Fandom: Suomea lohikäärmeille
Nimi: Röyhelökaulus ja keksejä
Kirjoittaja Seila
Ikäraja: S
Henkilöt Kaneli ja lohikäärme
Tyylilaji: ystävänpäivädraama, triplaraapale
Haasteet: FinFanFun1000 (sanalla 253. Vaaleanpunainen)
Vastuuvapaus: Hahmot ja miljöö kuuluvat Briitta Hepo-Ojalle.
A/N: Julkaistu alunperin raapalejuoksussa.
Röyhelökaulus ja keksejä
Lämmin voin ja vaniljan tuoksu hulmahtivat kasvoilleni, kun raotin uuninluukkua. Sydämenmuotoiset keksit olivat paistuneet kauniin kullanruskeiksi. Nappasin vihreät patalaput ja nostin kuuman pellin uunin päälle. Kuulin takaani räpiköimistä ja loikkimista eikä minun tarvinnut vilkaista tietääkseni, että tulija oli pikkuveljeni Timjamin oikukas lohikäärme. Mahtaisikohan se pitää kekseistä?
Sammutin uunin ja kyykistyin ystävällisesti tarjoamaan käsiäni hissiksi pikkukaverille. Lohikäärme nousi kyytiin ja minä laskin sen työpöydälle. Se oli ilmeisesti käynyt pesulla, koska sen suomut kiiltelivät kultaa toisin kuin eilen illalla. Silloin se oli ollut pölyisen vihreä.
”Varovasti. Ne ovat vielä kuumia”, totesin lohikäärmeelle, joka lähestyi peltiä nenä nuuhkuttaen. ”Haluatteko maistaa?”
Nappasin yhden keksin ja työnsin sen pelliltä pöytätasolle. Lohikäärme näykkäisi siitä palasen, mutta sylki sen saman tien pois. Se loi minuun tuiman katseen kuin olisin huiputtanut sitä.
”Ei siis keksejä teille. Ehkäpä muutama kuollut kärpänen?”
Olin alkanut kerätä kuolleita hyönteisiä pieneen lasipurkkiin, jonka olin jemmannut ylimpään keittiönkaappiin. Otin sen alas ja ravistelin purkista viisi kärpästä pöydälle. Lohikäärme säntäsi saman tien niiden kimppuun ja mussutti niin onnellisen näköisenä. Olihan siitä vaivaa ja sotkua, mutta olin kiintynyt siihen Timin lailla. Lohikäärme osasi olla söpö.
Samalla mieleeni juolahti ajatus. Antaisikohan lohikäärme minun pukea sille jotain vaaleanpunaista ystävänpäivän kunniaksi? Jätin veljeni lemmikin ahnehtimaan kärpäsiä ja hain ompelulaatikkoni. Löysin nauhaa ja lankaa, mutta en tahtonut pukea sille rusettia. Lopulta sormeni löysivät pienen röyhelökauluksen, joita Rosmariini-täti oli aikoinaan ommellut nukeilleni.
”Pitäisitteköhän te tästä?” kysyin kääntyessäni lohikäärmeen puoleen. Pitelin kaulusta esillä. Lohikäärme puhahti kevyen pilven sieraimistaan. Otin sen myöntymisenä. ”Voi kun teistä tuli oikein komea!”
Lohikäärme oli erittäin suloinen vaaleanpunaisessa röyhelökauluksessaan. Siitä huokui uljautta. Lohikäärme nuuhki asustettaan ja käpertyi sitten yhä lämpimälle uunipellille maistamansa keksin tilalle.
En oikein pitänyt sen valitsemasta lepopaikasta vastapaistettujen herkkujen keskellä, mutta en tohtinut hätääkään sitä pois. Siispä ryhdyin valmistamaan sokerikuorrutetta. Jos lohikäärme ei siirtyisi, saisi sekin maistaa vaaleanpunaista koristusta. Ehkä se pitäisi siitä keksejä enemmän.
