Kirjoittaja Aihe: La Otra Mirada: Vankila | S | Teresa/Ramon | Draama | LW18  (Luettu 891 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 481
  • ava by Claire
Ficin nimi: Vankila
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: La Otra Mirada -tv-sarja
Tyylilaji: Draama
Paritus: Teresa/Ramon
Vastuuvapaus: La Otra Mirada -sarja kuuluu espanjalaisille tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
Haasteet: Lyrics Wheel 18 (sanat tekstin alla), Sana/kuva/lause10 #2 Hän halusi jättää jälkeensä muutakin kuin hiljaisuuden.

A/N: Teresa on tyttölyseon opettaja, Ramon saman koulun talonmies.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------




”Tere”, Ramon totesi hiljaa.

Nainen oli jälleen uppoutunut levysoittimesta kaikuviin jazzin rytmeihin. He istuivat vierekkäin boheemilla sohvalla. Ramon limitti sormensa Teresan polven päällä olevaan käteen.

”Ymh... anteeksi Ramon. Haluaisitko lisää viiniä?”

Teresan kysymys oli huolimaton. Vankila oli muuttanut naista. Rohkea ulkokuori oli edelleen tallella, mutta sisällä asui epävarmuus, jota Ramon ei kyennyt oikein osoittamaan. Hän siirsi karanneen suortuvan pois Teresan kasvoilta vapaalla kädellään. Viinilasin hän oli pannut pöydälle jo aikaa sitten. Ramon suuteli Teresaa, joka vastasi innokkaasti. Naisen suu maistui tupakalta ja heidän syömältään ruualta. Teresa kuitenkin vetäytyi pois Ramonin alkaessa halailla innokkaammin.

”Ei tänään”, hän sanoi.

Ramon asettui takaisin omalle sohvan puoliskolleen. ”Tere, haluaisitko tänä iltana...”, hän epäröi. ”...puhua minulle vankilasta.”

Ramon tiesi olevansa kouluttamaton Teresaan verrattuna, pelkkä työläisperheen poika, eikä hän osannut kysyä kovin hienovaraisesti. Teresa ei tehnyt hetkeen mitään, mutta kääntyi sitten melkein arasti selin Ramoniin. Hän valutti aamutakkinsa ja silkkisen yöpaitansa alas olaltaan paljastaen suuren mustelman lapaluun kohdalla. Ramonin silmät suurenivat. Hän antoi sormenpäidensä koskettaa sinisenkirjavaa aluetta hienoisesti.

”Vankila”, Teresa kuiskasi ääni särkyen.

”Tekivätkö he siellä sinulle tämän? Onko niitä muitakin?” Ramon oli vihainen vanginvartijoille, mutta myös itselleen, sillä hän oli maannut naisen kanssa jo useampaan kertaan kuvitellessaan lohduttavansa.
 
Ilmankos Tere oli ollut niin tarkka, että yöpaita peitti kaikki häveliäät kohdat. Hän toivoi hartaasti, ettei ollut satuttanut naista yhtään enempää.

Teresa vain nyökkäsi töksähtävästi. ”Se oli rankkaa.”

Ramon laski huulensa hamuamaan pehmeästi mustelmaa. Se oli hänen tapansa pyytää anteeksi, näyttää, että rakasti. Hän halusi, että nainen tietäisi, että hänelle voisi kertoa kaiken, hän kuuntelisi kyllä. Teresa inahti ja käänsi omat huulensa Ramonin huulia vasten. Ramon veti naisen syliinsä. Punainen hiuspehko kutitti hänen poskiaan.

”Minä olen täällä sinua varten. Niin on doña Manuelakin ja koulun muut opettajat ja oppilaasikin.”

Teresa hengitti hänen kaulaansa vasten. Se tuntui Ramonista sanomattoman hyvältä. Nainen kuitenkin irrottautui uudemman kerran. ”Ei tänään”, hän toisti tukahtuneesti.

Ramon nousi, kokosi astiat pöydästä ja vei ne keittiöön. ”Tere, tiedätkö, voisin jäädä täksi yöksi. Siihen sohvalle.”

Oikeastaan hän oli ajatellut sanoa, että voisi muuttaa Teresan luo, hän oli siellä joka tapauksessa lähes kaikkina iltoina. Laittamaan naiselle parempaa ruokaa. Mutta ei hän kehdannut.

”Mene kotiin vain Ramon, minä pärjään kyllä”, kuului Teresan ääni.

Etkä pärjää, Ramonin teki mieli väittää vastaan, eikä sinun tarvitse olenhan minä jo sen sanonut. Mutta hän tiesi kokemuksesta, että Teresa nostaisi vain piikkinsä pystyyn, jos tätä painostaisi.

Sen sijan hän alkoi tehdä lähtöä. Hän kävi suutelemassa Teresan otsaa. ”Nähdään huomenna lyseolla.”

Nainen ynähti myöntävästi.

Ovea kiinni painaessaan Ramon toivoi jättäneensä Teresan asuntoon jälkeensä muutakin kuin yksinäisyyden ja demoneistaan irti pyristelevän ihmisen hiljaisuuden.




---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Sanni - Psykologi



Mitä sulle kuuluu, oot hiljainen
Miltä susta tuntuu, mä kyselen
Et oo tottunu puhuu, mä tiedän sen
Mut kuuntelen

Sä saat mulle suuttuu ja riehua
se on mulle tuttuu täs roolissa
ku sun ääni murtuu, oot turvassa
mun kaulalla

Sun faija hajotti sua, ku sä olit ihan pikkunen
Ku me tavattiin, mä tiesin että olit itkunen
Frontti piti, mut kelasin et rikon sen
Mähän rikon sen
Sä unohit kai oven auki, kun mä pääsin sisälle
Nyt huudat asioita, joita et huutanu isälles
Työnnät mut pois, ku sä haluut päästä lähelle
Mut mä lähe en

Sä kysyt mitä mä teen sun kaa
Eikö mun olis helpompaa
Vetää takki niskaan ja
Takana sulkee ovi
Anna mä silitän sun naamaa
Siirrän hiuksesi korvan taa
Rakas rimpuile vaan
Mut mun duuni ei oo ohi
Mä oon sun psykologi

En mä halua muuttaa sua ollenkaan
Mut koitan vaan saada sut muistamaan
Miten helvetin upee ihan luonnostaan
Sä oletkaan

Sä kerrot unesta, josta et halunnu herätä
Ku makasit sun kylpyhuoneen lattialla selällään
Halusit vaan koko kevään elämältä levätä
Tai loppuelämän
Ei avantoon kai kannattaisi hypätä pää edellä
Mut mä en anna keuhkojesi täyttyä jäävedellä
Tiedän joku päivä vielä lapsi sun sisällä
Näkee värejä

Sä kysyt mitä mä teen sun kaa
Eikö mun olis helpompaa
Vetää takki niskaan ja
Takana sulkee ovi
Anna mä silitän sun naamaa
Siirrän hiuksesi korvan taa
Rakas rimpuile vaan
Mut mun duuni ei oo ohi
Mä oon sun psykologi

Sä kysyn mitä mä teen sun kaa
Eikö mun olis helpompaa
Vetää takki niskaan ja
Takana sulkee ovi
Anna mä silitän sun naamaa
Siirrän hiuksesi korvan taa
Rakas rimpuile vaan
Mut mun duuni ei oo ohi
Mä oon sun psykologi

Sä saat paiskoo ovia, kuhan vaan tuut takas
Mä en pidä lomia, oot ainoo asiakas
Minuja on monia, ja kaikille oot rakas
Tervehdin demonia
Hei taas
Istu alas
« Viimeksi muokattu: 05.08.2020 09:59:18 kirjoittanut Kelsier »
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Kommenttikampanjasta hei! Olin aivan ihastuksissani, kun huomasin tarjolla olevan ficin tästä fandomista, koska en ole koskaan päässyt siitä lukemaan. Sarja on yksi omia lemppareitani, ja oli todella kiva päästä sukeltamaan sen maailmaan tämän tekstin avulla. Olit saanut pidettyä molemmat hahmot hyvin aitoina, ja tunnelma oli mielestäni juuri Teresan boheemin rentoon ajatusmaailmaan sopiva. Ramon on suloinen oma itsensä ja Teresa ymmärrettävästi hieman hajalla.

Erityisesti pidin siitä, miten varovasti ja rauhallisesti Ramon Teresaa käsittelee. Mustelmat ovat hänelle (ja molemmille) selvästi järkytys, mutta Ramon onnistuu silti kohtelemaan Teresaa hyvin pehmeästi ja rakastavasti. Teresa on vähän kovapäinen ja haluaa aina selvitä itse, joten tämänkin tasoinen avautuminen ja omien ongelmien paljastaminen toiselle on selvästi suuri asia. Vankilan jälkeinen Teresa on vielä enemmän varautunut ja valmiina pakenemaan, joten on hienoa, että tässä päästään hiukan hänen kuorensa sisään.

Lainaus
”Mene kotiin vain Ramon, minä pärjään kyllä”, kuului Teresan ääni.

Etkä pärjää, Ramonin teki mieli väittää vastaan, eikä sinun tarvitse olenhan minä jo sen sanonut. Mutta hän tiesi kokemuksesta, että Teresa nostaisi vain piikkinsä pystyyn, jos tätä painostaisi.
Tämä on ehdottomasti lempikohtani! Osuvaa, kaunista kuvailua!

Kiitos tästä ja toivottavasti kirjoitat lisääkin tästä fandomista!

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 481
  • ava by Claire
Alice Katarina: Ihanaa, että Finistä löytyy muitakin tästä sarjasta pitäviä. Halusin kirjoittaa juuri tästä kohtauksessa, koska minusta tuntui, että sarjassa siihen jäi aukko. Siinä viitattiin selkeästi, että Ramon ja Teresa olivat olleet intiimisti tai jopa rakastelleet jo ennen tätä kohtausta, mutta mustelmat olivat Ramonille silti uusi asia. Tuon pikku plot holen halusin tällä ficillä selittää. Mukava, että tykkäsit. Kiitos kommentistasi! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)