Kirjoittaja Aihe: Rakkaus voittaisi (S • hempeän talvinen opiskelijaslash • 1,5-raapale)  (Luettu 72 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 783
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S

Minua on riivannut niin sitkeä kirjoitusblokki, että ajattelin yrittää purkaa sitä hiomalla julkaisukuntoon Kuuden lauseen lahjat -tempaukseen kirjoittamiani pätkiä. Nyt kun tempaus on Tarvehuoneessa, tuntuu tavallaan luontevaltakin julkaista näitä myös omillaan, ja tämä talvihömppä saa luvan joutua ensimmäiseksi uhriksi. ;D Tämä on alun perin kirjoitettu Thelinan toiveesta (vapaavalintaista talvista tunnelmointia), ja tässä on edelleen kuusi virkettä, mutta tasaiseen raapalemittaan päästäkseni muokkasin tästä julkaisua varten 150-sanaisen. Siispä jotain vanhaa, jotain uutta! Ehkäpä tästä on vielä jonkinlaista iloa jollekulle. :)



Minä luulin, että lapsenmieliset lumileikit olivat osaltamme jo kaukana takanapäin, mutta sinä et ollutkaan vielä kääntänyt katsettasi tulevaisuuteen, sen virkapukuihin ja toimikortteihin. Sinä yllätit minut takaapäin, tartuit käsiini ja nauroit, vedit minut kinokseen ja annoit minulle lumipesun aivan kuin olisit yhtäkkiä nuorentunut kymmenvuotiaaksi pojankoltiaiseksi. Minun piti tietenkin antaa samalla mitalla takaisin – ensin äijämäisestä sisuuntumisesta, mutta sitten puhtaasta poikamaisesta hauskanpidosta –, ja siinä me lopulta möyrimme niin, että olimme yltä päältä lumessa ja sinun opiskelijahaalareistasi irtosi ylioppilaskunnan merkki.

Minun oli yhtä aikaa kuuma ja kylmä, eikä sydämeni tuntunut osaavan valita, mitä tahtia se takoisi, mutta silti minusta tuntui, ettei minun ollut koskaan ollut niin hyvä olla kuin siinä myllätyssä lumipenkassa sinun vieressäsi. Sinulla oli tapana houkutella minusta esiin puolia, joiden olemassaoloa en edes tiedostanut, ja minä sekä vihasin että rakastin sitä tapaa.

Kun katsoin sinun toppatakin alla kohoilevaa rintakehääsi, punertavia poskiasi ja huurrekuorrutteisia otsahiuksiasi, sydämeni tiesi, että seuraavallakin kerralla rakkaus voittaisi.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 553
Voi että, olihan tästä lyhyestä tekstistä vaikka kuinka paljon iloa! Niin riemua kuin samaistumisen tunteitakin :) On kyllä hienoa, miten muutamalla lauseella voi luoda kokonaisen onnellisen hetken ja saada siihen samalla syvyyttä ja keveyttä! Harmillista kuulla, että sinulla on ollut blokkia (niin kyllä tälläkin suunnalla, joten samassa veneessä ollaan!), mutta hienoa, että lähdit availemaan kirjoitussolmuja tällä tavalla! Ylipäätänsä mukavaa, jos vanha teksti voi auttaa mieltä löytämään tietään jälleen tarinoiden pariin :)

En muista lukeneeni tätä Kuuden lauseen lahjoista, joten minulle tämä oli aivan uusi teksti. Tykkäsin kovasti tämän opiskelijaelämän riehakkuudesta, vaikka samalla sitä tasapainottaa tuo pohdinta "aikuisemmasta" tulevaisuudesta. On jotenkin sydäntä lämmittävää, että tarinan henkilöt löytävät yhteisen hetken, jossa molempien mielentila on oikea tuohon lumisotaan ja kinoksessa riehumiseen :D Joskushan käy niin, että yksi kahdesta on kokeilevammalla ja avoimemmalla tuulella, kun taas toinen haluaa aikaa ja rauhaa, mutta tässä kaksikko on täysin samalla aaltopituudella tänä kyseisenä hetkenä :) Toisessa persoonassa kirjoittaminen tekee tekstistä aina todella intensiivistä ja tunteentäyteistä, ja etenkin tässä se toimii täydellisesti, kun kyseessä on lyhyempi teksti. Juuri kerronta onnistuu kohottamaan panoksia näiden kahden välillä ja korostamaan tuota rakkauden tunnetta yksinkertaisesti ja tehokkaasti sanoja säästellen :)

Lainaus
Sinulla oli tapana houkutella minusta esiin puolia, joiden olemassaoloa en edes tiedostanut, ja minä sekä vihasin että rakastin sitä tapaa.

Tämä lause herätti suuria samaistumisen tunteita minussa! Olen itse kokenut tämän useasti omassa parisuhteessa ja joka kerta se yllättää, kun tajuan, miten paljon uutta olen itsestäni oppinut juuri kumppanini avustamana :P Samalla tavalla hän on hurjan taitava siinä, että pystyy huomaamaan pienetkin mielialan muutokset ja on heti kysymässä, että mikä painaa mieltä, vaikka en ole vielä edes itse onnistunut sanoittamaan sitä itselleni :D Jännittävää, miten kahden ihmisen välinen yhteys voi joskus toimia ja miten hyvin joku osaa toista lukea!

Tykkäsin tästä raapaleesta todella ja oli ihanaa saada tällainen pieni rakkaudentäyteinen, luminen tekstinpätkä piristämään väsynyttä iltaa :) Toivottavasti blokkisi pikku hiljaa katoaa! Kiitos kovasti, että jaoit tämän ♥

between the sea
and the dream of the sea

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 783
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
hiddenben, voi mikä kommentti, kylläpä se piristi ja tsemppasi! :-* Ihana kuulla, että tästä pienestä pätkästä oli iloa. Mietin, olenko vähän kajahtanut, kun editoin aiemmin kirjoitettuja tekstintynkiä blokinpurkuyrityksenä, mutta toisaalta siinä on jotain rentouttavaa ja palkitsevaa, kun ei tarvitse tuottaa kaikkea alusta asti vaan on ikään kuin valmis pohja, jolle rakentaa. En ole pitkään aikaan saanut mitään valmiiksi niin, että olisin aloittanut ihan tyhjästä, ja kovalevyni onkin pullollaan puolivalmiita ja sitäkin keskeneräisempiä raakileita. Tuntui kivalta julkaista pitkästä aikaa jotain valmista! Voi ei, ikävä kuulla että sinäkin olet joutunut kamppailemaan blokin kanssa. :-\ Se on viheliäinen kirjoittajan kumppani. Toivottavasti helpottaa pian!

Ihanaa, että koit näinkin lyhyen tekstin välittävän kokonaisen hetken vähän pintaa syvemmältä! Se on aina hienoa kuulla etenkin raapaleiden kohdalla, kun sanamäärä on rajallinen. Minustakin yksikön toinen persoona sopii erityisesti lyhyisiin teksteihin, joissa ei niinkään ole merkitystä nimillä tai henkilöllisyyksillä tarinan kertomiseksi, joten hienoa, että se ratkaisu toimi myös sinulle. Ja mahtavaa, että teksti herätti sinussa myös samaistumisen tunteita! On kyllä niin totta, että joskus toisella ihmisellä on ihmeellinen, melkein yliluonnollinen kyky saada tajuamaan ja näkemään asioita, joita ei aiemmin ollenkaan itsessään tiedostanut.

Kiitos kovasti kommentista ja kannustuksen sanoista, olet ihana! ♥ -Walle

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 4 288
Kirjotusblokit on kyllä ihan perseestä, terveisin sellaisen kanssa itsekin painiva :''D Pienet rapsut ja vanhojen fiksaaminen on kyllä hyviä keinoja sen voittamiseksi, joten toivon että sait tästä puhtia jatkoon!

Mä en yleensä lue tekstejä minä-kertojalla, mutta kuten tuossa kommenttivastauksessasi totesit, niin tällaisissa lyhyissä pätkissä se kyllä toimii - pääsee ehkä eri tavalla tekstin fiilikseen kiinni! Mun mielestä tää oli samaan aikaan sekä mukavan lohdullinen - koska itse ainakin vastustan kovasti ajatusta aikuiseksi kasvamisesta ja ajattelin jatkossakin hyppiä lumihankeen ja mennä lumisotaa jos siltä tuntuu - mutta kuitenkin tässä oli myös sitä kaihoisuutta siitä, että kyllähän se elämä tietyllä tapaa muuttuu ajan kuluessa ja sen myötä, kun tulee enemmän vastuita ja velvollisuuksia. Eli koin tätä lukiessa ristiriitaisia fiiliksiä ja mietin omaa elämääni, mikä on toki aina yleensä vaan hyvä asia ;D Muistan, että sait mut jollain aiemmallakin tekstilläs miettiin vähän syvemmin asioita - kiitos siis siitä :D


ava & bannu © Inkku ♥