Kirjoittaja Aihe: Laskiaismakaronia, S, hitusen kyyninen arkidraama  (Luettu 75 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 198
  • "Jos satutat häntä, saat tarjota kaljat."
Nimi: Laskiaismakaronia
Kirjoittaja: Maissinaksu
Ikäraja: S
Genre: Hitusen kyyninen arkidraama

Summary: Päätös on loppujen lopuksi yksinkertainen: joko pullat päätyvät ostoskoriin tai sitten eivät. Hillotäytteiset, muhkeat pullat, kansipalansa vähän vinossa. Kolme euroa kahdesta pullasta.

A/N: Sainpas tämän valmiiksi laskiaissunnuntaihin mennessä, vaikka vähän sai vääntää ja kääntää. Pitkästä aikaa tuli kirjoitettua tällaista tosielämää liippaavaa, vaikkei tämä suoranaisesti allekirjoittaneesta kerrokaan. Marketit ovat inspiroivia paikkoja. :D



***



Talvikengät päästelevät nitiseviä ääniä ja jättävät lattialle sulanutta lunta. Hypermarketin porteista sisään astuessa sama rutiini toistuu; tujaus käsidesiä, kori käsivarrelle ja suunta kohti hedelmiä ja vihanneksia. Melkein jokainen kauppakierros alkaa samasta paikasta.

Koriin kertyvät elintarvikkeet ovat tuttuja ja turvallisia. Maitopurkki, kurkku, muutama vaaleanvihreä omena ja punalappukylkinen paketti naudanpaistisuikaleita. Leipäosastolta mukaan tarttuu pari pientä ruisleipäpussia, joista toinen päätyy kotona pakastimeen.

Leipäosastolle pystytetty leivonnaishylly kiinnittää jälleen huomion. Silmät poimivat lukuisan kirjon värejä, jotka antavat olettaa kakkujen ja muffinssien maistuvan taivaalliselta. Vilkaisu hintalappuihin kuitenkin palauttaa mielen maan pinnalle ja kehottaa jatkamaan kulkua. Humpuuki seis, miksi sitä kakkua ostaisi ilman erityistä juhlatilaisuutta? Harva tarvitsi viiden euron kakkupalaa tuosta vain, etenkin jos sen söisi ilman seuraa.

Pyöreä kyltti mainostaa ajankohtaisesti laskiaispullia. Niitä löytyy sekä hillo- että mantelimassatäytteisinä, jotta jokaisen mieltymykset tulisivat kuulluiksi. Se nimenomainen kauppa tosiaan panostaa tarjontaansa ja kuuntelee asiakaspalautetta, ja niinpä hyllyjen tuotemäärät kasvavat vuosi vuodelta. On vain ajan kysymys, milloin koko markettia sopisi remontoida suuremmaksi.

Niin somilta kuin laskiaispullat näyttävätkin, yksi asia pistää silmään ikävällä tavalla. Pullia myydään ainoastaan kahden kappaleen pakkauksissa. Yksi olisi riittänyt mainiosti, ja hintakin puolittunut vajaasta kolmesta eurosta vajaaseen euro viiteenkymmeneen. Sellaisen summan ehkä olisikin pulittanut yhdestä pullasta.

Mietteet eksyvät menneeseen pullia tuijottaessa. Lapsuuden laskiaissunnuntaina oli monena vuonna lähdetty koko perheen voimin pulkkamäkeen, ja se jos mikä oli tehnyt tavallisesta viikonlopusta erityisen. Lämmintä mehua termospullosta ryystäessä ja kermavaahtoinen pullanpala kourassa kuka tahansa vekara oli ollut onnensa kukkuloilla. Juuri sellaisia hetkiä kelpasi aikuisena luonnehtia voi niitä aikoja -toteamuksella.

Pullapakkauksen muovi rasahtaa kevyestäkin kosketuksesta ja palauttaa kuluvaan hetkeen hypermarketin leipäosastolla. Päätös on loppujen lopuksi yksinkertainen: joko pullat päätyvät ostoskoriin tai sitten eivät. Hillotäytteiset, muhkeat pullat, kansipalansa vähän vinossa. Kolme euroa kahdesta pullasta. Kun niitä olisikin ollut vain yksi.

Kolme euroa. Kolme euroa. Ajatukset laskutoimituksineen raksuttavat. Kauppareissujen budjetit tapaavat olla tiukanluontoisia ja jokainen ostos harkittu. Loppusumma kassalla on aina samaa luokkaa, ellei mukaan tartu sellaisia tuotteita, joita täytyy hankkia harvemmin.

Pikainen vilkaisu ostoskoriin kertoo, että kuluttamisesta on pyritty silläkin kerralla tekemään talouden kannalta vähiten turmiollista. Joka ikinen asia elämässä maksaa, ja heräteostosten puroista muodostuu joen kokoinen budjettilovi, ellei pidä varaansa. Ihminen saattaa kokea ylpeyttäkin siitä, ettei latele rahojaan turhuuteen ja hetken huumaan. Sellaiset yksilöt saavat rahasta turvaa, ja jos pennoset ottavat huvetakseen, turvallisuudentunne horjuu. Hysteerisimmissä mielissä se tarkoittaa suunnilleen sitä, että katto lähtee välittömästi pään päältä ja elämä sillan alla toivottaa tervetulleeksi. Epäonnistunut yksilö, sellaiseksi sitä päätyisi.

Kypsä mieli tietää moiset ajatusmallit naurettaviksi ja neuroottisiksi, muttei silti kykene antamaan periksi niin helpolla.

Kahden vaiheille jumittaminen tympäisee ja toppatakkikin alkaa tuntua jo huonosti lämmitetyltä saunalta. Jahkailuun ei ole syytä alkaa.

Jos ajattelee syvemmin? Laskiaispulla on hyvää, tietenkin, mutta se tahmaa näpit ja on syötävyydeltään pirun vaivalloinen. Oikeasta syömistavastakin väännetään median keskustelupalstoilla kättä vuodesta toiseen. Hillo- ja mantelimassatäytteenkin kannattajilla on vakaat kantansa, mikä synnyttää vähintään sisällisodan katkuista kitkaa. Että jotkut jaksavatkin. Sama se, mikä täyte siellä välissä on, kunhan maistuu hyvälle. Ähky ja turvotus ovat läsnä joka tapauksessa.

Jos ajattelee vielä syvemmin? Kyseessä ei ole elintärkeä ruokatavara tai pukine, vaan leivonnainen, jota ilmankin pärjää loistavasti. Kolmella eurolla voisi ostaa jonkin kannattavammankin ostoksen kuin tahmea pulladuo. Kun kerran pullia ei todella tarvitse, miksi heittää kolikoita hukkaan? Miten paljon makaroniakin sitä saisi kolmella eurolla.

Ajatus makaroneista ei jätä rauhaan, kun se on kerran päässyt pesiytymään takaraivoon. Makaronia ja jauhelihaa pariksi päiväksi muutamalla eurolla. Sen sijaan laskiaispullista toinen päätyisi vatsaan viidessätoista minuutissa ja toinen jäisi rasiaan odottamaan toista herkkuhetkeä. Se tuskin päättyisi hyvin; joko pullan näkeminenkin vääntäisi vatsaa muistuttaen aiemmasta makeaöveristä, tai se ehtisi kuivettua niin tönköksi, ettei sen popsiminen tarjoaisi enää nautintoa.

Kuivettunut, läpinäkyvässä pakkauksessaan nököttävä yksinäinen pullaparka, jolta on riistetty sen kunnian päivät. Ei sellaista voi väittää muuksi kuin surulliseksi.

Muovipakkaus päästää jälleen rapisevan äänen, kun se poimitaan korista ja asetetaan takaisin kaltaistensa joukkoon. Askeleet suuntaavat kohti säilykkeitä ja mieleen lipuu huojentunut toteamus järkevästä päätöksestä ja muistutus siitä, että laskiaissunnuntai koittaisi seuraavanakin vuonna, kenties uusine mahdollisuuksineen.
« Viimeksi muokattu: 14.02.2021 12:01:59 kirjoittanut Maissinaksu »
"Jos olisin tiennyt, että joudun syömään sanani, en olisi puhunut niin paljon."

Larjus

  • Ю́рьевна
  • ***
  • Viestejä: 2 716
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Vs: Laskiaismakaronia, S, hitusen kyyninen arkidraama
« Vastaus #1 : 14.02.2021 12:32:13 »
Marketit todella on inspiroivia paikkoja, vaikka mulle ei olekaan siellä kauppa-aiheisia tarinaideoita syntynyt (muuten vain joka fandomin OTP mellastaa mielessä ;D). Tässä oli kivaa pohdintaa siitä, millaista asioida puntarointia kaupassa käynti voikaan olla (ja nyt ei puhuta siitä, että heviosaston tuotteet jne. pitää punnita hintalapun saadakseen :D). Lukiessa kyllä alkoi väkisinkin lipua mieleen kiitollisuus siitä, ettei mun oo koskaan tarvinnut miettiä rahan kannalta sitä, mitä voin kaupasta ostaa. (Yleensä meenkin mieliteot edellä... 😅)

Laskiaispullien kohdalle olen itsekin pydähtynyt hetkeksi muutaman kerran tämänkin vuoden aikana, mutta ostanut en ole. Ja syy on juurikin se, mikä tässäkin mainitaan: Miksi niitä myydän aina vain kahden kappaleen rasioissa?? Yksittäispakatun olisin voinutkin ostaa. Varsinkin lähi-Prisman leipomopuolen laskiaispullia katsoin haikaillen, mutta niitäkin myytiin vain pareittain vaikka ne paikan päällä tehdäänkin). Onneksi sain porukoilla laskiaispullan ♥
Jäin myös pohtimaan, että myydäänkö jossain oikeesti alle kolmella eurolla laskiaispullapaketteja, miksi mä en oo nähnyt :D Kaikki näkemäni ovat olleet jotain viiden euron luokkaa. Miksi mulle on tarjolla vain kalliita pullia 😂

Oli kyllä taas kerran hienosti kirjoitettu stoori sulta. Sä handlaat niin monen tyylin ja tavan, ja oon ihan kateellinen siitä, miten joku saa kauppareissupohdinnoista kirjoitettua näinkin mielenkiintoisesti. Jatka samaan malliin (tää oli käsky :D).

Жүрегім сені таңдады.

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 348
Vs: Laskiaismakaronia, S, hitusen kyyninen arkidraama
« Vastaus #2 : 15.02.2021 04:22:18 »
Se on kyllä kummallista että laskiispullia pitää myydä pareittain. Oon kanssa miettinyt sitä kaupassa, viimeksi sen takia että mä halusin mantelitäytteisen ja toinen hillotäytteisen. Ja sit oli pakko ostaa neljä pullaa. Miksei niitä voi myydä semmosissa pakkauksissa että yks kumpaakin?

Tää pohdinta on kyllä tosi tuttua, että voiko ostaa. Ja kiva lapsuusmuistokin välissä, sellainen helposti vetää tekemään enemmän tunnepäätöksiä kuin järkipäätöksiä. Yllättävän järkevä hahmo kun lähtee makaronien perään kumminkin.

Tää oli kyllä just niin samaistuttava että. Elikä superhyvin kirjotettu ja just kiva kun tuo sen toisen puolen laskiaisista esiin. Laskiaismakaronit kuulostaa kyl kanssa hyvältä uudelta perinteeltä. Otsikko myös best! Ja genre ehkä paras ikinä.
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."