Kirjoittaja Aihe: Lohikäärmelauluja (S), Neville/Charlie, lempeä slice of life, romantiikka ja fluff, oneshot  (Luettu 132 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 407
Ficin nimi: Lohikäärmelauluja
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: lempeää slice of lifea, romantiikkaa ja fluffia
Ikäraja: S
Paritus: Neville/Charlie
Yhteenveto: Neville ja Charlie viettävät talvea tutkimusasemalla, odottaen kevättä.
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle

A/N: Osallistuu Fluffy10 #4 -haasteeseen inspissanalla tatuointi. Lisäksi suurena inspiksenä toimivat Kaarnen taannoisen syntymäpäivätoiveen inspissanat ja ideat, kiitos niistä! Olkoon tämä Kaarnelle erittäin myöhäinen synttärilahja, ystävänpäivälahja tai muuten vain lahja ♥ Kommenteista kiitos Lyralle, hiddenbenille ja Rosmariinille



Lohikäärmelauluja


Uunissa palava tuli heijastuu mökin pimeästä ikkunasta, joka kätkee taakseen hiljaisen laakson. Talvehtimaan jääneet lohikäärmeet nukkuvat vuorenrinteellä lumen peittämissä luolissaan, mutta lämpimässä ilmanalassa viihtyvät lajit palaavat takaisin synnyinseuduilleen vasta keväällä. Postissa saapuneen seurantaraportin mukaan eräs Charlien rengastama yksilö on vastikään tavattu Kamerunin savanneilla.

”Katso”, Charlie sanoo ja ojentaa Nevillelle valokuvan, jossa sinisenkirjava lohikäärme makaa okranvärisessä heinikossa valppaana, mutta rauhallisena.

Neville hymyilee. Charlie on seurannut lohikäärmeen kasvua kuoriutumisesta saakka, soittanut sille monta laulua okariinallaan ja vienyt hänetkin katsomaan sitä edellisenä kesänä. Värikäs kuvamuisto tuo pienen palan aurinkoa tutkimusaseman talviseen pimeyteen.

”Sinä ikävöit sitä”, Neville toteaa, ojentaen kuvan takaisin.

”Niin ikävöin”, Charlie myöntää ja kiinnittää kuvan keittiön kaapin oveen. ”Mutta pianhan on taas kevät.”

Neville nyökkää ja ottaa työtasolta teepannun.

”Keitän teetä. Haluatko sinäkin?”

”Ehkä iltakierroksen jälkeen. Pidä pannu lämpimänä.”

Charlie koskettaa kevyesti Nevillen olkapäätä ja katoaa eteiseen. Pian ulko-ovi kolahtaa ja Neville kääntyy kohti ikkunaa, seuraten katseellaan Charlien myrskylyhdyn loittonevaa valoa, joka katoaa ylös polkua puiden väliin.


***


Vajaan tunnin kuluttua ulkoeteisestä tuulahtaa kirpeä pakkasentuoksu ja Charlie ilmestyy takkiaan avaten olohuoneen ovensuuhun. Neville laskee kirjansa käsistään ja nousee ylös sohvalta.

”Kaikki kunnossa”, Charlie sanoo ennen kuin Neville ehtii kysyä.

”Hyvä kuulla”, Neville sanoo. Tutuista lohikäärmeistä on kesän mittaan tullut tärkeitä hänellekin, vaikka niistä huolehtiminen onkin pääosin Charlien vastuulla. Neville sen sijaan keskittyy kesäisin kasvien tutkimiseen, talvella tähtitieteeseen. Lisäksi tutkimusaseman ylläpidossa riittää puuhaa molemmille.

Charlie ripustaa takkinsa naulaan ja leijuttaa lumiset saappaansa kuivumaan uunin eteen. Neville seuraa häntä keittiöön ja ottaa teepannun pois levyltä.

Minttutee on vahvaa ja makeaa. Charlie lämmittelee käsiään kupin ympärillä ja antaa Nevillen painaa villasukkien peittämät jalkansa kylmien varpaidensa peitoksi.


***


Neville tiskaa kupit kuivumaan kuluneen pellavapyyhkeen päälle teepannun seuraksi. Uunissa hehkuva hiillos valaisee tietä, kun he siirtyvät keittiön lämpimästä hämärästä viileään olohuoneeseen. Charlie niistää kattokruunun kynttilät taikasauvallaan ja sytyttää sivupöydällä olevan pienen lampun, ennen kuin istahtaa sohvannurkkaan ja vetää villaviltin jalkojensa peitoksi.

”Pakkanen tuntuu kiristyvän”, Charlie sanoo ja nyökkää kohti tummaa ikkunaa. ”Taivas on tänä yönä kirkas.”

”Hyvä”, Neville vastaa hymyillen ja istuu Charlien viereen sohvalle. Keskeneräinen tähtikartta lojuu kirjoituspöydällä nuottivihkojen, kasvikirjojen ja lohikäärmeenhoito-oppaiden päällä, puoliksi piirretty Karhunvartija itäisellä puoliskollaan. Tänä iltana hän saisi sen vihdoin viimeisteltyä.

Pehmeänkeltainen valo saa Charlien hiukset hehkumaan tulenpunaisina. Neville katselee, kun hän ojentaa kätensä taakse ja sitoo ylipitkiksi kasvaneet suortuvat suttuiselle poninhännälle niskaan. Kiharoiden alta paljastuvaa kaulansyrjää koristaa tatuointi: selkää peittävän lohikäärmeen kiemurteleva hännänpää. Neville ojentaa kätensä ja seuraa kuviota sormellaan, kunnes se katoaa reunoista rispaantuneen keltaisen villapaidan sisään. Charlien karhea käsi tarttuu häntä hellästi ranteesta.

”Tule tähän”, Charlie sanoo.

Neville nojautuu lähemmäksi ja käpertyy Charlien syliin.


***


Charlie on herännyt niin aikaisin, ettei jaksa olla hereillä keskiyön tähtientarkkailutuokioon saakka. Niinpä Neville käy hänen viereensä sänkyyn ja valvoo yksin, kunnes viittä vaille puolenyön lopulta nousee jälleen ylös. Tähtikartta, lyhty, villasukat ja viitta odottavat valmiina tuolilla, samoin kuin Mollyn neulomat pipo ja kintaat. Kiskottuaan jalkaansa lämpimät talvisaappaat Neville jättää Charlien nukkumaan ja pujahtaa hiljaa käytävään.

Tarkkailuaseman katolla on torni, johon pääsee kipuamaan ylimmästä kerroksesta lähteviä kierreportaita pitkin. Pakkanen nipistelee poskia ja nenää, kun Neville astuu ulos tornin ylätasanteelle. Keväisin ja syksyisin torni toimii lohikäärmeiden lentoreittien tarkkailupaikkana, talvisin taas pikkuruisena observatoriona. Lumottu, läpinäkyvä katto ja seinät estävät lunta satamasta sisään ja peittämästä lattiaa ja kaukoputkea, mutta tarvitaan vielä muutama lämmitysloitsu, ennen kuin Neville uskaltautuu riisumaan kintaat käsistään.

Kuu valaisee kauniisti lumista metsämaisemaa, taivasta pilkuttavat tähdet ympärillään. Neville ripustaa lyhtynsä ilmaan ja säätää kaukoputken tarkennuksen kohdalleen, kumartuen okulaarin puoleen.

Lämmitysloitsut kuluvat hiljalleen pois, kun Neville raapustaa tähtikarttaansa valmiiksi. Väsyneenäkin Neville nauttii työstään, ja vaikka hän Charlien tavoin rakastaa kesää, myös talvisen laakson unelias rauha viehättää häntä. Hän rakastaa hiljaista metsää, räystäällä heliseviä jääpuikkoja ja kaikenpeittävää, pakkasessa narskuvaa lumipeitettä.

Pujahtaessaan jälleen peiton alle Charlien lämpimään kylkeen Neville kuitenkin tietää, mitä (tai ketä) hän kaikkein eniten rakastaa.


***


”Tuletko mukaan aamukierrokselle?” Charlie kysyy noustessaan aamiaispöydästä.

”Sopii”, Neville vastaa haukotellen. Ulkona on kaunis ja aurinkoinen sää, mikä varmasti piristäisi häntä tavallista lyhyemmiksi jääneiden yöunien jälkeen. ”Juon vain kahvini loppuun.”

”Ei kiirettä”, Charlie sanoo hymyillen ja kurkottaa kynsikkäänsä uunin päältä. ”Käväisen sillä välin puuvajassa. Halot ja sytykkeet alkavat olla lopussa.”

Juotuaan Neville jättää tyhjän kuppinsa pöydän reunalle päiväkahveja varten ja hakee sitten eiliset ulkovaatteensa yläkerrasta. Hetken kuluttua Charlie palaa vajasta täysiä puukoreja kantaen.

”Valmista tuli”, hän sanoo ja laskee korit uunin eteen tutulle paikalleen. ”Oletko valmis lähtemään?”

Neville nyökkää ja kiskaisee karvahattunsa läpät alas korvilleen. Charlie johdattaa heidät ulos ja pihan poikki metsän reunaan. Puiden väliin tallautunut polku pysyy auki läpi talven ja kiemurtelee tuttua reittiä ylös vuorenrinnettä, kohti luolia. Neville ei koskaan kyllästy kuuntelemaan pakkaslumen narsketta tai tarpomaan samaa reittiä päivästä toiseen. Hän arvostaa luonnon hiljaisuutta ja kauneutta ympärillään, eikä lohikäärmeluolille muutenkaan voisi ilmiintyä juuri nyt. Talvikäärmeet aistivat nukkuessaan taikuuden muita lajeja herkemmin, eikä kumpikaan heistä halua häiritä otusten unta.

Ensimmäisen luolan suuaukkoa tuskin erottaisi nietosten takaa, ellei lumeen tökätystä kapeasta ilmanvaihtoputkesta tupruttaisi hentoa höyryä. Charlie tarkistaa putken ja painaa korvansa hetkeksi sen päähän.

”Nukkuvat kuin tukit”, hän kuiskaa hellästi, ja Neville hymyilee. Charlie on hyvä työssään, eikä vähiten siksi, että todella välittää hoidokeistaan.

”Niin kuin pitääkin”, Neville sanoo ja ojentaa kätensä. Charlie tarttuu siihen ja hypähtää alas penkalta.

He jatkavat matkaa puhumatta, käsikkäin.


***


Myöhemmin, useamman mailin, luolan ja iltapäivän kahvi- ja teekupillisen jälkeen he istuvat jälleen sohvalla viltteineen. Charlie soittaa lohikäärmeen muotoista okariinaansa samalla, kun Neville kääntelee kasvikirjansa sivuja verkalleen.

”Aiotko soittaa niille taas keväällä?” hän kysyy, kun tuttu melodia vaihtuu uuteen, erilaiseen sävelmään. Charlie lopettaa puhaltamisen.

”Olen säveltänyt mielessäni uutta kappaletta. En vain vielä tiedä, miten tämä laulu loppuu. Lohikäärmelauluja on monenlaisia ja talvikäärmeet pitävät erityisesti doorisista sävelmistä.”

”Kuulostaa hyvältä. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan”, Neville naurahtaa. ”Soita. Minusta on ihanaa kuunnella samalla, kun luen.”

Charlie asettelee sormensa soittimelle ja puhaltaa uuden, pehmeän sävelen.


***



Uunin kylki on kylmä ja keittiön ikkunaan nousee yötä vasten kauniita huurrekukkia. Neville pinoaa sytykepuut arinalle, lisää tuohta ja loitsii äänettömän sytyjon. Olohuoneesta kantautuu yhä soittoa, joka sekoittuu tulen rätinään ja hyvin vetävän hormin hiljaiseen huminaan. Pian luukusta leviää huoneeseen suloinen lämpö.

Charlie lopettaa soittonsa ja askeleet lähestyvät Nevilleä, kunnes Charlie pysähtyy aivan hänen taakseen. Neville nojaa vasten tuttua, leveää rintaa ja antaa Charlien kietoa kätensä ympärilleen.

”Taisin keksiä, miten teen sen”, Charlie mutisee ja painaa huulensa Nevillen niskaan. ”Laulun lopun.”

Neville kääntyy ympäri ja painaa kätensä Charlien kaulalle, lohikäärmeen hännän päälle.

”Siitä tulee upea. Kuulen sen jo nyt”, hän sanoo.

Charlie kumartuu eteenpäin ja suutelee häntä otsalle.

Sinä olet upea, Neville ajattelee ja sulkee silmänsä seuraavaan suudelmaan.


***


Talvipäivät kuluvat eteenpäin omassa tahdissaan. Joka aamu Neville katsoo, kuinka sisään paistava kalpea valo tarttuu läikäksi lattiaan, aivan räsymaton reunaan. Valo tuntuu vahvistuvan ja kasvavan päivä päivältä, eikä huurrekukkia synny enää ikkunaan kuin vain harvoina iltoina.

Neville kylvää ensimmäiset siemenet kasvamaan taimiksi, jotka hän kevään herättyä siirtää ulos puutarhaan. Lumi sulaa vähitellen ja alhaalla laaksossa metsäpolut käyvät mutaisiksi, kunnes aurinko lopulta kuivattaa maan. Ylhäällä vuorilla lunta on vielä paljon. Lohikäärmeet ovat yhä unessa, vaikka ilmastointiputkista tuprahteleekin yhä useammin savua pelkän höyryn sijaan.

Eräänä aamuna Nevillen kahvinkeitto keskeytyy oven kolahdukseen. Charlie on palaa aikaiselta aamukierrokseltaan juoksujalkaa, silmät loistaen.

”Ne ovat heränneet”, hän huudahtaa ja kaappaa Nevillen nauravaan karhunhalaukseen. ”Ensimmäiset ovat heränneet!”

Neville ehtii tuskin vastata rutistukseen, kun Charlie jo säntää olohuoneeseen hakemaan okariinansa.

”Oletko valmis Kevätkäärmeen ensiesitykseen?” hän kysyy pujottaessaan okariinan nahkahihnan kaulansa ympärille.

”Tietenkin”, Neville vastaa hymyillen.

”Hyvä. Sitten lähdetään.”

Neville seuraa häntä ovelle.

Kevät on vihdoinkin täällä.
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 834
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Iltaa Kommenttikampanjasta! :) Minut houkutteli tämän tekstin pariin ihana paritus, puoleensavetävät tyylilajit (erityisesti slice of lifeä teki mieli lukea juuri tähän hetkeen) ja tietenkin sinä kirjoittajana. Tämä olikin ihanan lempeää ja lämmittävää iltalukemista, juuri sitä mitä kaipasinkin!

Tarinan asetelmassa on sellaista viehättävää luonnonläheisyyttä ja jopa luonnon armoilla olemista: asutaan kahdestaan mökissä luonnon helmassa keskellä kylmää talvea, kenties kaukana muusta asutuksesta ja muista ihmisistä. Käytännönläheisten selviytymistaitojen merkitys korostuu, kun pitää huolehtia lämpimänä pysymisestä, varusteiden kunnosta, perustarpeiden täyttämisestä ja sen sellaisesta. Minusta on viehättävää, että selviytymis- ja eräilytaitoja tarvitaan silloinkin, kun apuna on taikuus lämmitysloitsuineen. Silti on oltava puuta, mitä polttaa, ja ylös vuorille on patikoitava jalan, sillä ilmiintyminen saattaisi häiritä taikuudelle herkkiä talvilohikäärmeitä (ihana yksityiskohta muuten!). Ihanaa on sekin, miten läpi tekstin ja talven vallitsee sellainen tunnelma, että talviolosuhteiden luomista haasteista huolimatta kaikki on kuitenkin hyvin ja Neville ja Charlie ovat hyvässä turvassa toistensa kanssa.

Minusta on jotenkin levollista ja tyynnyttävää, että miehillä vaikuttaa olevan selkeät rutiinit. On aamu- ja iltakierrokset lohikäärmeiden luolilla, aamu- ja päiväkahvit... Vakiintuneet rutiinit ovat hyödyksi, kun on paljon maanläheistä ja käytännöllistä puuhaa, ja uskoisin niiden tuovan myös tietynlaista turvaa. Ne ehkä myös auttavat arjen rytmittämisessä, kun kummankaan työ ei vaikuta olevan sellaista, että sitä tekisi tietyn tuntimäärän päivässä ja sitten voisi vaihtaa vapaalle, vaan Charlie huolehtii lohikäärmeistä varmasti aina tarvittaessa ja Neville pääsee täydentämään tähtikarttojaan silloin, kun näkyvyys on riittävän hyvä. Minusta on jotenkin viehättävää, että työ ja vapaa-aika kietoutuvat ja lomittuvat toisiinsa, etenkin kun kumpikin hahmoista on hyvin kiinnostunut työstään ja ehkä puuhastelee sen parissa myös harrastuksena. Olen ihan fiiliksissä siitä, miten molemmat pääsevät tekemään sitä, mistä ovat kiinnostuneita ja innostuneita, ja samalla asumaan saman katon alla jossain, missä luonto ja vaihtuvat vuodenajat mahdollistavat kummankin työskentelyn! Nämä hahmot sopivat toisilleen niin kovin hyvin ja luontevasti, ja voisin kuvitella heidät viettämässä tuolla mökissä monta onnellista vuotta, kunhan olosuhteet vain sallivat. ♥

Luonto on tässä tarinassa vahvasti läsnä, ja pidän siitä kovasti! Sinun luontokuvauksesi ovat kauniita, eläviä ja samaistuttavia. Nautin esimerkiksi tästä:
Hän rakastaa hiljaista metsää, räystäällä heliseviä jääpuikkoja ja kaikenpeittävää, pakkasessa narskuvaa lumipeitettä.
Tämä on ikään kuin sellainen oodi talvelle, voi että! Minusta on ihanaa ja hahmoon sopivaa, että vaikka Neville rakastaa kesää, hän osaa arvostaa myös talvista luontoa ja nauttia sen ihmeistä.

Tässä tarinassa vilisee myös ihania yksityiskohtia, jotka värittävät lukukokemusta entisestään. Minttutee, Charlien lohikäärmetatuointi, lohikäärmeen muotoinen okariina (ihan vieras soitin minulle, piti googlata sen ulkonäkö!), kaikki kiehtovat tiedonmuruset lohikäärmeistä, Nevillen taimet... Hahmoista piirtyy niiden ansiosta vivahteikas kuva, ja kumpikin vaikuttaa ihan omalta itseltään. Charlien vilpitön into lohikäärmeitä kohtaan näkyy kaikkialla, ja Nevillen arvostus luontoa kohtaan ja kiinnostus esimerkiksi kasveihin välittyvät myös hyvin. Nämä hahmot sopivat toisilleen kyllä niin hyvin! Heillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja samanlaiset arvot, ja he vaikuttavat tukevan toisiaan niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Kaunis, harmoninen suhde!

Kiitos kovasti tästä ihanasta iltapalasta, tämä oli monella tapaa nautinnollinen lukukokemus! :-* -Walle

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 407
Walle, Kaarnen Neville/Charlie -ficit ovat tainneet iskostaa päähäni ajatuksen näistä kahdesta jossakin mökissä, kumpikin oman alansa tutkijana :) Ja taitaapa Avaruuspiraatillakin olla yksi tuollainen ficci! Mutta se vain toimii niin hyvin ja vaikka heidän kiinnostuksenkohteensa ovatkin aika erilaisia, ne jotekin lomittuvat hyvin yhteen ja tulisempi Charlie täydentää herkempää Nevilleä juuri sopivasti ♥ Ihanaa, että pidit talvisesta tunnelmasta, sillä juuri sellaisesta halusinkin kirjoittaa. Ja kiva tietysti kuulla, että muutkin yksityiskohdat miellyttivät ja tämä tuntui sopivan lempeältä ja lämpöiseltä iltalukemiselta ♥ Kiitos kommentista :-*
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥