Kirjoittaja Aihe: Tehtävä kuutio (James/Lily, slice of life, unrequited love, one-shot & S)  (Luettu 121 kertaa)

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 569
  • Clara, my Clara
Nimi: Tehtävä kuutio
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, unrequited love, one-shot
Paritus: James/Lily
Ikäraja: S
Summary: Jamesilla on tasan vuorokausi aikaa ratkaista Lilyn hänelle antama tehtävä.
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä ficci sijoittuu Kelmien ja Lilyn kuudenteen kouluvuoteen.



Tehkuutio


”Hei Evans! Lähtisitkö ensi viikonloppuna ulos kanssani?” huuto kajahtaa Rohkelikon oleskeluhuoneensa.

Lily nielaisee huokauksen. Miten raivostuttavaa. Se on jo kymmenes kerta sinä päivänä, kun idiootti Potter pyytää häntä ulos. Sen viikon aikana jo kolmaskymmenesviides kerta! Ja joka kerta hän antaa saman vastauksen, jota pässinpää ei tunnu millään ymmärtävän! Miten ihmeessä hän saisi tehtyä selväksi tälle mitä ei-sana tarkoittaa?

Hän on kokeillut jo monia eri keinoja. Kerran hän jopa toi joululoman jälkeen näytille jästien sanakirjan, jossa määriteltiin sanan tarkoitus. Siitä ei ollut mitään hyötyä, ei mitään. Pieni herjaloitsukin oli toiminut paremmin, jonka hän oli äkkipikaistuksissaan Potterille tarjoillut ein kanssa. Siitä oli seurannut hänen ensimmäinen ja viimeinen jälki-istuntonsa, sillä professori Elk oli ollut todistamassa tapahtunutta. (Näemmä ”hän häiriköi minua jatkuvasti typerillä kysymyksillään, professori!” ei ollut kunnon syy loitsia herjoja oppilastovereita kohtaan. Himputti.)

Lily tuntee muutamia katseita itsessään. Hänen vastaustaan odotetaan innolla. Jotenkin koko hommasta on tullut jonkinlainen spektaakkeli hänen oppilastovereidensa keskuudessa. Onneksi alkuaikojen jälkeen monien kiinnostus aihetta kohtaan on lopahtanut, kun Lilyn vastaus joka kerta on ollut jämäkkä ”ei”. Mutta vielä yllättävän moni odottaa, josko joku kerta hänen vastauksensa sattuisikin muuttumaan myönteiseksi. Sam oli kerran kertonut, että oppilaiden keskuudessa on meneillään veto siitä onnistuuko James joku kerta vai ei suostuttelemaan Lilyn antamaan tilaisuuden itselleen.

Se olisi turha toivo. Lily ei todellakaan aikoisi mennä ikipäivänä ulos Potterin kanssa. Ei vaikka tämä olisi hänen ainoa vaihtoehtonsa. Mieluummin Lily pussaisi Vernonia kuin menisi Potterin kanssa ulos. Ja se on paljon jo se, kun ottaa huomioon millainen inhotus Vernon on. Petunia parka, tämä ansaitsisi paremman miehen itselleen…

Samin kasvoilla on säälivän huvittunut katse, kun Lily vilkaisee parasta ystäväänsä. On se hyvä, että edes tämä löytää tilanteesta jotain hauskaa. Hänen itsensä on hyvin vaikeaa nähdä mikä tässä tilanteessa on etäisestikään hauskaa.

Lily laittaa lukumerkin paikoilleen ja sulkee kirjan. Hitaasti hän nousee pystyyn ja kääntyy katsomaan Jamesia, joka seisoo liian lähellä virnistellen typerästi. Luultavasti sotkutukka kuvittelee virneen olevan lumoava ja jalat alat vievä. Turha luulo.

Lily tekee parhaansa, jottei pyörittäisi silmiään halveksivasti. Hän pitää myös väsymyksen pois äänestään.

”Hyvä herra Potter, kuten olen jo monesti teille sanonut, minulla ei ole aikomustakaan lähteä kanssanne ulos.”

Sen sanottuaan Lily käännähtää kannoillaan suunnatakseen kuudesluokkalaisten tyttöjen makuusaliin. Hän kuulee Jamesin riemuitsevan, että hänellä on mahdollisuus (”Kuulitteko kaverit, hän kutsui minua hyväksi herraksi, minulla on siis mahdollisuuksia!”) ja muiden naururemakan. Lily huokaisee syvään. Mitä ihmettä hänen olisi tehtävä, jotta viesti menisi perille?

。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。

James lappaa nopealla vauhdilla muroja suuhunsa. Päivän aviisin takana Remus paheksuu ystäväänsä. Peter haukottelee makeasti sirotellessaan kanelia puuroonsa. Sirius mutustaa paahtoleipää mietteissään. Tavallinen Kelmien aamiainen, mikä on yllättävän rutiininomaista muutoin niin yllätyksellisille ja kujeita täynnä oleville nuorille miehenaluille.

James pohtii erilaisia tapoja, joilla voisi pyytää Lilyä ulos kanssaan. Olisi keksittävä jotain, joka saisi tulisen punapään suostumaan, kun hän seuraavalla kerralla kysyisi tätä ulos kanssaan. Ei tämä jaksaisi vastustella kauan, myöntyminen olisi vain ajan kysymys.

Hänelle riittäisi vain yksi kerta. Jos Lily ei olisi halukas lähtemään toistamiseen hänen kanssaan ulos, hän luovuttaisi. Toki, olisi hyvin epätodennäköistä että niin kävisi. Yksien treffien jälkeen Lily tajuaisi hänen oikean arvonsa ja kuinka hyvä kumppani hänestä tälle olisi. Kunhan tämä vain antaisi hänelle mahdollisuuden. Se on vain reilua.

Kuin lahjana taivaasta upea Lily seisahtuu pöydän toiselle puolelle, vastapäätä Jamesia. James nostaa katseensa muroista loihtien huulilleen mitä hurmaavimman hymynsä. Hymy kuitenkin kutistuu, kun punapää iskee hänen lautasensa eteen jotain.

Se jotain on kuution mallinen ja melko värikäs: vihreää, valkoista, sinistä, punaista, keltaista ja oranssia. James tuijottaa hämmentyneen kiinnostuneena kapinetta. Hän ei ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa.

Miksi ihmeessä Lily antoi sen hänelle? Onko se jonkinlainen tapa ilmaista, että Lily on valmis lähtemään ulos hänen kanssaan? Lily on jästi, ehkäpä näillä on jokin outo tapa ilmoittaa toiselle noin halukkuudestaan treffailuun? Mistä sitä tietää?

Äkisti Jamesia hieman kaduttaa, ettei hän ollut valinnut aikoinaan jästitietoa yhdeksi oppiaineekseen. Siellä olisi varmasti opetettu jästien seurustelusta ja siihen liittyvistä tavoista.

James vilkaisee ystäviään. Remus on laskenut lehden ja tuijottaa kuutiota hämmennys silmissään. Peter on kumartunut puuronsa yli nähdäkseen paremmin – silmälasit ovat unohtuneet makuusaliin. Sirius vilkuilee esinettä hetken ajan kunnes kohauttaa olkapäitään ja kurottuu nappaamaan uuden paahtoleivän itselleen. Esine ei näytä herättävän tässä samanlaista kiinnostusta kuin heissä muissa.

Esine herättää kiinnostusta kyllä aika lailla muissa aamiaisella olevilla, James panee merkille vilkuiltuaan pikaisesti paremmin ympärilleen. Monet silmäparit seuraavat tapahtumaa herkeämättä. Yksikään ei tosin ole rasvaletti Severus, mikä on toisaalta harmi. Olisi ollut aivan huippua, jos tämä olisi ollut paikalla todistamassa tätä hetkeä: Lily pyytäisi häntä ulos kanssaan.

Ennen kuin James ehtii avata suutansa, Lily katsoo häntä tiukasti silmiin huulet kapealla hymyllä. Hymy vaikuttaa jotenkin ivalliselta, silmissä näkyy voitonriemu. Miksi?

”Potter, tämä tässä on Rubikin kuutio, jästien älypeli. Jos – ja vain jos – saat selvitettyä sen, suostun lähtemään ulos kanssasi yhden ainoa kerran”, Lily ilmoittaa.
”Niinkö?” James kysyy innoissaan.
”Älä innostu. Asia ei ole niin yksinkertaista kuin luulet. Sinun on saatava jokainen kuution sivuista yksiväriseksi. Huomionarvoista on myös se, että olen viisaasti loitsinut kuution niin, että et pysty huijaamaan taian avulla. Sinun on käytettävä järkeäsi”, Lily napauttaa sanojansa vahvistaakseen ohimoaan. ”Jos onnistut huomisaamuun mennessä, minä – vastoin järkeäni, toki – suostun lähtemään ulos kanssasi, vain kerran. Mutta jos et onnistu, niin sinä jätät minut rauhaan.”
James nappaa kuution käteensä ja kääntelee sitä tutkiakseen sitä ”Sovittu. Ole valmis lähtemään viikonloppuna ulos kanssani.”
”Niinhän sinä kuvittelet. Onnea vain yritykseen – siksi se meinaan jää – sillä tarvitset sitä”, Lilyn äänessä sointuu nauru.

Sen sanottuaan punapää suuntaa omalle vakiopaikalleen Rohkelikon tupapöydässä. Monien katseet Jamesin lailla seuraavat tätä. Palauttaessaan oman katseensa jälleen kuutioon tutkiakseen sitä paremmin James tuntee muiden silmät itsessään.

”Aiotko sinä onnistua tuossa?” Remus kysyy.
”Tietenkin”, James nyökkää ja hymyilee leveästi. ”Kuinka vaikeaa tämä muka voisi olla? Hoitelen yhden vaatimattoman kuution tuossa tuokiossa ja vien ihanaisen Lilyn viikonloppuna treffeille.”

。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。

Harmikseen James saa huomata hyvin nopeasti olevansa väärässä. Rubinin kuution ratkaiseminen on hyvin vaikeaa.

Hän on väännellyt ja käännellyt koko kuutiota vaikka millä mitalla onnistumatta tuottamaan edes yhtä riviä, jossa on pelkkää samaa väriä. Hänen paras yrityksensä on ollut kaksi väriä vierekkäin. Se ei ollut paljon, varsinkin kun seuraava liike oli erottanut värit jälleen.

Remuksesta ei ole yhtään apua. Sanojensa mukaan tämä ymmärtää kuutiosta yhtä paljon kuin James itse. Eli ei mitään. Miten sekin saattaa olla mahdollista? Remus on heidän joukkonsa älykkäin (ei niin, että he muut tyhmiä olisivat, mutta Remus nyt on vaan eri tasolla älykkyytensä kanssa kuin he), jos tämä ei osannut ratkaista kuutiota, niin miten ihmeessä hän sitten osaisi?

James vääntelee ja kääntelee kuution liikkuvia osia kiroten sitä, ettei jokainen pala liikkunut. Eikä yksikään pala liiku niin kuin James haluaa. Miksi ihmeessä jokaista palaa ei voinut liikuttaa täyttä ympyrää?

Jamesin työskennellessä kuution kimpussa Sirius pitää huolen siitä, ettei professori Binns huomaa Jamesin keskittyvän johonkin muuhun kuin taikuuden historiaan (tunti, jolla hän ei olisi muuten, ellei Lily olisi jatkanut sen opiskelemista pakollisen osuuden jälkeen – ja jolle hän oli pakottanut Siriuksen mukaan). Sirius esittää liudan kysymyksiä oppitunnin aiheesta, mutta enemmän kysymyksiä tämä esittää aiheen vierestä.

Jamesin kieli on pienesti ulkona, kun hän yrittää saada muodostettua edes yhden väririvin. Se olisi alku ja sen jälkeen hän aivan varmasti onnistuisi saamaan loputkin värit oikeaan järjestykseen.

Aina saatuaan kaksi samaa väriä vierekkäin (ja välillä jopa kahteen eri kohtaan!) James ei onnistu saamaan vielä kolmatta siihen mukaan. Miten ihmeessä se on niin vaikeaa? Koko kuution idea on hyvin simppeli, joten miten hän ei ole saanut sitä jo valmiiksi?
Luokan toiselta puolelta Lily vilkuilee kerran pari kuution parissa työskentelevää nuorukaista. Tyytyväinen hymy koristaa hänen kasvojaan, kun hän näkee toisen vaikeuden. Idea oli hyvä, Potter ei saisi koskaan kuutiota ratkaistuksi eikä hänen tarvitsisi enää kuulla yhtäkään ’lähdetkö ulos kanssani’ jankutusta.

Onnekseen Lily oli saanut eilen illalla sen neronleimauksen etsiessään raivokkaasti uutta kirjaa luettavakseen matka-arkustaan ja löydettyään kirjan sijasta Rubikin kuution. Hän oli unohtanut pakanneensa sen hetken mielijohteesta mukaan. Hän oli pyöritellyt sitä koko viime kesäloman. Ratkaisu oli ollut lähellä ja sen vuoksi hän oli lopulta päättänyt kuution ottaa mukaansa. Ikävä kyllä hänen oli pitänyt sanoa hyvästit mahdollisuudelleen onnistua ratkaisemaan kuutio, kun hän oli saanut loistoideansa. Mutta, se on sen arvoista, kun Potter tulisi nyt jättämään hänet rauhaan. Sen jälkeen hän voisi rauhassa keskittyä itse ratkaisemaan kuution.

Harmi vain, etteivät hänen ystävänsä opiskelleet taikuuden historiaa. Sen vuoksi hän ei päässyt hehkuttamaan hyvää että toimivaa ideaansa näille. Hänen olisi odotettava ruokatuntia, sillä hänen ystävänsä eivät opiskelleet edes numerologiaa kuten hän.

Lily vilkaisee vielä kerran Potteria, joka näyttää ärsyyntyvän kuutioon. Kohta tämä luovuttaisi, siitä Lily on varma. Sen vuoksi hän ei viitsi vaivautua ilmoittamaan professori Binnsille, että Potter tekee jotain aivan muuta kuin keskittyy tunnin aiheeseen (maailman laajuinen influenssa epidemia, joka tappoi lähes kaksikymmentämiljoonaa jästiä ja tuhatviisisataa noitaa että velhoa, ja miten jästit hoitivat sitä). Asiaan vaikuttaa myös toki Siriuksen hyökyaaltona tulevat kysymykset, joihin Binnss vastaa kärsivällisesti mutta ärsyyntyneesti. Kellään muulla ei ole mahdollisuuksia saada puheenvuoroa, kun Sirius pälpättää pitääkseen huomion poissa kaveristaan. Miten jaloa.

Lily on kääntymäisillään takaisin oppikirjansa puoleen, kun Potter päästää ällistyneen äännähdyksen. Tämän kasvoilla on yllättänyt ilme.

Lilyltä jää sydämenlyönti välistä. Ei kai Potter saanut ratkaistua kuutiota? Se ei voinut olla mahdollista!

Puristava tunne rinnassa helpottaa, kun Lily huomaa yhden pienen kuution palasen Jamesin sormien välissä. Tämä ei ollut onnistunut, kiitos Merlinin, vaan yksi pala on ainoastaan irronnut.

Lily on älähtää ääneen, kun Potter alkaa irrottaa enemmän kuutionpalasia. Tämä aikoo huijata! Todella törkeää! Sekä: miten ihmeessä hän ei ollut tajunnut taikoa kuutionpalasia niin, etteivät ne irtoa? Miksei hän ollut miettinyt sitä huijaustapaa pitäessään huolen siitä, ettei taikaa voisi käyttää apuna?

Lopputunnin ajan Lily istuu kärsimättömänä paikallansa kiroten Potteria. Hän puristaa syyhyviä sormiaan nyrkkiin ja auki. Hänen on päästävä Potterin luo ja lumottava kuutio niin, ettei siitä pysty irrottamaan palasia.

Binnsin ilmoitettua tunnin loppuneeksi Lily pinkaisee tavaroistaan välittämättä Jamesin luo, joka on jo irrottanut kaikki palaset. ”Potter! Älä yhtään yritä!”

Potter säpsähtää pahasti. Tämä ei todellakaan olettanut ja odottanut, että Lily huomaisi mitä tämä puuhasi. Ja nyt tämä on jäänyt nalkkiin!

”Eh, Lily, ei tämä ole sitä miltä se näyttää…”, Potter yrittää.
”Ei vai? Minusta vaikuttaa siltä, että yrität huijata iloisesti”, Lily sanoo topakasti.
”Enkä yritä, palaset vain irtosivat”, Potter väittää.
”Paska puhetta. Sinä irrotit kaikki muut paitsi yhden”, Lily ärähtää napaten kuution rungon itselleen. ”Mutta älä huoli, olen armollinen ja annan sinulle vielä yhden mahdollisuuden.”

Potterin ilme venähtää, kun Lily ottaa taikasauvansa esiin saadakseen palaset takaisin paikoilleen. Sen jälkeen hän loitsii irrotuksen esto-loitsun palasiin.

Lily läimäyttää kuution Jamesin eteen pöydälle ja poistuu sanaakaan sanomatta pakkaamaan levällään olevat tavaransa olkalaukkuunsa. Typerä Potter. Toivottavasti tämä tajuaa kuinka reilu hän on antaessaan tälle toisen mahdollisuuden. Mutta vain siksi, että hän oli itse mokannut. Ei muuten.

。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。

”Lily ilmiselvästi haluaa ulos kanssani, sillä miksi muuten hän olisi antanut minulle uuden mahdollisuuden ratkaista tämä? Hän uskoo minuun”, James selittää.
Remus taputtaa huuliaan laastaroidulla etusormellaan. ”En olisi niinkään varma, että kyse olisi siitä. Lily oli kyllä reilu vaikka sinä yritit huijata… Kai kiitit häntä uudesta mahdollisuudesta?”
”Ei kiittänyt”, Sirius pistää väliin.
”Hän ei antanut mahdollisuutta”, James toteaa. ”Miksi muuten hän olisi antanut minulle uuden mahdollisuuden, ellei palavasta rakkaudesta?”
”En osaa sanoa.” Remus kohauttaa olkiaan.
”Varmasti rakkaudesta”, Peter vakuuttaa.
”Tai ehkä hän haluaa sinun epäonnistuvan rehellisesti”, Remus tuumii.
James näyttää loukkaantuneelta. ”En minä aio epäonnistua!”

Remus nostaa kädet ylös sovittelevasti Peterin heilutellessa etusormeaan kuin toruva vanhempi. James mutristaa huuliaan ja piilottaa kuution laukkuunsa, kun McGarmiwa päästää heidät luokkaan.

McGarmiwan harhauttaminen ei tulisi olemaan niin helppoa kuin Binnsin harhauttaminen oli ollut. James koettaa keksiä keinon ratkaista kuutiota tämän kaiken huomaavalta kissan katseelta. Mahtaisiko hän pystyä käyttämään hämäysloitsua vai torjuisiko Lilyn huijauksenestotaiat sen? Vai pitäisikö hänen yksinkertaisesti selvittää kuutiota pöydän alla? 

James käyttää tilaisuuden heti hyväkseen, kun McGarmiwa on selin oppilaisiin. Sininen tuonne, jotta hän saa kaksi keltaista vierekkäin. Nyt pitäisi saada yksi vihreä kahden punaisen välistä pois, niin hänellä olisi edes yksi täysi väririvi valmiina.

”Professori!” Kalkaroksen ääni kajahtaa kovana.
”Niin?”
”Potter ei keskity tuntiin vaan leikkii leluilla, ” Kalkaros kantelee.

James hätkähtää tiputtaen samalla kuution käsistään. Hän mulkaisee nopeasti kalpeaa luihuista ennen kuin kääntää katseensa McGarmiwaan, jonka kulmat ovat rypyssä.

”Todellako?” professorin ääni on tiukka.

James hymyilee valloittavasti, kun McGarmiwa tekee tietänsä hänen luokseen. Jalallaan James koettaa löytää lattialle pudottamaansa kuutiota, mutta hän ei paikallista sitä. Hän olisi kohta pulassa ja sitten hän saisi heittää hyvästit voittomahdollisuudelleen. Ja kaikki vain ääliö Snivelluksen takia. Tämä saisi kuta hänen kostonsa.

”Potter”, McGarmiwa sanoo, ”näytä kätesi.”

Tottelevaisesti James nostaa kätensä pulpetin päälle. McGarmiwa kurtistaa kulmiaan ja määrää hänet nousemaan seisomaan. James nousee ylös verkkaisesti ja pyörähtää vielä ympäri hitaasti.

”Ei minulla ole mitään, professori”, James sanoo.
”Näytä taskusi”, McGarmiva pyytää.

Näytettyään kaapunsa ja housujensa taskujen olevan tyhjät (jos unohdetaan pari purkkapakettia, rypistynyt – ja käyttämätön – nenäliina ja muutama kolikko) James päättää vielä tyhjentää reppunsa sisällön pöydälle. Hän ojentaa repun professorille, jotta tämä voisi itse todeta sen olevan tyhjä.

”Hmm. Kiitos Potter”, McGarmiwa sanoo ja palaa pöytänsä luo kiinnittäen huomion sitten Snivellukseen. ”Kalkaros, en suvaitse valheita, sen vuoksi otan luihuisilta viisi pistettä pois. Ja nyt, jatketaan tuntia.”

James virnistelee ärsyyntyneen näköiselle Snivellukselle ennen kuin alkaa pakata reppunsa sisällön pulpetiltaan takaisin reppuun. Hän tönäisee vaivihkaa pergamenttiliuskansa lattialle ja esittää sen olleen vahinko. Hän kumartuu poimimaan sen lattialta vilkuillen samalla pulpettinsa alle, mutta kuutiota ei näy missään. Mihin hittoon se hävisi?

Kummissaan James nousee ylös ja tunkee pergamenttiliuskan reppuun. Jos hän ei löydä sitä pirun kuutiota, hän ei voisi ratkaista sitä ja se viivyttäisi hänen ensimmäisiä treffejä Lilyn kanssa. Lily varmasti suuttuu hänelle, kun hän onnistui hukkaamaan tämän kuution. James vilkaisee ärsyyntyneenä Snivellusta, hän niin kuristaisi tämän, ellei kuutio löydy.

。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。

Muodonmuutosten kaksoistuntien loputtua James viivyttelee luokasta lähtöä muiden poistuessa tasaisena virtana. Hänen pitäisi vain keksiä selitys, jolla McGarmiwa antaisi hänen jäädä toviksi luokkaan ihan yksinään. Ehkä hänen olisi parempi piiloutua ja odottaa, että professorikin poistuisi luokkahuoneesta ennen kuin hän voisi etsiä kuutiota. Silloin hänen ei tarvitsisi keksiä yhtäkään tekosyytä jäädäkseen luokkaan toviksi yksin.

Pari oppilasta viivyttelee vielä luokassa keskustelemassa keskenään. McGarmiwa istuu pöytänsä takana lukemassa jotakin pergamenttia. Jamesia alkaa ärsyttää, sillä mitä kauemmin luokan tyhjenemisessä kestää, sitä vähemmän hänellä on aikaa etsiä kuutiota. Tätä vauhtia hän ei ehtisi lounaalle kuin pikaisesti, hyvin pikaisesti. 

Hemmetti.

Joku laskee käden Jamesin olkapäälle. Hän kääntyy katsomaan olkansa yli nähdäkseen kuka haluaa hänen huomionsa.

”Tule, Sarvihaara”, Sirius nyökkää päällään kohti ovea.
”En minä voi, hukkasin…”, James aloittaa.
”Tule nyt vain.”

James epäröi hetken, mutta tarttuu sitten reppuunsa ja poistuu luokasta Siriuksen perässä. Remusta ja Peteriä ei näy missään. Luultavasti kaksikko on mennyt edeltä suureen saliin.

Kun he ovat tarpeeksi kaukana luokkahuoneesta, Sirius rupeaa kaivamaan omaa koululaukkuaan. ”Kas tässä.”

James yllättyy, kun hänen ystävänsä ojentaa hänelle Lilyn antaman kuution. Miten ihmeessä kuutio on Siriuksella?

”Pikainen sekä huomaamaton kutsuloitsuni pelasti sinut pulasta. Ole hyvä vaan”, Sirius selittää ennen kuin James ehtii edes ihmetellä asiaa ääneen.
”Hitsi. Kiitos kovasti, Anturajalka! Olet paras!”

Sirius virnistää, mutta se jää hyvin heikoksi. James tietää syyn siihen. Heidän välinsä eivät ole vieläkään täysin kunnossa puoli vuotta sitten käyneen tapahtuman jäljiltä, huolimatta siitä että he sopivat asian aikoja sitten. On hyvin selvää, että asia painaa yhä Siriusta.

James rykäisee. ”Hei, oikeasti.”
”Joo.”
”Mitähän sapuskaa siellä on tänään meille tarjolla?” James kysyy heittäen käden Siriuksen olkapäille.
”Toivottavasti jotain hyvää, minulla on kamala nälkä”, Sirius vastaa.
”Kohta se nähdään.”

Remus ja Peter istuvat jo heidän vakiopaikoillaan. Istuutuessaan omalle paikalleen James antaa katseensa kiertää läpi Rohkelikon tupapöytää. Lilyä ei näy missään, luultavasti tämä on mennyt käymään tornissa tai ehkäpä vessassa.

Lounaaksi heille on tarjolla paistettuja perunoita, perunamuusia, keitettyjä pikkuporkkanoita, ruskeaa kastiketta, paistettuja makkaroita, Paimentolaispiirakkaa, juustoisia kukkakaaleja, voisulassa uivia herneitä, papuja tomaattikastikkeessa, viipaloituja kurkkuja, pikkutomaatteja, skonsseja, sämpylöitä ja jälkiruuaksi leipävanukasta. James lappaa lautaselleen kunnon annoksen muusia ja paistettuja makkaroita. Muusin päälle hän kaataa reilusti kastiketta. Hetken harkinnan jälkeen hän lisää lautaselleen kurkkuviipaleita.

Jamesin suu on täynnä sämpylää, kun Lily viimein saapuu suureen saliin ystäviensä Samin ja Lisan kanssa. Lily ei kuitenkaan vilkaise häneen päinkään vaan keskittyy keskustelemaan Samin kanssa. James on hieman pettynyt, sillä hän oli ollut niin varma, että Lilyä olisi kiinnostanut tarkistaa hänen edistymisensä kuution kanssa. Ei kai tämä vain olettanut, että hän ei ollut edistynyt yhtään? (Mikä tietysti piti paikkansa, mutta sitä Lily ei tiennyt.)

”Luuletko saavasi tuon ratkaistuksi?” Peter osoittaa haarukallansa kuutiota.
”Tietenkin saan!”, James huudahtaa.
”Sinulla tulee kiire”, Peter epäilee.
”Höpsistä. Minulla on aikaa yllin kyllin”, James väittää ja alkaa lapata ruokaa suuhunsa kovalla vauhdilla.
Remus katsoo häntä inhoten. ”Älä hotki, jottet tukehdu.”

James virnistää vain ennen kuin työntää lisää perunamuusia suuhunsa. Remus pyörittää silmiään ja naksauttaa kieltään paheksuen.

Lautanen tyhjenee alle viidessä minuutissa. James kamppailee hetken sen kanssa söisikö jälkiruokaa vai ei. Lopulta hän jättää ottamatta leipävanukasta, kuutio on paljon tärkeämpi. Se on lippu hänen ensimmäisiin treffeihin Lilyn kanssa. Lippu kohti syvää rakkautta, siitä James on varma. Kunhan hän vain saisi ratkaistua sen ensin.

Kuutio kädessään James siirtyy käytävälle ikkunapenkille istumaan. Kielen kärki työntyy heti ulos huulien välistä, kun James jatkaa kuution kimpussa. Sen olisi jossain vaiheessa onnistuttava.

James ei ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa. Kuutio näyttää hyvin yksikertaiselta, samoin sen idea vaikuttaa helpolta lenkiltä. James nyrpistää huuliaan, kun kuulee päässään Remuksen äänellä, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Joo, joo. Ulkonäkö saattaa pettää.

James on tunnettu – ainakin hän haluaa uskoa niin – pitkästä kärsivällisyydestään, mutta himputin kuution kanssa kyseinen kärsivällisyys on kokemassa hyvin pian äkkinäisen katoamisen. Hän yrittää kuitenkin muistuttaa itseään siitä, että ilman kuutiota hän saisi unohtaa treffit Lilyn kanssa. Sen vuoksi hän yrittää pitää kaksin käsin kärsivällisyydestänsä kiinni. Hän ei suostu häviämään, hän ei tunne sanaa tappio (oikeasti tuntee kyllä, ei tarvitse olla huolissaan).

Kuution parissa ahertaessa aika kuluu kuin siivillä. Remus nappaa Jamesin mukaansa tullessaan pois suuresta salista Peter kintereillään leipävanukasta syöden – Siriusta ei näy missään. Kunnon ystävän tapaan Remus ohjailee kuutioon keskittynyttä Jamesia, jottei tämä törmää mihinkään.

”Pimeyden voimilta suojautumisen tunneilla et sitten leiki sillä”, Remus komentaa.
”Minä mitään leiki! Tämä on vakava asia, Kuutamo!” James älähtää.
”Niin, niin. Anteeksi vain”, Remus sanoo kuulostamatta kuitenkaan siltä, että olisi kovinkaan pahoillaan.
”Jamesilla on loppuelämänsä kiinni tuon ratkaisemisessa”, Peter huomauttaa.
”Niin!” James huudahtaa iloisena siitä, että edes joku ymmärtää asian vakavuuden. ”Kiitos, Peter.”

Remus pyörittää silmiään, muttei sano enää mitään. Lilyn hieno idea ja kuutio ärsyttävät häntä, varsinkin kun hän näyttää olevan ainoa, joka tajuaa mikä koko hommassa on takana. On päivän selvää, ettei Lily usko Jamesin mahdollisuuksiin vaan haluaa tämän vain pois kimpustaan. Ja vaikka Remus ymmärtääkin Lilyä, hänen käy Jamesia sääliksi. Hänen ystävänsä ei ansaitse moista piiloilkeilyä.

Pimeyden voimien suojautumisenluokan luo tullessaan Remus istuttaa Jamesin lattialle. James nyökäyttää päätänsä kiitokseksi. Remus huokaisee pienesti ja vilkaisee kelloa. Vielä viitisen minuuttia aikaa tunnin alkuun, hän ehtisi hyvin käyttää sen ajan hyödyksi käymällä muistiinpanojansa läpi.

James huutaa äkkiä riemuissaan säikäyttäen kaikki muut käytävällä olijat. Hän hymyilee lammasmaisesti katseiden kääntyessä häneen.

”Sain yhden rivin valmiiksi.”
”Hienoa, kaveri! Siitä se alkaa”, Peter hihkuu – ja on ainoa kiinnostunut.
Remus tyytyy näyttämään peukaloa. James mutristaa huuliaan. Onneksi edes Peter ymmärtää kuinka suuresta asiasta on kyse. Yhden väririvin valmiiksi saaminen ei ollut helppoa vaan se oli ollut työn ja tuskan takana. Mutta eivätköhän loput väririvit valmistu tämän jälkeen helposti, siitä James on varma.

James ponnahtaa pystyyn Lilyn saapuessa paikalle yhdessä ystävänsä Rebeccan kanssa. ”Katsos tätä, Lily”.
”Oikein yksi rivi valmiina. Vau, Potter”, Lily toteaa kulmat kurtussa.

Ennen kuin James ehtii vastata mitään pimeyden voimilta suojautumisen professori avaa luokan ovet. Remuksen komentamana James vastahakoisesti piilottaa kuution reppunsa uumeniin ja köntystää muiden perässä luokkaan, jossa Lily ja Rebecca istuvat eturivissä.

Rebecca vilkaisee takariviin istuutuvaa Jamesia. ”Oletko varma, ettei hän saa kuutiota ratkaistua?”
”Potterko? Ei todellakaan saa, siihen vaadittaisiin suurta ihmettä”, Lily huiskauttaa kättänsä vähättelevästi.
”Hänellä on jo yksi rivi”, Rebecca huomauttaa.
”Vasta yksi, ei jo. Vasta.”
”Hmm. Jos kerran olet varma.”
”Olen minä, täysin varma.”

。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。

James kiroaa. Hänen saamansa väririvi on hajonnut. Miten ihmeessä niin kävi? Hän oli yrittänyt saada toista väririviä onnistumaan ja siinä samalla ensimmäinen väririvi oli hajonnut, keskeltä oli lähtenyt yksi punainen väri pois. Ihan epäreilua. Raivostuttavaa!

Tunne ottaa ja heittää kuutio syvimpään kadotukseen on houkuttelevan suuri. Hän keksisi varmasti toisen keinon treffeihin Lilyn kanssa. Jonkun paljon helpomman kuin pirun kuution, jossa ei ollut mitään järkeä.

Remus oli kehottanut häntä laskemaan kuution pois toistaiseksi, jotta hän voisi rauhoittua ennen uudelleen yrittämistä. Mutta hänellä ei ole aikaa siihen, kuution pitää olla ratkaistuna aamuun mennessä. Tauoille ei ollut oppitunteja enempää aikaa. Onneksi sinä päivänä ei ole huispausharjoituksia, sillä James ei olisi pystynyt jättämään niitä välistä vaikka olisi tahtonutkin.

”Sinun pitää tehdä läksyt”, Remus huomauttaa kärkkäästi. ”Et saa anteeksi niiden tekemättömyyttä selittämällä, että yritit päästä treffeille Lilyn kanssa.”
”Opettajien pitäisi kyllä ymmärtää se”, James mutisee tekemättä elettäkään ottaakseen koulukirjojaan esille.
”Minä en anna sinun kopioida minulta”, Remus huomauttaa.
”Ei se mitään, kopioin Siriukselta.”
”Eipä hänkään näy tekevän läksyjään”, Remus toteaa.
James vilkaisi nopeasti ympärilleen. ”Missä hän on?”
”Ei hän tullut meidän kanssamme edes tänne asti vaan lähti saman tien Debbien luo”, Peter selittää.
”Ai niinkö? En huomannutkaan.”
”Et niin, sillä olet kuin liimattu tuohon hiton kuutioon”, Remus mutisee.
”Kuutamo, tässä on kyse tulevaisuudestani!” James tokaisee kiukkuisesti.
”Liioittelua.”

James nostaa keskisormensa pystyyn ennen kuin nousee paikaltaan ja siirtyy muualle. Jonnekin missä hänen ei tarvitse kuunnella Remuksen valitusvirttä.

On se kumma kun kukaan ei kannusta häntä Peterin lisäksi. Remus vain mäkättää ja Sirius häipyy Debbien luo lässyttämään ties mitä. Onneksi hänellä on sentään Peter. Siinä vasta tosi ystävä, johon voi luottaa. Ystävä, joka uskoo häneen ja kannustaa.

James lukkiutuu makuusalin kylpyhuoneeseen, siellä hän saisi varmasti olla rauhassa. Nyt kun hän saa keskittyä täysin kuution ratkaisuun, niin se käy varmasti alta aikayksikön, käden käänteessä.

Saatuaan kuution valmiiksi James järjestäisi hänelle ja Lilylle aivan huikeat ja romanttiset treffit. Niiden jälkeen Lily olisi kuin sulaa vahaa ja tajuaisi rakastavansa häntä palavasti. Ja tämä ihmettelisi, miksei ollut aiemmin tajunnut tunteitaan, miksei ollut aiemmin suostunut treffeille hänen kanssaan. Katuisi sitä menetettyä aikaa, jonka he olisivat voineet viettää yhdessä… Kyllä, kyllä.

James myhäilee tyytyväisenä. Hänen elämänsä rakkaus olisi kohta hänen. Tai siis, pikemminkin yhdessä hänen kanssaan, sillä ei hän Lilyä nyt omistaa voinut. Eikä hän todellakaan halunnut omistaa. Hän haluaa vain viettää koko loppuelämänsä Lilyn kanssa. Asua tämän kanssa, mennä naimisiin tämän kanssa, saada liudan lapsia ja vielä suuremman liudan lapsenlapsia, joita hemmotella. Heidän elämänsä tulisi olemaan täydellistä ja rikasta.

Kunhan hän nyt vain saisi kuution valmiiksi. Hänen tulevaisuutensa todella on siitä kiinni, sanokoot Remus mitä tahansa. Sillä jos hän ei onnistuisi ratkaisemaan kuutiota, hänen pitäisi jättää Lily rauhaan, olla pyytämättä tätä enää ikinä treffeille kanssaan. Silloin hänen upea tulevaisuutensa valuisi viemäristä alas ja hänen loppuelämänsä olisi täysin onnetonta. Hän ei millään voisi, ei pystyisi, kuvittelemaan elämää kenenkään muun kanssa saati edes elämään kenenkään muun kanssa. Lily on hänen elämänsä rakkaus, ja jos heistä ei tulisi koskaan paria, James eläisi loppuelämänsä yksin. Hänen sydämensä kuuluisi ikuisesti Lilylle, ei kenellekään muulle.

Innostus väreilee Jamesia pitkin, kun hän saa uudestaan värisuoran kokoon. Kolme punaista kauniisti vierekkäin, miten mahtavalta se näyttääkään. Hänen pitäisi olla nyt varovainen, jotta hän ei vahingossakaan hajottaisi muodostunutta värisuoraa yrittäessään saada sille muista punaisista seuraa. Sekä yrittää saada muutkin sivut oman värisiksi.

Kieli keskellä suuta James varoen vääntelee paloja suuntaan jos toiseenkin. Hän onnistuu saamaan kaksi vihreää vierekkäin. Kun hän saisi vielä yhden vihreän niiden alle, hänellä olisi toinen värisuora valmiina. Ensin pitää vain saada sininen ja oranssi väri pois edestä. Kunpa se vain olisi yhtä helposti tehty kuin sanottu. Himputti sentään.

Ovelta kuuluva napakka koputus keskeyttää Jamesin ratkaisun pohdiskelun kuin luudan lennon seinään. ”Mitä?”
”Olisi illallisen aika”, Peterin ääni ilmoittaa oven takaa.
”Ja?”
”Ja jos et tule vapaaehtoisesti syömään, Remus tulee noutamaan sinut. Siinä samalla hän aikoo hävittää kuutiosi”, Peter kertoo.
”Hän mitä?!” James älähtää kauhistuneena. ”Ei hän voisi.”
”Kyllä voisi, hän oli hyvin tosissaan.”

Vihaisesti murahtaen James nousee pystyyn ja menee ovelle. Hän avaa oven lukosta ja astuu ulos. Peter hymyilee hänelle pahoittelevasti, Remusta ei näy missään. Hyvä.

”Sinun pitää jättää kuutio tänne”, Peter sanoo kiusaantuneena.
”Miksi?” James kysyy tuimasti.
”Remus ei halua nähdä sitä illallisen aikana”, Peter ilmoittaa.

James päästää ilmoille runsaan kiroilutulvan. Mutta hän kuitenkin laskee kuution yöpöydällensä, sillä hän ei halua ottaa sitä riskiä, että Remus sekoaisi ja kadottaisi kuution. Vaakalaudalla on kuitenkin hänen tulevaisuutensa! Ja hän ei todellakaan halua riskeerata sitä.

Ärsyyntyneenä James tallustaa Peterin perässä suureen saliin, jossa on hälinä päällänsä, kun jokaisessa tupapöydässä käydään montaa eri keskustelua samaan aikaan. James huomioi Lilyn, joka istuu ystäviensä kanssa vakiopaikoillaan. Punapää kuuntelee tarkkaavaisesti mitä ikinä Sam sitten kertookaan.

Remus istuu yksinään ja nopean etsinnän jälkeen James löytää Siriuksen Korpinkynnen pöydästä Debbien vierestä. Kaksikko keskustelee päät vierekkäin. James tuntee olonsa entistä ärtyneemmäksi. Hiton Sirius. Miksi tämä on Debbien luona eikä tukemassa häntä? Eikö tämäkään tajunnut miten suuresta asiasta tässä on kyse?

Istuutuessaan pöydän ääreen James kiittää Merliniä siitä, että hänellä on sentään Peter. Tämä ymmärtää asian tärkeyden ja on hänen tukenaan. Hyvä, että hänellä on edes joku.

Äkäisenä James lappaa lautaselleen kaksi suurta tarjoilulusikallista munuaispiirakkaa ja papuja. Hän kaataa pikarinsa lähes täyteen kurpitsamehua ja ottaa ison kulauksen ennen kuin alkaa kiirehtien syödä illallistaan. Hänellä on tärkeämpää tekemistäkin kuin syöminen!

Remus tuijottaa häntä paheksuen, mutta hän ei anna sen häiritä itseään. Hän oli tehnyt niin kuin pyydetty ja jättänyt kuution makuusaliin. Hotkimisesta ei ollut mitään puhetta. Tai siitä, että hänen pitäisi olla seurallinen ja keskustella.

Saatuaan lautasen tyhjäksi James voitelee itselleen muutaman sämpylän, jotka hän aikoo ottaa mukaansa. Heitettyään juustosiivut jokaisen sämpylän päälle hän kaataa itselleen hieman kurpitsamehua ja juo sen yhdellä kulauksella. Sämpylät lautasliinan uumeniin piilotettuna hän nousee paikaltansa ja lähtee melkein juoksujalkaa kohti Rohkelikkotornia.

Kuutio odottaa kiltisti yöpöydän päällä. Vaan, minnepä se siitä olisi mennyt? Ei minnekään, ei ainakaan itsekseen.

James venyttelee käsiään, naksauttaa rystysiään ja pyörittää olkapäitään ennen kuin hän istahtaa sängylleen hyvää asentoa etsien. Hän on valmis ratkaisemaan kuution kokonaan. Tuskin siihen menisi paria tuntia kauempaa. Luultavasti hän saa sen valmiiksi ennen kuin pari tuntia on kulunut. Hänellähän on jo hyvä alku valmiina. Ei se voinut enää vaatia paljon, varsinkin kun hänellä on jo puolitoista riviä valmiina. Eri sivuilla, mutta kuitenkin.

Haukattuaan palan sämpylästä James siirtää oranssin väristä pientä kuutiota ja hänellä on kolme vihreää vierekkäin! Tästä se todellakin lähtee. Jes!

Innostus kuplii Jamesin sisällä, kun hän onnistuu saamaan vielä pari punaista vierekkäin. Hän tuntee olevansa tulessa. Kohta olisi voitontanssin aika ja lähiaikoina olisi luvassa treffit Lilyn kanssa. Hänen mielensä kehittelee erilaisia upeita vaihtoehtoja millaiset treffit hän voisi heille kahdelle järjestää.

James irvistää, kun hän tekee pienen virhearvion. Hänen juuri kasaansa saama vihreä rivistö hajoaa keskeltä. Onneksi hän saattaa kumota mokansa helposti peruuttamalla siirtonsa. Nyt hänen pitää vain keksiä uudestaan mistä olisi turvallista liikuttaa.

Kello lähestyy puolta seitsemää. James saa olla rauhassa ainakin tunnin ajan ennen kuin muut tulevat takaisin. Yleensä aina päivällisen jälkeen Remus suuntaa kirjastoon, poikkeuksena ovat ainoastaan lähipäivät täydenkuun aikana, Sirius oleilee Debbien kanssa luultavasti pusittelemassa ja Peterkin tapaa tyttöystävänsä Doreenin jossain päin koulua missä on kaikkein rauhallisinta sillä hetkellä. Remus viipyy kirjastossa melkein aina tunnin ajan saadakseen lukea edes jonkin aikaa rauhassa. Sirius ja Peter ovat suunnilleen kahden tunnin verran poissa kuten yleensä.

Normaalisti James viettäisi tuntinsa ilman muita Kelmejä oleskeluhuoneessa pelaten jotain peliä, yleensä Räjähtävää näpäystä, vapaaehtoisten kanssa. Siitä oli tullut hänen uusi norminsa sen jälkeen, kun Siriuksesta ja Debbiestä oli tullut pari. Sitä ennen hän ja Sirius olivat tehneet vaikka mitä kivaa keskenään, hiippailleet keittiöön nauttimaan herkkuja tai keksineet jäynää Vorolle.

Ehkä toisinaan häntä häiritsee se, että hän jää täysin yksin vaivaiseksi tunniksi, mutta sillä kertaa hän on vain kiitollinen siitä. Hän saa rauhassa keskittyä kuution ratkaisemiseen, eikä hänen tarvitse sietää Remuksen hapanta naamaa. Mikä ihme tätä kuutiossa vaivasi? James ei ymmärrä, ensin Remus oli täysin okei, mutta sitten yhtäkkiä tämän mielipide muuttui sen suhteen. Hyvin kummallista. Mutta olkoon, hän ei nyt vaivaisi päätään asialla. Hän voisi selvittää sen myöhemmin. Nyt tärkeintä on, että hän saa kuution ratkottua.

。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。

Kello liitää kohti kahtakymmentäkolmea, Sirius ja Peter pelaavat korttia, Remus tarkistaa peukaloaan pureskellen seuraavana päivänä palautettavaa esseetään. James on siirtynyt lattialle sänkynsä edustalle. Otsa kurtussa hän pohtii seuraavaa liikettään. Hän ei ole edistynyt paljoakaan, ärsyyntyminen kiristää ohimoa. Aika ei ole hänen puolellansa, tahtoa löytyy mutta taitoa näemmä ei. Miten jokin niin yksinkertaiselta kuulostava voi olla niin hiton vaikeaa?

Jokainen epäonnistunut yritys saa aikaan kirosanojen tulvan yhä uudelleen ja uudelleen. Jamesin tekee mieli kirota kello että typerä kuutio Azkabaniin asti. Molemmilla tuntuu olevan jotain häntä vastaan. Kuin nämä eivät haluaisi hänen onnistuvan ja pääsevän viimeinkin unelmatreffeilleen Lilyn kanssa. Halu viskata kuutio niin kauas kuin mahdollista vahvistuu hetki hetkeltä.

Mutisten kirosanojen litaniaa James jatkaa kuution kimpussa. Hänen on pakko ratkaista se, aivan pakko. Niin paljon on kiinni siinä, että hän saa ratkaistua sen! Tätä vauhtia hänen on valvottava koko yö yhden typerän kuution parissa – sinä aikana hän tulisi varmasti hulluksi, ellei hän kohta alkaisi saada useampia onnistumisia.

Miksi hän ei osaa ratkaista yhtä typerää kuutiota? Miten jokin niin yksinkertaiselta vaikuttava asia saattaa olla niin vaikea ratkaista? Jästeillä on pakko viirata päästä, kun he ovat kehittäneet tällaisen pelin! Osasiko sitä ratkaista yhtään kukaan? Tuskinpa vain!

Karjaisten James läimäyttää kuution pöydälle, säikäyttäen siten vessaan menossa olevan Peterin pahanpäiväisesti. ”Minä luovutan! Tämä on täysin mahdotonta, ei tätä saa ratkaistua!”

Epätoivoa tuntien hän laskee päänsä polviensa varaan. Hän ei vain pysty ratkaisemaan typerää kuutiota. Eikä hän nyt pääse treffeille Lilyn kanssa, eikä hän siten pysty hurmaamaan tältä jalkoja alta. Hänen tulevaisuutensa on pilalla!

”Tämä ei lohduta sinua, mutta totuus on, ettei Lily edes uskonut sinun ratkaisevan tuota kuutiota”, Remus kuuluu sanovan.
”Mitä?” James nostaa päänsä ja katsoo ystäväänsä kulmat rypyssä.
”Lily ei uskonut alkuunkaan, että onnistut saamaan kuution ratkaistuksi. Hän luotti siihen, siksi hän ylipäätänsä ehdotti sitä. Hän oli täysin varma, ettei joutuisi lähtemään kanssasi ulos”, Remus selittää.
James räpyttelee silmiään yrittäen sisäistää kuulemaansa. ”Mutta… Mitä… Miksi…”
”Lily keksi keinon, jolla pääsee eroon sinusta ja sinun jatkuvasta, um, ahdistelustasi. Olen pahoillani.”

Ovatko asiat todella niin kuin Remus väittää? Eikö Lily uskonut, halunnut hänen onnistuvan ratkaisemaan kuutiota? Onko kuutio oikeasti tapa, jolla Lily yrittää päästä eroon hänestä? Onko hän todella niin kamala?

James huokaisee syvään. Hän peittää kasvonsa käsiinsä muistellessaan niitä monia kertoja, jolloin hän on pyytänyt Lilyä kanssaan ulos. Kertoja, jolloin hän on yrittänyt tehdä vaikutuksen tähän. Kaikkia niitä lapsellisia temppuja… Lily oli aina sanonut ei. Hänelle on pienestä asti opetettu mitä ei tarkoittaa. Ei on ei ja sitä pitää kunnioittaa, mutta hän ei ollut tehnyt sitä, ei Lilyn kanssa.

Häpeä täyttää Jamesin. Jos äiti tietäisi, tämä häpeäisi häntä myös. Minkä hän toki ansaitsisi, hän on käyttäytynyt kuin mikäkin typerys.

Pahoinvointi syöksyy Jamesin päälle. Hänen tekisi mieli oksentaa, lähtisikö typeryys hänestä niin pois? Ei pyhä Merlin partoineen, miten idiootti hän onkaan!

James vetää hitaasti ja epätoivoisesti käsiään alas kasvojaan pitkin. Ja yllättyy nähdessään kuution pöydällä ratkaistuna. Mitä ihme-?

”Noin. Nyt pääset treffeille Lilyn kanssa.”
Häkeltyneenä James nostaa katseensa Siriukseen, joka on ristinyt kätensä rinnuksilleen. ”Sinäkö… sinäkö ratkaisit sen?”
”Niin, älä ole noin yllättynyt. Ei se vaadi muuta kuin loogista päättelykykyä”, Sirius kohauttaa olkiaan.
”Minä… Vau… En tiedä mitä sanoa.”
”Kiitos riittää.”
”Kiitos.”
Sirius nyökkää ja huokaisee sitten turhautuneesti. ”Muuttiko Peter asumaan sinne vessaan? Meillä on peli kesken!”

James tuijottaa kuutiota, jonka jokainen sivu on oman värisensä. Jokainen pieni kuutionpala omalla kohdallaan, ei yhtäkään väriä väärässä paikassa. Uskomatonta.

Hän pääsisi treffeille Lilyn kanssa.

。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。。oO ಡ ꂚ ಡ Oo。

Lily ei ole yllättynyt, kun Potteria kavereineen ei näy oleskeluhuoneessa aamulla hänen tullessaan sinne. Tämä on varmasti noloissaan, kun ei pystynytkään ratkaisemaan kuutiota. Hänellä koettaisi kohta onnelliset ajat, kun Potterin olisi pakko jättää hänet rauhaan. Hän ei malta odottaa, että pääsisi eroon Potterista ja tämän typeristä iskuyrityksistä kokonaan. Se tulisi olemaan yhtä juhlaa.

Yhdessä Samin ja Lisan kanssa Lily lähtee kohti suurta salia. Hän juttelee iloisesti ja naureskelee vapautuneesti, hänen olonsa on niin helpottunut. Hän ei ollut tajunnutkaan miten raskaasti Potter on painanut hänen harteillaan. Ihan kuin hän olisi viime aikoina ollut tukehtumaisillaan ja nyt vihdoinkin hän pystyy jälleen hengittämään kunnolla, vapaasti. Kohta hänen ainoat murheensa liittyisivät koulunkäyntiin, miten ihanaa se olisikaan!

Potteria ei näy suuressa salissa, kuten ei muitakaan tämän ystävistä. Se saa Lilyn varmemmaksi siitä tosi asiasta, että Potter on epäonnistunut ja surkeasti eikä siten kehtaa näyttää naamansa muille. Hänen hymynsä vain levenee; sen leveämmäksi se ei voisi enää millään tulla.

Lily toivottaa huomenet Rohkelikon pöydässä jo aamiaisella istuville Rebeccalle ja Oliverille istahtaessaan näitä vastapäätä. Iloisesti hyräillen hän ottaa lautaselleen puuroa, jonka päälle hän ripottelee kevyesti sokeria voinokareen kaveriksi. Hän voitelee myös itselleen leivän ja kaataa pikarinsa miltei piripintaan asti täyteen appelsiinimehua. Se olisi nyt hänen juhlinta-aamiaisensa, seuraavana päivänä hän voisi juhlistaa vähän paremmin, sillä viikonlopun aamiaiset ovat valikoimaltaan runsaammat.

Aamiainen sujuu rattoisasti ystävien kanssa keskustellen. Samin huomauttaessa, ettei Jamesia näy kuution kanssa missään, Lily hymyilee tyytyväisenä. Lisan sanoilta hän sulkee korvansa, hän ei anna ystävänsä pilata hänen hyvää oloaan epäilyillä siitä, että Potterin aikeena olisi tehdä näyttävä sisääntulo ratkaistun kuution kanssa. Tämä ei todellakaan ole saanut sitä valmiiksi, siitä Lily on varma. 

Lily on lopettamaisillaan aamiaistaan, kun Potter ystävineen astelee paikalle. Lily on hieman yllättänyt, hän ei odottanut tämän näyttävän kasvojaan kenellekään tänään. Hän toipuu pian. Tämähän on vain parempi, nyt koko koulu saisi todistaa Potterin epäonnistumisen. Siinä samalla kaikki ymmärtäisivät varmasti olla pelleilemättä hänen kanssaan.

Remus, Sirius ja Peter jättäytyvät Potterin seurasta vakiopaikkojensa kohdalla, mikä on kummallista. Lily olisi odottanut näiden tulevan Potterin tukena, kun tämä joutuisi myöntämään karvaan tappionsa. Mutta nämä vain istuutuvat pöydän ääreen ja nyökkäävät ainoastaan Potterille, joka suuntaa hänen luoksensa. Turhankin itsevarman näköisenä – yrittikö tämä peitelle nolouttaan kulkemalla leuka pystyssä?

Potter ei sano sanaakaan pysähtyessään hänen eteensä pöydän toisella puolen. Hitaasti tämä vetää kätensä taskusta ulos ja asettaa huolella kuution pöydälle hänen puurolautasensa eteen. Lilyn leuka on loksahtaa auki, kun hän tajuaa kuution olevan täysin ratkaistu.

Mitä ihmettä? Miten se on mahdollista? Ei sen pitänyt olla mahdollista! Ei Potterin pitänyt osata ratkaista kuutiota! Hän oli estänyt huijauksen mahdollisuudetkin! Ei Potterin pitänyt onnistua ilman huijaamista, tämänhän piti epäonnistua ja jättää hänet rauhaan. Ei hän voi joutua menemään treffeille James Potterin kanssa, ei vain voinut! Tässä on oltava joku virhe! Ehkä hän on yhä unessa ja näkee kamalaa painajaista.

Lily nipistää itseään ranteesta kämmenen alapuolelta. Se kirpaisee ja tekee täysin selväksi sen, että hän on hereillä eikä siten siis voi nähdä painajaista. Hänen pettämätön ideansa on pettänyt hänet totaalisesti. Miten epäreilua se on! Sen piti olla idioottivarma!

”Älä revi pelihousujasi Evans”, Potter sanoo.
”Minä… Sinä ratkaisit sen… Miten…?” Lily takeltelee sanoissaan.
”Ei sinun tarvitse pelätä, ei sinun tarvitse lähteä treffeille kanssani”, Potter sanoo. ”Minä jätän sinut rauhaan.”

Lily ei ole uskoa korviaan. Potter ratkaisi kuution, mutta tämä ei aio lunastaa niitä yksiä treffejä, jotka hän tälle lupasi, jos tämä onnistuisi tehtävässään. Eikä tämä aio enää häiritä häntä vaan jättää hänet rauhaan. Onko Potter lyönyt päänsä matkan varrella suureen saliin? Vai mitä ihmettä tässä on takana? Huijaako Potter häntä, saako hän kohta kuulla lällänlää?

Mutta Potter vaan kääntyy paikoillaan ja lähtee ystäviänsä kohti. Muutaman askeleen jälkeen tämä pysähtyy – nyt se tulisi! Häntä on kuin onkin huijattu.

”Ai niin”, Potter sanoo olkansa yli. ”En minä sitä kuutiota ratkaissut vaan Sirius.”

Sen jälkeen Potter menee ystäviensä luo. Lily tuijottaa silmät levällään tämän perään. Mitä ihmettä oikein tapahtui?

”Sinä voitit, Lily!” Sam huudahtaa iloisesti.
”Niin…”

Lily ravistaa päätään. Sam on oikeassa. Hän voitti. Potter myönsi huijanneensa, hänen suunnitelmansa oli kuin olikin ollut idioottivarma, ja nyt Potter joutuu jättämään hänet rauhaan. Hänen elämästään tulisi ihanaa, kun hän nyt on viimeinkin Potterista vapaa. Hurraa!

Hetkinen.

Miten ihmeessä Sirius oli osannut ratkaista Rubikin kuution? Ei se voinut olla mahdollista. Eihän?
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Hopearausku

  • Vedenelävä
  • ***
  • Viestejä: 223
Luin tämän jo eilen illalla, mutta piti palata vielä kommentoimaan. Tämä oli ihan loistava! Kylläpä Lily on keksinyt aikamoisen juonen päästäkseen eroon Jamesista... Jamesia kävi kyllä sääliksi, kun raukkaparka kuvitteli oikeasti saavansa mahdollisuuden päästä treffeille Lilyn kanssa. :(

Tekstinä tämä oli todella mukaansatempaava ja juuri sopivan mittainen yhdellä rykäisyllä luettavaksi. Kertojaääntä oli hauskaa seurata ja rytmitus oli todella toimiva - en ensimmäisellä lukukerralla millään olisi malttanut laskea tätä kädestäni. Hahmot olivat ihanan IC, James tuollainen kaheli, ah-niin-dramaattinen ja vähän itsetietoinen, Remus fiksu mutta empaattinen, Lily aivan totaalisen kyllästynyt Jamesiin jne. :D Kiinnostamaan jäi muutama avoimeksi jätetty yksityiskohta, esimerkiksi tuo mainittu välikohtaus, joka oli puoli vuotta sitten saanut Jamesin ja Siriuksen välit viilenemään. Ja totta kai tämä suuri kysymys, eli miten Sirius sai kuution ratkaistua?

Lainaus
Miksi ihmeessä Lily antoi sen hänelle? Onko se jonkinlainen tapa ilmaista, että Lily on valmis lähtemään ulos hänen kanssaan? Lily on jästi, ehkäpä näillä on jokin outo tapa ilmoittaa toiselle noin halukkuudestaan treffailuun? Mistä sitä tietää?

Äkisti Jamesia hieman kaduttaa, ettei hän ollut valinnut aikoinaan jästitietoa yhdeksi oppiaineekseen. Siellä olisi varmasti opetettu jästien seurustelusta ja siihen liittyvistä tavoista.
Haha, rubikin kuutio treffipyyntönä olisikin kyllä aikamoista :D Tästä sen näkee, että kannattaisi keskittyä koulunkäyntiin ja valita useita oppiaineita sen oman mukavuusalueen ulkopuolelta, koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tarvitsee!

Tämä oli kyllä hirmuisen hauska teksti, kiitos tästä! :)

bannu © Ingrid

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 569
  • Clara, my Clara
Kiitos kommentistasi, Hopearausku. Mukavaa, että pidit tästä. En edes muista mistä tuo idea tuli päähäni, että Lily Rubikin kuutiolla yrittää Jamesista eroon. Aika ilkeä keino toisaalta, toki, mutta Jamesin vuosien jankuttaminen viimeinkin katkaisi kamelin selän Lilyllä. Myötätuntoni ovat kyllä molempien puolella.

Se välikohtaus oli muuten se, kun Severus oli tulla ihmisusi-Remuksen raatelemaksi, ellei James olisi pelastanut tätä. Ajattelin, että se voisi hyvinkin vielä vaivata poikien välejä, koska Sirius tuntee siitä edelleen huonoa omaatuntoa. Mun headcanonissani Sirius tajusi lopulta, ettei se todellakaan ollut hänen paras ideansa.

Yksinkertainen vastaus kuinka Sirius sai kuution ratkaistua: hän on fiksu. Hän vain ei tuo sitä erityisemmin esille. ;D Siinä on nyt Lilylle pähkäiltävää ainakin toviksi.

Vielä kerran, kiitokset kommentistasi.  :)

-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 134
  • Ava Fractalta <3
Silmäilin tätä jo muutama päivä sitten, kun julkaisit tän tekstin, mutta juuri sillä hetkellä en ehtinyt jäädä lukemaan tätä. Päätin, että tämän pariin on pakko palata. Ai että nimittäin tätä nostalgian määrää, koska voi Rubikin kuutio sentään, miten sitä onkin tullut vietettyä sen parissa useitakin kertoja pähkäillen, miten ihmeessä värit saisi täsmäämään. Lapsena tuon ratkaiseminen oli älyttömän koukuttavaa, mutta pakko tunnustaa, etten saanut sitä kyllä ikinä ratkaistuksi! Mikä pahempaa, nyt mun tekisi mieli käydä ostamassa Rubikin kuutio ja kokeilla onko päättelykyky yhtään niistä lapsuusvuosista parantunut. Epäilen että ei. :D

Tää teksti oli ihan hurjan mukaansatempaava. Heti alkumetreiltä lähtien teki mieli ahmia tekstiä hirveällä vauhdilla ja katsoa, miten Jamesin käy. Lily oli varsin ovela keksiessään tällaisen tavan päästä Jamesista eroon. Mä tykkäsin tässä siitä, että hahmot olivat hyvin sen tyylisiä kuin millaiseksi oon ne kuvitellut ja millaisen kuvan oon niistä Pottereita lukiessani saanut. James on ihanan lemmenkipeä, vähän ehkä semmonen itsetietoinen tyyppi, joka ei voi muuta kuin ihmetellä, miten Lily ei oo vielä rakastunut siihen ja kyllä jos sais sen yhden mahdollisuuden, niin Lilyn kanssa mentäis naimisiin ja saatais liuta lapsia. Ja Remus taas oli oma vähän varautuneempi itsensä, joka keskittyy opiskeluun. Peter taas peesasi mukavasti Jamesia ja Sirius luuhaili ja puuhaili omiaan, mutta oli kuitenkin Jamesin tukena. Lilykin oli hyvin sen oloinen, millaiseksi oon sen kuvitellut, koska kirjoissa häntä kuvataan kuitenkin suosituksi, viisaaksi tyypiksi. Tässä oli myös älyttömän hyvin toteutettu kertojaääni, josta Hopearauskukin kommentissaan mainitsi.

Tässä sun tekstissä oli muutamia kohtia, että naurahdin ihan ääneen. Tässä esimerkkinä niistä pari:
Lainaus
Mieluummin Lily pussaisi Vernonia kuin menisi Potterin kanssa ulos.
Tää on melkoinen lupaus, koska en voi kuvitella, että Vernon olisi edes nuorena ollut kovinkaan viehättävä tyyppi. :D

Lainaus
Äkisti Jamesia hieman kaduttaa, ettei hän ollut valinnut aikoinaan jästitietoa yhdeksi oppiaineekseen. Siellä olisi varmasti opetettu jästien seurustelusta ja siihen liittyvistä tavoista.
Siis ai että! Niinpä! Ois Jamesin kannattanu miettiä, että se on rakastunut Lilyyn, joka kuitenkin on jästiperheestä. Eihän sitä tiedä, vaikka sieltä ois saanut jotain hyviä vinkkejä Lilyn deittailuun ja tehdä sitä kautta vaikutuksen Lilyyn. ;)

Tässä taas tulee jotenkin niin hyvin esiin se, miten lemmenkipeä James onkaan:
Lainaus
Et saa anteeksi niiden tekemättömyyttä selittämällä, että yritit päästä treffeille Lilyn kanssa.”
”Opettajien pitäisi kyllä ymmärtää se”, James mutisee tekemättä elettäkään ottaakseen koulukirjojaan esille.
Jotenkin tällainen niin palava teinirakkaus on ihan riipaisevaa ja vähän jopa nostalgistakin, koska tällaiset roihuavat tunteet on vaan niin tosi just siinä hetkessä, kun niitä tuntee. Mä en millään voi olla sympatisoimatta Jamesia, vaikka se onkin ollu varsinainen takiainen Lilyn suhteen.

Enkä voinut olla salaa ihastumatta ajatukseen, että Lily lopulta ihastuu Siriukseen (koska one and only OTP Lily/Sirius), kun tämä tajuaa, että Sirre on paljon fiksumpi kuin mitä antaa itsestään olettaa.
Tää oli suorastaan hykerryttävä ja nautin joka ikisestä kohdasta tässä tekstissä. Kiitos mielettömästä lukukokemuksesta! <3
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 569
  • Clara, my Clara
Kiitos kommentistasi, Tikkis! :) Mukava kuulla, että oot pitänyt tästä.

Meillä on Rubikin kuutio jossain (ei ole vähään aikaa näkyny) ja välillä sitä tulee pyöriteltyä huvin vuoksi. Tiedän etten sitä tuu ratkasee, ellei tapahdu jotain suurta ihmettä. :D

Kiva, että hahmot olivat onnistuneita. Kirjoissa ei loppujen lopuksi paljoa (erityisesti Jamesista ja Lilystä) ollut, mutta sen verran kun oli, niin tuollaisen kuvan mä heistä sain niiden pätkien perusteella.

Joo, tuskin Vernon oli nuorenakaan mikään viehättävä kaveri. Lily ei mieluusti Vernonia pussaisi, mutta tuskin Vernonkaan olisi siitä onnessaan. :D Onneksi James ei saa tietää Lilyn mietteistä, sillä tämä ottaisi melkoisena loukkauksena sen, että Lily mieluummin pussaisi Vernonia kuin lähtisi ulos hänen kanssaan. Auts. Toisaalta, voisin kyllä kuvitella Jamesin myöhemmin heittävän Lilylle siitä läppää heidän ollessaan yhdessä.

Mä en oo tullut pahemmin ajatelleeksi Lily/Siriusta parina. 🤔 Oon ennemminkin nähny ne lopulta todella läheisinä ystävinä. Ja oon aina ollu sitä mieltä, että Siriuksella voisi hyvinkin olla ystävyyttä syvempiä tunteita Jamesia kohtaan. Mutta voishan Lily/Sirius olla ihan mahdollinen.

Kiitos vielä kerran kommentistasi. Se piristi päivääni!
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor