Kirjoittaja Aihe: Lokakuussa meri (on sulaa lasia), S, Adele/Lyon, 12+ virkettä (Kellopelisydän-spinoff)  (Luettu 295 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 340
  • Kellopelihurmaaja
Nimi: Lokakuussa meri (on sulaa lasia)
Ikäraja: S
Fandom: originaali
Tyylilaji: Adelen peruspäivä
Yhteenveto: Mutta nyt he olivat joka tapauksessa siinä, ahdistettuna nurkkaan; tienhaarassa, jossa kaikki valinnat olivat väistämättä huonoja.
Haasteet: 12+ virkettä (sanat löytyvät lopusta), Originaalikiipeily (16. Myrkkykatko)

K/H: Nonni. Ehkä kaksi tekstiä tähän haasteeseen riittää. :D Mutta ah, olipa ihanaa kirjoittaa näistä kahdesta jotain eikä vaan editoida ja hajoilla! ♥

*

Lokakuussa meri (on sulaa lasia)

Kun Adele oli samana aamuna herännyt poikkeuksellisen virkeänä ja hyväntuulisena, hän ei ollut todellakaan olettanut, että päivä päättyisi piileskelemiseen syrjäisessä poukamassa, isojen lohkareiden takana. Harmaa, muhkurainen kivi painoi hänen selkäänsä vasten ja hohkasi kylmyyttä. Pelko maistui Adelen suussa happamalta ja tunkkaiselta, vieraaltakin. Adele oli elänyt niin kauan saalistajan elämää saaliina olemisen sijaan, että ilman Säännön ja Lyonin jatkuvia muistutuksia varovaisuudesta hän olisi varmaan laiminlyönyt taisteluharjoitukset ja sen sellaiset entistäkin pahemmin.

Mutta nyt he olivat joka tapauksessa siinä, ahdistettuna nurkkaan; tienhaarassa, jossa kaikki valinnat olivat väistämättä huonoja. He voisivat yrittää juosta takaisin ja toivoa, että saisivat viisi salakuljettajaa karistettua kannoiltaan, tai kyyhöttää kivilohkareiden välissä tuntikausia ja toivoa, ettei heitä huomattaisi.

“Sinä vapiset”, Lyon huomautti tyynesti.

Adele veti syvään henkeä ja mulkaisi Lyonia. Hän toivoi, että viesti menisi perille sillä tavalla, koska puhua Adele ei uskaltanut.

Vaikka hän oli murhannut jo kaksi ihmistä ja harjoitellut sellaisia tekoja varten koko elämänsä, Adele ei ollut juurikaan ajatellut sitä, millaista olisi tulla itse murhatuksi. Kellopelimurhaajien elämä ei suoranaisesti ollut mitään juhlaa, mutta ainakin he saivat viettää suurimman osan ajasta torninsa suojissa, ja olivat muita tottuneempia välttelemään vaarallisia tilanteita.

Lokakuinen meri välkehti harmaana, vihreänä, sulana lasina. Ilma tuoksui suolalta ja pelolta ja –

“Minulla olisi vieno pyyntö: ole kiltti ja rauhoitu”, Lyon sanoi ja nojautui lähemmäs. Hän oli jännittynyt ja tarkkaavainen kuin vaaran havainnut käärme, mutta harmaissa silmissä ei silti ollut lainkaan pelkoa. Lyon painoi huulensa Adelen otsalle; niiden kosketus oli viileä ja rauhoittava. “Jos he yrittävät tappaa sinut, saavat ensin repiä minut atomeiksi, tiedäthän sinä sen?”

Adele ajatteli teräviä, sivaltavia asioita: raipaniskuja, marraskuista jääksi muuttuvaa tihkusadetta, viimaa ja pakkasta. Lyonin äänensävy oli nyt yhtä paljas ja uhkaava.

Adelen jalkapohjan haava sykki kivusta. Hän oli onnistunut astumaan lahonneesta laudasta törröttävään naulaan vain puolisen tuntia sitten, silloin kun he olivat vaeltaneet etsimässä ajopuita Säännön veistettäviksi. Kipu ja pelko kietoivat Adelen ajatukset usvaan, jonka läpi hänen oli vaikea hahmottaa pakoreittiä tilanteesta.

“Sinun ei olisi tarvinnut olla niin hyveellinen ja lähteä seuraksi”, Adele mutisi. Lyon ei vastannut, vilkaisi vain Adelea tympääntyneesti sellaisella tavalla, joka toi mieleen kellotornin pörheän mutta jääräpäisen kissan, Myrkkykatkon.

“He lähtevät kyllä, kunhan yö saapuu”, Lyon lohdutti ja kietoi käsivartensa Adelen vyötärölle. Adele tiesi, että siihen oli vielä tuntikausia, mutta siitä huolimatta hän painoi kasvonsa Lyonin olkapäätä vasten ja päätti vakaasti, että he selviäisivät kyllä.


*

Spoiler: "Sanalista" • näytä
1. virkeä
2. kivi
3. hapan
4. ilman
5. haara
6. juosta
7. sinä
8. ja
9. viesti
10. murhata
11. juhla
12. vihreä
13. suola
14. vieno
15. käärme
16. viileä
17. atomi
18. raippa
19. paljas
20. kipu
21. vaeltaa
22. usva
23. hyveellinen
24. pörheä
25. yö
+ jokerivirke

hold my hand in yours, and we will not fear what hands like ours can do.