Kirjoittaja Aihe: Teen Wolf: Näin jouluna | K-11 | Peter Hale/Stiles Stilinski | angst, hurt/comfort  (Luettu 1321 kertaa)

Aurinkolapsi

  • ***
  • Viestejä: 1 392
Nimi: Näin jouluna
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Alkuperäisteos: Teen Wolf
Tyylilaji: vähän angstinen, hurt/comfort ehkä?
Paritus: Peter Hale/Stiles Stilinski
Ikäraja: K-11
Varoitukset: alkoholismi, lapsen laiminlyönti
Oma sana: Tämä toimi 2019 vuoden Joulukalenterini luukkuna numero 14, mutta koska kalenteri saa jäädä piiloon Joulukadulle, postaan sen näin keskenään.




Näin jouluna


Stiles muistaa vielä hatarasti lapsuuden joulut, kun äiti oli elossa ja isä oli onnellinen. Hänen isänsä on juutalainen, mutta äiti rakasti joulua, joten he viettivät molempia — niin joulua kuin hanukkaa. Stilesille se meinasi kauniita menoria, hyvää ruokaa ja suklaakolikoita. Davidin tähdet löysivät tiensä joulukuusen oksille. Stiles sai avata yhden lahjan, kun kello löi kaksitoista jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä. Claudia ja John vaihtoivat lahjoja myös. Aamulla he nukkuivat pitkään, vaikka Stiles saattoikin herätä ja kömpiä vanhempiensa väliin.

Sitten äiti kuoli ja Stiles käänsi selkänsä jumalalle. Se ei kuitenkaan saanut hänet vihaamaan heidän joulu-hanukkaansa. Se, että isä unohti keskiyön perinteen kokonaan ja löytyi aamulla sammuneena olohuoneesta sai. Stiles päätyi itkuisena Scottin kuistille, mutta ei uskaltanut painaa ovikelloa. Ei hän halunnut häiritä. Melissa löysi hänet sieltä, kun Stilesin varpaat alkoivat muuttua sinisiksi. Sen jälkeen Stiles vietti joulun aina McCallien luona. Nuorena hän ei tajunnut, että Melissa hankki hänellekin lahjoja, mutta myöhemmin hän alkoi estelemään. Melissan lempeä “Sinun äitisi haluaisi, että olet onnellinen.” hiljensi hänet nopeasti ja Stiles päätyi itkemään naisen kaulaa vasten. Myöhemmin hän ajatteli, että hänen olisi pitänyt sanoa jotain siitä, ettei materia tuo onnea. Melissa kuitenkin jatkoi lahjojen ostamista.

Stilesista tuntui, että oli menettänyt kaksi vanhempaa kertaheitolla, kun isän selviytymiskeinoina olivat juominen ja itsensä töihin hukuttaminen. Välillä Stiles mietti, miten kukaan ei nähnyt sitä, miten pahassa tilanteessa John oli, ja miten hänet valittiin sheriffiksi uudelleen ja uudelleen. Stiles oli jo lukiossa ja kasvattanut itse itsensä, kun mies alkoi viimein kerätä elämäänsä takaisin kokoon.

Kun Stiles muutti Stanfordiin, ensimmäinen joulu oli se vaikein. Hän ei halunnut mennä kotiin — jonkin ihmeen kautta Melissa ja John olivat päätyneet yhteen, ja vaikka he kovasti kyselivät Stilesia kotiin jouluksi, ei Stiles halunnut viettää joulua isänsä kanssa. Hän oli menettänyt sen oikeuden, kun Stiles oli kahdeksanvuotias. Kaikki hänen kämppiksensä lähtivät kotiin joululomaksi ja Stiles jäi yksin tyhjään asuntoon. Se tuntui kaikennielevältä, kun hän istui keskellä sohvaa ja tuijotti kattoa, vaikka samankokoinen se aina oli. Yleensä vain täynnä elämää, kun neljä ihmistä yritti mahtua lomittain pieneen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen. Stiles tuskin edes tunsi heitä, pääaineen ja parisuhdetilanteen, mutta silti hän kaipasi jokaista. Stiles päätyi syömään pitsaa ja pelaamaan Call of Dutya melkein koko joululoman.

Seuraavaksi jouluksi Stiles säästi koko syksyn, että pääsi joulun ajaksi San Franciscoon. Kukaan Beacon Hillsistä ei edes kysellyt, olisiko hän tulossa. Vaikka Stiles tiesi, ettei halunnut mennä, jotenkin se silti satutti. Hänen hotellinsa ei ollut kaikista hienoin, mutta sänky oli mukava ja lakanat pehmeät. Stiles makasi kaksi päivää sängyssä ja joulupäivänä tapasi erästä maagia, joka ei uskonut jouluun. Stiles osti häneltä bestiaarin, aineksia loitsuihin ja siunattua maalia suojausriimuja varten. Seuraavana aamuna (tai oikeammin iltapäivällä lounasaikaan nautitun aamiaisen jälkeen) Stiles päätti lähteä kävelemään ympäri kaupunkia, mutta törmäsi, kirjaimellisesti, hotellin alakerrassa Peter Haleen.

Stiles olisi varmastikin lentänyt maahan takamukselleen, ellei Peter olisi ottanut häntä kiinni. Stiles tunsi sydämensä hakkaavan raivokkaasti hänen kylkiluitaan vasten ja Peter katsoi häntä tutkiskelevasti ja nosti toista kulmakarvaansa kuin kysymykseen.

“Zombiesusi,” Stiles tervehti huolettomasti, päätti esittää kuin Peterin yhtäkkinen ilmestyminen hänen eteensä vuosien jälkeen ei vaikuttaisi häneen mitenkään, vaikka Stiles tiesi, että Peter kuuli hänen sydämenlyöntinsä, pystyi haistamaan ahdistuksen kirpeän katkun.

“Stiles,” Peter vastasi ja jos joku ikinä kysyisi, Stiles kieltäisi, että hänen äänensä olisi lähettänyt kylmiä väreitä selkärankaa pitkin.

“Mitäs sinä täällä?” Stiles yritti hymyillä, mutta se näytti varmaankin epämukavalta. Peterin käsi on edelleen hänen olkavarrellaan. Hän voi melkein tuntea terävät kynnet, vaikka tietää kuvittelevansa. Peter ei ole niin typerä, että paljastaisi itsensä sudeksi julkisella paikalla.

“Työmatkalla.”

Se ei kerro hänelle mitään, mutta Stiles ei usko, että Peter antaisi kenellekään milliäkään noin vain. Stiles hymähti. “No. Oli kiva nähdä sinua.”

Hän yritti lähteä, mutta Peter veti hänet takaisin. “Miksi sinä olet täällä? Näin jouluna.”

Stilesin naurahdus kuulosti niin katkeralta, että se yllätti hänetkin.

“Haluatko puhua?” Peter kysyi. “Tule ylös huoneeseeni.”

Stiles katsoi häntä epäluuloisesti.

Peter kohautti olkiaan ja virnisti. “Voidaan tilata huonepalvelusta, minun laskuun.”

He eivät puhuneet Stilesin isiongelmista, eivätkä paljon muustakaan. He päätyivät maistelemaan hotellin kaikkia mahdollisia jälkiruokia, ja sen jälkeen tekemään jotain, joka sai ainakin Stilesin kykenemättömäksi seuraamaan järjellistä keskustelua.

Sitä seuraavana jouluna Stiles pakkaa laukkunsa ja ajaa taas San Franciscoon, vaikkakin eri syystä. Peterin lakifirma on jostain syystä muuttanut lähemmäs Stanfordia ja tällä on kattohuoneisto keskustassa. Stiles pääsee Peterin ovelle ja pysähtyy. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa, teknisesti he viettivät viime joulunkin yhdessä. Teknisesti heillä on vuosipäivä viikon päästä. Teknisesti Stiles tietää, että Peter rakastaa häntä, vaikka ei ole sanonutkaan, tai ainakin arvostaa. Jollain tapaa. Ehkä?

Mutta mitä jos Peter oikeasti haluaisi viettää joulua Derekin ja Coran kanssa, lauman ja perheen kanssa ja Stiles on tiellä, koska ei halua —

Ovi avautuu hänen edessään ja siinä Peter on, v-kaulaisessa kashmirpaidassaan, joka jotenkin näyttää samaan aikaan pehmeältä ja korostaa hänen lihaksiaan, erityisesti tuota kaulaa, jota Stiles vain tahtoisi näykkiä ja… “Aioitko tulla sisälle ollenkaan?” Peter kysyy ja virnistää, mutta jokin hänen silmissään näyttää epävarmalta, Stiles ei tiedä.

Hän tiputtaa laukkunsa lattialle ja kietoo itsensä Peterin ympärille. Miehen kädet silittävät hänen selkäänsä ja Stiles tuntee olonsa lämpimäksi ja turvalliseksi. Hänen sydämensä rauhoittuu, asettuu hänen rinnassaan ja Stiles tietää, että Peter kuulee sen, kun mies huokaa syvään ja painaa nenänsä Stilesin hiuksiin.

He seisovat käytävässä Peterin ovensuussa ja syleilevät toisiaan, kunnes hissin ääni havahduttaa heidät, kun Peterin ainoa naapuri tulee kotiin. Sitten he siirtyvät puolitoista metriä Peterin asunnon sisään.

Kun jouluaatto vaihtuu joulupäivään, Peter ojentaa hänelle paksun nahkakantisen kirjan ja Stiles ottaa sen varovasti vastaan. Hän tuskin uskaltaa avata sitä. Sivut ovat paksua, karheaa paperia, täynnä vaikeasti luettavaa tekstiä ja yksityiskohtaisia kuvia.

“Se on Hale grimoire,” Peter sanoo ja Stiles lopettaa sivujen sormeilemisen. “Se on kulkenut suvussa lukemattomien sukupolvien ajan ja sitä on täydennetty aina, kun se on ollut tarpeen.”

Stiles tuijottaa Peteriä suu raollaan. Peter hymyilee, ja Stiles tietää, että tämä yleensä sanoisi jotain kuten laita suusi kiinni, jos et halua käyttää sitä rietas virne huulillaan, pilke silmissään.

“Miksi haluat antaa sen minulle?” Stiles kysyy hiljaa. Hän on aika varma, että tietää vastauksen, mutta haluaa kuulla sen suoraan Peteriltä. “Eikö Derek tai, tai Cora —?”

Peter pyöräyttää silmiään ja istuu Stilesin viereen. “Sinä olet laumaa, sinä olet perhettä. Stiles, sinä —,” Peter vetää syvään henkeä, “sinä olet minun parini.

Stiles sulkee kirjan ja laskee sen hellästi sohvapöydälle. Sitten hän kääntyy ja kiirehtii kiipeämään Peterin syliin, painaa tämän huulille intohimoisen suudelman.

Kaksi joulua sen jälkeen kattohuoneiston ovessa lukee
Hale
Stilinski
don't cry. you're perfect.

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 3 992
  • Peace & Love
Usemman kerran olen aloittanut kommenttia mut sit jotenkin ajatus on herpaantunut. Aloitetaan nyt sillä, ett' Teen Wolf oli rakas fandom mulle joskus, vaikka jotenkin mä sit vaan putos puolessa välissä kolmatta kautta. Peter/Stiles oli kuitenkin paritus, joka oli vaan pakko nähdä omin silmin, Sterekkiä kun kuitenkin on niin paljon, mutta Peter on kyllä mun oma syntinen setä xD Vai oliks se Derekin eno, nyt en kyllä enää muista.

Vanhemman alkoholinkäytöstä samaistumisen fiilikset.

Lainaus
Stiles päätyi itkuisena Scottin kuistille, mutta ei uskaltanut painaa ovikelloa.
Menemättä henkilökohtaisuuksiin, niin tuttu tunne Stiles, hyvin tuttu. Ja sekin, ettei varsinaisesti halua tulla kylään jouluksi myöhemminkään, vaikka tuskin siihen enää liittyisi mitään kuuseen sammumista yms. pahaa oloa. Huonoista lapsuus/nuoruus fiiliksistä jää vain sellainen pilvi pään päälle. Että siinä mielessä samaistuin tähän tekstiin todella hyvin ja varmaan siksi kommentointikin oli vaikea saada aikaiseksi.

Peter oli kyllä elämäni valopikku. Stiles varmaan ajattelisi samoin. V-kaulainen kashmirpaita uu mama. Siinä mielikuva, sopii mulle. Tukkään muutenkin avoimista kaula-aukoista miehillä. Ja olihan tuo lopetus nyt seksikkäästä flirtistä huolimatta söpö <3 Lämmitti ihan sydäntä, Peter ja Stiles ne yhteen soppii <3 Jos vanhat jouluperinteet on hanurista, niin aika on tehdä uusia hei <3

Ei mulla tämän tähdellisempää sanottavaa, otin vain itseäni niskasta kiinni ja kommentoin kun kerran oikeasti olen lukenutkin tässä jo jonkun 7 kertaa.

jjb

Here comes the sun and I say
It's all right

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 453
  • d a d d y
Mitä mun silmäni näkevätkään! Steteriä suomeksi, omggg kyllä kiitos!

Vapun tienoilla hauskaa lukea joulutekstiä, lol. Mutta jouluinen söpöilytunnelma toimii vuodenajasta riippumatta. Tämä oli oikein kiva tunnelmaltaan, alussa toki tuli suru puseroon, mutta onneksi Peter sitten pelasti tunnelman seksikkäällä v-neck puserollaan niin tuli parempi mieli. ;D Musta oli erityisen söpöä, että Peter antoi Stilesille lahjan samaan kellonaikaan kuin lapsena, tavallaan korjasi ne menetetyt vuodet perinteiden suhteen... Aww :3

Lainaus
Ovi avautuu hänen edessään ja siinä Peter on, v-kaulaisessa kashmirpaidassaan, joka jotenkin näyttää samaan aikaan pehmeältä ja korostaa hänen lihaksiaan, erityisesti tuota kaulaa, jota Stiles vain tahtoisi näykkiä ja…
Unghhhh yhtäkkiä tuli kovin kuuma täällä, hottttttt

Tää on ihan sisällötön ihkutuskommentti, mutta halusin vaan sanoa että söpö teksti ja viihdyin tämän äärellä, ihanaa päästä lukemaan tätä paritusta ja ylipäätään tätä fandomia suomeksi. Kiitos!
too hot to cry