Kirjoittaja Aihe: HZD: Soturin uupumus | S | öisiä ajatuksia | Aloy  (Luettu 592 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 733
Fandom: Horizon Zero Dawn
Ikäraja: S
Tyylilaji: tunnelmointidraama
Hahmo: Aloy
Haaste: Multifandom IV

A/N: Yksi lempipeleistäni! Olen miettinyt ficcaavani tästä jo kauan, mutta oli vaikea löytää sanoja, tilanteita, ideoita. Menin sitten yksinkertaisimmalla idealla, yhdellä inspiraation sykäyksellä.




S O T U R I N   U U P U M U S

Nuotio räiskyi iloisesti kallionkielekkeellä sellaisissa korkeuksissa, jonne vain kaikkein taitavimmilla kiipeilijöillä oli asiaa. Aloy istui tulen vierellä, ihaili jylhiä maisemia ja yötaivasta lukemattomine tähtineen. Ei ollut täysin hiljaista, harvemmin oli. Hän kuuli elottoman metallin kaikuja, kun koneet vaelsivat laaksossa hänen alapuolellaan ja viestivät toisilleen omalaatuisin äänin. Pitkäjalkoja ja peitsisarvilauma, aivan selvästi. Aloy vilkaisi joustaan, joka lepäsi vaikuttavasti luolan seinää vasten ja säihkyi liekkien loimussa. Selkä tuntui omituisen keveältä ilman aseen tuttua, turvallista painoa, mutta aivan niin tärähtänyt Aloy ei ollut, että nukkuisi täysissä varustuksissa.

Nainen käänsi katseensa. Hän käänteli vartaassa nyljettyä jänistä ja selasi toisella kädellään fokuksensa tallentamia tietoja Eklipsistä. Aloy syventyi niihin, kurtisti punertavia kulmakarvojaan ja yritti oppia vihollisestaan lisää. Vimma kostaa Rostin kuolema ja saada vastaus moniin, hänen omaa alkuperäänsä koskeviin kysymyksiinsä päihitti terveen järjen kehotuksen levätä. Mitään uutta oivallusta ei kuitenkaan tullut. Aloy sulki turhautuneena väsymyksestä särkevät silmänsä ja mietti, mitä salaisuuksia nämä maat vielä kätkivät sisäänsä. Mitä oli sen metallioven takana Kaik’äidin vuorella? Miksi Elisabet oli kuin hänen ilmetty kuvajaisensa? Miksi HADES tahtoi niin kovasti tuhota Aloyn?

Aloy haukkasi kuumaa jänistä ja jauhoi mureaa lihaa kirein leuoin. Hän oli kyllästynyt kyselemään ja järkyttymään, kun viholliset vahvistivat rivejään uusin, ennen näkemättömin konein ja häikäilemättömin sotilain. Aloy tarvitsi tietoa. Hän tahtoi ymmärtää sitä maailmaa, jonka tuhkista norat ja muut heimot olivat syntyneet. Hän halusi selvittää Elisabetista kaiken. Sitten tämä lapsuudesta saakka piinannut juurettomuuden ja ulkopuolisuuden kipu vihdoin hellittäisi, niin Aloy tahtoi ainakin uskoa. Pystyisikö hän tähän, pystyisikö todella? Jääkylmä kauhu tunkeutui Aloyn sydämeen ja teki siitä hauraan ja epäilyksille alttiin.

Tämä tehtävä oli yksin hänen. Kukaan muu ei ymmärtänyt sen vaativaa pakotusta luissa ja mielessä. Aloyta ei haitannut vastuun paino hartioillaan. Se kävi häneltä luontevasti. Suurimman osan ajasta yksinäisyys ei haitannut häntä, siitä oli usein jopa etua, sillä kehenkään taitoihin Aloy ei luottanut yhtä vankkumattomasti kuin omiinsa. Mutta toisinaan, tällaisina iltoina, eristyneisyys muista riepotteli nuoren noran sydäntä. Olisipa ollut joku, jonka kanssa jutella. Jopa arvoituksellinen ja muita ylenkatsova Sylens olisi kelvannut seuraksi tähän yksinäiseen yöhön, jossa epäilykset ja itsesyytökset alkoivat musertaa hänen tahtoaan, mutta sitä toivetta Aloy ei ikinä lausuisi ääneen. Hän kaipasi tukea ja ymmärrystä, ja Sylens tuskin edes tiesi, miten sellaista osoitettiin.

Aloy toivoi, että tällaisina iltoina joku toinen olisi valanut häneen rohkeutta ja ilmaissut lämpöä ja myötätuntoa siitä, mitä hän oli joutunut kokemaan ja millä tavoin huominen häntä taas haastaisi. Aloy alkoi väsyä siihen, että hänen täytyi itse olla oma kannustajansa ja ottaa sokea uskonloikka toisensa jälkeen. Hän kaipasi Rostia kipeämmin nyt kuin koskaan aiemmin. Suru hyökyi esiin niin väkevänä, että kyyneleet sumensivat Aloyn katseen. Nainen puristi kätensä tiukkaan nyrkkiin ja piti itkun etäällä. Hän ei osannut antaa itsensä murtua. Rauha oli surua varten. Sota vaati toimintaa ja päättäväisyyttä. Aloy ei voinut herpaantua nyt, ei, kun hän oli jo niin lähellä. Ponnistus vaati häneltä kuitenkin liikaa.

”Lepää”, neuvoi ääni hänen sydämessään. ”Väsymys yllyttää raskaita mietteitä. Tiedäthän sinä sen, Aloy.”

”Tiedän, Rost”, Aloy kuiskasi ja avasi nyrkkinsä olkapäät rentoutuen. Hän hengitti syvään ja tiesi neuvon viisaaksi. Niinpä nainen kävi makuulle käsivarsi tyynynään, nuotion lämpö ihoa hellien. Hän oli näkevinään Rostin jykevän hahmon liekkien toisella laidalla. Miehen ruskeat silmät tuikkivat lämpöä ja opastusta. Aloyn sydäntä vihlaisi. ”Kaipaan sinua.”

”Minä olen sinun kanssasi”, Rost sanoi.

”Minähän sanoin, ettet sinä pääse minusta eroon noin vain”, Aloy hymähti. Rost ei paljoa hymyillyt, ei nytkään, mutta Aloy tiesi, että mies suhtautui letkautukseen lämmöllä.

”Nuku nyt, soturi.” Rostin ääni hiipui ja hukkui palavaan puun paukkeeseen. Aloyn silmät painuivat kiinni ja huoli vapautui hänen keuhkoistaan henkäys kerrallaan.

”Huomenna olet taas rohkea.”


« Viimeksi muokattu: 19.07.2021 06:21:25 kirjoittanut Sokerisiipi »

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 077
Vs: HZD: Soturin uupumus | S | öisiä ajatuksia | Aloy
« Vastaus #1 : 26.01.2021 10:27:59 »
HZD-ficcejä on Finissä aivan liian vähän, joten tähän oli ihanaa törmätä! Ja vieläpä paritukseton tunnelmointidraama öisine ajatuksineen pelin henkeäsalpaavassa miljöössä, ah. ♥

Aloy on ehdottomasti yksi lempparihahmoistani koko pelissä, ja tämän tekstin kautta oli hirvittävän mielenkiintoista päästä sukeltamaan syvemmälle soturinaisen ajatuksiin, mietteisiin ja tunteisiin. Itse pelissä Aloy on peloton, sisukas ja lujahermoinen, suorastaan voittamaton, mutta toisaalta hänestä toisinaan huokuu sellainen pieni levottomuuskin. Hänellä on valtava vastuu nuorilla harteillaan, ja toisaalta tiedottomuus omasta alkuperästä kalvaa mieltä, kuten tässä tekstissä olet hienosti kuvaillutkin. Ajatuksia nuorella naisella on paljon, ja harvoin hänellä on aikaa hidastaa tahtia oman tarinansa keskellä, mutta tämä fic tarjosi hienon kokemuksen hypätä Aloyn mielen perukoille ja pysähtyä hetkeksi.

Kuten jo mainitsinkin, pelin tiimellyksessä Aloy tuntuu toisinaan suorastaan voittamattomalta, ja välillä hänestä tulikin hieman mary sue -viboja, joten tässä tekstissä inhimilliset tunteet olivat oikein tervetulleita; epäilykset omista kyvyistä, myötätunnon kaipuu, pelko menneestä ja tulevasta, vastuun paino harteilla, suru ja kyyneleet. Aloy on taitava ja voimakas soturi, mutta tässä ficissä hänestä huokui tietty haavoittuvaisuus, ja sitä oli mielenkiintoista ja koskettavaa lukea.

Aloyn ja Rostin välinen suhde on yksi lemppariasioistani koko pelissä, joten se, että olit ottanut sen todella kauniilla tavalla mukaan tähän tekstiin, kosketti minua kovasti. Se rauha, jonka Rost - tai edes ajatus hänestä - ja hänen lyhyet mutta viisaat sanat tuovat mukanaan, oli kaikki, mitä lopen uupunut ja koven kuoren ympärilleen kasvattanut Aloy tässä lyhyessä hetkessä tarvitsi. Levottomuus tuntui purkautuvan naisesta yhdessä henkäyksessä. Vaikka Rost onkin vain ajatuksissa ja fyysisesti vain tunteena sydämessä, oli tuossa nuotion äärellä jaetussa hetkessä jotakin hyvin taianomaista, ja voisin hyvin kuvitella sen osaksi itse peliäkin. Pieni hymy hiipi huulilleni Aloyn letkautuksen myötä, ja se sai minut ajattelemaan alkuaikoja, joina Aloy oli vielä aivan pieni ja Rost piti hänestä huolta jämptillä mutta välittävällä otteella. Rost oli Aloylle aina tuki ja turva, kuin järkkymätön kallio, eikä se näytä muuttuneen vaikka Aloy on kasvanut aikuiseksi.
 
Kiitos tästä lukukokemuksesta, tämän pariin on ollut ihanaa pysähtyä useampaankin kertaan! Toivottavasti innostut kirjoittamaan HZD:stä tulevaisuudessakin. ♥

Ingrid
Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 424
  • d a d d y
Vs: HZD: Soturin uupumus | S | öisiä ajatuksia | Aloy
« Vastaus #2 : 18.07.2021 22:23:02 »
HZD-ficit ovat jokseenkin harvinaista herkkua, joten kovasti ilahduin kun törmäsin tähän listauksessasi! Ja vieläpä öistä tunnelmointia, mikäs sen parempaa. Pidin tässä erityisesti tunnelmallisuudesta, tämä oli tosi hieno kuvaus (Aloylle) arkisesta mutta silti merkityksellisestä hetkestä. Kuvaus toimi tosi hyvin, tässä oli hyvin paljon sellaisen pysähtyneen hetken tunnelmaa. Kuvailit hyvin Aloyn tuntemuksia väsyneisyydestä, tai suorastaan uupuneisuudesta, mutta myös tunne päättäväisyydestä, kurinalaisuudesta ja taistelijan sielusta oli tässä vahvana. Tosi hyvä kuvaus Aloysta hahmona siis, tämä ruumiillisti mielestäni monia hänen keskeisistä ominaisuuksistaan.

Lainaus
Jopa arvoituksellinen ja muita ylenkatsova Sylens olisi kelvannut seuraksi tähän yksinäiseen yöhön, jossa epäilykset ja itsesyytökset alkoivat musertaa hänen tahtoaan, mutta sitä toivetta Aloy ei ikinä lausuisi ääneen. Hän kaipasi tukea ja ymmärrystä, ja Sylens tuskin edes tiesi, mitä sellaista osoitettiin.
Myös tämä Sylensin kuvaus oli todella hyvin sanottu ja äärimmäisen osuva! Tämä kohta jäi mieleen erityisesti sen vuoksi, joten halusin sen lainatakin, mutta samalla myös pieni typo osui silmään tuosta vikasta lauseesta :)

Lainaus
Nainen puristi kätensä tiukkaan nyrkkiin ja piti itkun etäällä. Hän ei osannut antaa itsensä murtua. Rauha oli surua varten. Sota vaati toimintaa ja päättäväisyyttä. Aloy ei voinut herpaantua nyt, ei, kun hän oli jo niin lähellä. Ponnistus vaati häneltä kuitenkin liikaa.

”Lepää”, neuvoi ääni hänen sydämessään. ”Väsymys yllyttää raskaita mietteitä. Tiedäthän sinä sen, Aloy.”
Olipas tosi hieno ajatus tuo, että rauha oli surua varten ja sota vaati toimintaa! Kovin sopiva huomio Aloyn maailmasta. Samaten Rostin neuvo oli myös musta osuva elämän tosiasia tosi viisas elämänohje, joka kuulostaa kovin Rostin hahmolle sopivalta. Myös "itkun etäällä pitäminen" oli musta erityisen kivasti muotoiltu.

Lainaus
Miehen ruskeat silmät tuikkivat lämpöä ja opastusta.
Rost ♥♥♥♥

Tämä oli kovin kiva ja nätisti kirjoitettu tunnelmointipätkä, pidin! Kiitos!
it's just a bad day, not a bad life