Kirjoittaja Aihe: Hannibal: Vihassa ja pelossa, olen kotona | k-11 | Hannibal/Will | 12+ virkettä XVIII  (Luettu 503 kertaa)

DulzGraham

  • Darling
  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Magnificent Bastard ♥
Author: Dulz
Ikäraja: k-11
Fandom: NBC Hannibal
Disclaimer: En tienaa, en rienaa.
Paritus: Hannibal Lecter/Will Graham
Genre: action, jännäjännä ja darkfluff.
Warnings: Ei oikeastaan. Paitsi että tässä harjoitetaan hirveän huonoja terveyskäytänteitä verta koskien, älkää ottako mallia.
Haasteisiin: FinFanFun 1000 - 939.  Puukottaminen, 12+ virkettä XVIII, Multifandom IV, Tutkimusmatka darkfluffiin

Summary: ”Kenet sinä murhasit?” Will huohotti ja maistoi veripisarat huulillaan, kiersi Hannibalin asettamaa piiriä.

A/N: Uskaltauduin vihdoin valloittamaan tän fandomin. Pelottaa edelleen helvetisti enkä varmaan saanut tähän mitään niistä asioista mistä eniten tykkään näiden välisessä kemiassa, ja mun tekis hirveesti mieli laajentaa tätä, mutta enpäs laajenna hähä. 12+ on 12+. Toivottavasti joku saa tästä irti jotain. Palaute on toivottua!





Vihassa ja pelossa, olen kotona



Will sinkosi lyönnistä pihatielle ja tunsi vihansa läpi olevansa täydellisen virkeä, virittynyt ja hereillä. Irtokivet pureutuivat kämmeniin Willin työntäessä itsensä ylös maasta ja syöksyessä taskuveitsensä perään. Tiluksia kierteli hapan katku, rautainen ja katkera, mutta ei täysin epämiellyttävä. Sitä oli totuttelusta huolimatta vaikea hengittää ilman kakomista. Will antoi katkun täyttää aistinsa: hän ei enää arponut tienhaarassa, hän oli tiensä valinnut. Will käännähti suuntaan, josta oli juossut, ja tervehti yön siluettia, petoaan.


Minä luotin sinuun.

Minun olisi pitänyt tietää, että sinä ja Hannibal,



Alanan viesti ei saanut jatkoa ja Will tiesi, että Hannibal oli tehnyt jotain.

”Kenet sinä murhasit?” Will huohotti ja maistoi veripisarat huulillaan, kiersi Hannibalin asettamaa piiriä.

”Kenet sinä murhasit?” Hannibalin äänessä oli huumoria: ”Oletkos ollut tuhma, Will, ja juopunut tämän hirvittävän juhlan hekumasta?”

”Hannibal”, Will varoitti, mutta Hannibal oli jo sukeltanut metsänpeittoon ja sulautunut varjojen värittömään vihreään.

Will nuolaisi huuliltaan verta ja suolaa ja ryntäsi veitsineen puunrunkojen pylväikköön.

”Will, minä lupasin Alanalle, ja minä pidän lupaukseni”, Hannibalin vienot sanat tuntuivat kantautuvan kaikkialta. Will painoi selkänsä kaarnaan ja kuunteli metsän rapinaa, verensä kohinaa, sydämensä rumputrilliä, hän oli mangusti talon alla, ja kun käärmeet luikertelivat ohi… Hänen aistinsa olivat adrenaliinin terävöittämät ja hänen ajattelunsa viileän varmaa hänen lähtiessään askeltamaan varovasti siimeksen suojassa. Jokainen atomi hänessä tiesi, mitä oli ja mitä tahtoi; hän oli kotona.

Hannibal on vain tylsistynyt, hän oli vastannut Margotin hätään puhelimessa, käykö, että lainaan raippaasi, kun tämä on ohi.

Pelko Willin sisällä oli ruma, paljas ja ainainen kumppani, mutta hän painoi sen pään alas. Rapsahduksen kuullessaan hän jännittyi –

– Hannibal syöksi Willin kumoon – Will kamppaili ja pyrki sohaisemaan veitsellään, mutta terävä isku ja sitä seuraava kipu saivat hänet avaamaan sormensa – Will heittäytyi sivulle, he kierivät, Hannibalin kädet kietoutuivat Willin kaulalle – Will haparoi henkeä keuhkoihinsa, onnistui hamuamaan veitsen käteensä ja iski sen Hannibalin kylkeen.

Hannibal pysähtyi ja Will pyöräytti tämän alleen, piti veistä varmasti paikoillaan. Hannibalin kädet vaelsivat painamaan hänen kasvonsa kämmenten väliin, hellästi ja palvoen, räikeänä kontrastina aiempaan.

”Et onnistunut seivästämään tärkeitä elimiä”, Hannibal räpytteli silmiään kivun usvaa vasten ja hymyili: ”En todellakaan pidä siitä, että yrität estää minua, Will.”

”Kuulostat suhteellisen hyväntuuliselta”, Will tutkaili Hannibalin silmiä: ”Milloin sinusta on tullut niin hyveellinen, että jätit Alanan henkiin?”

”Oletko varma, että mielessäni oli armo?” Hannibalin hymy leveni ja Will hymyili takaisin, pörheänä Hannibalista huokuvassa ylpeydessä, ja antoi tämän vetää itsensä suudelmaan. Suudelma maistui makealta, raudalta ja umamilta, ja yötä halkoi sireenien laulu.



Spoiler: näytä

1 virkeä
2 kivi
3 hapan
4 ilman
5 haara
6 juosta
7 sinä
8 ja
9 viesti
10 murhata
11 juhla
12 vihreä
13 suola
14 vieno
15 käärme
16 viileä
17 atomi
18 raippa
19 paljas
20 kipu
21 vaeltaa
22 usva
23 hyveellinen
24 pörheä
25 yö
+ jokeri

Pannu by ingrid ♥
OMNIA MUTANTUR, NIHIL INTERIT

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 4 524
Uuuuuh, olipa tää mielenkiintonen! Olit mun mielestä tosi hyvin käyttänyt sanalistan sanoja ja ihan turhaan jännitit tän kirjottamista - Hannigram näyttää sujuvan sulta ihan yhtä hyvin kuin muutkin ;D Mulla ei oikeesti oo ficcipuolelta juuri mitään kokemusta tästä parituksesta/fandomista, joten en osaa sanoa miten tää peilaantuu niihin. Canoniin tää musta sen sijaan sopi hienosti, olit mun mielestä saanut tähän samanlaista tunnelmaa!

Tuo Willin ja Hannibalin... en ees tiedä mikä, tanssi? :'D, oli jotenkin tosi vangitsevaa ja just sellasta minkä ajattelen sopivan yhteen canonin kanssa. Äh emmä tiiä, en osaa kommentoida tällästä - joka tapauksessa tykkäsin ja tää oli oikein hieno :3


bannu © Inkku ♥

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 3 613
  • Peace & Love
Parasta tässä oli ihan tuo viimeinen virke, siis makea, rauta ja umami. Varsin lihaisasti kuvailtu, mikä toki fandomiin  sopi. Muutenkin tunnelma oli käsin koskeltava. Hihittelin Hannibalille, on se kyllä niinku härski jätkä ja silti niin viilee. Viileä mutta tappava. Eihän sen pauloihin voi kun langeta.

Ja tykkäsin siitä myös, että onko henkiin jättämisellä tosiaan armon kanssa tekemistä, vai eikö se ole manipulaatioista suurin jos voisi tappaa - mutta ei sitä tee. Tuntee itsensä suuremmaksi, jumalaiseksi. Will varmaan taas pieneksi ja mitättömäksi.

Erittäin hyvä toteutus haasteeseen. En missään vaiheessa jäänyt ihmettelemään mitään, vaan tarina soljui eteenpäin kuin se olisi näin luonnostaan tarkoitettu. Kiitos.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

DulzGraham

  • Darling
  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Magnificent Bastard ♥
Angelina: näyttää sujuvan yhtä hyvin kuin muutkin – damn, thanks? Itkenkö vähän? Ei tää helposti syntynyt, sen verran voin sanoa. Kiitos kehuista, etenkin oon otettu siitä, että tää tanssi ilmeisesti oli ihan luettavaa  ;D action ei oo mulle luontevin genre kirjoittaa. En oo itekään lukenu hannigramia kuin ehkä viiden ficin verran joskus kun olin tarpeeksi sulatellut sarjan loppua, ja sitten kyllästyinkin siihen miten hirveen huonoja yli- tai aliyritysviritelmiä suurin osa ficeistä oli. Oli siellä joitain hyviäkin, mutta en enää muista että mitä, joten en voi antaa suosituksia. Elikkä en minäkään tiedä mitään suhteesta muihin ficceihin, mut parastahan saa aikaan kun suhteuttaa canoniin. Hyvä että sinne sopi. Saas nähdä mitä vielä tapahtuu kun tää avas jonkun padon ja aloin rustata jonkintapaista hataraa character study -epilogia sarjalle. Ja nythän huhutaan jopa neljännestä kaudesta. Kiitos kommentista ♥

jossu: on se Hannibal kyllä yhenlainen, ei voi muuta sanoo. Tykkään kans siitä millaiseksi sain muotoiltua tuon vikan virkkeen. Juu ja Hannibalhan tuskin edes tuntee armoa (korkeintaan Willin muodossa. Will on varmaan Hannibalin mielessä suurin hänelle itselleen osoitettu armo, tai jotain muuta yhtä jumalallista sanastoa). Itse mietin että missähän kunnossa se on Alanan jättänyt virumaan... Armoa, tosiaan.
Lainaus käyttäjältä: jossujb
Tuntee itsensä suuremmaksi, jumalaiseksi. Will varmaan taas pieneksi ja mitättömäksi.
täähän se ois. Mutta täytyyhän Willin kompensoida jotenkin, vaikka sitten puukottamalla.
Kiitos ♥♥

Pannu by ingrid ♥
OMNIA MUTANTUR, NIHIL INTERIT