Kirjoittaja Aihe: Snowpiercer: Se tärkein asia, S, Bennett/Melanie, ficlet  (Luettu 935 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 093
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Se tärkein asia
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Snowpiercer
Ikäraja: S
Paritus: Bennett/Melanie
Genre: Draamaa ja jotain pientä söpöä

Summary: Vastakohtaisuus ja kontrastit olivat aina viehättäneet Bennettiä.

A/N: Fiilistelen Snowpiercerin toista kautta ja valloitin uuden fandomin. :D Osallistuu TROPES-haasteeseen aiheella (mutual) pining.



***



Vastakohtaisuus ja kontrastit olivat aina viehättäneet Bennettiä. Hän näki niitä kaikkialla, oli kyse sitten horisontissa kohoavista sademetsistä, jotka sitä nykyä olivat umpijäässä, tai valkeasta maastosta teräksensinistä taivasta vasten. Olisi voinut luulla, että seitsemän vuoden jälkeen näkymä junan ulkopuolella olisi alkanut kyllästyttää. Välillä se kyllästyttikin, mutta sitten tunne taas otti ja katosi. Ehkä vaadittaisiin vähintään toiset seitsemän vuotta, kunnes hän saisi tarpeekseen ja hankkisi menolipun alavaunuille tyystin toisenlaiseen maisemaan.

Piikkikorkojen etäinen kopina sai Bennettin hymyilemään. Ääni oli yhtä säntillinen kuin kenkien omistajakin. Melanie, aina yhtä määrätietoinen ja varma olemukseltaan, lauman alfanaaras. Sinivihreässä univormussa ei näkynyt rypyn ryppyä, eikä kampauksesta karannut ainoatakaan tummanruskeaa suortuvaa. Vähempää ei olisi odottanutkaan niin korkeassa asemassa työskentelevältä henkilöltä. Sellaisen Melanien Snowpiercerin väki tunsi ja sellaisesta he pitivät, hänkin.

Vaan Bennett tunsi toisenlaisenkin Melanien, jota ei päässyt näkemään kuin harva hänen lisäkseen. Se Melanie, Mel, pukeutui mielellään yliopistohuppariin tai kulahtaneeseen farkkutakkiin ja uskalsi näyttää myös uupuneen nuivaa naamaa. Mel tykkäsi iskeä päähänsä insinööriopinnoista muistuttavan lippalakkinsa, arvokkaan muiston yksinkertaisemmalta ajalta, ja haastaa hänet kortti- tai shakkipeliin illan ratoksi. Siinä oli jotain niin tavallista, että heidän epätavallisessa maailmassaan se oli melkein riipaisevaa.

Ero Melanien ja Melin välillä oli kuin yöllä ja päivällä, mikä houkutti häntä kuin lyhdynvalo koiperhosta. Jospa hän vain olisi joskus osannut pukea ajatuksensa sanoiksi ja todeta ääneen jotain yhtä kaunista kuin mitä hänen pääkoppansa suolsi hänen mieleensä.

Todeta ääneen sen, miten hiivatisti hän välitti, vaali ja kunnioitti. Rakasti.

"No?" Melin rauhallinen ääni katkaisi hänen ajatuksensa, eikä Bennett ollut edes tajunnut jääneensä lukemaan tekstiä tämän lippalakissa. Samaa tekstiä, jota hän oli silmäillyt lukemattomia kertoja. Yale engineering, eipä siinä ollut edes paljoa luettavaa.

"Mitä niin?" hän kysäisi takaisin.

"Näen sinun katsovan suuntaani ja nyt luonnollisesti oletan, että kerrot asiasi", Mel virkkoi irrottamatta katsettaan kirjastaan, jota oli tullut lukemaan ohjauspöydän ääreen. Ei sitä varsinaiseksi seuranpidoksi voinut sanoa, mutta sen kummempaa Bennett ei kaivannutkaan.

"Kunhan tuijottelin omiani."

"Sellainen ei ole tapaistasi."

"Otteeni alkaa kai lipsua", hän hymähti ja pyörähti tuolillaan niin, että suunta oli jälleen kohti junan keulaa. Melin viekkaissa silmissä vilahti lämmin pilkahdus, kun heidän katseensa kohtasivat hetkeksi. Tämä ymmärsi paljon jo yhdestä vilkaisusta, mutta ehkä se tärkein asia oli vielä kuulematta ja sanomatta.

Bennett lisäsi junan vauhtia ja kätki suupieliinsä pesiytyneen hymyn. Olihan heillä aikaa.

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vs: Snowpiercer: Se tärkein asia, S, Bennett/Melanie, ficlet
« Vastaus #1 : 10.09.2022 22:50:09 »
Kommenttiarpajaisista heissan! Tottapa kai mun piti tulla kommentoimaan jotain itselleni tuttua, ja löysin täältä tämmöisen pienen aarteen Benin ja Melin vuorovaikutuksesta. Ja tämä on vielä ilman kommenttejakin, niin hyvä paikka tipauttaa muutama sana. :>

Itsekin näiden kahden kohtaamisista junan ohjaamossa kirjoittaneena tunnistan tässä paljon kivoja asioita, jotka ovat tosi tyypillisiä omissa ajatuksissani näille hahmoille. Kuten ficletin teemanakin esiintyy, Beniä ja Meliä ja ehkä laajemminkin koko sarjaa leimaavat vastakkainasettelut - en ole sen ihmeemmin asiaa aiemmin pohtinut, mutta kyllähän se luokkajakojen ja sarjassa myöhemmin kahden junan dynamiikkana on aika vahvasti läsnä. Erityisesti nautin tässä pienessä tekstinpoikasessa tuosta tavallisen maininnasta: ehkäpä entisessä maailmassa korttipelit saattoivat olla niin kovin arkista ja tavallista, mutta sen kontrasti uuteen tavalliseen Snowpiercerin suljetussa maailmassa onkin hyvin jännittävä. Samoin julkisen ja piilossa olevan vastakkainasettelu on sarjassa ja tässä tekstissä mielenkiintoinen ilmiö, ja pohdintasi Melanien ja Melin eroista herättää ajatuksia itsellekin. Sarjassa itsessäänhän tavallaan näiden todellisuuksien päällekkäisyys on ollut yhtenä teemana, joten en ihmettelekään, että oot sen poiminut tähän esille.

Hirveän kiva pieni teksti! Paljon kiinnostavia yksityiskohtia ja ajatuksia herättäviä juttuja, kiitos <3