Kirjoittaja Aihe: Hohtoa hiuksissa ja kultaa hihansuissa | S | joulufluffy | Harry/Ron  (Luettu 231 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 381
  • yks pieni höpötiainen
Ikäraja: S
Tyylilaji: joulufluffy
Paritus: Harry/Ron
Haaste: Fluffy10 #4

A/N: Kirjoitettu alunperin Finin Raapalejuoksuun inspissanalla viltti, kiitos Thelinalle. Siitä syntyi tämä erittäin siirappinen rarry. Mietin jouluosastoa, mutta se puretaan pian joka tapauksessa, joten julkaisin suosiolla tänne.




Hohtoa hiuksissa ja kultaa hihansuissa

Kotikolon perhejoulut olivat Harrylle taikuuttakin ihmeellisempi asia. Vaikka hän oli saanut nauttia niistä jo kymmenen vuotta, niin edelleen vain hänen sydämensä oli haljeta kaikesta siitä lämmöstä ja rakkaudesta, mikä tässä velhotalossa vallitsi. Se tunne oli vankkumaton äkisti ylle leimahtavien riitojenkin keskellä.

Harrylla oli mukava olo. Hänellä oli yllään upouusi jumpperi. Se oli rohkelikonpunainen kultaisin hihansuin. Jalkojen päällä lepäsi reikäinen, jo parhaat päivänsä nähnyt viltti. Miehen selän takana ei ollut sohvan upottavat päällysteet vaan Ronin vankka rintakehä. Takan hiilloskin oli jo hiipunut, joten kaikki lämpö oli tarpeen. Britanniassa oli kylmin talvi miesmuistiin. Niin herra Weasley ainakin oli päivitellyt yltä päältä lumessa pitkä nenännipukka lähes paleltuneena.

”Nukutko sinä?” Ron kuiskasi. Hän ei varmankaan tahtonut ottaa sitä riskiä, että herättäisi jouluhulinoista uupuneen (ja ärtyneen) äitinsä.

”En vielä”, Harry sanoi raukeasti.

”Hyvä. Lähdetään nukkumaan.”

”Onko pakko?”

”No, minä aion mennä. Jää sinä tähän, jos haluat.” Harry pani kiinnostuneena merkille, että Ronin ärtymys ilmeni äänensävyssä hyvin samalla tavalla kuin rouva Weasleylla. Hän päätti olla mainitsematta asiasta. Noustessaan Harry oli rojahtaa sohvapöytää vasten, kun silmissä varoittamatta pimeni. Vahvat kädet saivat miehestä otteen ennen kuin hän ehti satuttaa itsensä.

”Olet menettänyt vihoviimeisetkin huispaajan refleksisi”, Ron moitti, mutta jätti käsivartensa Harryn ympärille. He katselivat toisiaan hämärässä. Ronin punaisissa hiuksissa oli yhä hohtavaa taikakimalletta, jota Victoire oli levitellyt pitkin taloa ja lempisukulaisiaan. Harryn kädet nousivat miehen olkapäille. Ronin kasvot olivat levolliset ja suupielessä saattoi piilotella hymynkarekin.

”Eipä niille vaikuta olevan enää tarvetta”, Harry sanoi hymyillen. Ron tuhahti ja kumartui lähemmäs. Harryn vatsanpohjalla humahti lämmin kaipaus.

”Sietäisit olla varovaisempi. En ole aina paikalla pelastamassa sinua.”

”Minne sinä olet menossa?” Harry kysyi hiljaa ja painautui kiinni Roniin. Ei ollut varmaa, kumpi sekoitti Ronin, heidän nyt vastakkain olevat vartalonsa vai Harryn sanat.

Harry virnisti ennen kuin nojautui Ronin hölmistyneelle suulle. Tämä vastasi suudelmaan hyvin hanakasti.

Pian tuntui sopivalta siirtyä yläkertaan jumppareita riisumaan.



Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 238
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Hih, luin tämän jo tuolla raapalejuoksussa ja kivaa että julkaisit myös ihan omanaan :D

Vaikka joulu meni jo, niin jouluiset fluffyt kelpaavat aina! Tässä oli ihana tunnelma ja parituskin oli oikein osuva ja onnistunut :) Tällaista näiden kahden välillä pitääkin olla ja lopun suukko oli ihana piste iin päälle. Mukavaa, että nämä saivat viettää pienen rauhallisen hetken hiljenneessä Kotikolossa.

Kiitos tästä ja kivaa alkanutta vuotta!

Vendela

©Ingrid

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 018
  • kuppi teetä kaipaukseen
Minäkin luin tämän raapalejuoksusta, oli tosiaan kiva löytää tämä erillisenä raapaleena. Nyt voi kommentoidakin, vaikka vain puhelimella  ;)

Koska aivan ihanahan tämä oli. Harry/Ron on jostain syystä yksi suosikkiparituksistani, sille ei voi mitään. Ja tämä oli hurjan suloinen ❤️

Erityisesti ilahduttivat rouva Weasleyn äänensävy, sekä vahvat käsivarret *ihastunutta virnistelyä tähän*

Kiitos vielä!  :-*
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 407
Oi, minäkin tykkäsin tästä kovasti ❤️ uusi Weasley-jumpperi, pakkanen ja takkatuli sekä Ronin vankka rintakehä, johon Harry nojailee ❤️ Jotenkin tykkäsin tosi paljon siitä, että Harry ja Ron ovat jo selvästi aikuisia tässä, vaikka Ron vähän meinaakin myrtyä :D onneksi Harryn halaus sai ajatukset kääntymään muihin suuntiin! Victoiren levittelemä kimalle oli hauska yksityiskohta, samoin kultaiset hihansuut, ja ne toimivat kivasti otsikossakin! Sopii hyvin tällaiseen joulufluffyyn. Kiitos tästä, olipa ihanaa, että kirjoittelit nimenomaan Rarrya tuosta inspissanasta!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Larjus

  • Ю́рьевна
  • ***
  • Viestejä: 2 759
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Minäkin luin tämän jo raapalejuoksussa, ja ai että, kyll Harry/Ron ja kotikolofiilistely uppoaa aina ♥ Ihana tunnelma, niin levollinen ja rakastava. Mukana myös sellaista hyväntuulista hellyyttä, just sellaista mistä tykkään! Kivoja pieniä yksityiskohtiakin tässä oli, kuten otsikossakin mainitut kultaiset hihansuut ja taikakimalle hiuksissa kuin myös Ronin ja Mollyn samanlainen äänensävy.

Lainaus
Harry virnisti ennen kuin nojautui Ronin hölmistyneelle suulle. Tämä vastasi suudelmaan hyvin hanakasti.
Awwws, voi miten söpöä ♥ Just tällaista tunnelmaa ja meininkiä ficeissä rakastan!

Ja voi että tuo loppu... vaikka se jättääkin lähes kaiken avoimeksi, pidän sen kevyestä vihjailevasta sävystä. Tunnelma ei kuitenkaan muutu käytännössä mihinkään vaan pysyy yhtä lempeänä kuin aiemminkin :3

Жүрегім сені таңдады.

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 381
  • yks pieni höpötiainen
Vendela: On kyllä niin tyypillistä minua, että kirjoitan juhla- ja vuodenaikatekstejä juuri silloin, kun se ei ole ajankohtaista :D Kiva, että pidit tunnelmasta ja että kaksikon hetki tuntui luontevalta. Kiitos kommentista ja hyvää alkanutta vuotta sinnekin!

Isfet: Olen huomannut hassun (mutta ihanan) efektin kirjoittamisessani, kun osallistun raapalejuoksuun. En mieti ollenkaan, kirjoitan vain (onhan siinä nimittäin aina mahdollisuus, että joku muu kiilaa ohi) ja siitä syntyykin jotain, josta voin olla ylpeä! Se tuntuu todella hyvältä. Kiva, että näit vaivaa kommentoidaksesi! Harry/Ron on minunkin suosikkejani, on ne kaksi vain niin lutusia <3 Kiitos kommentista!

Thelina: Aww, ihanaa, että pidit tästä ja tämän yksityiskohdista! Ne tulivat todella spontaanisti mukaan. Joo, oli kivaa kirjoittaa heistä nimenomaan aikuisina, mutta yritin silti säilyttää etenkin Ronille tyypillisen tunteiden ilmaisun. Kiitos kommentista!

Larjus: Oi, oi, juuri tuollaista haeskelin tällä tunnelmalla ja mahtavaa, että se välittyi <3 Hyväntuulinen hellyys on kyllä parasta. Lopetus on minustakin harvinaisen onnistunut! Siinä on kevyttä kujeilevuutta, mutta pääasiallinen sävy pysyy edelleen yhä lämpimänä kuin muu ficci, jee :3 Kiitos kommentista!

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 012
    • Mieleni on maalaus
Ihana aloitus perhejouluista. Voi vain kuvitella miten rakastetuksi Harry itsensä tuntee Weasleyiden keskellä verrattuna Dursley-jouluihin! Tuo vanha, reikäinen viltti, on tosi suloinen yksityiskohta, kuten myös Ronin vankka rintakehä. Täytyy myöntää, että itselle tuli kamala kaipuu jonkun kaikkuun. :D Nautin valtavasti laiskasta, pysähtyneestä ja lämpimästä tunteesta, jonka tämä toi. Iso kiitos tästä lämmöstä tänne kylmyyteen.

Lainaus käyttäjältä: Sokerisiipi
”Sietäisit olla varovaisempi. En ole aina paikalla pelastamassa sinua.”
”Minne sinä olet menossa?”
Aaaaaaa ♥w♥ Ihana tuo Ronin hämmennys!
 
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin