Kirjoittaja Aihe: HZD: Tuulikelloista muistan sinut | S | Aloy/Talanah  (Luettu 687 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 044
Fandom: Horizon Zero Dawn
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Paritus: Aloy/Talanah
Haaste: Femme10 #6, Spotify Wrapped (AK & Faodail - Pale Love) ja Tavoita tunnelma III (sama kappale)

A/N: Musiikkihaasteisiin ja raapalejuoksuun tämäkin sanalla armollinen. Se on sanottava, että Aloy on kyllä hyvin shipattava hahmo. Hänet voisi parittaa kelle tahansa pelissä esiintyvälle liittolaiselle (ja ehkä muutamalle vihollisellekin) :'D




Kaikenlaiset kommentit ilahduttavat ja lämmittävät! ♥︎



Tuulikelloista muistan sinut

Aloy tulee tietoiseksi ensin liikkeestä, sitten väreistä. Hänen silmäluomensa ovat jäykät. Räpyttelykin saa pään jyskyttämään. Kauniit kankaat liehuvat pyykkinarulla ja pullistuvat kuin purjeet. Aivan kuin ne tanssisivat heleän musiikin lumoamina. Ääni on lempeä ja vaivaton. Tuulikelloja. Sointi on metallinen, hieman liian kylmä. Niitä ei ole tehty luista, kuten kotona. Niissä on silti jotakin tavattoman tuttua ja armollista.

Raikas ilma hyväilee uupuneen noratytön kasvoja. Se elävöittää raskasta mieltä. Hän on ulkona, mutta auringolta suojassa. Hän on sairas tai ehkä loukkaantunut. Aloy ei hahmota ruumistaan kyllin selkeästi tajutakseen, mistä on kyse. Hän tietää kuitenkin olevansa turvassa.

”Olet hereillä.” Ääni on naisen. Siinä on voimaa ja itsevarmuutta. Onni pörhistyy Aloyn sydämessä. Talanah.

Talanah kastelee kankaan ja puristaa siitä vesipisaroita Aloyn kuivaan suuhun. Hän virkistyy tarpeeksi katsoakseen naista, kumppaniaan, jonka huolenpitoon norasoturi ei ole vielä ehtinyt tottua. On pelottavaa olla niin altis ja haavoittuva, vaikka tietää, ettei todellista vaaraa ole. Aloy ei ole luottanut turvaan sitten Rostin kuoleman. Muisto viiltää yhä haavan auki hänen rinnassaan. Paraneekohan se koskaan?

”No, kuolenko minä?” Aloy kysyy käheästi. Hänen äänessään on leikkisyyttä, joka saa Talanahin vaaleanruskeat silmät siristymään hymystä, vaikka suu pysyy vakavana.

”Et toki”, Talanah sanoo. Hän kumartuu ja laskee kätensä Aloyn rinnalla lepääville käsille. Aloy hengittää syvään piparmintun raikasta tuoksua. Suudelma on kevyt, mutta täynnä luottamusta. Voima virtaa Aloyn jäseniin. Hän jaksaa puristaa Talanahin sormia. ”Pian sinä paranet ja sitten me metsästämme taas.”

Aloy hymyilee ja sulkee silmänsä.

Hän tuntee jo pitkän heinikon kutittavan poskipäitään ja hurjan riemun välkkeen, kun nuoli osuu koneen kiiluvaan, haavoittuvaan silmään.




Seila

  • Vieras
Vs: HZD: Tuulikelloista muistan sinut | S | Aloy/Talanah
« Vastaus #1 : 31.01.2021 16:23:00 »
Tämä oli kaunis ♥

Tykkäsin tämän raapaleen tunnelmasta heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Erityisesti kuinka kankaat liehuvat ja pullistuvat pyykkinarulla oli eritoten mieleeni, sekä myöskin tuulikellot ja niiden sointi. Ne jotenkin asettivat heti alkuun tietynlaisen tunnelman. Että ollaan jossain luonnon keskellä, missä tuulee ja on vehreää.

Voi Aloy, kyllä hänkin on haavoittuva ja yhtä kuolevainen kuin muutkin, vaikka hän taitava koneidenmetsästäjä onkin. Ihanaa että Talanah pitää hänestä huolta ♥ Tietenkin Aloyn on vaikea antaa itsensä tottua turvaan, koska Rost. Ihanaa että Rost mainittiin tässä, vaikkakin vain lyhyesti. Hän oli kuitenkin Aloylle erittäin tärkeä ja rakas.

Tässä oli niin ihania yksityiskohtia, kuten nuo alun kankaat, tuulikellot, piparminttu ja lopun pitkä heinikko kutittamassa poskipäitä. Oikein ihana, kaunis. Kiitos paljon ♥