Kirjoittaja Aihe: Hehkua pimeydessä | S | kesänhaikea femme  (Luettu 2711 kertaa)

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Hehkua pimeydessä | S | kesänhaikea femme
« : 03.09.2020 17:38:24 »
Nimi: Hehkua pimeydessä
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: (dark)fluffyistä femmeä, menneen kesän muistelua
Haasteet: Originaalikiipeily sanalla muisto, FF1000 sanalla perfekti
Yhteenveto: Alkavan aamun pimeydessä Lena kurkottaa mielensä perukoille, hapuilee sinne varastoituja muistoja ja vetää niitä lähemmäs tarkasteltavaksi.

A/N: Sain kesämuusaltani Vaniljelta inspiraatiopaketissa lukuisia vaaleanpunaisia kuvia. Niistä syntyi tällainen, oikeastaan jo tätä kesää hyvästelevä teksti, jonka tunnelmasta päädyin kovin tykkäämään. Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsit, jos tämän luet! :)



Hehkua pimeydessä


Aamu valkenee liian hitaasti yötaivaan pidellessä kannestaan kaksin käsin kiinni. Vain pienen kaksion kahvinkeittimen punainen virrankatkaisin hehkuu pimeässä. Sohvalle on käpertynyt vierekkäin kaksi hahmoa, molemmilla kahvikuppi kädessä ja lämmin viltti paljaiden jalkojen peittona, katse suunnattuna ikkunoista avautumattomaan maisemaan.

Lena värisee, vetää peittoa vähän paremmin päälleen, siemaisee kahviaan.

Alkavan aamun pimeydessä hän kurkottaa mielensä perukoille, hapuilee sinne varastoituja muistoja ja vetää niitä lähemmäs tarkasteltavaksi.

Hän tuntee sisällään hehkuvan. Se on kesän lämpöä.

Hän näkee mielessään autotietä reunustavat kallioseinämät. Hän tuntee paikatun asvaltin töyssyt syvällä istumalihaksissa pitkien ajopäivien lähestyessä loppuaan.

Hän muistaa, kuinka kuumaksi auton nahkaistuimet muuttuivat, kun he kaarsivat sivuteille päästäkseen vilvoittelemaan järveen ja jättivät auton seisomaan auringonpaisteeseen. Yhdellä niistä pikauinneista Rebecka kadotti bikiniensä alaosan kesken uinnin ja joutui palaamaan autolle pikavauhtia, yksi käsi takapuolta, toinen häpykarvoitusta peitellen - hihittäen kuitenkin koko matkan takaisin.

Vieressä istuvan ääni herättää hänet muistoista:

”Mikä sinua niin hymyilyttää?”

”Sinun kadonneet bikinisi”, Lena vastaa ja tyrskähtää, kykenemättä hillitsemaan lämpimän muiston mukanaan tuomaa naurua. Kahvikin on läikkyä kupin reunojen yli.

Lena hivuttautuu lähemmäs Rebeckaa, jonka kasvoille on noussut hymy.

Joka kerta heidän pysähtyessä huoltoasemalle, Lena jäi tankkaamaan autoa, kun taas toisen vastuulle jäi ostaa jäätelöt - Lenalle suklaapäällysteinen vaniljapuikko, Rebeckalle mehujää.

Kuumimpina päivinä Rebecka palasi kassalta suussaan suuri, neliskulmainen jääpala, jota pyöritteli kielellään viileästä tunteesta nauttien. Saatuaan tarpeekseen hän työnsi jääpalan vaaleanpunaisiksi maalattujen huuliensa väliin, josta Lena sen suudelmalla nappasi omaan suuhunsa. Siihen tarttui aina vivahde hattaraista vadelmaa: Beckan maku.

”Muistatko sen elokuvaillan?” Rebecka kysyy pimeydessä. ”Drive-inin, jonne yritimme salakuljettaa omat juomat?”

Footloose”, Lena nyökkää ja hymyilee. Drive-in -elokuvaillan jälkeistä krapulaa hän ei myöskään ole unohtanut. ”Se ilta oli ainutlaatuinen. Koko roadtrip oli.”

Hän laskee paljaat jalkansa kylmälle marmorille ja sävähtää. Katse kulkeutuu keittiön mikron digitaalikelloon, mutta juuri kun hän on nousemassa jaloilleen, Rebecka laskee käden hänen omansa päälle.

”Ei mennä vielä. Ulkona on vain pimeää vielä pitkään. Pysytään vielä hetki tässä, näissä kesän lämpimissä, vaaleanpunaisissa muistoissa. Ei puhuta mitään. Ollaan vaan ja muistellaan.”

Lena pudistaa päätään, mutta istuutuu. Hän ottaa Rebeckan puoliksi juodun kupin ja siemaisee jo haalistunutta kahvia.

”Mitä muuta sinä haluat muistella?”

Mutta Rebecka painaa sormen huulilleen, sulkee silmänsä ja antaa autuaan hymyn kohota kasvoilleen.

Lena antaa mielensä vaeltaa pitkin asvalttiteitä ja kuulee mielessään aina yhtä yllättävät, mutta hymyilyttävät murteet. Mieleen nousee yksi monista ravintoloista, aito amerikkalainen diner, jonka vaaleanpunaisiin pukeutuneet tarjoilijat rullaluistelivat tiskin takaa asiakkaiden luo ja takaisin. Kyseisessä ravintolassa rekkakuskit lähettivät heille aamukahvinsa ajan kilpaa milloin mitäkin: pikkuleipiä, latteja, donitseja, sitruunalimsaa, kunnes Rebecka kohteliaasti käveli miesten luo ja pyysi näitä lopettamaan.

Alright, alright, cupcake, we’ll stop, miehet vastasivat ja naureskelivat. Lena näki, kuinka he katsoivat Rebeckan perään häpeilemättä ja pitkään. Syystäkin. Nainen oli tunkenut vaalean t-paitansa helman sukkahousuihin - ja muita vaatteita hänellä ei päällä ollutkaan.

He kuluttivat edellisvuoden aikana säästetyt rahat tuohon roadtripiin ja rahaa paloi enemmänkin kuin budjetin verran. Se oli kuitenkin jokaisen dollarin ja sentin arvoista. Matkan aikana Lena rakastui Rebeckaan yhä syvemmin - erityisesti tuon sukkahousuaamun jälkeen ja naurettuaan vatsalihaksensa kipeiksi bikinien alaosan kadotessa järven pohjamutiin.

Rebecka hivuttautuu vielä hieman lähemmäs sohvalla ja painaa päänsä Lenan kaulan ja hartian muodostamaan kulmaan, herättäen Lenan ajatuksistaan. Syvä huokaus täyttää olohuoneen pimeän hiljaisuuden, ja vaaleanpunaisten öiden hattaraiset pilvet siirtyvät jonnekin mielen perukoille, asettautuvat muistoiksi hyllyille, joilta ne voidaan poimia lähestyvän talven pimeinä, kylminä hetkinä.

”Onko pakko palata todellisuuteen, jos ei halua?” Rebecka kysyy hiljaisella äänellä, melkein kuin pieni koira kylmyyttä tai kastunutta turkkiaan uikuttaen. Lena kiertää kätensä naisen kapeiden hartioiden ympärille, haistelee puhtaiden hiusten hedelmäistä tuoksua ja puristaa toista lähemmäs.

”Ei ihan vielä. Aina on pieni hetki aikaa.”
« Viimeksi muokattu: 04.08.2021 09:43:41 kirjoittanut hiddenben »

between the sea
and the dream of the sea

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 437
  • © Ingrid
Vs: Hehkua pimeydessä | S | femme
« Vastaus #1 : 10.09.2020 20:35:09 »
Oi mikä pieni suloisuus tämä olikaan! Juuri mietin vähän aikaa sitten, miten olisi kiva lukea pitkästä aikaa femmeä ja kappas vain! Aivan täydellistä : D

Tätä lukiessa oli hauska pohtia, mitä kuvia olit poiminut tekstiin mukaan! Minusta oli kiva idea yhdistellä kuvista erilaisia menneen kesän muistoja, se toimi tässä tekstissä hyvin. Lenan ja Rebeckan kesämuistot olivat ihanan elämänmakuisia ja saivat lukijassakin aikaan seikkailunkaipuun. Minusta oli ihanaa päästä mukaan heidän kesän seikkailuihinsa pehmoisesta sohvannurkasta käsin.

Kieli tässä oli sopivan pehmeää ja viritti kotoisan lämpöiseen tunnelmaan. Sitten taas toisaalta mukana kulki kaikki kesän seikkailut. Minusta oli hauska, miten jo heti alussa kuvaus pimeässä hehkuvasta kahvinkeittimen virrankatkaisimesta yhdistyy tekstin nimeen, samoin toki myöhemmin kesän muistojen hehku muistoissa. Käytit paljon kivoja kielikuvia ja yksityiskohtia. Loit eläviä tilannekuvia persoonallisilla kuvauksilla, kuten muistojen hapuilu mielen perukoilta ja yötaivaan taivaankannesta kiinni pitely. Yksityiskohdista lempparini taisi olla Lenan mainitsema Footloose-elokuva: tuohon yksityiskohtaan konkretisoitui, kuinka he olivat yhdessä tällä matkalla, kaikki hetket ja yksityiskohdat olivat molemmille tärkeitä ja merkityksellisiä. Sellaisia, mitkä molemmat muistaa ihan pienistäkin viittauksista.

Lainaus
Saatuaan tarpeekseen hän työnsi jääpalan vaaleanpunaisiksi maalattujen huuliensa väliin, josta Lena sen suudelmalla nappasi omaan suuhunsa. Siihen tarttui aina vivahde hattaraista vadelmaa: Beckan maku.
Tästä kohdasta tykkäsin tosi paljon! Tuo jääpalan vaihto on ihanan intiimi pieni ele ja nimenomaan tuo Becka-lempinimi toi tähän kivan vivahduksen lisää läheisyyttä.

Tämä oli ihana yhdistelmä mennyttä kesää ja lähestyvää syksyä - juuri sellainen kuin tämän vuodenajan olotila on! Tämä oli varsinainen alkusyksyn illan ilostuttaja, kiitos lukukokemuksesta! ♥


i lost my heart / my home is the ocean

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Hehkua pimeydessä | S | femme
« Vastaus #2 : 17.10.2020 10:51:07 »
Kiitos Vanilje ihanasta kommentista! Hauskaa kuulla, millaisia ajatuksia tarina herätti etenkin, kun käytössä olivat antamasi inspiraatiokuvat! Mielestäni niissä oli monissa mukana jonkinlainen nostalginen filtteri, joka kutsui ennemmin muistelemaan jotain mennyttä kuin kuvaamaan hetkeä, joka tapahtuisi juuri nyt. Ja roadtrip on usein sellainen reissu, jonka suuresta kokonaisuudesta tulee myöhemmin poimittua juuri noita yksittäisiä hetkiä vaihdetuista jääpaloista elokuvailtoihin, jotka nousevat mieleen kirkkaimmin :) Oli myös hauska lukea, mitkä kohdat jäivät mieleesi - ja erityisesti, että Footloose-kohta muodostui suosikiksesi! Kiitos vielä, kommenttiasi oli ilo lukea ♥

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Hehkua pimeydessä | S | femme
« Vastaus #3 : 12.12.2020 20:25:44 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta ♥ Tämä oli jäänyt minulta lukematta, mutta ihastuin tähän todella paljon! Voin kuvitella, että nuo saamasi vaaleanpunaiset inspiskuvat sopivat hyvin tämän tunnelmaan ja tämä niiden. Lisäksi tämä toimi hyvin näin talven synkkyydessä tuomaan palasen lämpöä ja kesää mieleen ♥

Heti alussa oli ilmaisuja, joista pidin kovasti: Aamu valkenee liian hitaasti yötaivaan pidellessä kannestaan kaksin käsin kiinni ja se, kuinka naiset katselevat ikkunoista avautumatonta maisemaa. Pimeässä ja kylmässä on ihanaa käpertyä vilttiin, varsinkin jos vieressä on joku ihana tyyppi ja kädessä mukillinen kuumaa juomaa. Nuo muistot olivat todella hymyilyttäviä ja lämpimiä sekä aidon tuntuisia: kuumat autonpenkit, uintireissu, kadonneet bikinit, jäätelöt ja kesäinen roadtripasu vähän miten kuten pelkistä t-paidasta ja sukkahousuista koostettuna.
Lainaus
Siihen tarttui aina vivahde hattaraista vadelmaa: Beckan maku.
Tämä oli jotenkin aivan ihana kohta, että Lena sanoo Rebeckaa Beckaksi ja tuntee tämän maun. Tässä kyllä välittyivät kaikki aistit lukijalle: kesän lämmöstä noihin makuihin, kuvailut toivat tapahtumat elävinä silmiin ja lopussa oli ihanasti kuvattuna tuo Rebeckan hiusten tuoksu. Pidin muutenkin tuon lopun pehmeydestä ja siitä, että viipyillään muistoissa vielä hetki!

Kiitos tästä, ihana pieni teksti ja olipa virkistävää lukea femmeä pitkästä aikaa!

Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Hehkua pimeydessä | S | femme
« Vastaus #4 : 03.08.2021 18:33:32 »
Kiitos ihanasta kommentista, Thelina! ♥ Heh, hauskaa, jos tämä toi talven synkkyyteen palasen lämpöä - ehkä nyt kesän keskellä on mukavaa palata hetkeksi myös kaamokseen? Tykkäsin kovasti siitä, että pidit tämän tunnelmasta ja että näiden kahden muistot hymyilyttivät :) Ja tuo kohta, jonka laitoit lainaukseen oli kyllä yksi minunkin suosikeistani! Kiitos vielä, kommenttisi sai hymyilemään ♥

between the sea
and the dream of the sea

Linne

  • ***
  • Viestejä: 696
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Hehkua pimeydessä | S | kesänhaikea femme
« Vastaus #5 : 15.02.2022 22:46:23 »
Oi, tämähän oli kaunis!

Niin kuin olen sanonut monta kertaa aikaisemminkin, mä rakastan teksteissä yksityiskohtia ja tässä niitä oli oikein urakalla! Mieleen jäi erityisesti nuo rullaluistelevat tarjoilijat :D Oli se sitten kielikuva tai ei, mielikuva on ainakin hauska.

Tässä on hyvin kaunis ja jotenkin lohdullinen tunnelma: vaikka kesä onkin jo haalistunut muistoiksi, ollaan edelleen yhdessä ja muistot ovat edelleen onnellisia, eikä niihin sekoitu katkeraa tai surullista pohjasävyä, miten olisi ehkä käynyt jos tiet olisivat syystä tai toisesta eronneet. Tässä toimi myös hyvin se että kaikkea muuta kuin tuota roadtrippiä kuvailtiin hyvin koruttomasti: ei voinut tietää mistä maasta Lena ja Rebecka ovat kotoisin tai miten vanhoja ja he ovat ja se toimi erinomaisesti! Heidät voi nähdä niin parikymppisinä kuin vanhoina mummoinakin ja kumpikin ajatus toimii :D

Lainaus
Aina on pieni hetki aikaa.”

Kaunis lopetus kauniille tekstille. Kiitos tästä ja muistakin teksteistä joita kirjoitat finiin, niistä on hurjasti iloa!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 335
  • Lunnikuningatar
Vs: Hehkua pimeydessä | S | kesänhaikea femme
« Vastaus #6 : 21.09.2022 18:43:37 »
Kesänhaikeaa femmeä syyskuisessa illassa, mikäs sen parempaa!

Jäin lopuksi pohtimaan tuota sukkahousuasiaa: oliko Rebeckalla päällään siis sellaiset paksummat sukkahousut, joista ei näe läpi, vai sellaiset perinteiset ihonväriset nailonsukkikset, joista näkyy läpi about kaikki? :D En saa rauhaa kun en tiedä, koska mielikuva muuttuu niin paljon. Joka tapauksessa, voihan ällöt rekkakuskit, mutta then again - ilmaiset herkut on ilmaisia herkkuja, ja onneksi Rebecka oli tarpeeksi itsevarma puuttuakseen asiaan.

Tässä oli hienoa kesäistä keveyttä ja kuitenkin myös särmää. Lenan ja Rebeckan suhde vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta, ja ihania pieniä yksityiskohtia ja sattumuksia mahtui näinkin lyhyeen tekstiin iso määrä, aina tuosta jääpalasta mehujäihin ja bikinien kadottamiseen. Ja loppu oli tietysti myös tosi suloinen ja lempeä kaikessa arkisessa hellyydessään!

En osaa sanoa tästä sen enempää, mutta tykkäsin paljon. :)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.