, mikä tuntui kerrassaan ihmeelliseltä, nyt kun hän pysähtyi asiaa pohtimaan.

Ehkä he suorittaisivat kevyen “päiväyöpymisen” (Valvatti nostaisi metelin, jos kuulisi Geraltin keksineen niin pöljän sanan) ja jatkaisivat matkaa parin tunnin päästä ehtiäkseen yöksi lähimpään kaupunkiin.



« Viimeksi muokattu: 14.05.2021 22:05:17 kirjoittanut Violetu »

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Lainaus
-- ja tällä kertaa Geralt otti marjan lisäksi suuhunsa myös Valvatin sormenpäät.
Sillä tavoin toisen sai olemaan hiljaa yllättävän kauan.
Ai että, Geralt, sinä senkin ketku!

Lainaus
"Tavernanpitäjän tytär oli upea ilmestys", Valvatti yritti pelastaa. "Niin runsaaseen poveen hautaisi mieluusti naamansa, ja vaikka muutakin."

Geralt tarttui Valvatin kasvoihin ja painoi ne rintaansa vasten.
Ja tämä kohta! Apua, en meinaa kestää ;D ;D

Nämä ovat olleet kaikki tosi ihania raapaleita, kiitoksia ^-^

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 929
Kiitos kommentista Avaruuspiraatti! Mukavaa, että luit ja viihdyit <3

A/N: Seuraavaksi taas neljä rapsua, vähän kaksikon matkantekoa, pöljäilyä ja hiukan romantiikkaakin.
Puoltoistaraapale, kaksi normiraapaletta ja tripla.
Triplaraapale on muistaakseni raapalejuoksun ulkopuolelta ja perustuu yhteen Noiturikirjoista (saattoi olla Pääskytorni tai Järven neito, en muista), ja parituksena esiintyy Geralt/Valvatin lisäksi Valvatti/Ruhtinatar Anarietta (saattoi olla kirjoissa herttuatar, mutta ruhtinattareksi olen sen tuohon kirjoittanut, joten olkoon se).
Enjoy!

***


Kynsi

"Kynsi meni. Geralt, pysähdytään" Valvatti marmatti, "siitä tulee verta, se tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa."

"Kävelitkö käsilläsi,vai miten onnistuit", Geralt murahti.

Hän oli takavarikoinut Valvatin luutun puoli mailia sitten, kun oli kyrpiintynyt kuuntelemaan samoja kolmea sointua, jotka toistuivat satunnaisessa järjestyksessä, jota Geralt ei koskaan osannut ennakoida.

"Minä raapaisin tuon männyn kuorta ohikulkiessani, koska minulla ei ole luuttua, jolla viihdyttää itseäni", Valvatti ilmoitti antaen katseensa vaeltaa merkitsevästi Geraltista Särjen kupeella roikkuvaan satulalaukkuun, jossa luutun muoto pullotti.

"Pysähdytään, jos tukit turpasi viideksitoista minuutiksi", Geralt mulkaisi ystäväänsä nykäisten Särkeä ohjaksista.

Valvatti avasi suunsa vastalauseeseen, mutta sulki sen, kun näki, miten Geraltin suupielet kiristyivät vaarallisesti.
Geralt tuntui olevan tänään poikkeuksellisen pahalla tuulella, eikä Valvatilla ollut aavistustakaan miksi.

Valvatti onnistui olemaan hiljaa neljä minuuttia. Jos kynnen repäisemiseen liittyvää uikutusta ei siis laskettu.

Valvatin syliin tipahti yrteiltä löyhkäävää riepu. Kun Valvatti kohotti katseensa Geraltiin, tämä murahti:
“Kynnelle.”

Äkkiä kipu ei enää tuntunut niin pahalta.


***


Lumme

Valvatti katseli lammella lilluvaa lummetta ja yritti sommitella sille osuvaa riimiä. Osittain hän hyräili siksi, ettei kuulisi, mitä läheisen puun toisella puolella tapahtui. Geralt-parka.

"Lumme... umme-tus, kommellus... lumme, tumme... tunne?" Hän rämpäytti kokeilevasti luuttuaan.

"Oli lammella lumme, noiturilla tunne...ummetus nimittäin.
Ne istuvat nätisti limittäin, kun tavara ei kulje..."

Luuttu vaikeni.

"Kulje... sulje? Ei, ei se käy, täytyy olla joku osuvampi”, Valvatti hieroi leukaansa ja rääkkäsi aivojaan.
Ei hän koskaan ollut mitenkään ehdoton riimiensä kanssa, mutta joku raja piti olla.
Silloin hän keksi sen.

“Minä olen nero!” Valvatti kiekaisi riemuissaan.

“Ei noiturilla tavara kulje, jos ei armas bardi suutansa sulje!”


***


Juhannusyö

Keskikesän juhlan aikaan Geralt ja Valvatti pysähtyivät yleensä johonkin kylään, jonka lähellä oli järvi.
Kyläläiset olivat yleensä sen verran riemuissaan kuuluisan bardin vierailusta, että Noiturikin meni siinä sivussa.
Ainakin viimeistään sen jälkeen, kun Valvatti ilmoitti, että jos Geralt ei saisi jäädä, hän lähtisi myös.

Kyläläisten painuessa nukkumaan ja juhannuskokon ollessa enää kasa kytevää tuhkaa, Geralt ja Valvatti löysivät yleensä tiensä jollekin pienelle laiturille, kastoivat matkasta ja tanssista väsyneet jalkansa veteen ja huljuttelivat niitä siellä kotoisassa hiljaisuudessa.

Joskus Valvatti soitti muutaman soinnun, kunnes Geralt painoi huulensa bardin niskaan hiljentäen luutun enemmän kuin tehokkaasti.
Loppuyön he viettivät suudellen ja sylikkäin milloin missäkin.


***


Ruhtinatar

”Anna suuta, vanha ystävä.”

Ja niin heidän tiensä erosivat jälleen kerran, mutta tällä kertaa uhka eron lopullisuudesta leijui ilmassa raskaana kuin sade.
Valvatti ratsasti takaisin linnaan, ja kuuli myrskystä huolimatta, miten Geralt ratsasti toiseen suuntaan. Sade kätki kyyneleet, mutta bardin nyyhkäisyt paljastivat, miten tilanne häntä raastoi.

Valvatti oli itse tiensä valinnut, mutta silti hän tunsi sydämensä repeävän kahtia kipeämmin kuin koskaan aiemmin. Jäisikö hänelle itselleen mitään, jos hän jättäisi ruhtinattaren, ja lähtisi joskus yksin jatkamaan matkaa?

”Kärppäseni, puretko koskaan?” Valvatti kysyi kerran, kun he makoilivat Anariettan kanssa raukeina tuotettuaan toisilleen sanoinkuvaamatonta nautintoa.

”Miksi tuhlaisin omia hampaitani, kun voin päästä vähemmällä ja usuttaa koirat sen kimppuun, joka ikinä pureman ansaitseekaan”, nainen hymyili, ja jotain onttoa laskeutui Valvatin vatsaan.

Hän ei saanut ajatuksistaan Geraltia, joka oli kerran jos toisenkin paljastanut hänelle niin hampaansa kuin miekkansakin.

Hänen ruhtinattarensa ei ollut kärppä naamavärkkinsä ulkonäöstä huolimatta. Ei, Anarietta oli rotukissa, jolta oli poistettu sekä kynnet, että hampaat, kaikki, mikä teki kissasta vaarallisen pedon. Vain itsekkyys oli jätetty jäljelle.

”Entä silloin, jos joutuisit puolustautumaan, tai puolustamaan jotain itsellesi rakasta?” Valvatti jatkoi, vaikka tunsi luissaan, ettei tulisi saamaan kaipaamaansa vastausta.

”Sitä vartenhan minulla on ritarini, höpsöliini”, ruhtinatar naurahti pehmeästi ja silitti Valvatin otsapörröä.

”Kukaan itseään kunnioittava ruhtinatar ei taistele kynsin hampain mistään, jos joku muu voi taistella hänen puolestaan.”

”Niin, niin tietenkin, olinpas typerä”, Valvatti hymyili vaisusti ja suuteli rakastaan pehmeästi, ilman kieltä tai hampaita. Koska sellaista Anarietan kanssa nykyään oli, pehmeää ja turvallista.

Alkuun juuri se oli viehättänyt Valvattia, kerrankin ei tarvinnut pelätä mustasukkaista aviomiestä tai muita ikävyyksiä, saattoi vain nauttia kaikesta hyvästä ja kauniista, jota järjestely hänelle ja hänen ystävilleen soi.

Nyt, kun hän nautti siitä kaikesta yksin, se ei tuntunut enää samalta.

Toki Valvatti edelleen nautti pehmeästä vuoteesta ja ruhtinattaren lemmikin asemasta, mutta voi miten hän vielä kiihkeämmin kaipasi Geraltin piikittelyä ja teräviä katseita.


I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Olipas kiva yllätys että näitä tuli taas lisää, hiphei!

Mua huvitti erityisesti edellisen kerran osissa tuossa modernissa AU:ssa se, että Geraltilla oli tässäkin universumissa "paha tapa joutua ongelmiin virkavallan kanssa" :D Melko lailla osuva seikka, hymähdin sille. Sekä tietysti sille, että Valvatin mielestä hänen puheenlahjansa olivat oivallinen apu näissä tilanteissa (lieneekö tässä totuutta vai vain Valvatin mielipide asiaan, heh) ja Valvatille olikin tuttua kilautella poliisiasemat läpi Geraltia etsien.

Kynsi oli mun lempparipätkä, se vaan oli kokonaisuudessaan niin hupaisa. Geraltin kommentti siitä, että kävelikö Valvatti käsillään vai miten onnistui satuttamaan kyntensä, ja se kuinka Valvatti merkitsevästi kertoi että se johtui luutun puutteesta niissä käsissä, hih kuinka hyvää dialogia. Se myös hymyilytti, kuinka Geralt lupasi pysähdyksen jos Valvatti on hiljaa viisitoista minuuttia, mutta Valvatti kykeni vain neljään (miinus uikutus) :D Myös ummetuslaulu hiveli mun nauruhermojani. Anna Henrietta oli hahmona kivaa vaihtelua viimeisessä pätkässä, pidin siitä kovin! Erityisen kiva mun mielestä oli se, kuinka Valvatti luonnehti tätä rotukissaksi, se kohta oli musta tosi taitavasti keksitty. Pidin myös siitä, kuinka Anariettan turvallisuutta ja hampaattomuutta verrattiin jännitykseen ja puremiin, joita Geraltilta sai osakseen, se oli myös musta tosi hieno.

Kiitos näistä taas, viihdyin! :)

bannu by Ingrid

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Kommenttiarpajaisista huomenta! Pakko myöntää, että tämä fandom jäi mulle vähän mysteeriksi, kun katsoin sarjan puolella silmällä. Geraltin ja Valvatin toki muistan ja heidän varaansa sarja tuntui nojaavan aika paljon. :D Juurikin heidän välisensä dynamiikka on varmaan se, joka sarjan katsojiin vetoaa ja tässä kokoelmassa on samaa henkeä. On mukavaa lukea tällaista kevyehköä ja jaksotettua tekstiä, jossa on huumoria ja vähän romantiikkaakin. Geralt tosin osoittaa tunteitaan aika kiinnostavalla tavalla välillä mutta se tuntuu aika kotoisalta, koska mun mielestä suomalaiset tekevät juuri samaa, eli piruilevat osoittaakseen kiintymystään. Tästähän voisi tehdä jonkun analyysin suomalaisten kansanluonteen ja Geraltin tunnelukkojen yhteneväisyyksistä...

Ajattelin aluksi lainaavani kasan lempparikohtiani, mutta loppujen lopuksi vain yksi pätkä riittää. Nimittäin tämä:
Lainaus
Mitä sitä turhaan puhumaan, jos saattoi painaa nenänsä Geraltin massiivisten rintalihasten väliin ja olla ihan hiljaa siellä.
Täydellistä kirjallista ilmaisua, ei muuta sanottavaa. Kaksikon suhteelle on varmaan ihan hyvä, että Geralt saa välillä Valvatin vaimennettua esimerkiksi juuri tuolla tyylillä. Toisaalta on kiva, että Valvatti saa Geraltin avautumaan halutessaan, että tasapaino säilyy. Mun on vähän hankala ajatella näitä raapaleita erillisinä toisistaan ja olin jo analysoimassa jotain hahmo- ja suhdekehitystä alusta loppuun päin mentäessä.

Kirjoitat kevyesti ja hauskasti ja teksti etenee luontevasti dialogeineen. Tästä esimerkkinä vaikkapa tuo Kynsi, joka huvitti mua suuresti. Jotenkin tuo Valvatin tarpeeton dramaattisuus tulee näissä teksteissä loistavasti esiin. Ja sitten toki siitä johtuva Geraltin vittuuntuminen on hyvin eläväisesti kuvailtua sekin. Tykkään siitä, miten kummankin hahmon kertojaääni tulee esiin toisinaan, kuten flawless tuossa edellä mainitsikin virkavallasta ja tulkintakysymyksistä, mitä tulee Valvatin puheenlahjoihin. :D Kiitos näistä, oli kiva lukea ja päästä vähän The Witcherin maailmaan!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Mikä viihdyttävä kokoelma täällä minua odottikaan.  ;)

Useasta osasta pongahti se jokin suoraan kohti saaden minut hymyilemään tai hykertelemään. Kukkasten takia isyyslomalle jäävä Valvatti on kaikessa hupaisuudessaan niin ihana.

Lainaus
Valvatti oli jäänyt kotiin, koska pienin hänen kaktuksistaan oli pukkaamassa kukkaa.

Tai hänen tuijottaessaan lummetta yrittäen keksiä lauluun sanoja, kunnes hän onnistuu siinä.

Lainaus
“Ei noiturilla tavara kulje, jos ei armas bardi suutansa sulje!”

Nyt lukija jäi kyllä epätietoisuuteen arvailujen varaan kuinka Geralt reagoi. Se on kyllä ennustettavissa.

Geralt sulaa useammin kuin kerran ja se on niin hauskaa. Muka vihoittelee tai vastustelee, mutta myötäilee sitten kuitenkin kun huomaa että Valvatti onkin toisinaan aivan oikeassa. Ei hän voi vastustaa Valvattia. Kun kynsi on kipeänä, siihen hän tarjoaa rohtoja ja kun hän tajuaa Valvatin olevan todella kurjassa kunnossa kuten tärykalvon puhjettua, hän on valmis tarjoamaan hoivaa. Tai toisinpäin, Valvatti tarjoamassa aloe veraa Geraltin kutiavaan kohtaan.

Ja sopivat he hyvin myös nyky-ympäristöön, neonvalojen ja kännyköiden aikaan. Sielläkin on tuttua se, että jompi kumpi löytää itsensä putkasta. Geralt vissiin useammin.

Usein Geraltia häiritsee Valvatin jatkuva äänessä olo. Mutta kun hän on yksin hiljaisuudessa, hän kuitenkin kaipaa juuri sitä ääntä mikä puuttuu.  ;D

Mukava kun nämä ovat yhden otsikon alla. Näistä muodostuu kiva matka kun ne voi lukea kaikki kerralla. Kiitos kovasti näistä.  :-*



Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Lainaus
Valvatilla oli blokki. Hän ei ollut saanut kynästään irti runon runoa moneen viikkoon.

Valvatti on MOOD! Mistähän mä löytäisin tollasen oman Geraltin muusaksi, joka avais mun kirjoitushanat? ;D Koska siis tää mun blokki johtuu aivan taatusti myös muusanpuutteesta, muutenhan mulla sujuisi vallan hyvin... Eiku?

Tää kauhukaksikko on kyllä jotenkin niin hellyyttävä, etten kestä ♥ Pidän siitä, että näissä raapaleissa Geraltin ja Valvatin välinen ystävyys tulee ilmi sekä hyvine että huonoine puolineen, mutta kuitenkin pinnan alla kytee jotain suurempaa. Se on mun mielestä aistittavissa näistä oikeastaan koko ajan, vaikka nämä eivät samaa tarinaa olekaan.

Kiitos näistä pöhköilyistä <3


ava & bannu © Inkku

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 929
Kiitos kommenteista <3
flawless: Kiitos, hiukan repesin kun canonissa tuli kirjassa vastaan tämä yksi legendaarinen vankilakeissi muistaakseni vasta tuon jälkeen, kun itse olin jo kirjoittanut tuon virkavalta-hommelin :'D Ummetusta mietin, että voiko sitä edes laittaa näiden sekaan, kun se on niin läppä, mutta hyvä, jos ei ollut ihan överi kuitenkaan xD Kiitos kommentista ^^
Orenji: Oi, kiitos tästä analyysistä, tuli lämpöinen olo. Osittain pitää kiittää raapalejuoksua "sujuvuudesta", sen kanssa ei tule niin sensuroitua, vaan teksti saa soljua aika vapaasti. Kiva, että luit ja kommentoit ^^
Fairy tale: Kiitos kommentista^^ Hämmentävää, että itsekin alan nähdä näissä matkaa, vaikka ovat tosiaan ihan erillisiä toisistaan suurin osa.
Angelina: Ihanaa, että jaksat lukea näistä pöljistä, Valvatti on todellakin mood aina ja ikuisesti xD Geralt olis kyllä varmaan oiva muusa, ei kun etsimään jostain sellainen :P Kiitos kommentista ^^

***

A/N: Tällä kertaa kaksi rapsua ja yksi puoltoistarapsu, joista viimeisimmässä viittauksia netflix-sarjan kakkoskauteen ^^ Enjoy!

***


Mestari

Jos Geralt oli jotain oppinut Valvatin matkatessa hänen kanssaan, hän oli oppinut, että bardi oli mestari ärsyttämään ketä tahansa.
Harmikseen Geralt ei itsekään ollut toisen kyvylle immuuni.

Valvatti ei edes tarvinnut luuttua tai mitään puhkikulunutta renkutusta kykynsä aktivoimiseen.

Välillä Geralt mietti, tajusiko Valvatti itsekään, millainen vaikutus jo muutamalla hänen lausumallaan sanalla saattoi olla ihmisiin.

Geraltin ainoa keino pysäyttää toinen heti alkuunsa, oli nostaa tämä olalle ja läimäyttää pari kertaa pakaroille.

Valvatin päästämät epämääräiset ynähdykset, jotka menivät suoraan Geraltin nivusiin, ja Geraltin hartiaan kaivautuva erektio olivat jälleen vain uusia keinoja ärsyttää, kun Valvatti ei pystynyt puhumaan. Mies oli sillä lailla luova.



Täysikuu

Kuu on täysi ja valaisee polun, jota pitkin Geralt ja Valvatti rientävät eteenpäin. Noituri näkisi säkkipimeässäkin, mutta runoilija on kiitollinen kuunvalosta. Ainakin, kunnes Geralt  avaa suunsa:

"Kulje aivan lähelläni, täällä saattaa olla ihmissusia."

Valvatti kalpenee silminnähden, miehen posket kelmenevät samanvärisiksi kuin kuu.

"...sinä vitsailet, eikö niin, Geralt? Ihmissudet ovat pelkkä urbaani legenda niin kuin se miehiä raskaaksi saattava lohikäärmeensukuinen lisko siinä laulussani."

"Hmm."

Varmuuden vuoksi Valvatti ottaa pari askelta lähemmäs Geraltia ja tarttuu noiturin takinselkämykseen.

"Ihan paska hetki sinulta kehittää itsellesi huumorintaju, jos se ihmissusijuttu oli vitsi."

Geralt ei vastaa, mutta vaikuttaa kuuntelevan ympäristöä tarkkaavaisesti.

Valvatti painautuu noiturin selkää vasten.



Kanerva

Valvatti pysähtyi matkan varrella kanervikkoon, hänen takkinsa samanväriset helmat saivat miehen näyttämään siltä, että tämä oli kasvanut maailmaan kanervien joukosta.

Geraltin olisi pitänyt hoputtaa bardia, heillä oli tehtävä, heillä oli hieman kiire, mutta Geraltin kielenkannat olivat lukkiutuneet.

Hän ei ollut nähnyt ystäväänsä kuukausiin, nyt hän ei voinut kuin katsella toista, imeä näkyä itseensä, koska tajusi vihdoin, että se oli kallisarvoinen, Valvatti oli.
Valvatti oli hengissä, Valvatti oli antanut hänelle anteeksi.

Toinen kääntyi takki avoinna, hymyili Geraltille, mutta bardin silmissä oli jotain hiukan surullista.
Jostain syystä Valvatti oli jättänyt pukematta paidan takaisin, ja Geralt yritti kovasti keskittyä miettimään sitä, että toinen saattaisi palella, eikä sitä, miltä Valvatin paljas rinta näytti.

"Jatketaan matkaa", Geralt sai lopulta rykäistyä äänensä taas kulkemaan.

"Anna minä nautin tuulesta vielä hetken", Valvatti vastasi ja levitti käsivartensa niin, että miehen takki lepatti tuulessa.
 
"Voit nauttia samalla, kun kävelemme", Geralt huokasi, mutta ei voinut estää lempeää hymyä kohoamasta huulilleen.




I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Jeiii, lisää edesottamuksia! ;D

Huvitti kyllä se, että Geraltin mielestä stondiskin oli ärsyttämistä, mahtaisikohan nyt olla ehkä kuitenkin niin että hänellä itsellään on poikkeuksellisen lyhyt pinna :D No ei nyt kai sentään sellaista... Täysikuu oli lempparini näistä, ehkäpä koska siinä oli niin hauskaa sanailua, heh. Haluaisin kyllä kuulla, millaisen tarinan Valvatti on keksinyt miehiä raskaaksi saattavasta lohikäärmeensukuisesta liskosta ja ehkä sitäkin enemmän huvittaisi kuulla, että mistä alitajuntaisesti kuitenkin satavarmasti bardia salaa kiinnostavista pervoiluista tällainen ajatus onkaan päähän juolahtanut :P Tykkäsin kalpeuden kuvauksesta "kelmentyä samanvärisiksi kuin kuu", se sopi aiheeseen kovin hyvin. Samaistuin siihen, kun Geralt vähän kuolasi paidatonta Valvattia. :P

Kiitos näistä, olivat taas kovin piristäviä! Lisää vaan tulemaan! ;D

bannu by Ingrid

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
Oih kun näihin Noituri-raapaleisiisi on kiva uppoutua. ^^ En ole oikein seurannut raapalejuoksua, joten nämä näin koottuna on tosi kiva juttu ja pääsee kommentoimaankin. Samoin se, että nämä ovat nimenomaan raapalejuoksuun tulleita, koska minusta näissä on kivaa slice-of-life tyyliä ja tuntuu, että voisivat liittyä toisiinsa, kun eivät sisällä mitään isoja juonenkaaria. Samalla nämä olivat kuitenkin kivoja arkisia suuria tunteita ja iloja ja suruja, mitä mielelläni luen nykyään. :) Hauskaa, että mukana oli myös AUta ja myös erilaisia AU raapaleita. Tykkäsin todella paljon Neonvalosta, siinä oli vähän eri tyyppistä modernia AUta kuin yleensä tulee lukeneeksi ja kiva lisä oli myös Rafaelin enkeli. :)

Näyn ihan hyppivän edes takaisin raapaleiden kommentoinnissa, toivottavasti saa selvää. :D Ensimmäisessa postauksessa oli kiva sekoitus arkista matkantekoa ja kaipausta ja höpsöilyä. ^^ Heti alkuun Hunaja oli niin leppoisa, lämpöisän kuuloinen, kun vihdoin pääsivät tavernaan nukkumaan ja tykkäsin, miten Geralt kuulosti sietävän Valvatin laulantaa, jos sillä sai kuuman kylvyn. ^^ Osasit joka kohdassa kaapata hahmojen persoonat ja välillä vähän eri vinkkelistä, että Valvatti oli äänekäs, valitti, mutta välillä olikin arka tunteistaan. Geralt murjottaa ja murahtelee, mutta sitten kuitenkin itsekin arastelee kunnes rohkaistuu ja on suora ja työntää Valvatin sormet suuhunsa. :D

Lainaus
Geralt oli vaikuttanut turvalliselta.

Tämä oli tosi kivasti sanottu, epäröivä, mutta kuitenkin rakastunut ja tykkäsin Ikävästä muutenkin paljon. Kikatin sitten hirveästi Aallolle, lopetus oli ihan täydellinen ja Karhunvatukan lopetus oli yhtä lailla hupaisa ja minusta on aina parasta, kun Geralt saa tuolla tavoin Valvatin suun kerrankin kiinni. ;D

Valvatin äänekkyys on hauskaa, varsinkin kun sen alle jää hänen arkailunsa tunteidensa kanssa, aina yrittää peittää niitä vitsillä tai lauleskelemalla. Geraltkin mielummin jöröttää kuin pyytää apua, niin hupaisa oli esimerkiksi Kynsiä. :D Ja yksinään Geralt uskaltaa kaivata Valvattia, Yksinäinen oli ihanan viiltävä. Blokki sekä Välimatka näyttivät kivasti miten erilainen sen sijaan Valvatti oli kaivatessaan (jälleen) Geraltia. Miten sitä onkin niin kiva lukea, miten he tahtovat toistensa seuraan ja miten surkeaa on olla ilman toista. :'') Ja jos kaipaus oli ihanan viiltävää, niin Kirpeässä oli sitten eri tavalla tuota kaihoa, koska oli tiedossa jo tuleva ero, mutta piti yrittää nauttia jäljellä olevista päivistä. Erinomainen twisti. :)

Lainaus
Geralt sytytti nuotion aamullakin, jos Valvatti oli yön aikana hakeutunut noiturin kylkeen. Bardin hampaat kalisivat noiturin lämmön noustessa häntä lämmittämästä.

Awww. <3

Tykkään myös Valvatin valittamisesta, oli se aiheesta tai ei sekä kuinka Geralt aina suostuu mukamas pitkin hampain tekemään valituksen aiheelle jotain. ^^ Päiväyöpyminen oli ehkä lempparini. Miten Geralt oli vihainen itselleen ja hyökkääjille Valvatin loukkaantumisesta ja miten he ratsastivat yhdessä. Ja loikoivat sitten puun alla Valvatti Geraltin sylissä, iikh! <3

Lainaus
“Sinä olet niin ihanan kiinteä ja vakaa, tuntuu, että koko maailma pyörii”, Valvatti mumisi silmät kiinni, eikä tämän äänessä ollut edes sitä tavanomaista hiukentelua, mies kuulosti ainoastaan väsyneeltä.

Ihi! <3

Lumme oli ihanan canonia, minusta on upeaa, miten sait ummetuksesta hauskan raapaleen aikaiseksi ja vielä tuollaisella sanalla. ;D Kaikki tuossa meni kyllä niin nappiin niin hahmouskollisuudessa, huumorissa kuin Valvatin sanoituksissa. :D Ehdin myös hekotella Mestarille ja Täysikuulle ja sitten sinä vetäisit ihan toiseen suuntaan ja awwittelin Kanervalle. ^^ Niin söpöä, hii!
Kiitos näistä, toivottavasti oli selkeää, että nautin näistä kaikista hirveästi. Vaikea saada nostettua esiin joka ikistä yksityiskohtaa, mistä pidin kun eniten tykkäsin läpi jokaisen raapaleen aidosta tunnelmasta, hahmojen kemiasta ja pistävästä huumorista sekä söpöstä romantiikasta, jotka kaikki olivat tosi kivasti tasapainossa raapaleissa. :) Kiitos tosi paljon näistä, odotan innolla,  josko näitä tulisi lisää! ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 929
Kiitos kommenteista! <3
flawless: Kiitos kommentista, Valvatin kuolaamiselle vahvat kompit, kolmoskausi on nostanut obsessioni bardia kohtaan ihan uusiin sfääreihin 🔥
Meldis: Ihanaa miten jaksoit ruotia niin monia noista, tuli hyvä mieli ^^ ja varsinkin kiva että Lumme upposi (hehheh), se oli jo useaan kertaan lentämässä roskiin ::) Kiitokset kommentista^^

A/N: Tässäpä tulee muutama rapsu lisää, yksi normi ja kaksi puoltoistaraapaletta. Kaikki samaa stooria tällä kertaa, ja otsikoista päätellen ovat myös raapalejuoksun satoa.
Kasvi-isi!Valvatti tekee paluun, tai ainakin vähän angstisempi versio hänestä ???
Geralt on taas niin hienovarainen, että vähän itkettää.

***

Pakkomielle

Kasveista oli saattanut tulla Valvatille pakkomielle.

Joka kerta, kun hänen sydämensä särkyi, Valvatti osti uuden kukan tai muun viherkasvin, hoiti ja hoivasi, kasteli ja rakasti, kunnes Geralt tuli ja pelasti kasvin hänen ylitsevuotavalta huolenpidoltaan.

"Minä tukahdutan kaiken, mihin kosken", Valvatti ulisi kolpakkoonsa lähipubissa, johon Geralt oli väkipakolla raahannut hänet, kun jopa peikonlehti alkoi näyttää luovuttamisen merkkejä Valvatin pakkomielteisessä hoidossa.

"Enemmänkin hukutat", Geralt vastasi sävyyn, jonka oli kai tarkoitus olla lohdullinen. 

Valvatti mulkaisi ystäväänsä aika rumasti ja niiskahti.

"Minä puhuin kyllä parisuhteesta. Geralt, sano rehellisesti, olenko minä sinunkin mielestäsi aivan mahdottoman rasittava?"

Geralt avasi suunsa, sulki sen, ja näytti aika kiusaantuneelta.


Menetetty

Valvatti piti mykkäkoulua Geraltille, kun he hoippuivat pubista takaisin Valvatin asunnolle.
Tai no, Valvatti hoippui, koska ei antanut Geraltin tukea humalaista kävelyään.

Kun Valvatti lukittautui kylpyhuoneeseen, Geralt ryhtyi käymään läpi kasvien kärsimiä vahinkoja.

Peikonlehti näytti siltä, että voisi vielä toeta saamastaan liikakastelusta, mutta ainakin yksi Valvatin kaktuksista oli selkeästi menetetty tapaus.

Kasvi läsähti märästi osuessaan biojäteastian pohjalle, ja ääni sai Geraltin irvistämään.
Hän ei ollut ennättänyt tarpeeksi ajoissa hätiin.

Geralt ryhtyi vaihtamaan kasvien järjestystä, ettei Valvatti heti huomaisi, että joukosta puuttui yksi.
Hänen ystävänsä ei kaivannut yhtään lisää surkeutta juuri nyt.
 
Geralt rypisti kulmiaan. Häntä harmitti, ettei hän ollut pubissa keksinyt Valvatin kysymykseen oikeita sanoja, joilla vastata.

Juu, olihan Valvatti rasittava, ei siitä mihinkään päässyt, mutta Geralt oli ollut toisen ystävä vuosikaudet, eikä hänelle olisi tullut mieleenkään poistua Valvatin viereltä kokonaan.

Valvatin viimeisin poikaystävä oli muutenkin ollut täysi mulkku, ja salaa Geralt oli vain iloinen, kun  mokomasta äijästä oli päästy.


Sipuli

Geralt oli juuri tutkimassa, oliko yksi tulppaaninsipuli vaarassa kupsahtaa, kun kylpyhuoneessa kolahti.
Valvatti olikin ollut siellä jo huolestuttavan kauan.

Geralt koputti varovasti oveen ja huokasi helpotuksesta, kun huomasi, ettei Valvatti ollut pistänyt ovea lukkoon.
Sitä olisikin ollut kiva aamulla selittää, että hän oli jälleen kerran joutunut hajottamaan lukon kylpyhuoneen ovesta.

"Minä olen ihan hereillä ja selviän vallan mainiosti", Valvatti mutisi, kun Geralt auttoi ystävänsä ylös kylpyhuoneen lattialta sinne levinneiden hammastahnojen ja miestenkosmetiikan seasta.

"Niin, toistaiseksi. Ajattelin, että olisi ainoastaan oikein auttaa sinut sänkyyn", Geralt mutisi ja heivasi Valvatin käsivarren hartioilleen.

Valvatti katseli Geraltia koko matkan makuuhuoneeseen lukematon katse silmissään.

"Lupaan, että menen kiltisti nukkumaan, jos jäät", Valvatti puhui vihdoin, kun Geralt istutti hänet sängynreunalle.

Geralt huokasi, hymyili pehmeästi ja nosti kätensä silittämään Valvatin sekaista tukkaa.

"Tietysti minä jään. Pelottaa ajatellakin, mitä keksit, jos jätän sinut tänne keskenäsi. Todennäköisesti löytäisin sinut aamulla kuristuneena, kun olet yrittänyt syleillä jotain köynnöskasveistasi, tai pahempaa."


« Viimeksi muokattu: 13.07.2023 20:46:14 kirjoittanut Violetu »

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
Olipas näitä taas ihana lukea! Hauskaa, kun raapaleet liittyivät yhteen. Tosi hauska idea, että Valvatti hankkii aina uuden kasvin, kun hänen sydämensä särkyy, se tuntuu jotenkin terveemmältä kuin täyttää pää alkoholilla tai vatsa makealla (minun go-to surujen sietämismekanismi). Vaikka kyllähän sekin sitten menee yli, kun kasvi on hankittu silloin, kun mielentila ei ole ollut parhaimmillaan. Voi ei Valvatti, jokainen on välillä jollain tavalla rasittava, mutta ei se tarkoita, etteikö olisi silti upea ihminen! Joskin pystyn hyvin samaistumaan Valvatin kysymykseen, mietin aika usein kuinka rasittava oikeasti olenkaan. ;D Eikä Geralt heti osannut edes vasta kunnolla, hyvin Geraltmaista olla valmiina aina kaikkeen, paitsi lohduttamaan ystäväänsä tai syvällisiin keskusteluihin. :'') Onneksi Geralt paikkasi mokaa katsomalla kasvien perään ja söpöä, että hän yritti piilottaa yhden loppunsa kohdanneen, ettei Valvatti masentuisi entisestään.

Lainaus
"Tietysti minä jään. Pelottaa ajatellakin, mitä keksit, jos jätän sinut tänne keskenäsi. Todennäköisesti löytäisin sinut aamulla kuristuneena, kun olet yrittänyt syleillä jotain köynnöskasveistasi, tai pahempaa."

Ihh! <3 Kestää hetken, mutta kyllä Geraltkin löysi oikeat sanat. Josko Valvattikin ymmärtäisi kuka hänen elämässään oikeasti on sellainen, joka on läsnä oli Valvatti kuinka tahansa rasittava ja tukahduttava. ^^ Kiitos taas näistä!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Mä en oo vielä ehkä ollut henkisesti valmis siirtymään sun uuteen Witcher-shippiin (vaikken edelleenkään oo koko sarjaa edes katsonut), joten päätin tulla kurkkimaan uudet Geraskier raapaleet ;D

Huutikset tolle Mestari -rapsulle ja Valvatin "kyvyille" 😂😂 Mahtokohan jälkimmäisessä skenaariossa Geraltiä ärsyttää ihan vaan oman kroppansa reaktiot, ei niinkään Valvatin päästämät ynähdykset?

Lainaus
Valvatin viimeisin poikaystävä oli muutenkin ollut täysi mulkku, ja salaa Geralt oli vain iloinen, kun mokomasta äijästä oli päästy.

Hmmmmmmmm I wonder why...

Edelleen nää idiootit on kyllä söpöjä, ei siitä mihinkään pääse ❤


ava & bannu © Inkku