Kirjoittaja Aihe: Yö ei kestä ikuisesti | S, Perttu/Sami, (Vartiovuoren laelta!AU)  (Luettu 17 kertaa)

Seila

  • sokerihiiri
  • ***
  • Viestejä: 535
Nimi: Yö ei kestä ikuisesti
Kirjoittaja: Seila
Ikäraja: S
Paritus: Perttu/Sami
Tyylilaji: AU (Vartiovuoren laelta -sarjasta), haikea ja tunnelmoiva draama
Haasteet: Tavoita tunnelma III (kappaleella Muse - The Dark Side (Alternate Reality Version), Originaalikiipeily (sanalla 2. Kuu)

A/N: Tämä on tosiaan pätkä AU:ta perustuen miun Turussa seikkaileviin hahmoihin, jotka saivat viimein sarjansa nimeksi Vartiovuoren laelta (linkki johtaa listaukseen). Ei tarvitse entuudestaan tuntea hahmoja lukeakseen tämän. Tämä on tällainen tunnelmointihetki. + julkaistu alunperin raapalejuoksussa.



Yö ei kestä ikuisesti



Maailma tuntuu ohikiitävän hetken entiseltään. Kuunsirppi hohtaa kultaa tähtien tuikkeessa. Ulkoilma on lämmin kuin kesäillassa, vaikka Perttu ei ole enää varma vuodenajoista. Maan alla eläminen anastaa ajantajun. Hän on kuitenkin iloinen, että saa ajoittain nauttia hiljaisista öistä kevyessä tuulessa, kuunvalossa, jopa sateessa. Miten raikkaalta viileä tihkusade viimeksi tuntui iholla.

Perttu kuulee kahinaa takaansa ja tuntee, kuinka tutut kädet painuvat hänen vyötärölleen. Hän vilkaisee olkansa yli ja näkee vilauksen tummanruskeaa kiharaa. Perttu hymyilee, tarttuu käsiin ja vetää ne paremmin ympärilleen. Samin rinta vasten hänen selkäänsä tuntuu turvalliselta ja kepeä hengitys niskassa lohdulta. Perttu nauttii hetkestä ja läheisyydestä tietäen, että heidän pitäisi jatkaa matkaa. Yö ei kestä ikuisesti.

Mustan taivaan poikki kiitää valonsäie, jonka Perttu ehtii täpärästi havaita. Tähdenlento. Hän kääntää päätään nähdäkseen Samin katseen putoavan taivaalta häneen. Ruskeat silmät vasten sinisiä Perttu lausuu mielessään toiveen. Hän on kääntymässä pois, kun lämmin käsi lennähtää hänen leualleen ja huulet painuvat hänen omilleen. Sami suutelee, ja Pertusta tuntuu kuin lentäisi. Miehen lujassa otteessa kaikki tuntuu mahdolliselta.

Oksat rasahtelevat, hetki särkyy. Samin kädet putoavat Pertun ympäriltä tämän tähyillessä ympärilleen harjakaton huipulta. Perttu nieleskelee karvasta harmia tämän elehtiessä lähdön merkiksi. Hän luo silmäyksen yötaivaaseen. Harmaansininen pilviharso peittää kuun ja nielaisee lohdun, sytyttäen jälleen uuden pelon sydämessä.

ava by Sokerisiipi, bannu by Ingrid