Kirjoittaja Aihe: Polkupyörän korjaamisesta ja vesiputouksista, S  (Luettu 330 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 330
  • Kellopelihurmaaja
Nimi: Polkupyörän korjaamisesta ja vesiputouksista, S
Ikäraja: S
Fandom: originaali
Tyylilaji: rinnakkaistarina
Yhteenveto: Naapurin nainen ajaa pyörällään ohi samaan aikaan joka aamu. Hänen toinen polkimensa naksuu ja Matteo pudistelee sille päätään. Ennemmin tai myöhemmin poljin putoaa, ellei sitä korjata.


K/H: Hehheh. Tämä on sisarteksti tekstille Vesiputouksista ja polkupyörän korjaamisesta, S. Tässä taustalla on Yann Tiersenin Rue des Cascades: Portrait Version (joka on siis eri versio kuin toisessa tekstissä, toim. huom!). Suosittelen sen kuuntelemista ennen tekstin lukemista, sen aikana tai viimeistään lukemisen jälkeen. Sisartekstit voi lukea kummassa järjestyksessä vain.

*

Polkupyörän korjaamisesta ja vesiputouksista

Matteo seisoo suihkussa ja jääkylmä vesi runnoo hänen jännittyneitä hartioitaan. Sen kohinankin läpi hän kuulee kaikki oman sydämensä syytökset ja katumuksen kiljunnan, ja vaikka Matteo puristaa kätensä nyrkkiin ja puree hammasta, äänet eivät vaikene.

Suihkun jälkeen hän kuivaa hiuksensa ja tuijottaa väsyneenä peiliin. Poskien pisamat tuntuvat kuin katkeran kesän jättämiltä polttomerkeiltä, eikä Matteo malta odottaa sitä, että syksy ja talvi haalistavat ne ennemmin tai myöhemmin.

Ehkä hänenkin surunsa ja pettymyksensä haalistuvat yhtä lailla.

*

Matteo näkee unta vesiputouksesta, jonka kohina peittää alleen kaiken. Vesi on tummaa ja läpitunkematonta, eikä sen raskaan verhon taakse näe.

Taivas unessa on ääretön ja täynnä himmeitä, surullisia tähtiä. Matteo ojentaa kätensä ja poimii niistä yhden. Se polttaa hänen käsissään, mutta kipu ja vesiputouksen kohina peittävät viimeinkin alleen kaiken, joten hän ei päästä irti.

*

Matteo muuttaa kauas kaupungista. Kylä on ränsistynyt ja sen kirjastossa saa aina jonottaa uutuuksia kuukausikaupalla, mutta kukaan ei tunnista häntä kadulla tai kysy raskaita kysymyksiä. Hänen talonsa keltaisten seinien maali hilseilee ja pihan omenapuut ovat kasvaneet kieroon, mutta Matteota se ei haittaa.

Hän ostaa purkkikaupalla keltaista maalia, pensseleitä ja maalarintikkaat. Omenapuut Matteo jättää rauhaan, koska vaikka ne ovatkin villiintyneet, hänellä ei ole sydäntä ryhtyä karsimaan oksia, jotka kantavat niin runsaasti hedelmää.

*

Hän näkee samaa unta uudelleen ja uudelleen. Kahdeksannella kerralla Matteo upottaa kätensä vesiputoukseen ja sen hyinen vesi saa hänet värisemään. Hän astuu lähemmäs, kunnes on lähes hartiaa myöten vedessä, ja tuntee tyrskeet kasvoillaan.

Matteon kohmeiset sormet tarttuvat johonkin putouksen toisella puolella. Hän vetää kätensä takaisin ja katsoo pitkään punaista omenaa kämmenellään. Sen tuoksu on makea ja vieras, eikä Matteon tee mieli astua syvemmälle.

*

Matteo istuu usein talonsa portailla kahvia juoden. Syksy on jo pitkällä, mutta hän pitää siitä, miltä puutarha aamuisin tuoksuu: mullalta, sumulta ja lohkeilevilta omenoilta.

Naapurin nainen ajaa pyörällään ohi samaan aikaan joka aamu. Hänen toinen polkimensa naksuu ja Matteo pudistelee sille päätään. Ennemmin tai myöhemmin poljin putoaa, ellei sitä korjata.

*

Kun Matteo herää vesiputouksen edestä viimeisen kerran, hän tajuaa, että ei ole kaivannut sen kohinaa viikkokausiin. Muistot kirvelevät edelleen toisinaan silloin, kun tuttu kappale soi radiossa tai Matteo herää yksin aamuyöstä, mutta ne ovat alkaneet jättää hänet rauhaan yhä pidemmäksi aikaa kerrallaan.

Matteo tuijottaa tähtiä yläpuolellaan ja näkee, että ne ovat kirkkaammat kuin ennen, eivätkä enää hänen katkeruutensa himmentämiä. Hän hymyilee varovasti ja yllättyy, kun suupielet eivät pane vastaan.

Lopulta Matteo nyökkää ja astuu vesiputouksen alle. Hän sulkee silmänsä, tuntee veden hyökyvän kaikkialla ympärillään ja  -

*

- herää makuuhuoneensa vaaleanvihreää kattoa tuijottaen. Aamu on jo alkanut valjeta, joten Matteo nousee ja kävelee keittiöön silmiään hieroen. Kahvinkeitintä ladatessaan hän katsahtaa ulos ikkunasta ja näkee naapurin naisen, joka pui nyrkkiään polkupyörälleen, jonka toinen poljin on viimeinkin irrronut.

Matteo hymähtää, jättää kahvinkeiton puolitiehen ja kiskoo vaatteet ylleen. Sitten hän astuu ulos ovesta, kerää rohkeutensa ja ehdottaa naapurilleen vaihtokauppaa:

Polkupyörän korjaamista kahvikupillista vastaan.
« Viimeksi muokattu: 12.09.2020 20:46:27 kirjoittanut Kaarne »

hold my hand in yours, and we will not fear what hands like ours can do.