Kirjoittaja Aihe: Multifandom: Verestä valoon | K-11 | raapalekokoelma  (Luettu 65 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 368
  • yks pieni höpötiainen
Fandom: multifandom, mainitaan aina joka rapsun yhteydessä
Ikäraja: max. K-11

A/N: Olen alkanut ficata Raapalejuoksussa, ja jotkut niistä on ihan hyviäkin. Säästääkseni vaivaa ajattelin luoda niille tällaisen kokoelman. Tadaa!




Sisällysluettelo

Nälkäpeli
Jos minä palan, sinä palat minun kanssani, S
Kutsu kuolemalle, K-11

Little Nightmares 2
Käsi käy, S




Verestä valoon


« Viimeksi muokattu: 20.02.2021 23:58:52 kirjoittanut Sokerisiipi »

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 368
  • yks pieni höpötiainen
Vs: Multifandom: Verestä valoon | K-11 | raapalekokoelma
« Vastaus #1 : 20.02.2021 23:52:49 »
Nälkäpeli
S
draama
150 sanaa




Jos minä palan, sinä palat minun kanssani

Katniss.

Sihisevät kuiskaukset viemäreissä. Kuolema tuntee minut nimeltä. Minua kylmää ja puistattaa. Olen enää yhtä kuin mielipuolinen paniikki. Juuri niin kuin presidentti Snow on tarkoittanutkin. Hän tuntee kauhujeni syvimmät syvyydet, joihin en itse uskalla edes kurkistaa. Hän tietää, miten tuli sammutetaan kaikista tehokkaimmin: tukahduttamalla. Tänne Snow aikoo minut haudata, syvälle maan uumeniin aivan niin kuin isänikin.

Katniss...

Tunnen itseni äkisti hyvin pieneksi. Mitä minä yksin mahdan Capitolin mahdille, joka ainoastaan ruumiillistuu Snow’ssa, mutta löyhkää kaikkialla ympärilläni? Tuli sisimmässäni väpättää ja uhkaa jättää minut, vaikka olen jo niin lähellä. Vihasta ei ole kylliksi valaisemaan tietäni ulos tästä mustasta montusta, jossa ruusuntuoksuiset demonit sähisevät nimeäni.

Mietin Snow’ta kauniissa asunnossaan valkeiden ruusujen keskellä huulet tyytyväisyydestä turpeina. Pelimestari. Capitolin sykkivä sydän. Ikiaikainen, myyttinen peto myrkkyhampaineen.

En välitä kapinasta, oikeudenmukaisuudesta tai lajimme selviytymisestä.

Tämä on henkilökohtaista. Minussa itää enää se ainoa siemen, jonka Snow itse minuun kylvi: murhanhimo.

Jos minä palan, sinä palat minun kanssani.



Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 368
  • yks pieni höpötiainen
Vs: Multifandom: Verestä valoon | K-11 | raapalekokoelma
« Vastaus #2 : 20.02.2021 23:54:46 »
Little Nightmares 2
S
pahaenteinen draama
150 sanaa




Käsi käy

Mono kuulee sen kipittävän sairaalan täyteen ahdetuissa nurkissa. Se piilottelee kaiken rojun takana, näkymättömissä. Se pitää rumaa ja salakähmäistä ääntä kuin irvokas hämähäkki. Poika juoksee kovaa paljaat jalat kylmillä laatoilla läpsyen, yrittää paeta, mutta ääni seuraa häntä.

Hypätessään paareilta alas Mono näkee jahtaajansa. Se on vaalea, niveliään ahnaasti kouristeleva irtokäsi, yhtä iso kuin hänen päänsä eikä sillä ole muuta kuin vaisto tarrata kiinni ja tappaa. Mono kiipeää lääkehyllyä ja luulee olevansa turvassa, kunnes näkee, että vikkelästi kiipeilevä käsi on aivan hänen kintereillään.

Säikähtynyt Mono konttaa ilmaventtiiliin ja tupsahtaa alas suureen huoneeseen, leikkaussaliin. Poika huomaa lattialla putkenpalan. Hän tarttuu siihen kaksin käsin. Se on raskas. Se on tappava. Se on ase.

Käsi kipittää esiin, mutta Mono on valmis. Hän kääntyy päättäväisyyttä uhkuen. Putki rohisee lattiaa vasten.

Onhan se ajatuksena aika tyydyttävä, siis, että vihdoin on mahdollisuus murjoa jotakin tohjoksi.

Mono heilauttaa putkea ja luiden kuvottava rusahdus kiihdyttää pojan sydämen synkkään kostonriemuun.



Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 368
  • yks pieni höpötiainen
Vs: Multifandom: Verestä valoon | K-11 | raapalekokoelma
« Vastaus #3 : 20.02.2021 23:56:26 »
Nälkäpeli
K-11
toimintadraama
300 sanaa




Kutsu kuolemalle

Tuuli heitti lunta silmilleni ja haittasi uuden viholliseni hahmottamista. Olin juuri menettänyt kaikki varusteeni, kun pelinjärjestäjien aikaansaama lumivyöry oli vienyt ahkioni mennessään.

Oli Nälkäpelin finaali. Koko Panem katsoi ja odotti henkeä pidätellen voittajaansa.

Arvioin vastustajaani tarkkaan. Hän oli hoikka, mutta selvästi nopea ja ketterä. Tytön ote veitsestä oli rento ja asiantunteva. Veitsi huoletti minua aavistuksen. Olisi ollut typerää olla välittämättä sen pitkästä terästä ja kahdesta kaartuvasta koukusta. Ase repisi suoleni mennessään, jos se iskisi vatsaani. Tytön ilme oli vakaa, keskittynyt. Kiertelimme toisiamme. Minulla oli parempi ase, keihäs, jolla voisin sekä hyökätä että puolustaa itseäni. Olin vahvemmassa asemassa, tiesin sen, mutta tytön häijyt, kiiluvat silmät hermostuttivat minua. Minusta tuntui kuin hänellä olisi ollut parempi käsitys tilanteesta ja siitä, miten taistelussa kävisi. Aivan kuin tyttö pitäisi omakätisesti hallussaan areenan viimeistä salaisuutta.

Se on sumutusta, päätin. Totta kai oli. Vastustajan pään sekoittaminen saattoi olla aivan yhtä tuhoisaa kuin hänen puukottamisensa. Päätin olla odottamatta tytön siirtoa. Heilautin keihästä kohti hänen jalkojaan, mutta tyttö loikkasi syrjään ja suoraan kohti minua. En ehtinyt nostaa keihästä turvakseni. Potkaisin tyttöä reiteen, mutta veitsi sivalsi käsivarttani. Pintahaava, älä välitä, sanoin itselleni.

Kun taistelimme, maalasimme valkoisen lumikankaan toistemme verellä. Tytön salaisuus paljastui nopeasti. Veitsen terässä oli jotakin, joka hidasti liikkeitäni. Minusta tuntui kuin olisin ollut lumisadepallossa, jota joku – varmaan pelinjärjestäjät – tarmokkaasti ravisti. En tiennyt, missä oli taivas ja missä maa. Kun potkaisin tytön kauemmas itsestäni, kompastuin omaan sekavuuteeni ja tiesin, etten pääsisi enää ylös. Tytön tarvitsi enää viimeistellä minut ja hänestä tulisi Nälkäpelin voittaja.

Mietin pökertyneenä, että kumma oli tämä alusta, jolla taistelimme. Siinä ei ollut lumen pehmeyttä tai kimmoisuutta ja se piti merkillistä, kumeaa rusahtelua allani. Siinä oli jotakin tuttua.

Tyttö oli jaloillaan, mutta hän otti aikansa, oikein nautiskeli avuttomuudestani. Otin keihääni. Ylimielisyys oli kutsu kuolemalle.

Iskin keihään taistelutantereeseen ja heittäydyin kaikin voimin sitä vasten.

Jää murtui paukahtaen allamme.