Kirjoittaja Aihe: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)  (Luettu 1686 kertaa)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 917
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Palkkapäivä
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Aku Ankka
Characters: Aku, Tupu, Hupu, Lupu
Genre: Slice of life, platoninen perhefluffeilu (tai joku semmoinen)
Rating: S
Disclaimer: En omista hahmoja tai muutakaan ”Ankkaversumia”, enkä rahasta ficilläni mitään tai ketään.
Summary: Töihin ei ole mukava mennä, mutta onneksi siitäkin saa palkkansa.

A/N: Hyvää syntymäpäivää Maissinaksu ♥ Et esittänyt mitään toiveita tänä vuonna, mutta halusin kirjoittaa sulle jotain pientä anyway :3 Koska oot kiva kaveri (asut vaa liian kaukana nyyh) ja viime jouluna kirjoitit mulle niin ihanaa Otayuria, että 😭😭 ♥ Toivottavasti lempeä ankka-arkeilu maistuu.

Tämä osallistuu myös Multifandomin neloskiekalle.



Palkkapäivä


Kuka tahansa olisi mieluusti kuluttanut kauniin kesäsunnuntain nukkumalla ensin pitkään ja sitten viettämällä loppupäivän vaikka puutarhassa tai uimarannalla, mutta Aku joutui harmikseen jo aamuvarhaisella nousemaan uskollisen 313:nsa kyytiin ja ajamaan kohti Kattivaaran margariinitehtaita. Töihin meno ei ollut herkkua, varsinkaan niin varhaisessa vaiheessa uutta päivää, mutta ilmankaan ei voinut olla, raha kun oli välttämätön paha. Kyllä sitä viimeistään palkkapäivänä olisi uurastukseensa tyytyväinen, ettei tarvinnut tuskastella laskujen ja muiden menojen kanssa.

Sunnuntaiaamu oli yksinkertaisesti todettuna kaunis, ja vaikka sitä ajattelemalla olisi voinut yrittää piristää työmatkaa, Akua upea päivänalku vain harmitti entuudestaan kun tiesi, että ei saisi siitä nauttia. Töissä voisi olla siedettävämpää, jos ulkona vaikka sataisi, kun silloin ei ainakaan sään suhteen menettäisi mitään. Vanhaa rakasta laiskanlinnaansa Aku tosin kaipasi koiranilmallakin.

Kohtaloaan harmitellen Aku vaihtoi tutun merimiesnuttunsa työasuun ja laahusti valmiiksi väsyneenä ja suorastaan surkeana liukuhihnojen äärelle valmiina täyttämään taas satoja muovirasioita margariinilla. Työ oli pohjimmiltaan erittäin yksinkertaista, missä oli kyllä puolensa. Kunhan sai oikeasta rytmistä kiinni (ja se löytyi Akulta nopeasti jo rutiinilla), pystyi työtä tekemään lähes automaattisesti kuluttamatta lainkaan aivokapasiteettiaan, mikä takasi paljon aikaa ajatella mitä ikinä halusikaan. Oli ihan päiväkohtaista, pitikö Aku sitä hyvänä asiana vai ei.

Sinä päivänä se lähinnä ärsytti häntä, sillä hän ei voinut olla ajattelematta sitä, miten kaunista päivää olikaan povattu ja miten hän joutui nököttämään sisällä margariinirasioiden äärellä tuntikausia. Olisi ollut hauska mennä vaikkapa piknikille Iineksen kanssa tai tehdä jotain poikien kanssa, mennä vaikka kalaan. He eivät olleet pitkään aikaan tehneet mitään kivaa yhdessä. Onneksi pojilla sentään riitti viihdyttävää ja kehittävää ajanvietettä Sudenpentujen ja muiden harrastustensa parissa myös lomapäivinä. Akun omaan lomaan oli suunnilleen ikuisuus, ja seuraavaa vapaapäivääkin sai odottaa vielä tovin.

Ruokatauko saapui lopulta, ja Aku otti sen ilolla vastaan. Tuntui hyvältä voida istahtaa hetkeksi paikalleen ja keskittyä syömään. Ruokaillessa Akun mieleen hiipi kuitenkin ajatus, miten sellaisena päivänä olisi ihana grillata ulkona yhdessä perheen ja ystävien kanssa, eikä hän sen jälkeen osannut enää kunnolla nauttia eväsleivistään, vaikka olikin laittanut niiden väliin runsaasti kaikkia mielitäytteitään. Ajatus nakersi hänen mieltään vielä pitkään, mutta hän yritti taistella sitä vastaan ajattelemalla, että ehkä kun työpäivä viimein tulisi päätökseensä, hän ja pojat voisivat vaikka grillatakin päivällisensä. Sitä varten tosin pitäisi käydä ensin kaupassa, sillä jääkaapissa ei hänen muistaakseen ollut oikeastaan mitään grillattavaksi sopivaa. Siitä huolimatta ajatus piristi hänen mieltään edes hitusen.

Vaikka harvinaisia eivät olleetkaan ne päivät, jolloin Aku kohtasi työpaikalla ongelmia (joskus oman äkkipikaisuutensa takia, joskus erittäin huonon onnensa oikkuina), toisinaan jopa potkuihin asti, sinä päivänä ei onneksi tapahtunut yksinkertaisesti sanottuna mitään. Moinen tapahtumaköyhyys tuntui ehkä tylsältä, mutta pohjimmiltaan oli vain huojentavaa, että tulevaisuus pysyi turvattuna.

Työpäivän päätteeksi Aku oli – kuten aina – väsynyt, nälissään ja kurkkuaan myöten täynnä margariinirasioita. Sillä hetkellä hänen suurin ilonsa oli se, että työpäivä oli ohi ja hän pääsisi lähtemään kotiin. Alkuperäinen ajatus kaupassa käymisestä kotimatkalla hänen täytyi kuitenkin hylätä, sillä pukukopilla hän huomasi, ettei hänellä edes ollut kukkaroa mukanaan. Ylimääräinen koukkaisu kodin kautta kismitti Akua suuresti, kun nälkä ja väsymys pääsivät sitä tehostamaan. Mutta ei sitä oikein muutakaan voinut.

Kotiin päästyään Aku ehti jo ajatella, että talo olisi tyhjillään. Kukaan ei vastannut hänen huutoonsa, kaikkialla oli hiirenhiljaista, pojista ei näkynyt jälkeäkään, eikä edes Pulivari tullut tervehtimään ovelle niin kuin yleensä. Ovat kai viettämässä päivää ulkona, kun heillä on ollut siihen mahdollisuus, Aku ajatteli hivenen kitkerästi.

Olisi varmasti fiksuinta vain napata rahapussi mukaan ja kääntyä heti takaisin kohti kauppaa ennen kuin asettuisi yhtään mukavammin kotiin, mutta alhainen verensokeri kehotti muuhun. Jos sitä haukkaisi pikaisen välipalan ensin…

Aku ei ehtinyt keittiön ovea pidemmälle, kun hän jo jähmettyi paikoilleen täysin. Tupu, Hupu, Lupu ja Pulivarikin olivat kaikki keittiössä ikään kuin häntä vastassa, pöytä oli katettu kuin juhlaa varten ja ilma oli täynnä uunin hohkaamaa lämpöä ja monenmoisten ruokien tuoksua.

”Paljon onnea Aku-setä!” Tupu, Hupu ja Lupu toivottivat yhteen ääneen. Pulivari säesti heitä muutamalla kumealla haukahduksella.

”Mutta… eihän nyt ole minun kuoriutumispäiväni”, Aku sai kaikelta hämmästykseltään soperrettua. Hän ei ymmärtänyt alkuunkaan, miksi pojat onnittelivat häntä.

”Ei olekaan”, Tupu aloitti. ”Mutta tänään on isänpäivä.”

”Ja vaikket olekaan isämme...” Hupu jatkoi.

”...Olet meille todella tärkeä”, Lupu täydensi veljensä lausetta.

”Olet tehnyt niin paljon vuoksemme, enemmän kuin moni isä on koskaan tehnyt.”

”Ja halusimme tehdä jotain kiittääksemme sinua...”

”...vaikka emme koskaan voikaan kiittää sinua kylliksi.”

”Joten astu pöytään, setä hyvä!”

”Toivottavasti sinulla on nälkä!”

Oma-aloitteisesti Aku ei saanut liikautettua pyrstösulkaakaan. Lopulta Tupun ja Lupun oli talutettava hänet pöydän ääreen, ja Hupu veti hänelle tuolin esiin istumista varten. Aku vain tuijotti silmät suurina eteensä katettua pöytää. Hän ei ollut uskoa silmiään nähdessään kaikki ne ruoat. Pöytään oli katettu suuressa vadissa paistettu kirjolohi, keitettyjä perunoita, höyrytettyjä kasviksia, kermakastiketta, kulhollinen värikästä salaattia, viipaloitu limppu, tomusokerilla viimeistelty maustekakku ja iso lautasellinen suklaakeksejä. Pitkään hän vain istui hiljaa katsellen ruokia edessään ja muisteli poikien aiemmin sanomia asioita.

Olivatko pojat todella tehneet sen kaiken hänelle?

He muistivat isänpäivänä
häntä oman isänsä sijasta...

Aku tunsi palan nousevan kurkkuun silkasta liikutuksesta.

”Tupu, Hupu, Lupu… ki– kiitos…” hän lopulta sopersi ja yritti parhaansa mukaan estää itseään purskahtamasta itkuun. ”Mitä oikein olen tehnyt ansaitakseni tämän?”

”Kaiken”, Tupu vastasi välittömästi.

”Otit meidät luoksesi, kun äiti ei enää jaksanut.”

”Ja siitä päivästä lähtien olet aina pitänyt meistä huolen.”

”Antanut paitsi elatuksen ja huolenpidon…”

”...myös aikaasi ja rakkauttasi.”

”Etkä koskaan ole vaatinut mitään takaisin.”

Enempää Akun herkistynyt mieli ei pystynyt vaiti kuuntelemaan. Hän nousi tuolista ja kaappasi pojat syleilyynsä. Onnen ja liikutuksen kyyneleet puskivat jo silmäkulmiin, eikä Aku jaksanut taistella niitä vastaan. Hän rutisti sisarenpoikiaan lujasti ja nämä vastasivat halaukseen samalla mitalla. Pulivari haukahteli tavallista kimeämmin ja yritti ahtautua mukaan. Aku venytti siipiään jottei Pulivarikaan jäisi halauksesta ulkopuolelle.

”Voi pojat, tämä on jo ihan liikaa”, Aku sanoi sitten katsoen vuorotellen jokaista sisarenpoikaansa. Hän hymyili leveästi ja silmät kiilsivät kosteudesta. Eittämättä tämä oli se todellinen palkka, jonka hän uurastuksellaan ansaitsi.

”Ei se ole liikaa”, Lupu vastasi päätään pudistaen. ”Päinvastoin.”

Ennen kuin Aku ehti sanoa mitään puolesta tai vastaan, Hupu jo keskeytti hänet.

”No niin, Aku-setä, nyt syömään ennen kuin ruoka jäähtyy. Toivottavasti sinulla on nälkä.”

Ne sanat kuultuaan Aku tiedosti taas, miten nälkäinen olikaan. Hän istahti toistamiseen pöydän ääreen pojat seuranaan. Pulivarikin jäi keittiöön, ja Tupu täytti sen kulhon koiranmurkinalla, jottei se yrittäisi kerjätä itselleen osaa pöydän antimista, ne ruoat kun eivät olleet koirille kovin soveliaita.

Vaikka nälkäisenä (ja oikeastaan muutenkin) Akulle maistui mainiosti kutakuinkin kaikki, oli poikien valmistama ruoka ehdottoman herkullista. Hän täytti lautasensa kerta toisensa jälkeen, ei meinannut saada kyllikseen. Joku olisi voinut ihmetellä, miten kolme ankanpoikaa osasikin kokata niin taidokkaasti, mutta Akua moinen ei kummastuttanut lainkaan. Olihan hän ehtinyt huomata jo monet kerrat, miten fiksuja ja taitavia Tupu, Hupu ja Lupu olivatkaan, ja Sudenpentuihin liittymisen myötä nämä olivat oppineet paljon erikoisempiakin taitoja, sellaisia, mitä moni aikuinenkaan ei osannut.

”Niin herkullista”, Aku kehui ruokaa suunnilleen sadannen kerran, kun oli jo siirrytty maustekakun ja keksien pariin. ”Olen kyllä jo täynnä, mutta jos nyt vielä yksi pala kakkua…”

”Sitä voi syödä vielä huomennakin, Aku-setä”, Hupu huomautti. ”Kaikkea ei tarvitse hotkia kerralla.”

”Tiedän, mutta se on niin hyvää”, Aku vastasi taittaen lusikalla palan suuhunsa. ”Tiedättekös muuten, ajattelin työpäivän aikana, että olisimme voineet tänään grillata, mutta näiden antimien jälkeen en kyllä taida jaksaa syödä murustakaan.”

”Voimmehan grillata jokin toinen päivä”, Tupu ehdotti välittömästi.

”Vaikka huomenna töidesi jälkeen”, Hupu jatkoi.

”Niin!” Lupukin innostui. ”Olemme juuri Sudenpennuissa ansainneet Grillaustaituri-merkit, pääsisimme heti hyödyntämään kaikkea oppimaamme käytännössä!”

Akun mieltä lämmitti huomata, miten innoissaan pojat olivat hänen yksinkertaisesta ehdotuksestaan.

”Menemmekö siis jo huomenna?” hän kysyi. ”Varautukaa tosin sitten siihen, että kaupassa on ensin käytävä.”

”Me voimme käydä sillä aikaa, kun sinä olet töissä”, Lupu lupautui, ja hänen veljensä nyökyttelivät hyväksyvästi. Akun nokka vääntyi yhä vain syvempään hymyyn. ”Sovitaan ensin yhdessä, mitä ostamme.”

Kirjoitettuaan kauppalistan poikien kanssa Aku nousi haukotellen pöydästä ja halasi jokaista sisarenpoikaansa ja Pulivariakin vielä kertaalleen, kiitellen samalla ihanasta yllätyksestä. Hän tarjoutui jopa tiskaamaan aterialta jääneet astiat, mutta pojat torjuivat ehdotuksen sanomalla, että tiskauskin olisi osa heidän lahjaansa. Akun ei tarvitsisi tehdä mitään. Aku ei jäänyt inttämään vaan hyvillään vaappui olohuoneeseen ja rojahti laiskalinnaansa. Häntä väsytti jo valmiiksi työpäivän jäljiltä, ja tuhti ateria teki olon vielä entistä unisemmaksi, mutta olo oli lämmin ja kevyt poikien yllätyksen ja ennen kaikkea heidän kauniiden sanojensa myötä. Onnellisena Aku sulki silmänsä vaipuakseen pienille nokosille.

Vaikkei huomenna vielä ollutkaan vapaapäivä, hän tiesi jo nyt suuntaavansa aamulla töihin varsin hyvillä mielin yhteistä grillihetkeä poikien kanssa odottaen.




A/N: Isänpäivähän on Jenkkilässä kesäkuun lopussa (ja Ankkalinna sijaitsee Calisotassa, joka on canonin mukaan Yhdysvaltojen osavaltio), siksi tässä eletään kesää~ Hyvä kirjoittaa kesästä näin keskellä joulukuuta :D

« Viimeksi muokattu: 26.01.2021 16:50:22 kirjoittanut Larjus »
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 690
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #1 : 08.12.2020 15:38:06 »
Aaa, voi että miten herttainen tämä oli! ;__; En osannut odottaa niin lahjatekstiä kuin Aku Ankkaakaan, ja tämä piristi ihan huimasti kouluhommista lahoavia aivojani. <<333 Aku, pojat ja perhefluffi, kyllä kiitos!

Lainaus
”Mutta… eihän nyt ole minun kuoriutumispäiväni”, Aku sai kaikelta hämmästykseltään soperrettua.
Tämä on niin veikeää, kun puhutaan muninta- ja kuoriutumispäivistä. :D

Lainaus
Ruokaillessa Akun mieleen hiipi kuitenkin ajatus, miten sellaisena päivänä olisi ihana grillata ulkona yhdessä perheen ja ystävien kanssa, eikä hän sen jälkeen osannut enää kunnolla nauttia eväsleivistään, vaikka olikin laittanut niiden väliin runsaasti kaikkia mielitäytteitään.
D: D:

Lainaus
Olemme juuri Sudenpennuissa ansainneet Grillaustaituri-merkit
:''D No mutta totta kai ovat. En kestä. <3

Akun arkinen puurtaminen perheensä eteen on kyllä niin liikuttavaa. Ei ole helppo olla kolmen eläväisen vekaran yksinhuoltaja. Ja no joo, kaikissa tarinoissa en todella arvosta hänen kasvatustapojaan, mutta toiset käsikirjoittajat keskittyvät enemmän tällaiseen sydännaruja nykivään näkökulmaan. Tuli ihan mieleen, että tämä voisi olla tyyliin Vicarin piirtämä tarina. Ihana teksti, kiitoksia! <3

- Mai
"But just so you know, I have the hand-eye coordination of a drunk kitten."

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 917
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #2 : 08.12.2020 17:34:02 »
Mä toivoinkin yllättäväni sut tällä, ja hehee, olen iloinen että onnistuin tavoitteessani ^^ En tarkoituksella edes vihjannut mitään tämän suuntaan, vaikka mieli teki, koska sehän olis voinut pilata yllätyksen ihan täysin! Vähän kyllä kuumotteli, saanko tämän ajoissa valmiiksi, kun parissa kohdassa jumitin aikas pahastikin, ja sitten en kuollaksenikaan meinannut keksiä tälle mitään otsikkoa :D Mutta ehdin ajoissa, huh.  Ihana kuulla myös että tämä myös piristi päivääsi, sellainen piristää itseänikin ♥ (tsemppiä kouluhommiin!)

Lainaus käyttäjältä: Maissinaksu
Aku, pojat ja perhefluffi, kyllä kiitos!
Hihi, ollaan selvästi samoilla linjoilla 😊🥰 Kaikki noi toimii erikseenkin, mutta yhdessä ovat ihan täydellinen kombo 😍

Akun puurtaminen ja siskonpoikiensa huoltajana toimiminen on kyllä usein aikas liikkistä. Hän on tosiaan ehtinyt olla ja toimia vaikka miten tässä vuosikymmenten ja lukuisten käsikirjoittajien käsissä, ja itsekin pidän eniten niistä, missä ollaan tällaisissa lempeämmissä tunnelmissa, ja Aku rakastaa ja huolehtii pojista täysin pyyteettömästi (ja kunnolla), vaikka välillä rankkaa oliskin 🥺🥺 ♥ Ja vastaavasti pojat rakastavat enoaan yhtä lailla takaisin ♥

Lainaus käyttäjältä: Maissinaksu
Tuli ihan mieleen, että tämä voisi olla tyyliin Vicarin piirtämä tarina.
Hauska kun mainitsit tämän, koska tätä kirjoittaessa hahmot olivat mielessäni juurikin sitä, minkä näköisiksi Vicar heidät piirtää :D Hänen tyylistään on tullut pääni sisälle sellainen "deafult look" monille Ankkalinnan hahmoille, ja lapsesta asti hän onkin ollut yksi lempiankkapiirtäjistäni.

Oon niin iloinen kuullessani, että pidit tästä ♥ En siis tuskaillut (ja henkisesti pillittänyt 😅) tämän kanssa turhaan. Kiitos kauniista sanoistasi, Maissinaksu, ja koko kommentista muutenkin, kiva kun kirjoitit sen ♥ Piristetään toisiamme puolin toisin.
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Salem

  • Vieras
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #3 : 08.12.2020 19:21:27 »
Nyt tuli kyllä vähän liikutus silmäkulmaan. Aku Ankka on mulle sellainen comfort-juttu elämässä ja tässä oli hyvä teksti pysähtymiseen. Olit hyvin kuvaillut Akun moninaisia fiiliksiä ja niihin oli helppo eläytyä. Pidin kaikista pienistä ankkamaisista yksityiskohdista ja se on taitolaji saada tällaisesta pienestä slice of life-ficistä näin maukas paketti.

Lainaus
Akun mieltä lämmitti huomata, miten innoissaan pojat olivat hänen yksinkertaisesta ehdotuksestaan.

Tämä. Ei niiden tarvitse isoja juttuja olla. ♥

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 917
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #4 : 11.12.2020 18:07:44 »
Voin myöntää itsekin, että minua alkoi tätä kirjoittaessa liikuttaa ihan huolella, joten on Salem kiva kuulla, että samat fiilikset välittyy pelkästään lukemallakin. Aku Ankka (sekä sarjikset että hahmo ylipäätään, ja myös moni animaatio-ohjelma) on mullekin vähän sellainen comfort-juttu, ja olikin kiva kokeilla kirjoittaa siitä vähän jotain. Arki + perhefluff veivät sen suhteen voiton ja tarjosivat oivaa inspiraatiota ^^

Lainaus
Pidin kaikista pienistä ankkamaisista yksityiskohdista ja se on taitolaji saada tällaisesta pienestä slice of life-ficistä näin maukas paketti.
Wäääw, kiitos (/w\) ♥ Mä en sen kummemmin edes yrittänyt kirjoittaa tästä mitenkään tarkoituksella "ankkamaista" ficiä, mutta kiva jos jotain sellaista tuli mukaan kuitenkin. Ehkä nää hahmot loivat sen itsestään, koska olen huomannut, että ficatessa lopputulokseen vaikuttaa, mistä sarjasta ja hahmoista kirjoittaa.

Slice of life on yksi lempigenreistäni, jota voisin lukea ja kirjoittaa aina maailman tappiin asti, joten ihana kuulla että kai minulla siihen hommaan on jotain taitoakin. Arki on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanaa :3 Ihan niin kuin tuo, että ankanpojat innostuivat enonsa ehdotuksesta, vaikkei se mitään suurta ja erikoista ollutkaan ♥

Kiitos kommentista! ^^
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 009
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #5 : 20.12.2020 10:16:37 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Halusin ehdottomasti kommentoida tätä, sillä minulle Ankoissa on jotakin todella nostalgista ja ne tuovat mieleen kaikki lapsuuden helteiset kesäpäivät, kun makoilin viileässä aitassa lukemassa vanhoja Akuja. Tulee ikävä omia Ankka-vuosikertoja, jotka ovat edelleen säilössä siellä äidin aitassa! Ja kuten muutkin ovat sanoneet, Ankat ovat ehdottomasti vähän sellainen comfort-juttu minullekin.

Tämä oli todella hellyyttävä tarina, kun päivä aluksi lähti käyntiin niin ankeasti, mutta kääntyikin kotiin saapuessa ihan toiseen suuntaan! Todella ihana tuo poikien yllätys ja minäkin tykkäsin tuosta Akun ihmettelystä, että eihän nyt ole hänen kuoriutumispäivänsä :D Poikien toisiaan täydentävät lauseet ja kaikki muutkin tutut yksityiskohdat, kuten auto, laiskanlinna, Pulivari ja sudenpennut, saivat hymyilemään, kuten myös suunnitelmat grillaamisesta. Ihanaa, että pojilla oli heti suunnitelma valmiina, varsinkin kun Aku oli juuri töissä miettinyt, että he eivät ole tehneet pitkiin aikoihin mitään kivaa yhdessä.

Nyt kun luin Maissinaksun kommentin ja vastauksesi, niin tajusin, että minäkin ajattelin lukiessani heti Vicarin piirrostyyliä :D hän on yksi minunkin lemppareistani varmaan juuri sen takia, että hänen sarjoja luki niin paljon silloin lapsena ja nuorena ja sen tyylin kokee jotenkin sellaisena perustyylinä, miltä Ankat näyttää. Usein hänen piirtämä sarjis oli lehdessä juuri ensimmäisenä ja ehkä senkin takia niihin yhdistyy erityistä iloa, kun sai käsiinsä uuden lehden ja pääsi lukemaan :)

Kiitos tästä, olipa kivaa lukea Ankkamaailmasta ja slice of life kuuluu minunkin lemppareihini, joten tämä oli senkin takia tosi kivaa luettavaa!

Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 454
  • Malfoysexual
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #6 : 20.12.2020 14:29:50 »
Kommenttiarpajaisista hei o/

Sulla on paljon semmoisia fandomeita, mutta on minulle tosi tuntemattomia ja en ole vielä uskaltanut hypätä semmoisien kimppuun. :D Onneksi mukana on myös näitä, mistä itsekin tietää jotain ja tämä toki kiinnitti heti oman huomioni!

Aku Ankka on kaikessa sähläyksessään tosi suloinen hahmo. Tuo kuinka kerroit tuosta työssä käymisestä niin osui tosi hyvin myös omalle kohdalle tästä älyttömästä oravanpyörästä missä me pyöritään. Joskus olisi niin ihana ihan pidempikin jakso olla vaan ja tehdä asioita, mitä itse haluaa, eikä viettää valtaosaa elämästään melkein tekemällä töitä, jotka lopulta on aika pitkälti sitä samaa tietyllä tasolla. Jotenkin kun itsellä on jo pidemmän aikaa pyörinyt nämä asiat mielessä, niin tämä tosiaan osui kuin se veitsi margariiniin. :D Samaistuin niin tuohon Akun ajatteluun asioista! Olit kuvaillut niitä tosi hyvin.

Lisäksi tuo loppu, missä pojat oli keksineet Akulle yllätyksen, oli todella ihana! Sai tuohon kaikkeen kurjuuteen ihanan lopun, kuinka tosiaan myös muut voi tehdä ihania asioita toisille ja sitä kautta parantaa sitä kurjaa päivää aivan hurjasti! <3 Muutenkin koko ajatus, että pojat halusivat juhlistaa isänpäivää, vaikka Aku ei olekaan heidän oikea isänsä, niin tuntui hellyyttävältä.

Iso kiitos tästä tekstistä ja onneksi eksyin sen pariin. Tämä oli hyvin kirjoitettu ja herätti monia ajatuksia. Mukava myös lukea tekstejä tästä fandomista!

niiina
Dramione
Bughead

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 917
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #7 : 25.12.2020 20:37:27 »
Thelina: Aku Ankka taitaa olla osana vähän kaikkien suomalaisten lapsuutta :D Minulla on itsellänikin paljon muistoja Akkareihin liittyen, ja niiden (sekä muistojen että Akkarien) pariin on ihana palata aina toistamiseen.

Ihana kuulla että pidit tästä ♥ Halusin kirjoittaa tarkoituksella ficin, jossa alku on aika ankea kaikessa arkisuudessaan mutta jossa loppu onkin sitten paljon keveämpi ja iloisempi :3 Yritin poimia mukaan tunnistettavia yksityiskohtia, kiva että bongailit niitä ja että ne saivat myös hymyilemään! Halusinkin, että loppujen lopuks tästä tarinasta jäisi hyvä mieli lukijalle!

Lainaus
Nyt kun luin Maissinaksun kommentin ja vastauksesi, niin tajusin, että minäkin ajattelin lukiessani heti Vicarin piirrostyyliä :D
Hauskaa että olet sattumalta kuvitellut hahmot juuri saman ankka-artistin tyylillä :D Vicarin tyyli on aika yksinkertainen mutta hyvin tunnistettavissa, ja se tosiaan on helppo asettaa sellaiseksi "perustyyliksi" sille, millaisena ankat kuvittelee. Varsinkin kun on kyseessä tällainen arkinen tarina, niin kuin Vicarin piirtämät ensisijaisesti olivat. Hänen piirtämänsä tarinat tosiaan olivat myös usein juuri ne lehtien ensimmäiset! En muista, että niitä lehden loppupäässä olisi ollutkaan. Sekin on aika hauskaa kun ajattelee, ja olen ihan varma, ettei se ole ollut sattumaa.

Kiitos kommentista ♥


niiina: Haha, fandomieni vieraus tuntuu olevan monille listaukseeni eksyville melkein kirous XD Mutta mahtia että löysit sieltä jotain itsellesi tuttua! (Vaikka jos joskus uskaltaudut hyppäämään vieraiden fandomienkin pariin niin mikäs siinä :D Ymmärrän kyllä tuon, että vieraat fandomit voi jännittää ja nostaa kynnystä lukea.)

Aku on todellakin suloinen hahmo (ja erittäin samaistuttava, ei ole mikään ihme, että hän on niin kovin suomalaisten suosiossa :D), Disneyn sarjisten ehdoton lempparini. Hänen sähläyksistäänkin olisi voinut saada vaikka minkälaisen ficin, mutta päätin mennä tällaisella yksinkertaisemmalla linjalla työankeuden suhteen. Olisi ollut ehkä vähän liikaa tarinan kannalta, jos töissä olisi sattunut jotain ongelmia, varsinkin kun se ei tarinan pointti ole. Kontrastia riittää ilmankin.

Lainaus
Tuo kuinka kerroit tuosta työssä käymisestä niin osui tosi hyvin myös omalle kohdalle tästä älyttömästä oravanpyörästä missä me pyöritään. Joskus olisi niin ihana ihan pidempikin jakso olla vaan ja tehdä asioita, mitä itse haluaa, eikä viettää valtaosaa elämästään melkein tekemällä töitä, jotka lopulta on aika pitkälti sitä samaa tietyllä tasolla. Jotenkin kun itsellä on jo pidemmän aikaa pyörinyt nämä asiat mielessä, niin tämä tosiaan osui kuin se veitsi margariiniin. :D Samaistuin niin tuohon Akun ajatteluun asioista! Olit kuvaillut niitä tosi hyvin.
Oooh, sähän aloit miettii tätä oikein syvällisen kautta! Jopa syvällisemmin kuin minä koko tarinaa kirjoittaessa XD Mut hei, hieno kuulla miten hyvin tarina upposi myös alun ankeuden kautta! Olis tosiaan siistiä, jos sais tehdä just sitä mitä haluaa ja toteuttaa itseään, eikä vain tehdä töitä muille ja yrittää tienata itselleen elantoa... Aina saa haaveilla. Veikkaan kyllä, että itselleni sellainen pidempi tyhjä jakso menisi vain laiskotteluun enkä osaisi keksiä itselleni tarpeeksi mielekästä tekemistä 😅

Mulle tuli joskus mieleen tuo ajatus, että pojat haluaisivat juhlia isänpäivänä Akua, ja koska se oli minustakin niin ihana hellyttävä, pakkohan siitä oli kirjoittaa. Aku tekee niin paljon poikien puolesta, vaikkapa juurikin niitä töitä vaikkei huvittaisi, ja ehdottomasti pojat haluavat omalla tavallaan osoittaa Akulle, miten paljon tämän tekoja arvostavat ♥ Kaikki ne sarjiksetkin, jossa on ruodittu sitä, miten paljon Aku välittää pojista ja rakastaa heitä (ja päinvastoin), ovat aina olleet mun lemppareita, joten sitä aihetta on vain ihana käsitellä itsekin :3 Vaikka kirjoitusvaiheessa paikoitellen vähän herkistyinkin... 😭 ♥

Lainaus
Iso kiitos tästä tekstistä ja onneksi eksyin sen pariin. Tämä oli hyvin kirjoitettu ja herätti monia ajatuksia.
Äwäwää, kiitos kiitos ♥ Ihana kuulla tämmöistä ♥
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 415
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #8 : 20.06.2021 15:02:15 »
No niin, nyt se kommenttiarpajaisia varten kirjoitettu kommentti   ::) :D

Olen aiemmin lukenut Ankka -fikkejä ainakin Maissinaksulta (♥) joten oli kiva huomata myös sinun listauksestasi tällainen teksti! Loppujen lopuksi Aku Ankkahan on monine käsikirjoittajineen ja piirtäjineen lähinnä fanfiktiota kaiken kaikkiaan  ;)  Pystyin ihanan arkisuuden vuoksi sijoittamaan tämän kanssakommentoijien tavoin helposti Vicarin ankkamaailmaan, vaikka olenkin enemmän Rosa/Barks -fani. Vicar on kuitenkin ollut myös jossain vaiheessa hyvinkin korkealla ranking-listallani, ja margariinitehdaskin taitaa esiintyä hänen töissään useamminkin.

Arkinen ja tympäisevä aherrus oli hyvin tunnistettavasti kuvailtu, kauniina kesäpäivänä on kyllä vaikeampaa kuvitella paljon tympäisevämpää ajanvietettä kuin aivoton liukuhihnatyö. Minun mielestäni oli hyvin tyypillistä Akua jäädä märehtimään elämän kurjuutta, ketutuksen yhä vain kasaantuessa kun rahapussikin on jäänyt kotiin! Ei onnen häivääkään  :D

Sitten sydän sulikin ihan kokonaan, eikä pelkästään tästä helteestä 😭 ♥ Yhä tulee pala kurkkuun kun vain mietinkään poikien suloista yllätystä. Ankkojen perhesuhteet ovat yksi minunkin ehdottomista lempiteemoistani, esimerkiksi siksi Kirje kotoa saattaa olla suosikkisarjakuvani, ainakin ankoista  :)  Lisäksi olit kuvaillut ruokaa niin, että tässä uhkaa nousta vesi kielelle!

Lainaus
”Niin!” Lupukin innostui. ”Olemme juuri Sudenpennuissa ansainneet Grillaustaituri-merkit, pääsisimme heti hyödyntämään kaikkea oppimaamme käytännössä!”

Tämä on vielä nostettava esiin, sillä kaiken liikutuksen keskellä tämä kirvoitti kyllä suusta pienen naurahduksen. Totta kai pojat ovat suorittaneet grillaukseen liittyvän sudenpentumerkin, mistäpä prenikkaa ei olisi!

Kiitos, tämä piristi tukalaa iltapäivääni! ♥
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Marzzuu

  • Undómiel
  • ***
  • Viestejä: 480
  • Tie vain jatkuu jatkumistaan.
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #9 : 27.06.2021 18:19:08 »
Tässähän liikuttuu kivikin.♥️ Hauska ja söpö ankkatarina,  tahtoo enemmän Ankka-ficcejä! Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna. :)
Á Elebereth!"


Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 917
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #10 : 06.07.2021 17:16:28 »
Isfet: Mailla on tosiaan huikee määrä ihan mielettömiä Aku Ankka -ficejä, ja osin sen innoittamana piti itsekin kokeilla, miten omat taidot tälle fandomille taipuu. Aku Ankka on tosiaan aikamoista fanifiktiota ihan virallisestikin, kun tekijöitä on paljon ja jokainen saa keksiä ja soveltaa juttuja vähän miten haluaa. Sellainen on kyllä varsin antoisaa. Ite oon oikeestaan aina ollut kallellaan ehkä enemmän Vicarin/Heymansien/Taliaferron yms. Ankka-tarinoiden suuntaan, vaikka Rosa ja Barks on kans mielettömiä uranuurtajia, joita arvostan suuresti (ja Rosan piirtotyyli on niin hieno). Kattivaara on minunkin mielestäni ollut usein Vicarin tarinoissa mukana, ehkä se juuri siksikin tähän päätyi (ja kun se on yksi niitä Akun vakiotyöpaikkoja).

Ihanaa että sain sinutkin sulamaan, koska niinhän siinä kävi itsellenikin :D Perhefluffy on niin ihanaa, ja Ankkojen perhesuhteet on rakkaus ♥ Akulla ja pojilla on kyllä ollut kirjoittajasta ja tarinasta riippuen vaikka minkälaiset välit aina, mutta muhun uppoaa parhaiten tällainen lämminhenkisyys ja molemminpuolinen välittäminen :3 Kiitokset kommentista, pahoittelut että vastauksessa vähän kesti! Kommentti kyllä ilahdutti jo saantipäivänä ja vaikutus jatkuu edelleen ♥

Marzzuu: Lyhyt ja ytimekäskin on hyvä, pärjää sitä jaarittelemallakin! ;D Liikutusta on ilmassa, mut on se kiva huomata että saa omilla kirjoituksillaan myös muut kuin itsensäkin liikuttumaan :D Minustakin olis kiva kirjoittaa lisää Ankoista, mutta vielä toistaiseksi en ole saanut inspiraatiota syttymään vaikka yrittänyt olenkin. Mutta ehkä minä jossain vaiheessa onnistun... Kiitoksia kommentista sinullekin! Mukavaa että kävit jättämässä puumerkkisi ♥
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Linne

  • ***
  • Viestejä: 420
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #11 : 21.11.2021 21:01:17 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Voi hyvänen aika miten ihana ficci <3 Etsiskelin sun listauksesta jotain sellaista, mitä en olisi aikaisemmin sulta lukenut ja Aku Ankka kiinnosti luonnollisesti heti. Ja aivan ihanan synttärilahjan ootkin Maissinaksulle kirjoittanut! Hitto, tässähän iskee paineet päälle :D
 
Tykkäsin tässä tekstissä margariinitehtaan kuvailusta ja loitkin hyvän kuvan siitä, miten tympeää siellä työskentely voikaan olla :D Niinpä niin, vaikka Ankka-tarinoihin yleensä päätyvätkin hurjat seikkailut viidakoissa ja avaruudessa, taitaa tällaista Aku-paran elämä enimmäkseen olla: margariinirasioiden täyttelyä tai kolikoiden kiillotusta.

Sitten tuo lopun yllätys, voi että <3 Sydänhän siinä suli. Tykkäsin siitä, että kirjojen tapaan Tupu, Hupu ja Lupu täydentävät toistensa lauseet. Myös moni sanakäänne kuten Vanhaa rakasta laiskanlinnaansa Aku tosin kaipasi koiranilmallakin ja  Oma-aloitteisesti Aku ei saanut liikautettua pyrstösulkaakaan viehätti ja loi omaa ankkamaista tunnelmaansa tekstiin. Myös tuo kuoriutumispäivä syntymäpäivä sijaan muistutti, että ankoistahan tässä puhutaan, ei ihmisistä :D

Kiitos tästä, aivan ihana lukukokemus!

Edit: myöhästyin näköjään kommenttiarpajaista mutta ei se mitään :D Löysinpä silti aivan ihanan ficin!
« Viimeksi muokattu: 21.11.2021 21:02:50 kirjoittanut Linne »
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 917
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #12 : 07.12.2021 09:52:34 »
Awww, kiitosta Linne. Oli hauska kokeilla Ankkaversumista kirjoittelua, pitäis tehä sitä enemmänkin (ideoita saa esittää).

Lainaus
Hitto, tässähän iskee paineet päälle :D
Toivottavasti ei oo kauheet paineet noussut, huomennahan olisi taas aika :D

Lainaus
Niinpä niin, vaikka Ankka-tarinoihin yleensä päätyvätkin hurjat seikkailut viidakoissa ja avaruudessa, taitaa tällaista Aku-paran elämä enimmäkseen olla: margariinirasioiden täyttelyä tai kolikoiden kiillotusta.
Seikkailujakin tosiaan riittää ainakin sarjakuvissa, mutta mua veti jo lapsena eniten puoleensa kaikki "tavalliseen" arkeen keskittyvät tarinat. Kyl huomaa et slice of life on ollut mun juttu jo alusta alkaen ;D Akun arkielämä ei ehkä ole kovin hohdokasta, mutta on silläkin valopilkkunsa :3

Ihana kuulla, että tykkäsit tähän päätyneistä sanavalinnoista kuin myös kuoriutumispäivästä. Pitäähän ankkojen sisimmäinen olemus muistaa, ja (suomenkielisten) akkareiden yksi kohokohta on aina ollut se rikas kieli, niin kyllähän se piti edes jotenkin noteerata omassakin ficissä (kuin myös ankanpoikien tapa jatkaa toistensa lauseita).

Lämpimät kiitokset kommentistasi, toivottavasti ei sydän sulanut ihan kokonaan!  😊😊
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 347
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #13 : 03.03.2022 23:19:02 »
Sanotaanko, että kuvasit ankkojen välisen sananvaihdon hyvin. Tämä menee oikein osuvasti perhefluffyyn, varsinkin kun kuvailet tässä hyvin kuinka Aku ei ole erityisen mielissään työstään, mutta jostain se leipä on taiottava pöytään joten sitä työtä tehdään mistä rahaa saadaan. Kuitenkin isänpäivä piristi ankkaperhettä sopivasti ja toi Akulle syyn jaksaa vielä yksi työpäivä, koska illalla koittava hetki siskonpoikien kanssa (muistaakseni veljenpojat on käännösvirhe).
"Papereissa 23, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 917
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Aku Ankka: Palkkapäivä (S, Aku & veljenpojat, oneshot)
« Vastaus #14 : 27.03.2022 11:17:50 »
Kiitos kommentista carrowfan! Mukava kuulla että hahmojen välinen sanonvaihto oli onnistunutta ja että kuvailukin sopi genrevalintaan ym. Aku sai hyvän muistutuksen siitä, minkä takia hänkin uurastaa päivästä toiseen margariinitehtaalla, vaikkei se mitä mielipuuhaa olekaan.

Veljenpojat on joo vanha käännösvirhe, kun silloin vuosikymmeniä sitten Suomessa ei tiedetty, ovatko Tupu, Hupu ja Lupu sukua Akulle veljen vai siskon kautta. Se on kuitenkin niin vakiintunut termi että käytin otsikon tiedoissa sitä (kun en jaksanut nimiä sinnekin luetella), vaikka tekstissä itsessään puhunkin sisarenpojista.
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"