Kirjoittaja Aihe: Hellästi (hyvästellen) | S, Helena/Aino  (Luettu 51 kertaa)

Seila

  • sokerihiiri
  • ***
  • Viestejä: 313
Hellästi (hyvästellen) | S, Helena/Aino
« : 13.10.2020 00:47:12 »
Nimi: Hellästi (hyvästellen)
Kirjoittaja: Seila
Ikäraja: S
Paritus: Helena/Aino
Tyylilaji: draama, angst, femme
Haasteet: Kaamosetydejä (kuva), Femme10 #6, Originaalikiipeily (sanalla 21. Menetys)

Yhteenveto: Helena laskee päänsä ja hengittää syvään. Kyllä Helena sen tietää, hän on tiennyt tämän olevan tulossa.



Hellästi (hyvästellen)



Helenalle se päivä tulee liian äkkiä. Kyllä hän on tiennyt sen olevan edessä, mutta ei vielä, ei näin.

Hän ja Aino seisovat aitan takana, nojavaat punaiseen puuseinään ja pitävät toisiaan kädestä. Aino on kaunis kuten aina. Vaaleanruskeat hiukset ovat letillä, joka yltää yli lapaluiden. Vaaleansinisen hameen helma hipoo sääriä ja paljaat varpaat kipristelevät ruohikossa. Jokin Ainon kasvoissa on kuitenkin erilaista tänään. Siniset silmät ovat haaleat ja katse viipyilee kaukana metsän rajassa.

“Mitä mietit?” Helena kysyy ja liikahtaa lähemmäs. Hän sipaisee Ainon letistä karanneen suortuvan korvan taakse.

“Sinua”, Aino vastaa ja katsoo Helenaa viimein. Sinisissä silmissä on jotain surullista. Helena huomaa sen ja tuntee jonkin jännittyvän rinnassaan.

“Mitä minusta?”

Aino raottaa huuliaan, mutta on hiljaa. Hänen katseensa laskeutuu maahan ja käsi irtoaa Helenan omasta. Helena odottaa eikä painosta, vaikka hänen iholleen hiipii kelmeä olo. Sellainen joka nipistelee ja kylvää kylmyyttä minne pujahtaakin. Vaikka Helena niin luulee, se ei pysähdy edes silloin, kun Aino yhtäkkiä vetää hänet halaukseen.

He seisovat siinä kauan niin, vasten toistensa kehoja, kädet toistensa ympärillä. Aino tuoksuu aivan itseltään, lämpimältä ja tilan eläimiltä. Helena hengittää tuoksua syvään ja silittää tämän selkää kuin rauhoitellen. Ele on kuitenkin enemmän hänelle itselleen. Kelmeys on puhkonut tiensä hänen rintaansa ja saanut sydämen hakkaamaan kuin pelosta. Helenan tekeekin mieli paeta, jättää Aino tähän ja juosta pois.

Helena tietää kyllä, mitä on tulossa.

Halaus loppuu. He pitävät toisistaan edelleen kiinni, Aino Helenan kasvoja katsellen. Helena aikoo olla nyt se, joka pakoilee, mutta kun Aino tuo kasvonsa läemmäs, hän pysähtyy. Aino suutelee häntä hellästi, kuin hyvästellen. Helena tuntee poltteen silmiensä takana ja puristaa Ainoa tiukasti, lähes hätäisesti.

“Meidän täytyy lopettaa”, Aino kuiskaa ja nojaa päänsä Helenan omaa vasten. Helena voi kuulla haikeuden tämän äänestä.

“Miksi?” Helena kysyy ääni hiljaisena. Kyynelet polttelevat silmissä, mutta hän ei anna niiden vieriä poskille.

“Kyllä sinä tiedät.”

Helena laskee päänsä ja hengittää syvään. Kyllä Helena sen tietää, hän on tiennyt tämän olevan tulossa.

Tämä on väärin, he ovat väärin. He ovat salaisuus Pitkästen tilan yössä, aitassa, pelloilla. Aino ei tahdo salaisuutta.

Helena uskoo ymmärtävänsä, vaikka se viiltääkin rinnassa ja kovertaa kurkussa.

Kumpikaan ei sano enää mitään. Helena päästää ensimmäisenä irti, antaa käsiensä pudota Ainon keholta. Hän kohottaa päänsä katsoakseen Ainoa. Kauniilla kasvoilla on huolta ja haikeutta, sinisissä silmissä kimmeltää surua. Helena astuu taaksepäin ja kääntyy.

Kuumat kyyneleet ryöpsähtävät poskille, kun Helena jättää Ainon aitan taakse.

ava by Sokerisiipi, banneri by Ingrid

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 602
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Hellästi (hyvästellen) | S, Helena/Aino
« Vastaus #1 : 18.10.2020 21:04:00 »
Toisin kuin aiemmista, tästä tarinasta jäi tunne, kuin se sijoittuisi hieman pidemmälle menneisyyteen. Aikaan, jolloin sellainen ei ollut sopivaa, tiedäthän.

Lainaus
Tämä on väärin, he ovat väärin. He ovat salaisuus Pitkästen tilan yössä, aitassa, pelloilla. Aino ei tahdo salaisuutta.
Niin, aikaan, jolloin salaisuuksia ei saanut olla. Ja silti kumpikin ikävöi. Voi toisia. 

Lainaus
He seisovat siinä kauan niin, vasten toistensa kehoja, kädet toistensa ympärillä. Aino tuoksuu aivan itseltään, lämpimältä ja tilan eläimiltä. Helena hengittää tuoksua syvään ja silittää tämän selkää kuin rauhoitellen. Ele on kuitenkin enemmän hänelle itselleen.
Tämän tunnelman saattoi aistia niin vahvasti, siihen oli helppo eläytyä.

Kirjoitat lyhyesti, mutta harkiten ja kauniisti. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~