Kasvavan valmistumisahdistuksen ABC | K11 | Vitutus, huumori

[Beatrix Bones]

Author: Beatrix Bones
Title: Kasvavan valmistumisahdistuksen ABC
Rating: K11
Genre: Huumori, angst
Disclaimer: Minun tekstini, mahdolliset viittaukset muihin fandomeihin kuuluvat kys. fandomien käsikirjoittajille tai kirjailijoille.

A/N: Mulla alkaa ihan oikeasti valmistuminen häämöttää kesäkuussa ja että ahdistaa. Opiskelijana on niin ihanan huoletonta, joten päätinpä purkaa vähän ajatuksiani vitutustekstin muodossa. Todellisuudessa olen täysin valmis työelämään, mutta kyllä mä välillä mietin sitä, miten saa heittää hyvästit tälle vapaudelle tietyllä tavalla. XD Tämä on tietyllä tapaa jatkoa ficilleni Eksponentiaalisen graduahdistuksen ABC, K11.

Kasvavan valmistumisahdistuksen ABC

Muistatteko sen hetken, kun pieninä viattomina fuksipalleroina vannoitte valmistuvanne viidessä vuodessa ja hyppäävänne suoraan työelämän syvään päätyyn? Ahahah ja vitut. Niin minäkin vannoin, mutta tässä sitä ollaan: ännännen vuoden opiskelijana, gradu kolmatta vuotta tekeillä ja se etenee hitaammin kuin kastemato tien yli tai minä opiskelijabileiden jälkeen kotiin kontatessa. Äiti kyselee joka viikko, miten gradu etenee ja vakiovastaus on ”hyvin”, vaikka todellisuudessa avasit gradutiedoston viimeksi maanantaina, kirjoitit siihen kymmenen sanaa ja päätit, että se oli aivan tarpeeksi rehkimistä sille päivälle. Mitä sitä nyt itseään rasittamaan, tuon uroteon jälkeenhän sitä voi palkita itsensä vaikka kymmenellä jaksolla Blacklistia ja tonkallisella kyykkyviiniä. Äiti ei epäile mitään.

Valmistuminen on niin saatanan ahdistavaa. Opiskelijana saat ryypätä ihan rauhassa keskiviikosta ja vappuviikosta toiseen, mutta valmistuttuasi sinusta tulee ihan vain alkoholisti ja pohdit, pystytkö aineenopettajana työskennellessäsi tekemään oman luokkasi opettajanpöydän alimpaan laatikkoon valepohjan, jonka alle voit piilottaa lempiviinipullosi, jonka voit korkata hankalan työviikon jälkeen perjantaina heti viimeistenkin oppilaiden lyllerrettyä ulos luokasta. Viini ymmärtää, teini-ikäiset saatanat vain vittuilevat. Jos mietitte sitä, miksi en opiskele luokanopettajaksi niin ohessa muutama erittäin validi syy. Oli niin saatanan hauskaa opetusharjoittelussa, kun ykkösluokkalaiset tappelivat keskenään siitä, kuka saa painaa videon play-nappulaa, jotta videon puhuva koira kertoisi heille mitä tehdä seuraavaksi. Tai se, että joku lapsi päättää oppitunnin päätteeksi kietoutua jalkasi ympärille. Siinä sitten mietit, että miten tuo lähtee irti vai ollaanko tässä koko vitun viikonloppu.

Työelämässä pitää myös herätä niin vitun aikaisin. Hyvästi pitkään nukkuminen, kun olet saanut rauhassa mennä nukkumaan kolmelta yöllä ja herätä puoliltapäivin ilman, että kukaan tuomitsee. Sen sijaan pitää herätä joka aamu vittu kuudelta ja iltavirkkuna aivosi heräävät päivään ehkä yhdeltätoista. Siihen asti aivotoimintasi on ollut yhtä suoraa viivaa, vaikka joit ainakin kaksi litraa kahvia – mustana. Sitten, kun olisi aika mennä nukkumaan jo kymmeneltä niin aivosi lähtevät virkeänä muistuttelemaan sinua vuosia sitten tapahtuneista asioista: ”Muistatko, mitä sanoit tälle tyypille niissä opiskelijabileissä lokakuun 1. päivänä neljä vuotta sitten kello 23.59?” En muistanut ennen tätä, että kiitti ihan vitusti. Tänään sitten valvotaankin taas aamukahteen ja vellotaan kaikissa viimeisten viiden vuoden epäonnistumisissa ja möläytyksissä, joita ei todellisuudessa muista enää kukaan muu paitsi sinä itse. Ja sitten puolikuolleena ylös kuudelta. Vittu mikä oravanpyörä ja univelka. Miten se menikään: kuolema kuittaa univelat (ja opintolainan).

Ja unirytmistä puhuttaessa. Koska LinkedINiin liittyminen on melkeinpä pakollista verkostoitumisen kannalta, niin omaa iltavirkkua mieltä ylentää niin älyttömästi lukea päivityksiä siitä, että menestymisen takana on se, että herää aamulla neljältä, käy juoksemassa tuplamaratonin tunnissa, juo sen jälkeen ruohosta, voikukista ja vittu keijupölystä tehdyn vihersmoothien, jonka jälkeen suuntaa töihin kattohuoneistossa sijaitsevaan toimistoon ja tekee kahdentoista tunnin työpäivän ilman taukoja. Siinä sitten ihmetellään, miten itse koskaan pystyy pärjäämään työelämässä, kun itse aamuneljän aikaan kuolaa tyynylle tukka sotkussa ja näkee painajaisia gradusta.

Ikuisuusopiskelu alkaa vaikuttaa niin saatanan houkuttelevalta vaihtoehdolta, että melkein voisi jättää valmistumatta. Toisaalta raha on kiva ja koska lottovoitto on vitusti epätodennäköisempi vaihtoehto kuin olympiakulta Suomelle jalkapallosta, pitää sitä varmaan raapia se vitun gradu kasaan ja yrittää valmistua. Voi sitä ainakin järjestää vuosisadan bileet ja vetää vielä viimeisen kerran seitinohuet ennen kuin pitäisi olla VaStUuLlInEn AiKuInEn ja neuloa sukkia sohvannurkassa työpäivän jälkeen. Sitä oravanpyörää sitten seuraavat neljäkymmentä vuotta ennen kuin pääsee eläkkeelle – paitsi ettei pääsekään! Jeccu jeccu t. Suomen hallitus, joka poistaa eläkkeet sitä ennen.

Vittu saatana ja kaikki kaverit päälle. Ihan helvetin kiva loppuelämä tiedossa. Voiko vielä alkaa strippariksi?

[Larjus]

Ahaha, tää oli hauska ja samaistuttavakin, vaikka mun valmistumisahdistus joitain vuosia sitten olikin päinvastainen eli "jumalauta miksi en voi jo valmistua en jaksa enää tätä opiskelupaskaa, haluun töihin" :DDDD Nyt kyl välillä kaipaan taas opiskelemaan jotain, vaikka yhtään opparia tms. en halua enää koskaan kirjoittaa!

Äiti kyselee joka viikko, miten gradu etenee ja vakiovastaus on ”hyvin”, vaikka todellisuudessa avasit gradutiedoston viimeksi maanantaina, kirjoitit siihen kymmenen sanaa ja päätit, että se oli aivan tarpeeksi rehkimistä sille päivälle.

Tää kuvaa mun opiskeluvuosia hyvin :DDD

Oli niin saatanan hauskaa opetusharjoittelussa, kun ykkösluokkalaiset tappelivat keskenään siitä, kuka saa painaa videon play-nappulaa, jotta videon puhuva koira kertoisi heille mitä tehdä seuraavaksi. Tai se, että joku lapsi päättää oppitunnin päätteeksi kietoutua jalkasi ympärille. Siinä sitten mietit, että miten tuo lähtee irti vai ollaanko tässä koko vitun viikonloppu.

Oon tällä hetkellä eskariryhmässä töissä ja ei perkele ku tää oli aiiiiivan liian samaistuttava kohta! Vaikka voiskin (tyhmänä) ajatella et osaa päästä sisään lasten ajatusmaailmaan, niin ei helvetti, ei sinne pääse Oikee sääliks käy niitä opeja, jotka nuo muksut saavat luokilleen (vaikka ihaniahan he ovatkin)

Sen sijaan pitää herätä joka aamu vittu kuudelta ja iltavirkkuna aivosi heräävät päivään ehkä yhdeltätoista.

☝☝☝ Tämä näin! Mä todellakin joudun herää arkiaamuisin just sillon kuudelta (ihan vaan jo siks et mul menee aina vähintään puoli tuntia, että kykenen edes sängystä nousemaan), mut aivot nukkuu vielä monta tuntia siitä.

Sitä oravanpyörää sitten seuraavat neljäkymmentä vuotta ennen kuin pääsee eläkkeelle – paitsi ettei pääsekään! Jeccu jeccu t. Suomen hallitus, joka poistaa eläkkeet sitä ennen.

Tästä on tullu väännettyä kaverien ja ties keiden tuttujen kanssa aina, kun eläkkeet tulee puheeksi. En kyl ees ihmettelis vaikkei tästä eläkkeelle sit itse enää pääsis 🙈

Kiitos päivän nauruista, luin tän duunissa kahvitauolla ja sopi hyvin siihen työpäivän väliin. Melkee alko kyl ahdistaa et miks hitossa tää on yhä näin samaistuttava, vaikka en ole ollut opiskelija enää muutamaan vuoteen... 😅😅

[Beatrix Bones]

Larjus mahtavaa, että oli valmistumisesta huolimatta edelleen samaistuttava! Tai no, jos sua huolestutti samaistumispinta niin en tiedä, onko se sitten loppujen lopuksi enää mahtavaa. XD

Mun gradu siis matelee jotenkin eteenpäin. Oon vaihtanut aihetta kaksi kertaa ja uusinta olen kirjoittanut nyt puolitoista vuotta, tosin tää on nyt se lopullinen. Tuo "10 sanaa joka maanantai" oli niin valid koko viime syksyn, nyt tammikuussa oon saanut itteäni niskasta kiinni, koska mun on pakko valmistua viimeistään kesäkuussa, jos meinaan haluta opintolainahyvitykset. XD Ja kaiken lisäksi en tiedä haluunko valmistua, koska huonolla tuurilla mä päädyn opettamaan englantia juuri sinne minne en halua eli ala-asteelle. Jäi niin pahat traumat opetusharjoittelusta, jossa olin ala-asteella...

Mä oon myös niin vahva iltavirkku, että vaikka mä olisin nukkunut yöllä pari tuntia ja päivän torkkunut, niin kun yritän mennä aikaisin nukkumaan niin eipäs enää nukutakaan. Odotan innolla (not) tuota aikaisten aamujen oravanpyörää, josta palkinnoksi en oikeesti pääse varmaan koskaan eläkkeelle. Tän takia mulla on rahastot olemassa, jotta voin niillä rahoittaa eläköitymiseni joskus neljänkymmenen vuoden päästä.

Mahtavaa, että tykkäsit!

[Linne]

Tekisi mieli sanoa, että älä herätä mua näin ikävästi todellisuuteen😂 No ei. Näin viidennen vuoden opiskelijana, jonka gradussa on noin sivu, tää teksti kyllä kolahti ja vahvasti. Ihana tietää, että muutkin kokee hemmetillistä pelkoa työelämään siirtymisestä ja ikuisesta oravanpyörästä!
Olin jo mummoutua sohvannurkkaan ja neulekin on tekeillä, mutta tästä inspiroituneena aion vielä rymytä vikatkin opiskelijabileet läpi, kun korona sen joskus suo. Kiitos ihanan samaistuttavasta tekstistä! ❤️

[Beatrix Bones]

Linne voi siis tämä todellisuus on aivan kamalaa. Oon elänyt vapaudessa kohta kuusi vuotta (miinus kesätyöt ja satunnaiset työt koulun ohella) ja on ollut luksusta, kun en ole ollut töissä joulukuun 2019 jälkeen. Viime kesänkin päätin pitää lomaa ja vähän ahdistaa se, että tähän se loppuu. Kesäkuussa on valmistuttava ja hyvästi lomailut, ellen voita lotossa. XD Minä toivon, että ehtisin vielä opiskelijabileisiin ennen valmistumista, mutta koronan vuoksi näyttää hieman huolestuttavalta. Kiitos itsellesi kommentista, aina mukavaa kuulla, että oli samaistuttava teksti!

[flawless]

Ei sillä että jotenkin nauttisin sun ahdingosta tai yrittäisin sillä vähentää omaani, mutta oli jotenkin virkistävää lukea tätä, kun itseä vituttaa työelämä ja VaStUuLlIsEna AiKuIsEna roolipelaaminen arjessa ja oravanpyörä ja kaikki tällaiseen tylsään työssäkäyvän aikuisen elämään liittyvä paskendaali, niin oli jotenkin kivaa muistella että paskaa se elämä oli muissakin sen vaiheissa Oon mietiskellyt lähiaikoina että työelämä vähän kyllästyttää ja nyt voisi olla hyvä hetki lukea joku lisäpätevyys tai korottaa tutkinnon taso kandista maisteriin, mutta oon laiskana ihmisenä ajatukseen gradusta jo henkisesti väsynyt lopputyön jättämien traumojen jälkeen ja toisaalta onhan tää arki ihan kivaa vaikkei ookaan yhtään kivaa koskaan. Ehkä mä meen takaisin oravanpyörääni ihan tyytyväisenä, ei se ruoho ole sen vihreämpää missään puolella mitään aitaa

Äiti kyselee joka viikko, miten gradu etenee ja vakiovastaus on ”hyvin”, vaikka todellisuudessa avasit gradutiedoston viimeksi maanantaina, kirjoitit siihen kymmenen sanaa ja päätit, että se oli aivan tarpeeksi rehkimistä sille päivälle. Mitä sitä nyt itseään rasittamaan, tuon uroteon jälkeenhän sitä voi palkita itsensä vaikka kymmenellä jaksolla Blacklistia ja tonkallisella kyykkyviiniä. Äiti ei epäile mitään.

Ah, tuo kyllä ihanasti mieleen oman lopputyön tekemisen tämä. Voi aikoja. (Plus Blacklist best!)

Opiskelijana saat ryypätä ihan rauhassa keskiviikosta ja vappuviikosta toiseen, mutta valmistuttuasi sinusta tulee ihan vain alkoholisti

Hehee :DDD

juo sen jälkeen ruohosta, voikukista ja vittu keijupölystä tehdyn vihersmoothien

I feel personally attacked, jätä mun smoothiet rauhaan!! xD

Sen sijaan pitää herätä joka aamu vittu kuudelta ja iltavirkkuna aivosi heräävät päivään ehkä yhdeltätoista. Siihen asti aivotoimintasi on ollut yhtä suoraa viivaa, vaikka joit ainakin kaksi litraa kahvia – mustana.

Samaistun tähän niin kovaa että en melkeen kestä, se on kyllä juurikin näin. Tämä kuvaa täydellisesti mua aamuvuorossa.

Olipas hauskaa lukea muistutus siitä että ihan yhtä vittumaista elämä on muillakin, eri syistä vaan. Fun fun fun <3 Tulin paikalle, luin, nauroin, viihdyin, hyvä teksti siis! Kiitos viihdyttämisestäni

[Vlad]

Tää on jotenkin niin samaistuttava Itsehän valmistuin joulukuussa ja voi luoja, kun se gradun vääntäminen oli välillä tuskaa (lue: aika usein). Ja itsekin oon iltavirkku, joten työelämän väistämättömät aikaset aamut ei innosta (sikälimikäli kun koskaan saa niitä töitä), ja toi eläkkeelle pääsy on kanssa semmonen, että joo, niinköhän sitä joskus pääsee eläkkeelle järkevän ikäisenä. Ja vaikka oon vasta valmistunut, niin välillä sitä tulee mietittyä, et josko sitä vaihtais alaa - kunnes muistaa, millasta se opparin vääntäminen oli ja tuumaa ”never again”.

Tää teksti toi kyllä hyvin mieleen kaikki ne tuoreet mietteet gradusta ja sen valmistumisahdistuksen (joka mulla otti lisäkierroksia masennuksen takia), että tämä oli kyllä highly samaistuttava. Kiitos siitä, että muistutit kuinka vittumaista se valmistumista edeltävä aika osaa välillä olla (t. ex-ännännen vuoden opiskelija, jolla tais olla gradu kesken vähintäänkin toista vuotta, ellei jopa kolmatta, kun en enää ees musita alotinko sen 2018 vai 2019)