Kirjoittaja Aihe: Haikyuu!!: Muutoksesta (ja vanhoista kissoista) | S, Kuroo/Akaashi (raapale 6/6)  (Luettu 1685 kertaa)

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Nimi: Muutoksesta (ja vanhoista kissoista)
Fandom: Haikyuu!!
Paritus: Kuroo/Akaashi
Ikäraja: S
Varoitukset: maininta sivuhahmon kuolemasta
Vastuunvapaus: Kaikki kunnia menköön Haruichi Furudatelle, en saa tästä mitään

A/N: Spurttiraapalointia! KuroAka on alkanut kiusata mua aikaisempaa enemmän, vaikka KuroKen onkin yksi lempishipeistäni sarjassa. Oli pakko vähän kokeilla tätäkin.

Muutoksesta (ja vanhoista kissoista)


1. Arki

On vaikeaa sopeutua, kun äänet, maisema, kaikki on uutta. Akaashi vaistomaisesti ojentaa kätensä vasemmalle puolelleen astuessaan sisälle asuntoon, vaikka nykyisessä asunnossa valokatkaisija on oikealla puolella. Milloin hän tottuu siihen, uuteen ja ihmeelliseen? Luultavasti sitten, kun ei osaa enää kyseenalaistaa muutosta.

Hän haluaisi kutsua tätä jo uudeksi arjeksi, uudeksi elämäksi, mutta hän elää vieläkin avaamattomien laatikoiden keskellä, unohtaa missä pitää nykyään uusia pyyhkeitään, katsoo ulos ikkunasta ja hätkähtää vääriä puita, väärää maisemaa.

”Mitä mielessä?” Kuroon ääni on hiljainen, kysyvä, haastava, mutta Akaashi puree huuleensa, eikä tarjoa vastausta. 

Kuroo painaa päänsä hänen olkapäälleen ja Akaashi rauhoittuu. 

(Kenman hautajaisista on tänään kolme vuotta.)



2. Sormustin

Langat tuntuvat sotkeutuvan sormiin ja hän on jo neljä kertaa (ja seonnut laskuissa sen jälkeen) tuikannut itseään neulalla. Kuroon lukioaikainen pelipaita on silti paremmassa kunnossa kuin alkujaan. Se oli ratkennut kainalosta, kun Kuroo koitti sitä päälleen taas vuosien jälkeen, mutta nyt se on taas kunnossa. Päälle sitä ei kannata laittaa, mutta muistoksi sen voi silti jättää.

Kuroo itse on jossain toisella puolella Tokiota tällä hetkellä, jossain keskellä lentopallokentän humua ja huutoa. Pitkänä, nauravana, sellaisena kuin hän itse joskus kentältä lähti, pää pystyssä, vaikka ylpeys olikin saanut kolauksen. Häviäjän rooli ei koskaan ollut kaunis.

Akaashi nousee lattialta ja laskostaa paidan takaisin vaatekaappiin.

(”Kenma-”, Kuroon ääni rapistuu keskeltä, eikä Akaashi osaa vielä arvata, vaikka kylmä hiipii selkää pitkin. ”Kenma…, on huonona, tosi huonona.”

”Voinko tehdä jotain?” Akaashi on kysynyt, ja hän miltei kuulee Kuroon päänpudistuksen puhelimen toisesta päästä.

”Ei tälle enää voi tehdä mitään”, Kuroo sanoo ja se on lopullista. Kenma kuolee.)




3. Linja

Kuroo on soittanut Akaashin ollessa töissä. Kun hän soittaa takaisin, linja tuuttaa varattua. Junamatka takaisin kotiin tuntuu pitkältä, vaikka se taittuu vain kymmenessä minuutissa. Harmaa sadekeli ei tee siitä parempaa.

Hän saa takkinsa naulaan ja huomaa vasta sitten ilmassa leijuvan hyvän ja houkuttelevan tuoksun.

”Hei hei, sain kokouksen tänään aikaisemmin kasaan. Tein ruokaa, istu alas”, Kuroo heilauttaa kauhaa kädessään, eikä huomaa, kun siitä tippuu muutama tippa kastiketta lattialle. Akaashi ei jaksa välittää. Hän ottaa lautaset kaapista ja kattaa heille molemmille sillä aikaa, kun Kuroo annostelee riisiä keittimestä ja tuo paistinpannun keskelle pöytää.

”Miten meni?” Kuroo kysyy ja kasaa toisen kupillisen riisiä itselleen.

”Mmh, siinähän se”, Akaashi vastaa ja kertoo sitten päivästään. Kuroo hymähtää sopivissa väleissä ja kun Akaashi on saanut kertomuksensa loppuun, hän kumartuu pöydän yli sipaisemaan Akaashin poskea.

”Älä huoli, kaikki järjestyy”, hän hymyilee ja Akaashi huokaa, onnellisena.


(”Kaikki järjestyy”, Kuroo sanoo, pakottaa itsensä ylös ja järjestää Kenmalle hautajaiset. Akaashi katsoo vierestä ja miettii, miten toisen suru on niin erilaista, miten Kuroo osaa piilottaa omat tunteensa niin, ettei kukaan niitä osaa lukea.

Ehkä Kuroo sanoo sen sittenkin enemmän itselleen. Kaikki järjestyy, koska kaiken on pakko järjestyä.

Akaashi halaa häntä tiukemmin sinä iltana, ei päästä irti. He molemmat tarvitsevat sitä.)

« Viimeksi muokattu: 25.01.2021 14:30:55 kirjoittanut Grenade »
Hyppää lehtikasaan!

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
A/N: Unohdin ihan totaalisesti kirjoittaa lauantain rapsun, mutta tässä vielä loput. :D

4. Teatteri

Rakkaus ei ole helppoa on Akaashi ajatellut. Hän on katsonut perään, antanut omasta ruoka-annoksestaan, toivottanut turvallista kotimatkaa. Hän ja Kuroo, he olivat kaksi erilaista, mutta samanlaista.

Ensin häntä ärsytti. Ehkä hän oli nähnyt itsensä Kuroossa, sen epävarmuuden, joka piilotetaan ironian taakse. Akaashi oli aina ajatellut, ettei Kuroossa voinut olla mitään kiinnostavaa, mutta Kuroo oli enemmän kuin tyhmät päähänpistot Bokuton kanssa. Hän oli enemmän kuin huonot kemiavitsit, naurettava virnistyksensä tai provosoiva puhetapansa.

Hän on ollut lempeä, äärettömän kaunis ihmisenä myös sisältä. Hän on hauras, kaiken sen naurun takana. Se kaikki ei ole pelkkää teatteria, se on Kuroo, koko ihmisenä, kaikkine huonoine puolineen ja silti Akaashi tunsi vetoa häneen, kaikesta huolimatta.

Rakkaus ei koskaan tule helpolla on Akaashi saanut kokea ja itkenyt itsensä uneen. Sanat ovat juuttuneet kurkkuun, tunteista puhuminen on ollut vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on ollut pitää toisesta kiinni. Joskus olisi ollut helpompaa hylätä hukkuva laiva kuin yrittää tilkitä sen pohjaa, mutta Akaashi on purrut hampaansa yhteen ja pelastanut sen, minkä halusi pelastaa.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, hän on yhteisessä kodissa ja painaa päänsä yhteiseen tyynyyn, tutun shampoon tuoksun viereen ja Kuroon kädet vetävät hänet lähelle ja vieläkin lähemmäs.

(”Kenman kissa jää meille”, Kuroo ilmoittaa ja niin Pulla muuttaa heille.)


5. Keltainen

Akaashi ei ole tottunut kissoihin. Ei ole tottunut ylimääräisiin karvoihin vaatteissaan, ei yhtäkkiseen painoon, kun hän katsoo televisiota.

Kuroolle kissat sopivat. Hän levittäytyy sohvalle ja pian Pulla on tullut piilostaan ja siinä he kaksi kissaa köllöttelevät, ja kun Kuroo luulee, ettei Akaashi kuule, hän lepertelee toisen vaaleankeltaiseen turkkiin kaikkea turhaa.

Ehkä hän ei ole tottunut, mutta Pullaan on helppo tutustua. Hän ei ole nuori enää, ei heistä kumpikaan, ja vaikka Pulla ensin vierastaa, voittaa Akaashi hänen luottamuksensa lopulta.

(Kestää tottua uuteen. Uuteen asukkaaseen heidän talossaan. Siihen, että pitää ostaa lisää kissanruokaa.

Siihen, että yksi numero hänen puhelimessaan ei enää vastaa.)



6. Sarana

Akaashin lempipaikka uudessa kämpässä on keittiö. Se on valoisa, ei suuri mutta tarpeeksi tilava. Ja Kuroo on siellä, joten ehkä se on yksi syy.

Akaashi istuu usein keittiötikkailla ja nojaa ikkunalautaan, kun Kuroo paistaa eilisen riisin jämistä jotain uutta. Hän usein hyräilee jotain pop-kappaletta ja lopulta ne jäävät soimaan Akaashillekin päähän.

”Koppi!” Kuroo saattaa huutaa yhtäkkiä, Akaashin käsi lipsahtaa ikkunalaudalta ja pian häntä päin kiitää ilman halki jotain. Tällä kertaa se on suklaavanukaspurkki, joskus se on ollut kananmuna tai nuudelipussi.

”Enkö sanonut, että ei heit—”

Kuroo nauraa hänelle ja huitaisee sitten kädellään, niin niin. Niin sanoit, hän sanoo ja Akaashi tuhahtaa, mutta astuu pois tikkailta ja istuu keittiön pöydän ääreen. Suklaavanukas sulaa kielelle ja hän saa viimeiset rippeet kaavittua pois purkista, kun Kuroo asettaa höyryävän riisiannoksen lautaselle hänen eteensä.

He jakavat hiljaisuuden ja ovat taas ymmärtämässä toisen rakkauden kieltä hieman paremmin. Kuroo, joka on kovaääninen rakkaudessaan, osoittaa sen sanoilla, lujilla ja kuuluvilla, ja Akaashi, joka suosii mieluummin tekoja, varmoja ja auttavaisia. He solmivat ne yhteen ja yrittävät parhaansa.

(”Pidä kiinni hänestä, Keiji, hän on hyvä ihminen”, Kenma on sanonut ja Akaashi katsahtaa toisessa huoneessa hääräävää Kurooa.

”Niin ajattelin”, on Akaashi silloin sanonut.)


Hän on vieläkin sillä tiellä, pitämässä kiinni.
Hyppää lehtikasaan!

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
(Kenman hautajaisista on tänään kolme vuotta.)
Päätit sit jo pelkällä raapaleella alkaa itkettää mua? 😭😭 Ja jatkaa samaa rataa muidenkin raapaleiden kohdalla, nyyh... Varsinkin vikan loppu oli niin kaunis ja herkkä (mutta myös surullinen) 😭❤

Enpä ookaan ennen lukenut tällä parituksella mitään, itse asiassa en oo edes ajatellut koskaan sitä että Kuroo ja Akaashi vois olla pari :D Tulee jotenki mieleen se, ku joskus ammoisina aikoina tuntu olevan vähän niin, että oli ne tietyt vakioparit Haikyuu!!ssa (KageHina, KuroKen etc.) ja tyyliin kukaan ei mennyt niiden ulkopuolelle, mutta sitten jossain vaiheessa tuli sellainen "shipataan kaikkia kaikille, kokeillaan jokaista vaihtoehtoa" mentaliteetti fandominlaajuisesti ;D Kyllä minäkin oon shippaamassa Kuroota aina ens alkuun Kenmalle, mutta vaihtelu välistä on ihan paikallaan (varsinkin kun tän fandomin suhteen en oo niin jyrkkä kiveen hakattujen shippieni kanssa ;D)

Tosi hienoja raapaleita nämä kaikki. Tykkään syntyneestä tunnelmasta, vaikka se vähän sydämestä ottaakin. Semmosta vähän omalla ankealla tavallaan kaunista arkea, jossa on surua ja muutoksia ja asioita, joiden kanssa täytyy elää, mutta myös rakkautta ja jaettua lämpöä ja iloisia asioita. Kuroo ja Akaashi ovat keskenään erilaisia ja osoittavat rakkauttaan kumpikin omilla tavoillaan, mutta ihana ajatus, että he "solmivat ne yhteen ja yrittävät parhaansa", koska sitähän se rakkaus juuri on. Tossa lopussa tuli hienosti (joskin riipaisevasti) esiin myös Kenman rakkaus, kun hän pyytää Akaashia pitämään kiinni Kuroosta 😭 Voi että kun hänkin miettii vielä viimeisinä elinhetkinään, että hänelle tärkeät ihmiset pärjäävät tulevaisuudessakin ja pitävät huolta toisistaan ❤

Nyt oon ihan jossai liikutusfeelseissä tämän takia, mut ääää, kyllä mä selviän. Nää oli ihania ❤
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

havalon

  • ***
  • Viestejä: 18
  • rotta mikä rotta
Fandom ei ole mulle vielä kovin tuttu, mutta pidin tästä silti kovasti! Sait hienosti kuvailtua surua ja menettämistä, ja tunnelma välittyi ehdottomasti tällekin puolelle ruutua. Vaikken tosiaan sarjasta niin paljoa tiedäkään vielä, tunnen silti näitä hahmoja jonkin verran ja tykkäsin kovasti siitä miten kirjoitat heistä. Liikutuin vähän itsekin :'D

Kiitos tästä, pidin oikein paljon. <3

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Kiitos paljon kommenteista Larjus ja havalon! <3 Haikyuu totisesti on yksi shippien suo, jossa jokaiselle varmasti riittää oma parinsa, jos vain haluaa. :D Edelleen koen, että KuroKen on se The One, mutta tässä vuoden sisään (herranjestas, onks tää jo vuoden vanha teksti) KuroAka on hiljalleen lipunut sieltä takavasemmalta kyllä korkeammalle omassa top5-listassani. Hienoa, että tunnelma saavutti lukijankin! Joskus se on hankalaa saada sieltä esille näin raapaleissa, mutta täytyy itsekin myöntää, että oon jotenkin tykästynyt kovasti näihin rapsuihin. ^^
Hyppää lehtikasaan!

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Terkkuja kommiksesta ja anteeksi myöhästymisestä! Arki on yhtä kiireistä kuin viime aikoina ennenkin.

Päätin valita listauksesta tämän aika pitkälti umpimähkään. Fandom ei ole tuttu, mutta muutoksen kuvaus teksteissä kiinnostaa aina, ja vaikka en linkkiä klikatessani vielä taustoja tiennytkään, teksti kosketti jo ensimmäisestä raapaleesta lähtien. Ihan omanlaisensa myllerrys on aina se, kun joutuu opettelemaan elämään maailmassa, joka on jonkun tärkeän ihmisen verran tyhjempi, ja se välittyi tästä kyllä hienosti.

Pidin paljon tuosta surun käsittelystä, mutta ehkä ennen kaikkea siitä, miten se näkyi eri tavalla Kuroon ja Akaashin tapauksessa, ja kuinka sitä kautta piirrettiin kuvaa heistä molemmista ja heidän keskinäisestä suhteestaan. Vaikkapa tuo suhtautuminen kissaan oli tosi toimiva raapale, ja siinä ilahdutti tuo "mutta Pullaan on helppo tutustua" -lause, koska kyllähän sitä lemmikkeihinkin tutustuu, kun niiden kanssa jakaa kodin.

Pidin paljon myös keskeltä rapistuvasta lauseesta ilmauksena ja pelipaidan korjailusta. Ylipäätään yksityiskohdat olivat jälleen tosi hienoja. ❤️ Myös sulkeiden käyttö ja useampi aikataso toimivat hienosti, vaikka sellaisten yhdistäminen raapalemittaan voi olla vaikeaa.

Kiitos tästä, oli ilo lukea! ❤️


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.